Vauvan myötä en tunne enää olevani nainen

Se identiteettimuutos tapahtuu kaikille ekan lapsen myötä. Ja tunne, että on vain äiti. Se ns symbioosivaihe on luonnon keino varmistaa, että äiti hoitaa vauvaa, joka on täysin avuton.

Se muuttuu normaalimmaksi aikanaan, kun lapsi kasvaa. Mä löysin naisekseni ensin pikkuaskelin sisustamalla oman makuuhuoneen aikuiseksi, kun lapsi muutti omaan huoneeseen. Muistan mikä symbolinen merkitys oli joillain tosi pienillä jutuilla.

Täydellinen kasvu erilliseksi naiseksi tspahtui, kun lapsi meni kouluun. Se on käännekohta myös äidille. Olin ollut yh ja slloin vasta alkoi esim seksi kiinnostaa uudestaan. Yhtäkkiä ihastuin uuteen mieheenkin ja siitä kehittyi nykyinen avioliittonikin.

Eli se on prosessi ja on turha soimata itseään raskaana vauva-arkena, ettei tunne itseään muka naiselliseksi. Naisille asetetaan nykyään ihan älyttömiä vaatimuksia. On luonnollista olla vain äiti pienen vauvan kanssa. Elämä ei ole suorittamista. Siihen kuuluu erilaisia vaiheita. Eli älä stressaa, se mitä läpikäyt, on yksi normaali vaihe ja tulee myöhemmin muita vaiheita.

Tähän haluan puuttua. Joku ehdotti sävyttävää päivävoidetta. Mitä sillä tekee? Ei kasvoihin tee mitään muutosta. Pahimmillaan tulee naama täyteen hilseilevää voidetta, noin minulle kävi aina vaikka oli käytössä lumenen cc voide.

Kannattaa miettiä onko se oma identiteetti ollut ennen vauva aikaakaan niin vahva. Missä vaiheessa parisuhdetta vauva syntyi/missä vaiheessa omaa elämänkaarta vauva syntyi. Monesti teemme toisen käyttäytymisestä tulkintoja, jotka vahvistavat omia epävarmuuksia. Kannattaa jutella asioista miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään äiti. Miestäkään ei ikinä kiinnosta jos vähän haluan laittautua naisellisesti. Muka parempi vaan olla naama likaisena ja pukeutua Verkkareihin. En tiedä miksi edes yrittäisin enää! Milloin alkaa helpottaa?

Se helpottaa siinä vaiheessa kun alat olemaan oma persoonasi, etkä mikään sieluton persoona nimeltään äiti. Liika koohottaminen lasten ympärillä sairastuttaa ihmiset, perheet ja on aiheuttanut katastrofiin verrattavan erobuumin Suomessa.

Teillä on perheessä kolme yksikköä. Sinä, miehesi ja lapsi. Voitte olla perheessä neljällä eri tavalla.

1. Kaikki erillään.

2. Miehesi ja sinä.

3. Miehesi ja lapsi.

4 Sinä ja lapsi.

Tämä on normaalin perheen malli jossa kaikki ovat itsenäisiä omia yksilöitään.

Teidän perhemallissa on vain kaksi yksikköä. Sinä/lapsi yksikkö ja miehesi.

1. Ette voi olla erillään, koska sinä ja lapsesi eivät ole itsenäisiä yksiköitä.

2. Miehesi ja sinä ette voi olla yhdessä, koska sinä et ole itsenäinen yksikkö.

3. Miehesi ja lapsi eivät voi olla yhdessä, koska lapsesi ei ole itsenäinen yksikkö ja sinä et pysty päästämään irti lapsestasi.

4. Sinä ja lapsesi ette voi olla yhdessä koska olette yhtä. Suhteenne ei ole normaali vaan perustuu läheisriippuvuuteen.

Väitän että tämä edellä kuvattu on todella merkittävä ongelma tämän päivän perheissä ja aiheuttaa suurimman osan eroista. Asia saa alkunsa kun aletaan olemaan niin äitiä ja iskää, kun pitäisi olla ihan vaan Mattia ja Minnaa. Viisas ymmärtäköön, tyhmät eivät tajua vaikka miten selittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkkaritkin voi olla siistit ja fiksun näköiset. Muista ”rentoiluvaatteista” puhumattakaan.

