Naisilta vietiin pois mahdollisuus kotiäitiyteen

"Kotiäitiys" maatalousyhteiskunnassa, jollainen Suomi vielä 1950-luvulla oli, ei kyllä tarkoittanut amerikkalaisista elokuvista tuttua pastellinväristä kodin hengettären elämää. Kotitöiden tekeminen ja lasten hoitaminen 1950-luvun maaseudun olosuhteissa oli haastavaa, ja yleensä nainen hoiti lasten ja kodin lisäksi tilan eläimet miehen työskennellessä metsissä ja pelloilla.

Kun maaltamuutto alkoi 1960-luvulla, oli itsestäänselvyys, että myös naiset työskentelevät kodin ulkopuolella. Naisten työssäkäynti on ollut olennaisesti mahdollistamassa suomalaisen yhteiskunnan sotienjälkeistä nousukautta. Suomessa ei milloinkaan ole ollut "kotirouvakulttuuria", ja osoittaa olematonta historian hallintaa esittää sellaisia väitteitä, kuin mitä ap esittää.

nuorten itsemurhien ja mielen ns terveyden järkkymistä voi miettiä, mikä syy yhteys on siihen, että heillä ei ole turvallista pitkäaikaista kotonaolosuhdetta yhteen vanhempaan, kuten esimerkiksi äitiinsä, joille on 60luvulta lähtien syydetty sitä uranaisen ihanuutta. lapset päiväkotiin, vanhemmat vanhainkotiin - ja sitten hmetellään lasten ja nuorten röyhkeyden ja kurittomuuden kasvua - sekä väkivaltaisia tekoja - kouluampumisia- kiusaamiskulttuurin leviämistä jne jne - avioerot - perhemallin rapautuminen - kotiväkivalta jne jne

naisen ja miehen roolit -  kun se tehdään toisiaan kunnioittavassa sävyssä, on se paras malli - mies häärää ulkopuolella (uskollisena vaimolleen) ja nainen saa olla kodin valtiatar - ja toki tehdä töitäkin, jos niin haluaa - mutta ei minään oletusarvona yhteiskunnan taholta. kotiäitiys kautta rouvuus kunniaan.

nythän naiset ja miehet eivät enää kunnioita toisiaan oikein millään tasolla, kun parisuhteista on tullut valtataistelun miinkenttä - juurikin suhteessa naisten pakottamiseen uramaailmaan ja toki siten itsenäisiksi ''miesten määräysvallasta''  jos mies on huono ja pahatapainen - miksi edes haluta miestä maailmaansa - toki miljoona sinkkuahan tästä on todisteena, että parisuhteet eivät enää edes houkuta suurinta osaa aikuisnuoriamme tai keski ikäisiä ''nuoria'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai naiset tekivät kovan työn mm. samapalkkaisuuden eteen, jotta heidän ei tarvitsisi pärjätäkseen mennä naimisiin ja elää miehen rahoilla.

Asioita voi katsoa monista näkökulmista.

Miksi on parempi olla taloudellisesti riippuvainen epävarmoista työmarkkinoista kuin aviomiehestään? Välittääkö työnantaja naisesta samalla tavalla kuin aviomies vaimostaan?

Työnantajan "välittämistä" ohjaa tiukemmat lait kuin aviomiehen. Työnantaja myös useimmiten välittää hyvästä työntekijästä.

Itse en koe olevani mitenkään riippuvainen työmarkkinoista, miehen rahoilla eläessä kokisin olevani riippuvainen.

En haluaisi rakentaa elämääni niin epävarman asian varaan kuin rakkaus.

Kukin tavallaan. Mä olen vaihtanut työnantajaa useita kertoja, vakityöpaikasta toiseen kun on yt:t alkanut painaa päälle. Aviomies ei ole vaihtunut kertaakaan vielä 25 vuoden aikana eikä vaihdu mikäli asia minusta riippuu. Mies on tehnyt vastaavia kuvioita, joten meillä rakkaus toisiimme on vakaampaa kuin työelämän kuviot. Mieheen tiedän aina luottaa, työnantajaan en.

Sinulle suodaan se. Suodaan kaikille kuitenkin myös kyky elättää itsensä ja olla riippumattomia ihmissuhteista.

Olisikohan suhteenne toiminut jos olisit ollut ne 25 vuotta kotona?

