Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveysongelmat ovat häpeällisiä?
21.02.2018 |
Onko siihen jotain historiallista selitystä? Onko näin aina ollut? Onko ongelmien diagnosointi aiheuttanut sitä?
Kommentit (57)
On sanottu että kaikilla ihmisillä on jonkinlaisia mt-ongelmia, suurinta osaa ei vain ole diagnosoitu. Tuntuu että pahimpia tuomitsijoita on ne joilla on itsellä selvästi jotain ongelmaa, mutta ei diagnoosia. Monesti tapaa esim. selkeästi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä ilman diagnoosia olevia lääkäreitä, jotka nauttii suuresti kun saa tehdä muille mt-diagnooseja. Vaikka potilaalla ois joku fyysinen vaiva, niin sitä ei kunnolla tutkita, kun noille lääkäreille on niin nautinnollista kun saa kirjata koneelle potilaalle jonkun mt-diagnoosin loppuelämää häiritsemään ja vedota siihen joka ikinen käyntikerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ne on sairauksia, joihin elämäntapa ja valinnat vaikuttaa, ja joista voi elämäntavan ja valintojen avulla parantuakin. Vähän kuin alkoholismi. En väitä etteivät olisi sairauksia, mutta jotain häpeällistähän siinä on että ikään kuin itse ajaa itsensä sairauteen tyhmillä valinnoilla.
Sinäpä se tyhmä olet. Entäs sitten korkea verenpaine, diabetes, sydänsairaudet, syövät... Aika moneen voi vaikuttaa itse elintavoillaan. Hävetäänkö niitä sairauksia?
Miten vaikutat lapsuuden traumoihin ja vaikka koulukiusaamiseen. Ne jättää haavaat mieleen ja vaikuttaa käytökseen. Kun ei luota, alkaa eristäytyä, kun keho reagoi asioihin eli triggeröityy milloin mistäkin ja menee paniikkitilaan, niin onko se ihmisen oma vika? Tyhmää syyttää ihmistä mielenterveysongelmistaan. Kukaan ei niitä itselleen halua. Opettele sinäkin ymmärtämään vöhän syvällisemmin ihmismieltä ennenkuin alat sairaita syyllistää!
Ne ovat häpeällisiä siksi, kun yleisesti ajatellaan, että "kerran hullu, aina hullu". Toisilla lääkkeet poistavat oireet, mutta harva paranee standardi-ihmiseksi. Ne jotka ylipäätään paranevat, ovat kokeneet "liikaa", mikä erottaa heidät ns. normaaleista ihmisistä loppuiäkseen.
Viimeaikainen Tapio Suomisen sekoilu on hyvä esimerkki, vaikka useimmat mt-ongelmaiset eivät käyttäydy yhtä hullusti. Käsi sydämelle, ottaisitko Tapsaa sen koommin työ- kuin parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaus täytyy normalisoida?
Sairailla on myös ihmisoikeudet. Ei eletä natsisaksassa, jossa kaikki poikkeavat eliminoitiin. Ja harva ihminen on niin terve, ettei hänelle jotain diagnoosia keksittäisi. Ei sairas ole vain sairas, vaan hän on yksilöllinen ihminen, jolla on oikeus elää täällä kuten sinullakin. Siinäpä poljet ja syljet heikompien päälle, se kertoo vain sinun tyhmyydestäsi ja empatiakyvyttömyydestäsi. Jotkut ei taida ymmärtää, että sairaalla on ihan tarpeeksi kestämistä ilman ns. terveiden ilkeilyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne on sairauksia, joihin elämäntapa ja valinnat vaikuttaa, ja joista voi elämäntavan ja valintojen avulla parantuakin. Vähän kuin alkoholismi. En väitä etteivät olisi sairauksia, mutta jotain häpeällistähän siinä on että ikään kuin itse ajaa itsensä sairauteen tyhmillä valinnoilla.
Sinäpä se tyhmä olet. Entäs sitten korkea verenpaine, diabetes, sydänsairaudet, syövät... Aika moneen voi vaikuttaa itse elintavoillaan. Hävetäänkö niitä sairauksia?
