Naapurienne oudot tavat

Vierailija kirjoitti:

Asumme rivitaloyhtiössä, jossa osalla on pihat kävelytiellä päin. Yhdessä tällaisessa asunnossa asuu perhe, joka kerää roskapussejaan kasaksi siihen terassille. En ymmärrä, kuinka iso vaiva on viedä roskapussit suoraan jätehuoneeseen, joka on aivan heidän autopaikkansa ja taloyhtiön postilaatikoiden vieressä. He kuitenkin käyttävät sitä autoa päivittäin. Lapsetkin ovat jo sen ikäisiä, että hekin voisivat kipaista viemässä roskat (kun osaavat kulkea yksin pyörällä kouluun). Matkaa heidän terassiltaan jätehuoneeseen on alle 30 metriä.

Ihme ettei linnut revi roskapusseja ja levittele ympäri pihaa.

Kun asuin Kaartinkaupungissa jugend-talossa, joskus ekan kerroksen umpijuoppo täti (50-60 vee) tuli käytävällä vastaan housut auki ja lätty ihan levällään, siis koko römpsä oli framilla karvoineen kaikkineen. Mies oli hiljainen juristi ja sukunimi oli ruotsalainen. Vaikuttivat ns. sivistyneeltä väeltä. Muuten alkoholismia ei huomannut, eivät ikinä soittaneet musiikkia kovalla tai mitään. Minusta tuo oli lähinnä huvittavaa, ja mietin, menikö se koskaan Kasarmitorin S-markettiin asti siinä tilassa ja asussa.

Naapurini pitää verhoja auki yötä päivää. Ei edes iltaisin sulje niitä.

Eräs yläkerran naapuri hyppi hyppynarulla monta kertaa viikossa joskus 22-23 aikaan. Ajattelin ensin että siellä on siihen aikaan aina hoito tai tyttöystävä kylässä ja sängynpääty hakkaa seinään omituisesti mutta lopulta tajusin että kyseessä on hyppynaru...

Seinänaapurilla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Toinen heistä on aika energinen mukelo. Meille kuuluu huutoa, askelten töminää, lasten riitelyä ja itkua. Tämä ei häiritse yhtään. Se mikä häiritsee, on perheen isän karjuminen pienille lapsille. Ja isähän karjuu niin kauan kunnes molemmat lapset alkavat itkeä. Mua inhottaa, kun aikuinen mies ei tiedä mitään muuta lastenkasvatusmenetelmää. Joskus laitan radion tai musiikin päälle lujalle. Jos vaikka ukko huomaisi että äänet todellakin kuuluvat naapuriin. Voisi vaikka nolostus. Toistaiseksi ei ole lopettanut karjumista. Lapsi raukat. Käy sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Seinänaapurilla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Toinen heistä on aika energinen mukelo. Meille kuuluu huutoa, askelten töminää, lasten riitelyä ja itkua. Tämä ei häiritse yhtään. Se mikä häiritsee, on perheen isän karjuminen pienille lapsille. Ja isähän karjuu niin kauan kunnes molemmat lapset alkavat itkeä. Mua inhottaa, kun aikuinen mies ei tiedä mitään muuta lastenkasvatusmenetelmää. Joskus laitan radion tai musiikin päälle lujalle. Jos vaikka ukko huomaisi että äänet todellakin kuuluvat naapuriin. Voisi vaikka nolostus. Toistaiseksi ei ole lopettanut karjumista. Lapsi raukat. Käy sääliksi.

Tätä näkee paljon. Kerran sanoin eräälle äidille ihan suoraan, kun haukkui lastaan tyhmäksi, että: TUO EI TAIDA AUTTAA??

Puuttukaa.