Ota ripsien ja kulmien värjäys ja osta säväyttävää päivävoidetta niin ei tarvi enempää meikkailla kotioloissa. Laita hiuksiin kiva, nopea kampaus aamuisin, niin lapsi ei pääse repimään.

Ota itsetunto käteen ja tarkastele.

Värjäilen kulmia ja käytän itseruskettavaa maltillisesti. Ja tosiaan ei oma itsetunto ole kiinni meikkaamisesta. Tykkään vaan laittautua kivasti, mutta en ikinä pääse käymään nykyään missään. Ja en miestäni varten yritäkään laittautua, mutta pointti oli se, että en saa mieheltänikään enää huomiota muuten kuin äitinä. Tässä kulahtaa koko parisuhde, kun sen oman miehen silmissä haluaisin olla nainen.

Älä syytä vauvaa kun syy on miehessäsi joka ei ainakaan tällä hetkellä halua sinua. Älä ahdistu siitä, varmasti joku muu mies haluaisi.

Tätä juuri pelkäänkin, että joku muu mies haluaisi, ja kiusaus kasvaisi liian suureksi. Mieheni kuitenkin haluaa mua, mutta ei kuulemma erikseen tarvitse sanoa sellaisia asioita tai mitään muutakaan positiivista ikinä.

Ap

Lukekaa yhdessä rakkauden kielistä.

Tämä oli viisas neuvo Gary Chapman, rakkauden kieli. Siinä on kirja joka muuttaa autioituneen suhteen keitaaksi, jos vain tekee mitä siellä lukee.

Lapseni on jo taapero. Olen käyttänyt yli vuoden ajan ulkoillessa samoja reikäisiä ulkoiluhousuja, sisällä samoja kulahtaneita pyjamahousuja tai kollareita, ”paremmissa riennoissa” samoja rumia farkkuja, jotka juuri ja juuri mahtuvat kiinni. Yläosana sitä samaa villapaitaa koko talven ja kesällä kulahtaneita T-paitoja ja yöpaitoja.

Mitkään entiset ja nätit vaatteet eivät enää edes istu päälleni. En ole jaksanut alkaa laihduttaa vieläkään, sillä en saa imetystä lopetettua, vaikka haluaisin.

Hiuksiani ei ole leikattu yli vuoteen. Meikkiä käytän ehkä kerran kuussa ja sekin on sipaisu ripsiväriä ja vähän puuteria ja peiteväriä silmien alle. Naama täynnä hormoninäppyjä imetyksestä. Muutama kilo ylipainoakin alkaa jo olla.

Kaverit ja sukulaiset lakkasivat käymästä kylässä, kun vauva kasvoi ulos ”söpö vauva”-vaiheesta. Oikeastaan ketään ei enää kiinnosta, mitä minulle kuuluu, aina kysytään korkeintaan vain, mitä lapselle kuuluu. Yleensä kukaan ei kysy mitään. Itselläni ei ole edes energiaa pitää yhteyttä tuttuihin.

Parisuhde on kuollut, nukkua ei saa kunnolla koskaan, tukiverkkoja ei ole.

Kannatti lisääntyä. Once in a lifetime experience.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on jo taapero. Olen käyttänyt yli vuoden ajan ulkoillessa samoja reikäisiä ulkoiluhousuja, sisällä samoja kulahtaneita pyjamahousuja tai kollareita, ”paremmissa riennoissa” samoja rumia farkkuja, jotka juuri ja juuri mahtuvat kiinni. Yläosana sitä samaa villapaitaa koko talven ja kesällä kulahtaneita T-paitoja ja yöpaitoja.

Mitkään entiset ja nätit vaatteet eivät enää edes istu päälleni. En ole jaksanut alkaa laihduttaa vieläkään, sillä en saa imetystä lopetettua, vaikka haluaisin.