Miten vaikutat lapsuuden traumoihin ja vaikka koulukiusaamiseen. Ne jättää haavaat mieleen ja vaikuttaa käytökseen. Kun ei luota, alkaa eristäytyä, kun keho reagoi asioihin eli triggeröityy milloin mistäkin ja menee paniikkitilaan, niin onko se ihmisen oma vika? Tyhmää syyttää ihmistä mielenterveysongelmistaan. Kukaan ei niitä itselleen halua. Opettele sinäkin ymmärtämään vöhän syvällisemmin ihmismieltä ennenkuin alat sairaita syyllistää!
En ole tuo, jota kommentoit, mutta tottahan se on, että ne, joiden mieli järkkyy, ovat psyykeltään heikompia, hauraampia. Heillä ei ole (ollut) kykyä prosessoida traumojaan ja vaikeita kokemuksiaan. Tai eivät osaa suhtautua elämän ylä- ja alamäkiin järkevästi.
Isäni tapasi sanoa (julmasti, minun mielestäni): heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkun porskuttaa.
On geneettisesti periytyviä mielen sairauksiakin, mutta usein nekin vaativat jonkun erityisen tapahtuman tai koettelemuksen puhjetakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne on sairauksia, joihin elämäntapa ja valinnat vaikuttaa, ja joista voi elämäntavan ja valintojen avulla parantuakin. Vähän kuin alkoholismi. En väitä etteivät olisi sairauksia, mutta jotain häpeällistähän siinä on että ikään kuin itse ajaa itsensä sairauteen tyhmillä valinnoilla.
Sinäpä se tyhmä olet. Entäs sitten korkea verenpaine, diabetes, sydänsairaudet, syövät... Aika moneen voi vaikuttaa itse elintavoillaan. Hävetäänkö niitä sairauksia?
Miten vaikutat lapsuuden traumoihin ja vaikka koulukiusaamiseen. Ne jättää haavaat mieleen ja vaikuttaa käytökseen. Kun ei luota, alkaa eristäytyä, kun keho reagoi asioihin eli triggeröityy milloin mistäkin ja menee paniikkitilaan, niin onko se ihmisen oma vika? Tyhmää syyttää ihmistä mielenterveysongelmistaan. Kukaan ei niitä itselleen halua. Opettele sinäkin ymmärtämään vöhän syvällisemmin ihmismieltä ennenkuin alat sairaita syyllistää!
En ole tuo, jota kommentoit, mutta tottahan se on, että ne, joiden mieli järkkyy, ovat psyykeltään heikompia, hauraampia. Heillä ei ole (ollut) kykyä prosessoida traumojaan ja vaikeita kokemuksiaan. Tai eivät osaa suhtautua elämän ylä- ja alamäkiin järkevästi.
Isäni tapasi sanoa (julmasti, minun mielestäni): heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkun porskuttaa.
On geneettisesti periytyviä mielen sairauksiakin, mutta usein nekin vaativat jonkun erityisen tapahtuman tai koettelemuksen puhjetakseen.
Ehkä noinkin. Kaikille ei ole lapsena opetettu mitään tunnetaitoja, joten ei ole edes osannut ilmaista pahaa oloaan. Se on jäänyt tunnelukoksi jota ei vieläkään voi avata, kun traumat on mieli armeliaasti unohtanut. Ne ilmenevät yllättävissä tilanteissa ja saavat kantajansakin ihmettelemään. Ei se silti tarkoita että olisi väkivaltainen tai vaarallinen kenellekään. Terve puoli neuvoo välttelemään tilanteita, paikkoja ja ihmisiä jotka saavat olon ahdistumaan. Me ollaan kaikki erilaisia ja sen hauraan psyykenkin kanssa voi elää hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne on sairauksia, joihin elämäntapa ja valinnat vaikuttaa, ja joista voi elämäntavan ja valintojen avulla parantuakin. Vähän kuin alkoholismi. En väitä etteivät olisi sairauksia, mutta jotain häpeällistähän siinä on että ikään kuin itse ajaa itsensä sairauteen tyhmillä valinnoilla.