Minä olen ollut 25 vuotta kotona. Lapsetkin on jo aikuisia. Minusta on ihanaa olla kotona.

tietyt tahot ovat halunneet hajoittaa perheet sekä luoda ''naisen vapauttamisen'' hengessä feminismin ja naistyömarkkinat - ja naiset ovat juokseet kuplansa perässä - sopii miettiä, miksi. naisten alkoholismi, itsemurhat ja muu itsetuhoinen käyttäytyminen - kun tulee liikaa vaateita ja paineita suoriutua mahdottomista, ei ole ulospääsyä ja perheet hajoaa joka tapauksessa. kaikki häviävät. paitsi ne tahot, jotka halusivat hajoittaa perhemallin, ajaa kaikenlaisia perversioita ja viedä ns miehuuden kansallisvaltioilta, jotta ne eivät enää osaa puolustaa itseään rajattomuudelta, jota tämä muslimi-invaasiokin osoittaa - ja naistensa raiskauksilta.

think for yourselves.

Vierailija kirjoitti:

nuorten itsemurhien ja mielen ns terveyden järkkymistä voi miettiä, mikä syy yhteys on siihen, että heillä ei ole turvallista pitkäaikaista kotonaolosuhdetta yhteen vanhempaan, kuten esimerkiksi äitiinsä, joille on 60luvulta lähtien syydetty sitä uranaisen ihanuutta. lapset päiväkotiin, vanhemmat vanhainkotiin - ja sitten hmetellään lasten ja nuorten röyhkeyden ja kurittomuuden kasvua - sekä väkivaltaisia tekoja - kouluampumisia- kiusaamiskulttuurin leviämistä jne jne - avioerot - perhemallin rapautuminen - kotiväkivalta jne jne

naisen ja miehen roolit -  kun se tehdään toisiaan kunnioittavassa sävyssä, on se paras malli - mies häärää ulkopuolella (uskollisena vaimolleen) ja nainen saa olla kodin valtiatar - ja toki tehdä töitäkin, jos niin haluaa - mutta ei minään oletusarvona yhteiskunnan taholta. kotiäitiys kautta rouvuus kunniaan.

nythän naiset ja miehet eivät enää kunnioita toisiaan oikein millään tasolla, kun parisuhteista on tullut valtataistelun miinkenttä - juurikin suhteessa naisten pakottamiseen uramaailmaan ja toki siten itsenäisiksi ''miesten määräysvallasta''  jos mies on huono ja pahatapainen - miksi edes haluta miestä maailmaansa - toki miljoona sinkkuahan tästä on todisteena, että parisuhteet eivät enää edes houkuta suurinta osaa aikuisnuoriamme tai keski ikäisiä ''nuoria'.

Teet tekstissäsi useita perustelemattomia johtopäätöksiä. Esität nyky-yhteiskunnan turvattomana ja kaoottisena, vaikka monet mainitsemistasi ilmiöistä ovat itse asiassa vähentyneet. Ihailemillasi 1950- ja 1960-luvuilla sotien traumatisoimat miehet käyttivät nykyistä runsaammin päihteitä, ja myös perheväkivalta sekä vaimoa että lapsia kohtaan oli huomattavasti nykyistä yleisempää. Muistuttaisin, että raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin Suomessa vasta 1990-luvulla. Jos viranomaisten näkemys oli tämä, minkä arvelet olleen kynnyksen ilmoittaa väärinkäytöksistä poliisille? Ylipäätään Suomessa vallitsi pitkään "likapyykki pestään kotona" -mentaliteetti, minkä seurauksena moni hirmuteko on jäänyt paljastumatta.

Koulukiusaaminen mm. perheen taloudellisen aseman vuoksi oli samoin nykyistä yleisempää ja rankempaa ja tapahtui usein opettajien siunauksella. Sotaorpojen ja huutolaislapsien kohtelu oli pöyristyttävää. Sotaorpoja, jotka sen lisäksi että olivat menettäneet vanhempansa, pilkattiin huonoista vaatteista ja isättömyydestä armotta. Huutolaislapsia pidettiin joissain perheissä orjina, ja jopa kahlittiin pöydänjalkaan.