Yläkerrasta kuului jatkuvasti semmosta tärinää, niikuin puhelin olis äänettömällä ja sois ja tärisis jossain pöydällä.. Tuntitolkulla. Tota jatkui taas joku reilu pari tuntii putkeen (päätä hajottavaa oikeesti) täs yks sunnuntai ja sit mun mies mies meni soittaa niitten tyyppien ovikelloo😅 eivät avanneet mutta pärinät loppui siihen ja sen jälkeen onneks hetkittäin vaan kuulunut. Mutta tota ihmetellään vieläkin et mitä helvet*iä tommonen meininki oikee on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkerran naapuri käyttää ihan järkyttävän paljon vessapaperia (se paperitelineen kitinä kuuluu rakenteita pitkin :D )

Mulla on ainakin niin karvainen perse, että kun pyyhkäisee ensimmäisen kerran ja kaikki kakka ei ole tippunut, vaan on karvojen kätköissä kiinni, niin tuntuu että levitän vain kakkaa ympäri läpeä ja siitä se vasta pyyhkimisurakka alkaakin! Menee kymmeniä tuplapaloja ennenkuin alkaa näyttämään siltä ettei enää mitään tartu.

Käytä sitä käsisuihkua!

Meidän yläkerrassa asui ennen vanha täti, joka oli saanut päähänsä, että kaikki mahdollinen häiriö talossa oli meidän perheen aiheuttamaa. Sikäli hölmöä, koska me ollaan hiljaisia ihmisiä ja silloin meillä ei ollut vielä lapsiakaan.

Esim. meidän seinänaapuri teki pientä remonttia. Pöhkö täti kysyi multa happamana että eikö meillä ole varaa pitää mattoja lattialla. Kävi ilmi että hän luuli vasaran sarjamaisia iskuja meidän kenkien kopinaksi paljaalla lattialla. Hulluinta oli, että hän ei uskonut kun kerroin että äänet tulevat naapurin remontista. Ja meillä todellakin on matot lattialla eikä kenkiä käytetä sisällä.

Toinen esimerkki on kun mieheni vaihtoi vanhoja huonoja pyykkinaruja uusiin taloyhtiön vintillä missä on kuivaustilaa. Tätönen oli nyrpeä kun me laitettiin " henkilökohtaiset pyykkinarut". Eikä uskonut kun sanottiin että ne on kaikkien käyttöön.

Tämmöistä jatkui monta vuotta. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Päätin sitten kumminkin ottaa huumorilla.

Ja ei, kyseessä ei ollut muistisairaus.

Naapurina hillityn näköinen n. kolmikymppinen nainen, joka liikkuu aina yksin. Silti öisin hänen asunnostaan kuuluu möreää miehen ääntä ja kovaäänistä naurua. Koskaan en ole miestä nähnyt vaan ainoastaan kuullut. Nainen on ihan "normaalin" oloinen, tervehtii jne. Tekis mieli kysyä siltä, että asuuko yksin, mutta eihän sitä kehtaa. Lähes joka yö kuitenkin se möreä miesääni ja nauru kuuluu asunnosta. Päivällä ei kuulu hisaustkaan.

Vierailija kirjoitti:

Naapurina hillityn näköinen n. kolmikymppinen nainen, joka liikkuu aina yksin. Silti öisin hänen asunnostaan kuuluu möreää miehen ääntä ja kovaäänistä naurua. Koskaan en ole miestä nähnyt vaan ainoastaan kuullut. Nainen on ihan "normaalin" oloinen, tervehtii jne. Tekis mieli kysyä siltä, että asuuko yksin, mutta eihän sitä kehtaa. Lähes joka yö kuitenkin se möreä miesääni ja nauru kuuluu asunnosta. Päivällä ei kuulu hisaustkaan.

Ehkäpä sinäkin kaipasit möreä-äänisen herramiehen yöseuraa?

Asutaan rivarissa, seinänaapuriasunnon rouva polttaa terassilla takapihalla. Saattaa käydä viikonloppuaamuna 10 minuutin välein tupakalla... Ei se toki näin talvipakkasella haittaa, mutta kesäkuumalla vähän harmittaa, kun ei voi pitää keittiön tuuletusikkunaa eikä takaovea auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remontti kestänyt 11 vuotta.