Sinäpä se tyhmä olet. Entäs sitten korkea verenpaine, diabetes, sydänsairaudet, syövät... Aika moneen voi vaikuttaa itse elintavoillaan. Hävetäänkö niitä sairauksia?
Miten vaikutat lapsuuden traumoihin ja vaikka koulukiusaamiseen. Ne jättää haavaat mieleen ja vaikuttaa käytökseen. Kun ei luota, alkaa eristäytyä, kun keho reagoi asioihin eli triggeröityy milloin mistäkin ja menee paniikkitilaan, niin onko se ihmisen oma vika? Tyhmää syyttää ihmistä mielenterveysongelmistaan. Kukaan ei niitä itselleen halua. Opettele sinäkin ymmärtämään vöhän syvällisemmin ihmismieltä ennenkuin alat sairaita syyllistää!
En ole tuo, jota kommentoit, mutta tottahan se on, että ne, joiden mieli järkkyy, ovat psyykeltään heikompia, hauraampia. Heillä ei ole (ollut) kykyä prosessoida traumojaan ja vaikeita kokemuksiaan. Tai eivät osaa suhtautua elämän ylä- ja alamäkiin järkevästi.
Isäni tapasi sanoa (julmasti, minun mielestäni): heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkun porskuttaa.
On geneettisesti periytyviä mielen sairauksiakin, mutta usein nekin vaativat jonkun erityisen tapahtuman tai koettelemuksen puhjetakseen.
Ihmisen mielenterveys ei ole pysyvä tila. Aivan kuten fyysinenkin terveys, mielenterveyden tila voi vaihdella. Kukaan ei ole syntyjään tai pysyvästi "heikko" tai "vahva". Kun mielenterveys pettää, sen hetkiset haasteet ovat ylittäneet sen hetkiset voimavarat ja kyvyt selviytyä. Se ei tarkoita,että ihminen olisi jotenkin pysyvästi heikompi kuin toinen joka ei ainakaan siihen mennessä ole sairastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne on sairauksia, joihin elämäntapa ja valinnat vaikuttaa, ja joista voi elämäntavan ja valintojen avulla parantuakin. Vähän kuin alkoholismi. En väitä etteivät olisi sairauksia, mutta jotain häpeällistähän siinä on että ikään kuin itse ajaa itsensä sairauteen tyhmillä valinnoilla.
Sinäpä se tyhmä olet. Entäs sitten korkea verenpaine, diabetes, sydänsairaudet, syövät... Aika moneen voi vaikuttaa itse elintavoillaan. Hävetäänkö niitä sairauksia?
Miten vaikutat lapsuuden traumoihin ja vaikka koulukiusaamiseen. Ne jättää haavaat mieleen ja vaikuttaa käytökseen. Kun ei luota, alkaa eristäytyä, kun keho reagoi asioihin eli triggeröityy milloin mistäkin ja menee paniikkitilaan, niin onko se ihmisen oma vika? Tyhmää syyttää ihmistä mielenterveysongelmistaan. Kukaan ei niitä itselleen halua. Opettele sinäkin ymmärtämään vöhän syvällisemmin ihmismieltä ennenkuin alat sairaita syyllistää!
En ole tuo, jota kommentoit, mutta tottahan se on, että ne, joiden mieli järkkyy, ovat psyykeltään heikompia, hauraampia. Heillä ei ole (ollut) kykyä prosessoida traumojaan ja vaikeita kokemuksiaan. Tai eivät osaa suhtautua elämän ylä- ja alamäkiin järkevästi.
Isäni tapasi sanoa (julmasti, minun mielestäni): heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkun porskuttaa.
On geneettisesti periytyviä mielen sairauksiakin, mutta usein nekin vaativat jonkun erityisen tapahtuman tai koettelemuksen puhjetakseen.