Se, että avioerot ovat lisääntyneet, ei johdu "perhemallin rapautumisesta" vaan siitä, että suunnilleen 1970-luvun loppuun asti ero ei ollut sosiaalisesti tai taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto. Avioliitoissa oltiin varmasti aivan yhtä onnettomia, ellei onnettomampiakin "ennen vanhaan". Älä romantisoi aikoja, jotka olivat suomalaisille oikeasti todella raskaita ja joiden olojen tuntemuksesi on oikeasti heikko.

väittääkö edellinen puheenvuoron esittäjä, etteikö nuorten pahoinvointi ja itsemurhat ole kasvaneet nimenomaan tuolta ns. Suomen nousukauden ajoilta.

onko äskeinen puheenvuoroilija ihan sokea nykypäivän nuorison pahoinvoinnille. montakymmentätuhatta alle 25 vuotiasta esim jo työkyvyttömyyseläkkeillä mielenterveydellisistä syistä johtuen - vai olisivatko pelkästään aktiivimallia vältelläkseen?? ehkä..

laiskureitahan ne varmaan ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Kun entisaikoina miehen palkalla kykeni elättämään perheen, vaatii perheen elättäminen nykyään myös naisen palkan. Eli naiset luopuivat vapaaehtoisesti kotiäitiydestä, eikä heillä ole enää edes mahdollisuutta palata siihen vaikka haluaisivatkin. Naisia toisin sanoen huijattiin.

Mä en keksi  yhtään hyvää syytä uhrata elämä, hankittu koulutus ja ura kotilieden ääressä ilman arvostusta joten ihan hyvä jos se mahdollisuus poistuu.

ne on noi 60lukulaismutsit, kun ei kestä katsoa omaa elämäänsä rehellisesti silmiin ja mitä ovat aiheuttaneet jälkipolvilleen omalla itsekkäällä -minun oikeudet naisena - kampanjaan- lapset pois silmistä että saa toteuttaa itseään jne. 

heille hyvät eläkkeet lapset pois opiskelemaan työttömyyteen lamaSuomeen - heille paljon ulkomaanmatkoja kultaeläkeläiskerhoissa ja muita etuja - pääasia että heillä on velattomat asunnot ja isot leskeneläkkeet ei niin jälkipolvista väliä kunhan saa elää itse hulppeasti.. röyhkein sukupolvi juurikin tuo hippi-ikäiset.

heitä ei paljon omat omaisensa vanhempansa saati lapsien elämä ole kiinnostanut. monissa tämänkin sivun kirjoituksissahan se on tullut ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun entisaikoina miehen palkalla kykeni elättämään perheen, vaatii perheen elättäminen nykyään myös naisen palkan. Eli naiset luopuivat vapaaehtoisesti kotiäitiydestä, eikä heillä ole enää edes mahdollisuutta palata siihen vaikka haluaisivatkin. Naisia toisin sanoen huijattiin.

Mä en keksi  yhtään hyvää syytä uhrata elämä, hankittu koulutus ja ura kotilieden ääressä ilman arvostusta joten ihan hyvä jos se mahdollisuus poistuu.

Kotiliesi? :D

Tiedätkö, että moni nainen ja mies tekee työtä, jka ei ole arvostettua, eikä oikeasti minkään arvoistakaan. Ja kotona voi tehdä paljon muutakin kuin seistä kotilieden ääressä.

Vierailija kirjoitti:

väittääkö edellinen puheenvuoron esittäjä, etteikö nuorten pahoinvointi ja itsemurhat ole kasvaneet nimenomaan tuolta ns. Suomen nousukauden ajoilta.

onko äskeinen puheenvuoroilija ihan sokea nykypäivän nuorison pahoinvoinnille. montakymmentätuhatta alle 25 vuotiasta esim jo työkyvyttömyyseläkkeillä mielenterveydellisistä syistä johtuen - vai olisivatko pelkästään aktiivimallia vältelläkseen?? ehkä..

laiskureitahan ne varmaan ovatkin.

Itsemurhien määrän kehityksen voit tarkistaa esimerkiksi tästä tilastosta:

https://www.stat.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_kat_006_fi.html

Itsemurhat ovat vähentyneet merkittävästi 1970-luvulta tähän päivään kaikissa ikäryhmissä. 1990-luvulla on nähtävissä itsemurhien määrissä piikki, minkä lama selittää. Vanhempia tilastoja ei valitettavasti ole saatavilla, mutta käsitykseni on, että itsemurhakuolleisuus on ollut sotien ja 1970-luvun välillä vähintään 1970-luvun tasolla.

Nuorten pahoinvoinnin määrän muutoksia on puolestaan vaikea arvioida, sillä "henkisestä pahoinvoinnista" puhuminen on kaikkiaan varsin uusi ilmiö. Vertailukelpoisia tilastoja menneiltä vuosikymmeniltä ei siis ole, sillä aiheesta ei puhuttu eikä kyselytutkimuksia tehty.