Hiuksiani ei ole leikattu yli vuoteen. Meikkiä käytän ehkä kerran kuussa ja sekin on sipaisu ripsiväriä ja vähän puuteria ja peiteväriä silmien alle. Naama täynnä hormoninäppyjä imetyksestä. Muutama kilo ylipainoakin alkaa jo olla.

Kaverit ja sukulaiset lakkasivat käymästä kylässä, kun vauva kasvoi ulos ”söpö vauva”-vaiheesta. Oikeastaan ketään ei enää kiinnosta, mitä minulle kuuluu, aina kysytään korkeintaan vain, mitä lapselle kuuluu. Yleensä kukaan ei kysy mitään. Itselläni ei ole edes energiaa pitää yhteyttä tuttuihin.

Parisuhde on kuollut, nukkua ei saa kunnolla koskaan, tukiverkkoja ei ole.

Kannatti lisääntyä. Once in a lifetime experience.

Kyynel. Harmi ettet voi tehdä asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tähän haluan puuttua. Joku ehdotti sävyttävää päivävoidetta. Mitä sillä tekee? Ei kasvoihin tee mitään muutosta. Pahimmillaan tulee naama täyteen hilseilevää voidetta, noin minulle kävi aina vaikka oli käytössä lumenen cc voide.

Kokeile jotain muuta merkkiä tai sitten kevyttä meikkivoidetta. Tai ole ilman.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on jo taapero. Olen käyttänyt yli vuoden ajan ulkoillessa samoja reikäisiä ulkoiluhousuja, sisällä samoja kulahtaneita pyjamahousuja tai kollareita, ”paremmissa riennoissa” samoja rumia farkkuja, jotka juuri ja juuri mahtuvat kiinni. Yläosana sitä samaa villapaitaa koko talven ja kesällä kulahtaneita T-paitoja ja yöpaitoja.

Mitkään entiset ja nätit vaatteet eivät enää edes istu päälleni. En ole jaksanut alkaa laihduttaa vieläkään, sillä en saa imetystä lopetettua, vaikka haluaisin.

Hiuksiani ei ole leikattu yli vuoteen. Meikkiä käytän ehkä kerran kuussa ja sekin on sipaisu ripsiväriä ja vähän puuteria ja peiteväriä silmien alle. Naama täynnä hormoninäppyjä imetyksestä. Muutama kilo ylipainoakin alkaa jo olla.

Kaverit ja sukulaiset lakkasivat käymästä kylässä, kun vauva kasvoi ulos ”söpö vauva”-vaiheesta. Oikeastaan ketään ei enää kiinnosta, mitä minulle kuuluu, aina kysytään korkeintaan vain, mitä lapselle kuuluu. Yleensä kukaan ei kysy mitään. Itselläni ei ole edes energiaa pitää yhteyttä tuttuihin.

Parisuhde on kuollut, nukkua ei saa kunnolla koskaan, tukiverkkoja ei ole.

Kannatti lisääntyä. Once in a lifetime experience.

Tässä on hyvä esimerkki miten aikuinen antaa lapsen sairastuttaa itsensä. Lapsi on osa elämää, ei elämän keskipiste, näin aikuiset pysyvät terveinä ja hyvinvoivina.

Minä ainakin tunsin olevani kunnolla nainen vasta sen jälkeen kun tulin äidiksi.

Naiseushan oli tosiaan meikkaamisesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Naiseushan oli tosiaan meikkaamisesta kiinni.

Ei kukaan voi sanoa toiselle noin. Se tulee sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on jo taapero. Olen käyttänyt yli vuoden ajan ulkoillessa samoja reikäisiä ulkoiluhousuja, sisällä samoja kulahtaneita pyjamahousuja tai kollareita, ”paremmissa riennoissa” samoja rumia farkkuja, jotka juuri ja juuri mahtuvat kiinni. Yläosana sitä samaa villapaitaa koko talven ja kesällä kulahtaneita T-paitoja ja yöpaitoja.

Mitkään entiset ja nätit vaatteet eivät enää edes istu päälleni. En ole jaksanut alkaa laihduttaa vieläkään, sillä en saa imetystä lopetettua, vaikka haluaisin.