Eipä voi sanoa oikein noinkaan tai voisi jos kaikille ihmisille tulisi saman verran vaikeita kokemuksia elämän aikana. Niin ei kuitenkaan ole. Toiset meistä joutuu kokemaan paljon rankempia asioita elämässään kuin toiset. Itse esim. masennuin sen jälkeen kun sairastuin parikymppisenä kolmeen krooniseen sairauteen, jotka haittaavat elämää joka päivä ja joista ei parane ikinä. Tuskin olisin masentunut jos olisin fyysisesti terve tai niitä kroonisia sairauksia olisi kolmen sijasta vaikka vain yksi. Lapsena olin iloinen, vahva ja optimistinen persoona, joka ei juuri mitään itkeskellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi hävetään koska jokainen ilkeä juoruämmä saa voimansa siitä, että pääsee haukkumaan heikompiaan. Ollaan vähän niinkuin parempia ihmisiä, kun näin taivastellaan, haukutaan ja jopa nauretaan hieman poikkeaville ihmisille. Vaikka sairaus olisi selätetty, niin leima on ja pysyy ainakin pikkukylillä loppuelämän. Siinä voi sitten miettiä onko tarpeeksi vahva kantamaan leimaa vai lähteekö uusiin maisemiin, jossa on tilaa hengittää vapaammin.
Onko kukaan hoksannut että se normi tai täydellisen ihmisen ihanne on täysin mahdoton kenenkään saavuttaa. Jokaisella on vikoja, erityis ominaisuuksia ja poikkeamia.
Heikot ihmiset ja tyhmät ovat niitä, jotka sormella osoittelevat toisia ja huutavat kurkku suorana koko maailmalle, että katsokaa nyt tuotakin.
He tekevät sen siksi, ettei kukaan keskittyisi heidän surkeuteensa.
Vai oletteko joskus nähneet täydellisen tai edes normaalin ihmisen haukkuvan ja pilkkaavan toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä heikommassa asemassa olevaa ihmistä pitää jonkun haukkua ja lytätä, niin sitä säälittävämpi tapaus.
Kuinka raukka pitää ihmisen olla, jos ottaa vaikka tuksun kaiken oman pahan olonsa laskiämpäriksi?
Vierailija kirjoitti:
Historiallinen syy on heikkouden viha ja halveksunta.
Ihmisyhteiskunnat ovat maanviljelyksen alusta asti perustuneet vallalle ja alistamiselle. Hierarkkisessa yhteiskunnassa on tärkeää, että allasi on joku, ja että ilmaiset jatkuvasti teoin ja puhein olevasi hänen yläpuolellaan.
Hullut on niitä alimpia, koska hierarkian pohjalle joutuminen tekee hulluksi. Hullu joutuu tunnustamaan heikkoutensa, ei sitä kätkemäänkään enää pysty.
Olen itse asiassa samaa mieltä. Monet mielen sairaudet ovat sosiaalisen ympäristön tuottamia ja siksi mielenterveysongelmat kertovat myös meistä terveistä todella paljon. Nimenomaan tuo "hierarkian pohjalle joutuminen tekee hulluksi" esimerkiksi vaikkapa kolmekymppisen sinkkunaisen asema ystäväporukassa, jossa muilla on jo pysyvä parisuhde ja lapsia. Jos sinkkunaiselle on tärkeää pitää kulisseja yllä ---> sinkkunainen masentuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne on sairauksia, joihin elämäntapa ja valinnat vaikuttaa, ja joista voi elämäntavan ja valintojen avulla parantuakin. Vähän kuin alkoholismi. En väitä etteivät olisi sairauksia, mutta jotain häpeällistähän siinä on että ikään kuin itse ajaa itsensä sairauteen tyhmillä valinnoilla.
Sinäpä se tyhmä olet. Entäs sitten korkea verenpaine, diabetes, sydänsairaudet, syövät... Aika moneen voi vaikuttaa itse elintavoillaan. Hävetäänkö niitä sairauksia?
Miten vaikutat lapsuuden traumoihin ja vaikka koulukiusaamiseen. Ne jättää haavaat mieleen ja vaikuttaa käytökseen. Kun ei luota, alkaa eristäytyä, kun keho reagoi asioihin eli triggeröityy milloin mistäkin ja menee paniikkitilaan, niin onko se ihmisen oma vika? Tyhmää syyttää ihmistä mielenterveysongelmistaan. Kukaan ei niitä itselleen halua. Opettele sinäkin ymmärtämään vöhän syvällisemmin ihmismieltä ennenkuin alat sairaita syyllistää!