Mikäli nuorten pahoinvointi olisikin lisääntynyt, on varsin suoraviivaista esittää syyksi perherakenteissa tapahtuneita muutoksia. Yhteiskunnassa on käynnissä samanaikaisesti niin monia muitakin muutoksia, että tällaisen yksittäisen syyn nostaminen esille ei ole perusteltua. Sen verran tiedetään tutkimusten perusteella, että lasten hyvinvointi ei riipu perhemallista silloin, kun perheiden sosio-ekonomiset muuttujat on vakioitu, ts. sanoen perheiden taloudellinen tilanne selittää koettua hyvinvointia voimakkaammin kuin se, onko perheessä yksi vai kaksi vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai naiset tekivät kovan työn mm. samapalkkaisuuden eteen, jotta heidän ei tarvitsisi pärjätäkseen mennä naimisiin ja elää miehen rahoilla.

Asioita voi katsoa monista näkökulmista.

Miksi on parempi olla taloudellisesti riippuvainen epävarmoista työmarkkinoista kuin aviomiehestään? Välittääkö työnantaja naisesta samalla tavalla kuin aviomies vaimostaan?

Se aviomieskö ei jotenkin ole riippuvainen samoista epävarmoista työmarkkinoista? Sen lisäksi on vielä vastuussa vaimonsakin elatuksesta, kun taas jos molemmat ovat töissä ja vaimo joutuu työttömäksi, silloinhan hänellä on edelleen se aviomiehensä turva, eli yhden sijasta kaksi verkkoa. 

Sehän on ollut ihan hirveätä raatamista se kotiäidin rooli.

Ei hoitunut tiskit ja pyykit koneiden avulla kuten nykyään. Piti vettä kantaa kaivosta ja lämmittää padassa. Lehmät lypsää ja ruokkia joka aamu kuudelta. Ommella vaatteet koko perheelle ja laittaa ruokaa ihan oikeasti alusta lähtien. Ei mitään einespizzan lämmittämistä mikrossa. On pitänyt teurastaa possut ja tehdä makkarat itse.

Ihmiset nimenomaan lopetti pienviljelyn ja lähti kaupunkeihin töihin helpon elämän perässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

väittääkö edellinen puheenvuoron esittäjä, etteikö nuorten pahoinvointi ja itsemurhat ole kasvaneet nimenomaan tuolta ns. Suomen nousukauden ajoilta.

onko äskeinen puheenvuoroilija ihan sokea nykypäivän nuorison pahoinvoinnille. montakymmentätuhatta alle 25 vuotiasta esim jo työkyvyttömyyseläkkeillä mielenterveydellisistä syistä johtuen - vai olisivatko pelkästään aktiivimallia vältelläkseen?? ehkä..

laiskureitahan ne varmaan ovatkin.

Itsemurhien määrän kehityksen voit tarkistaa esimerkiksi tästä tilastosta:

https://www.stat.fi/til/ksyyt/2015/ksyyt_2015_2016-12-30_kat_006_fi.html

Itsemurhat ovat vähentyneet merkittävästi 1970-luvulta tähän päivään kaikissa ikäryhmissä. 1990-luvulla on nähtävissä itsemurhien määrissä piikki, minkä lama selittää. Vanhempia tilastoja ei valitettavasti ole saatavilla, mutta käsitykseni on, että itsemurhakuolleisuus on ollut sotien ja 1970-luvun välillä vähintään 1970-luvun tasolla.

Nuorten pahoinvoinnin määrän muutoksia on puolestaan vaikea arvioida, sillä "henkisestä pahoinvoinnista" puhuminen on kaikkiaan varsin uusi ilmiö. Vertailukelpoisia tilastoja menneiltä vuosikymmeniltä ei siis ole, sillä aiheesta ei puhuttu eikä kyselytutkimuksia tehty.

Mikäli nuorten pahoinvointi olisikin lisääntynyt, on varsin suoraviivaista esittää syyksi perherakenteissa tapahtuneita muutoksia. Yhteiskunnassa on käynnissä samanaikaisesti niin monia muitakin muutoksia, että tällaisen yksittäisen syyn nostaminen esille ei ole perusteltua. Sen verran tiedetään tutkimusten perusteella, että lasten hyvinvointi ei riipu perhemallista silloin, kun perheiden sosio-ekonomiset muuttujat on vakioitu, ts. sanoen perheiden taloudellinen tilanne selittää koettua hyvinvointia voimakkaammin kuin se, onko perheessä yksi vai kaksi vanhempaa.