Miten on mahdollista?

Meidän kesämökki naapurimme on rakentanut kesämökkiään jo 25 vuotta eikä ole vieläkään kuin korkeintaan puolivalmis....

Me asumme mieheni kanssa varsin naapuririkkaassa taloyhtiössä, jossa asukkaat ovat noin +65-90-vuotiaita ja itse olemme 20-22- vuotiaita. 

Toinen seinänaapureistamme ei juuri pikahdakkaan.  Välillä lähettää miehelleni viestin, että tulla käymään kahvilla juttelemassa miesten juttuja. Samalla antaa kuvia, mitä on ottanut meidän kukista esim. kesällä ja teettänyt ne meille (kaikki ovat tallella, ovat aivan ihania!). Tämä on kyllä huippu söpöä ja jotenkin niin symppistä, sillä naapuri on jo erittäin iäkäs mies, mutta rakastaa valokuvaamista.

Yksi naapuri taas, lähes joka aamu, kun lähden töihin, aukaisee ulko-ovensa ja huikkaa "ookko menossa töihin! hyvää huomenta!" ja sitten kommentoi säätä. Tämäkään ei missään nimessä ole mitenkään ahdistavaa, vaan enemmän symppis-olo tulee hänestä. On erittäin iäkäs rouvashenkilö, joka kaipaa juttukaveria. Käynkin aina välillä hänen kanssa kirrettömänä aikana kahvittelemassa.

Eräs naapuri taas istuu jakkaralla kesät talvet, autonsa vieressä ja rassailee sitä. Siis kirjaimellisesti _joka päivä_. Lisäksi naapuri istuu nämä istumiset vain auton vasemmalla puolella, en ole ikinä nähnyt häntä auton oikealla puolella. Näen häntä kuitenkin päivittäin noin 3 kertaa. :D välillä auto on tukin päällä, välillä ei. Välillä hän ottaa yhden renkaan pois ym. ja välillä kiillottelee. Hieman huvittavaahan tuo kyllä ajoittain on. Ajatellaan, että se on hänen keino harrastella ilman autotallia ja olla omissa oloissaan.

Että joo, meidän rivitalossa kyllä tapahtuu ja naapurit ovat osana arkea, vaikka ovatkin kaikki senioreita. Kaikista naapureista olisi jotain sanottavaa, ominaispiirteitä ym. Mutta kaikista vain hyvää. Ennen missään muualla asuttaessa, en muutakuin sanoin "hei", jos rapussa tavattiin. Nyt jäädään jopa kaupassa keskustelemaan naapureiden kanssa, jos nähdään. Ihana asua naapureiden kanssa samassa taloyhtiössä, jossa kaikkia autetaan (lumityöt, nurmikot, auto jumissa yms.), ja kaikista pyyteettömästi välitetään. 

kun avaan ulko oven. kuuluu naapurista rapinaa. kyttäävät ovisilmästä kun lähden ovesta ulos. tulee mieleen takavuosien tv ohjelma kyttääjät.

Tinna kirjoitti:

Me asumme mieheni kanssa varsin naapuririkkaassa taloyhtiössä, jossa asukkaat ovat noin +65-90-vuotiaita ja itse olemme 20-22- vuotiaita. 

Toinen seinänaapureistamme ei juuri pikahdakkaan.  Välillä lähettää miehelleni viestin, että tulla käymään kahvilla juttelemassa miesten juttuja. Samalla antaa kuvia, mitä on ottanut meidän kukista esim. kesällä ja teettänyt ne meille (kaikki ovat tallella, ovat aivan ihania!). Tämä on kyllä huippu söpöä ja jotenkin niin symppistä, sillä naapuri on jo erittäin iäkäs mies, mutta rakastaa valokuvaamista.