Hiuksiani ei ole leikattu yli vuoteen. Meikkiä käytän ehkä kerran kuussa ja sekin on sipaisu ripsiväriä ja vähän puuteria ja peiteväriä silmien alle. Naama täynnä hormoninäppyjä imetyksestä. Muutama kilo ylipainoakin alkaa jo olla.

Kaverit ja sukulaiset lakkasivat käymästä kylässä, kun vauva kasvoi ulos ”söpö vauva”-vaiheesta. Oikeastaan ketään ei enää kiinnosta, mitä minulle kuuluu, aina kysytään korkeintaan vain, mitä lapselle kuuluu. Yleensä kukaan ei kysy mitään. Itselläni ei ole edes energiaa pitää yhteyttä tuttuihin.

Parisuhde on kuollut, nukkua ei saa kunnolla koskaan, tukiverkkoja ei ole.

Kannatti lisääntyä. Once in a lifetime experience.

Ratkaisuja:

1. Osta isompia vaatteita. Ei painon vaihtelu ole mikään syy sille, että tarvitsisi näyttää rumalta tai käyttää väärän kokoisia vaatteita.

2. Käy kampaajalla. Varaat ajan, laitat sen yhteiseen kalenteriinne ja sitten myös menet sinne kampaajalle.

3. Meikki ei ole pakollisuus, mutta jos se saa olosi paremmaksi, niin tee siitä rutiini. Yksivuotias osaa viihtyä sen aikaa, että käytät 10-15 min naaman laittamiseen.

4. Ota itsellesi viikottainen harrastus. Ryhmäliikunta on siitä mukavaa, että fyysinen harjoittelu tuntuu hyvältä ja saa olla hieman ihmisten ilmoilla.

5. Ota sinulle ja lapselle yhteinen harrastus. On paljon helpompaa löytää seuraa muiden saman ikäisten lasten vanhemmista, joista monilla on luultavasti tuo aivan sama kokemus kuin sinulla.

6. Sopikaa nukkumisvuoroista, sekä kokonaisten yöunien nukkumisesta, että aamuheräämisten jakamisesta etenkin viikonloppuna. Mikäli olet yksinhuoltaja, voi kotipalvelusta tai tukiperheestä saada apua. Lapselle voi myös olla mahdollista saada muutamana päivänä kuukaudessa päivähoitoa ilman kotihoidotuen menetystä, kysy asiasta lähimmästä päiväkodista.

7. Etsi toinen samassa tilanteessa oleva perhe ja sopikaa vastavuoroisesta hoitoavusta, vaikka pari tuntia viikossa.

Jos olet niin väsynyt, ettei mitään näistä pysty tekemään, niin silloin on todellakin hyvä olla yhteydessä neuvolaan, psykologiin, lääkäriin tms. ja selvittää, onko kysymys väsyneisyydestä ja yksinäisyydestä, vai kenties masennuksesta tai muusta lääketieteellistä hoitoa vaativasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on jo taapero. Olen käyttänyt yli vuoden ajan ulkoillessa samoja reikäisiä ulkoiluhousuja, sisällä samoja kulahtaneita pyjamahousuja tai kollareita, ”paremmissa riennoissa” samoja rumia farkkuja, jotka juuri ja juuri mahtuvat kiinni. Yläosana sitä samaa villapaitaa koko talven ja kesällä kulahtaneita T-paitoja ja yöpaitoja.

Mitkään entiset ja nätit vaatteet eivät enää edes istu päälleni. En ole jaksanut alkaa laihduttaa vieläkään, sillä en saa imetystä lopetettua, vaikka haluaisin.

Hiuksiani ei ole leikattu yli vuoteen. Meikkiä käytän ehkä kerran kuussa ja sekin on sipaisu ripsiväriä ja vähän puuteria ja peiteväriä silmien alle. Naama täynnä hormoninäppyjä imetyksestä. Muutama kilo ylipainoakin alkaa jo olla.

Kaverit ja sukulaiset lakkasivat käymästä kylässä, kun vauva kasvoi ulos ”söpö vauva”-vaiheesta. Oikeastaan ketään ei enää kiinnosta, mitä minulle kuuluu, aina kysytään korkeintaan vain, mitä lapselle kuuluu. Yleensä kukaan ei kysy mitään. Itselläni ei ole edes energiaa pitää yhteyttä tuttuihin.