Löysin lopulta tilaston, joka kuvaa itsemurhien kehitystä 1920-luvulta 2010-luvulle:

https://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_006_fi.html

Itsemurhakuolleisuus on vaihdellut eri vuosina ja vuosikymmeninä merkittävästi, ja kun miettii, mitä isoja yhteiskunnallisia muutoksia milloinkin on tapahtunut, ymmärtää muutokset helposti. 1920- ja 1930-luvun vaihteessa määrä kaksinkertaistui, minkä lama-aika osaltaan selittänee samoin kuin 1990-luvun piikin. Sotavuosina määrä puolestaan väheni merkittävästi. Varmaankin sota-aika piti yllä ihmisten selviytymistahtoa ja ulkoisen uhkan torjunta oli tärkeämpää kuin kamppailu sisäisten demonien kanssa.

On myös huomioitava, että aikoina, jolloin uskontoon suhtauduttiin nykyistä vakavammin, kynnys itsemurhan tekemiseen on varmastikin ollut suurempi. Vastaavasti esimerkiksi aseiden saatavuus ja päihdeongelmat vaikuttavat itsemurhien määrään nostavasti. Maaseudulla on usein kodeissa ollut metsästysaseita, mikä korreloi sekä muihin että itseen kohdistuvan väkivallan määrän kanssa.

Syitä itsemurhien määrän kehitykselle historiassa löytyy siis lukuisia, mutta naisten siirtyminen työelämään ei tilastojen valossa sellainen näyttäisi olevan. Samoin nuorten itsemurhien määrän lisääntyminen on tilastojen mukaan selvästi myytti, joka on syntynyt median toimintatavoissa tapahtuneiden muutosten myötä. Itsemurhat olivat pitkään tabu, mutta nykyään niillä repostellaan sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa, mistä syntyy perspektiiviharha - ilmiö vaikuttaa yleisemmältä, kuin mitä se oikeasti on.

Miten niin naisia on huijattu?

Kotiäitiys olisi nykyisenkin mahdollista, jos perhe tyytyisi alhaisempaan elintasoon. Asuntona olisi kaksio tai pieni kolmio, ruuat, vaatteet ja kaikki muut tehtäisiin itse, harrastuksista, lomamatkailusta jne. luovuttaisiin.

Joo. mikä tahansa duuni jonka voi tehdä kotona pyjamassa ei liene ihan niiin kovin vaikea kuin kotiäipät haluaisivat antaa ymmärtää.  Päiväuniakaan harva duunissa ottaa.

Ainakin äitini (synt.-48) piti tärkeänä sitä, että hänen sukupolvensa naiset eivät enää olleet miesten armoilla vaan heidän elämänsä oli omissa käsissään.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta lapsia riepotellaan ainakin yksivuotiaista asti aamuvarhaisesta iltamyöhään isoissa ryhmissä joissa vaihtuvia hoitajia. Ihmetellään hetken kuluttua, miksi ovat niin levottomia?

Koskaan Suomen historiassa lapsen asema, hyvinvointi ja hoivan saati ei ole koskaan ollut niin korkea kuin tänä päivänä. Ja hyvä niin. Suurin osa alle 3v hoidetaan kotona ja jompi kumpi tai molemmat vanhemmat ovat saatavilla 24/7. Sen lisäksi on kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt pursuavat kertak.vaipoista ja valmisruuista.

Ennen pienten lasten vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön ja selviintyäkseen arjesta esim. pyykin pesuun saattoi mennä kokonainen päivä.

Jo vauva ikäisiä ja sitä vanhempia hoito, joka oli lähinnä valvomista, jotta lapsi pysyisi hengissä oli vähemmän työkuntoisilla iäkkäillä vanhuksilla, vanhemmilla sisaruksilla ja eikö ollut mitenkään harvinaista, kuinka 13-15v maalta tullut tyttö hoiti perheen lapset ja sivussa vielä huushollin ja perheessä oli useampi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun työpaikalla, päiväkodissa, kaikki naiset jäis heti pois töistä jos vaan rahat riittäisi.

Eli tekisivät samaa kuin nyt mutta palkatta? En olekaan pitänyt päikkäritätejä järjen jättiläisinä ja tämä todistaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on onnistuttu aivopesemään elämään asenteella: Vain työtä paiskova on ihanne kansalainen!

Ennenvanhaan oli paljon raaempi meininki. Jos et paiskonut mitä tahansa duunia, et myöskään syönyt etkä asunut missään ja päädyit pidätetyksi irtolaisuudesta. Nykyisin nämä työtäpaiskovat elättävät yhä kasvavan määrän siipeilijöitä sun muita elämäntapa intiaaneja.