Nuorille pitäisi opettaa että maailma on ankara paikka

X-sukupolvi vielä ehti oppimaan pienestä pitäen että opettaja-auktoriteetti asettaa lukujärjestyksen eikä sitä itse suunnitella, kursseja ei voinut valita sen mukaan mikä oli kivan kuuloista vaan opintosuunnitelma lukiotasolla tuli ylhäältä annettuna vain pienin rajausmahdollisuuksin. Ylioppilasarvonnoissa ei voinut aikailla ja hajauttaa vaan kaikki osaaminen tarvitsi purkaa 2 viikossa paperille määrättynä hetkenä. Rytmiin ehti oppimaan ja kasvamaan parikymmenvuotisen koulutaipaleen aikana.

Työelämä ei ehkä siten tuottanut sellaista kulttuurishokkia kun yhtäkkiä täytyykin olla joka päivä määrättyyn aikaan paikalla, deadlinet ovat merkityksellisiä ja niistä ei puhumalla selviä. Työnantaja on oikeasti edelleen auktoriteetti jolla on työnjohtamiseen oikeus.

Nyt Y-sukupolvi juoksee henkiseen seinään koska heidät kouluttanut yhteiskunta ei ole vaatinut oikeita asioita ja riittävän varhain.