Parisuhde on kuollut, nukkua ei saa kunnolla koskaan, tukiverkkoja ei ole.

Kannatti lisääntyä. Once in a lifetime experience.

Onkohan tässä meillä molemmilla kyse sitten saamattomuudesta ja väsymyksestä. Minä olen jo normaaleissa mitoissa ja kivoja vaatteita on, mutta en vaan käy missään, olen vain äiti. Osittain omaa syytä, mutta vauvakin vasta 4 kk. Ikävää että olet saanut noin syyllistäviä vastauksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään äiti. Miestäkään ei ikinä kiinnosta jos vähän haluan laittautua naisellisesti. Muka parempi vaan olla naama likaisena ja pukeutua Verkkareihin. En tiedä miksi edes yrittäisin enää! Milloin alkaa helpottaa?

Minä puolestani pelkäsin, että kaikki naisellinen laittautuminen oli sopimatonta käytöstä äiti-ihmiseltä. En edes kynsiäni lakannut ja en tietenkään enää yrittänyt pukeutua kivasti koska kuvittelin senkin olevani joten lapselta pois. En tiedä johtuiko omituinen luuloni hormoneista?

Itse asiassa vauvakin nauttii paremmantuulisesta ja värikkäästi pukeutuvasta äidistä. Miehen mielipidettä ei kannata edes kysyä koska hänellä voi olla puolestaan sellainen käsitys, ettei äiti-ihminen laita itseään kun kerran mies on saatu kiinni tekemällä lapsikin. Laita itseäsi itsesi iloksi. Oma mielenterveytesi heijastuu vääjäämättä vauvasi mielenterveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään äiti. Miestäkään ei ikinä kiinnosta jos vähän haluan laittautua naisellisesti. Muka parempi vaan olla naama likaisena ja pukeutua Verkkareihin. En tiedä miksi edes yrittäisin enää! Milloin alkaa helpottaa?

Minä puolestani pelkäsin, että kaikki naisellinen laittautuminen oli sopimatonta käytöstä äiti-ihmiseltä. En edes kynsiäni lakannut ja en tietenkään enää yrittänyt pukeutua kivasti koska kuvittelin senkin olevani joten lapselta pois. En tiedä johtuiko omituinen luuloni hormoneista?

Itse asiassa vauvakin nauttii paremmantuulisesta ja värikkäästi pukeutuvasta äidistä. Miehen mielipidettä ei kannata edes kysyä koska hänellä voi olla puolestaan sellainen käsitys, ettei äiti-ihminen laita itseään kun kerran mies on saatu kiinni tekemällä lapsikin. Laita itseäsi itsesi iloksi. Oma mielenterveytesi heijastuu vääjäämättä vauvasi mielenterveyteen.

Olen yrittänyt ajatella juuri noin, että jos itsellä on hyvä olla itseni kanssa, niin se heijastuu myös vauvaan. Sitten unohtuu se, että koko ajan ei ole pakko olla kivaa. Onneksi ollaan saatu miehen kanssa puhuttua siitä miten näkymätön olen hänelle mielestäni. Ehkä nyt on ollut sitten enemmän läheisyyttäkin. Myös univaje tekee sen, että olen alkanut rupsahtaa naamasta.

Ap

Kyllä se helpottaa vauvavuoden jälkeen. Eniten mua harmitti että lasten synnyttyä ystävyyssuhteet muuttui pysyvästi. Aika moni ystäväpiiristä oli samassa tilanteessa yhtäaikaa, pikkulasten vanhempia. Harmi että taisin olla ainoa joka olisi kaivannut ystäviä myös ilman lapsia. Siispä lakkasin itsekin pyytämästä tapaamisia jotka keskittyivät irmapetterin näppylöihin ja joista suurin osa peruttiin koska kaverin mies oli ilmeisesti kyvytön hoitamaan nuhaista lasta. Ja jos paikalle päästiinkin niin keskusteluaiheet pyöri kakkanappuloissa ja miikkarimallistossa. Oksennus.