Naisilta vietiin pois mahdollisuus kotiäitiyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työpaikalla, päiväkodissa, kaikki naiset jäis heti pois töistä jos vaan rahat riittäisi.

Eli tekisivät samaa kuin nyt mutta palkatta? En olekaan pitänyt päikkäritätejä järjen jättiläisinä ja tämä todistaa sen.

Miten niin tekisivät saman?

Hyvät vasta-argumenttien alapeukuttelijat: tässä ketjussa on nyt nostettu esille useita historiallisia faktoja ja tilastoja todisteeksi sille, miksi asiat eivät olleet ennen paremmin, ja ylipäätään kyseenalaistettu kotiäitiyden historia Suomessa. Pelkän peukuttelun sijaan olisi hyvä nähdä vastaavia perusteluita teidän näkökulmanne puolesta. Toistaiseksi ketjussa on esitetty kotiäitiperinteen tueksi lähinnä historiatonta mutuilua.

Siinähän alatte pysyä kotona. Pitää sitten vaan hyväksyä, että elintaso on samaa luokkaa kuin aikoinaan useimmilla oli.

Tässä ketjussa on jo paljon hyviä pointteja tullutkin, mutta suosittelen ap:lle vielä iltalukemisiksi vaikka Minna Canthin Köyhää kansaa.

Naiset ovat aina tehneet töitä niin paljon kuin ovat kyenneet kodin- ja lastenhoidon ohessa. Maalaisnaisellakin on ollut se voitili. Lain edessä kysymys on ollut kuitenkin miehen rahoista aina 1900-luvun puolelle.

Vasta 1960-luvulta alkaen työväenluokkaisillakin äideillä on ollut laajemmin mahdollisuus tehdä päivisin "vain" töitä miesten lailla, säällisellä palkalla (tosin ei ihan miesten palkan veroisella).

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta lapsia riepotellaan ainakin yksivuotiaista asti aamuvarhaisesta iltamyöhään isoissa ryhmissä joissa vaihtuvia hoitajia. Ihmetellään hetken kuluttua, miksi ovat niin levottomia?

Ai. Me taas hoidettiin lapset kotona 3-vuotiaiksi, minä 1.5 v per lapsi ja mies 1.5v per lapsi. Onnistui koska esiäidit taistelivat minullekin oikeudet kouluttautua ja hankkia hyväpalkkainen työ.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on jo paljon hyviä pointteja tullutkin, mutta suosittelen ap:lle vielä iltalukemisiksi vaikka Minna Canthin Köyhää kansaa.

Naiset ovat aina tehneet töitä niin paljon kuin ovat kyenneet kodin- ja lastenhoidon ohessa. Maalaisnaisellakin on ollut se voitili. Lain edessä kysymys on ollut kuitenkin miehen rahoista aina 1900-luvun puolelle.

Vasta 1960-luvulta alkaen työväenluokkaisillakin äideillä on ollut laajemmin mahdollisuus tehdä päivisin "vain" töitä miesten lailla, säällisellä palkalla (tosin ei ihan miesten palkan veroisella).

Just näin. Etenkin Suomessa se "kotiäitiys" koski pienen pientä osaa naisista, pienen pienellä ajanjaksolla (ja näissä perheissä kodinhoitajat hoitivat usein lapsia enemmän kuin ne äidit).

Aivan varmasti jokaisella perheellä on mahdollisuus samanlaiseen kotiäitiin kuin 50-60-luvulla, mutta kuinka moni tyytyy samaan elintasoon.

Teet itsellesi kaksi kertaa vuodessa mekon, kevät ja talvi, viime vuotiset menevät kotimekkoina, talvitakki on kymmenen vuotta vanha, vanhempasi ostivat kun pääsit emäntäkoulusta, talvisaappaisiin säästät toista talvea, yläkoulu aikoina ostetut käytit syksyllä suutarissa.

Lapsille teet tietenkin kaikki vaatteet, villahousut, -takit kudot tietenkin.

Ruuan teet alusta alkaen itse, jos olet onnekas sinulla on kasvimaa ja kellari, viellä onnekkaammalla on mahdollisuus pitää kesäpossua.

Miehelläsi on yhdet työhousut, jotka peset ja prässäät joka lauantai.

Autoa ei ole, ette lomaile muualla kuin mummolassa tai muissa sukulaisissa.

Asunto on pieni, lapsilla yhteinen oma huone on ylellisyyttä.

Harrastukset ovat ulkoilua, käsitöitä.

Puhelinta ei ole kuin naapurissa

Luulen, että nykyisin tuolla tyylillätyylillä eläen perheeseen voisi yhden nykyaikaisen yhteyden kustantaakin.

Eikun kotiäidiksi, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti jokaisella perheellä on mahdollisuus samanlaiseen kotiäitiin kuin 50-60-luvulla, mutta kuinka moni tyytyy samaan elintasoon.

Teet itsellesi kaksi kertaa vuodessa mekon, kevät ja talvi, viime vuotiset menevät kotimekkoina, talvitakki on kymmenen vuotta vanha, vanhempasi ostivat kun pääsit emäntäkoulusta, talvisaappaisiin säästät toista talvea, yläkoulu aikoina ostetut käytit syksyllä suutarissa.

Lapsille teet tietenkin kaikki vaatteet, villahousut, -takit kudot tietenkin.

Ruuan teet alusta alkaen itse, jos olet onnekas sinulla on kasvimaa ja kellari, viellä onnekkaammalla on mahdollisuus pitää kesäpossua.

Miehelläsi on yhdet työhousut, jotka peset ja prässäät joka lauantai.

Autoa ei ole, ette lomaile muualla kuin mummolassa tai muissa sukulaisissa.

Asunto on pieni, lapsilla yhteinen oma huone on ylellisyyttä.

Harrastukset ovat ulkoilua, käsitöitä.

Puhelinta ei ole kuin naapurissa

Luulen, että nykyisin tuolla tyylillätyylillä eläen perheeseen voisi yhden nykyaikaisen yhteyden kustantaakin.

Eikun kotiäidiksi, jos siltä tuntuu.

Ruoaksi on vuoropäivinä puuroa ja keittoa, sunnuntaisin herkutellaan silakkalaatikolla. Asuntona kolmilapsisella perheellä on kaksio, jonka niukat kalusteet on peritty sukulaisilta tai nikkaroitu itse. Yleiseen saunaan tai hyvässä lykyssä taloyhtiön omaan saunaan pääsee kerran viikossa tunniksi. Tällaiseen elintasoon riittää kyllä helposti yhdenkin henkilön palkka.

Joo, kyllä ennen elettiin miehen palkalla, kun elintaso oli alhainen ja asuttiin vaatimattomasti, vaatteet tehtiin itse ja kaupungissakin ruoka kasvatettiin, puutarhassa ja jos sellaista ei ollut, otettiin kaupungin siirtolapuutarha tai viljelypalsta.