Yksi naapuri taas, lähes joka aamu, kun lähden töihin, aukaisee ulko-ovensa ja huikkaa "ookko menossa töihin! hyvää huomenta!" ja sitten kommentoi säätä. Tämäkään ei missään nimessä ole mitenkään ahdistavaa, vaan enemmän symppis-olo tulee hänestä. On erittäin iäkäs rouvashenkilö, joka kaipaa juttukaveria. Käynkin aina välillä hänen kanssa kirrettömänä aikana kahvittelemassa.

Eräs naapuri taas istuu jakkaralla kesät talvet, autonsa vieressä ja rassailee sitä. Siis kirjaimellisesti _joka päivä_. Lisäksi naapuri istuu nämä istumiset vain auton vasemmalla puolella, en ole ikinä nähnyt häntä auton oikealla puolella. Näen häntä kuitenkin päivittäin noin 3 kertaa. :D välillä auto on tukin päällä, välillä ei. Välillä hän ottaa yhden renkaan pois ym. ja välillä kiillottelee. Hieman huvittavaahan tuo kyllä ajoittain on. Ajatellaan, että se on hänen keino harrastella ilman autotallia ja olla omissa oloissaan.

Että joo, meidän rivitalossa kyllä tapahtuu ja naapurit ovat osana arkea, vaikka ovatkin kaikki senioreita. Kaikista naapureista olisi jotain sanottavaa, ominaispiirteitä ym. Mutta kaikista vain hyvää. Ennen missään muualla asuttaessa, en muutakuin sanoin "hei", jos rapussa tavattiin. Nyt jäädään jopa kaupassa keskustelemaan naapureiden kanssa, jos nähdään. Ihana asua naapureiden kanssa samassa taloyhtiössä, jossa kaikkia autetaan (lumityöt, nurmikot, auto jumissa yms.), ja kaikista pyyteettömästi välitetään. 

Kuulostaa ihanalta naapurustolta

Alakerran naapurin naisella on tapana pitää joka päivä juorutuokio rappukäytävässä jonkun kanssa. Aina samaan aikaan päivästä rapusta alkaa kuulumaan meteliä, kun hän kovaan ääneen huutaa siellä ja lapsensa juoksevat portaita ylös ja alas. Pari kertaa olen tullut kotiin samaan aikaan kun tuokio on käynnissä, ovat vallanneet koko ensimmäisen kerroksen. En ymmärrä, miksi keskustelu on käytävä juuri tuolla rapussa. Voisi kai ainakin päästää lapset sisälle riehumasta rapussa. 

Meillä asuu alakerrassa vanha leskimies, joka aina avaa kotiovensa rappuun ja kovaan ääneen latelee pitkän liudan kirosanoja ja sitten aivan muina miehinä astuu sisälle ja sulkee oven. Monet kerrat olen oikeasti säikähtänyt tämän oven kohdalla ( kuljen usein rappusia ).

Ja kun naapurin koira yksinään haukkuu, käy tämä haukkumassa postiluukusta takaisin ja koira tietysti innostuu vaan lisää.

Hän ei ole varsinainen kyylä, mutta välillä olen yllättänyt hänet seisomasta jostain ylemmästä kerroksesta ja olevan ikään kuin "piilossa" ja hän vain kuuntelee asukkaiden ääniä. Sekin on hyvin pelottavaa, kun joku yhtäkkiä seisookin jossain nurkassa ihan kaikessa hiljaisuudessa ja vain tuijottaa...

Muuten tämä naapuri on hyvin mukava ja toisinaan satutaan samaan lähikuppilaan vaihtamaan kuulumisia, hän taitaa olla vain melko yksinäinen.

Ihan niinkin pieni asia, että kesäisin naapuri kuivattaa vaatteitaan pihalla. Siis pihalla mistä kulkee puolet taloyhtiön väestä ohi. Ja siinä on siis aivan kaikki, pikkupöksyistä lähtien. Eihän siinä kiellettyä ole, mutta todella erikoinen tapa. Ja itse olen jo tällainen ehtoopuolella olevan nainen, mutta hän siis (arviolta) alle 30v nainen. Että voin vain kuvitella taloyhtiön ukkojen reaktiot.

Se perkele hankki saksofoni.