En ole tuo, jota kommentoit, mutta tottahan se on, että ne, joiden mieli järkkyy, ovat psyykeltään heikompia, hauraampia. Heillä ei ole (ollut) kykyä prosessoida traumojaan ja vaikeita kokemuksiaan. Tai eivät osaa suhtautua elämän ylä- ja alamäkiin järkevästi.
Isäni tapasi sanoa (julmasti, minun mielestäni): heikot sortuu elon tiellä, vahvat senkun porskuttaa.
On geneettisesti periytyviä mielen sairauksiakin, mutta usein nekin vaativat jonkun erityisen tapahtuman tai koettelemuksen puhjetakseen.
Kas, mun lempisanontoja. Nykyään käy vähän sääliksi tuon käyttäjiä, ehkä heillä ei empatiavajeen lisäksi ole ollut tilaisuutta tutustua ihmisiin diagnoosien takana. Siinä voi kulkea monen hienon ihmissuhteen ohi, enkä tarkoita vain parisuhdetta. Mekin miehen kanssa ollaan ihan tavallisia ihmisiä, omat rajoitteensa molemmilla, mutta niinhän meillä kaikilla. - se kruunuton monisairas ja eläinrakkaan bipon vaimo (eugeniikoille tiedoksi, lapsi ei ole yhteinen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelin rakennuksella kolme tappoa lusineen mielenterveysongelmaisen kanssa olin aika varovainen puheissani ja yritin olla kääntämättä selkääni häneen päin. Pahin paikka oli kun hän oli saanut potkut hakattuaan yhden naisen ja tuli potkujen jälkeen työpaikalle kännissä riehumaan pistoolin kanssa.
Tiedän että kaikki mielenterveysongelmaiset eivät ole kolmoismurhaajia mutta vaikea tietää millainen kukin on, ei kukaan olisi pelkästään katsomalla työkaveristanikaan arvannut mihin hän kykenee.
Suomessa tappajilla ja murhaajilla on yleensä mielenterveysongelmia, kaikista vangeista kahdella kolmasosalla myös joten kannattaako riskeerata henkeään sellaisen porukan kanssa jos ei ole pakko.
Mielenterveysongelmia on erilaisia mutta yleensä kerrotaan vain että on mt-ongelmainen, kaikki niputetaan yhteen ja tietysti pahimmat tapaukset jäävät mieleen.
En voi lukea kokonaista kirjaa, kiva, että niputat minut samaan ryhmään väkivaltaisen hullun kanssa :D Minulla on siis mielenterveysongelmana keskittymiskyvyn häiriö....
Toimittajat ja viranomaiset tämän niputtamisen tekevät, en minä. Henkirikoksista kerrottaessa yleensä aina mainitaan mt-ongelmat, diagnooseja ei yleensä anneta julkisuuteen. Kun puhut sairaudestasi älä käytä sanaa mielenterveysongelma vaan sano että sinulla on keskittymiskyvyn häiriö niin sinua ei mielletä murhaajaksi.
"Mielenterveysongelmia on erilaisia mutta yleensä kerrotaan vain että on mt-ongelmainen, kaikki niputetaan yhteen ja tietysti pahimmat tapaukset jäävät mieleen. "
Ennen vanhaan ihmiset teki töitä ja seurusteli ruokapöydässä yhdessä naamat vastakkain ja perheet jutusteli, eikä silloin ollut mielenterveysongelmia.
Nykyään kaikilla on vaan liikaa ylimääräistä aikaa pohtia minäminä-keskeisesti kaikkea ja tehdä pikkuasioista elämää suurempia ongelmia joten ei ihme että pää saadaan sekaisin. Kaikki lämmittää ruokansa mikrossa eri aikaan, ja menevät tietokoneidensa tai tablettiensa ääreen. Valitetaan että ollaan yksinäisiä vaikka vika on itsessä kun vetäydytään sivuun.
En voi lukea kokonaista kirjaa, kiva, että niputat minut samaan ryhmään väkivaltaisen hullun kanssa :D Minulla on siis mielenterveysongelmana keskittymiskyvyn häiriö....