Kenen suhde enää kestää nykyaikana

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy eroamisen yleisyyteen on feminismi, kyllä feminismi (Google avittaa jos et usko). Ennen sukupuoliroolit olivat selviä, kuten on edelleen useassa paikassa länsimaiden ulkopuolella ja näissä maissahan ei erikoisemmin erota. Ja maailmaa nähnee on pakko todeta, että naiset, miehet ja lapset ovat näissä maissa onnellisempia vaikka materiaalista omaisuutta onkin vähemmän. 

Nykyään länsimaissa kun naiset haluavat molemmat uran ja perheen, joka todellisuudessa 99% ajasta ei onnistu. On valittava ura TAI lapset, muuten koitetaan molempia ja siinä sähellyksessä se toinen näistä tullaan vetämään vasemmalla kädellä suhasten (yleensä se perhe). 

Samaan aikaan miehistä yritetään tehdä naisia hoitamaan kotia ja naiset maksamaan perheen elannon. Ennen miehet sai keskittyä uraan/töihin (mikä sopii miehille psykologisesti) ja elättää perheensä ja väitän, että monelle miehelle se että pystyy elettämään perheensä oli kunnia-asia ja edelleen on monissa maissa. 

Ajattelitpa mitä tahansa raamatusta uskonnollisessa mielessä, on kyseisessä kirjassa kuitenkin monia psykologisia kuten myös fyysisiä totuuksia (Esim. Raamatussa puhutaan horisontista, eli tuodaan ilmi maapallon olevan pyöreä ja ennen maailma uskoi maailman olevan litteä). Raamattukin tuo esiin sen heti alussa, että mies tekee työn / elättää perheensä ja nainen synnyttää lapsia ja pitää huolta kodista ja kasvattaa lapsensa. 

Ja moni psykologi tiedostaa nämä asiat edelleenkin. Esim. Peter Jordanson.

Mitä olen asioista tietoinen, sukupuolirooleja pitävät suhteet yleensä tuppaavat kestämään.

Tuolle kirjoitukselle tuhat alapeukkua.

Sekö tekee miehen onnelliseksi, että hän on yksin vastuussa perheen elatuksesta? Mies ei voi koskaan sairastua, väsyä työhönsä, haluta kouluttautua uuteen ammattiin tai jäädä työttömäksi, aina vaan jaksaajaksaa painaa töitä. Edes vuorotteluvapaasta ei voi haaveilla, kun se romahduttaa perheen talouden. Kiitos ei, en halua omalle miehelle tuollaista painolastia.

Vierailija kirjoitti:

... ja siksi kaikki nykyajan kakarat ovat enemmän tai vähemmän päästään vialla, koska joku päätti, että elämä eletään lapsen ehdoilla.

Siitä ei tule mitään muuta kuin liripäisiä lapsia, jotka kuvittelevat olevansa maailman napa.

Tervepäisimmät aikuiset, joita tunnen, ovat kasvaneet perheissä, joissa isä ja äiti kävivät töissä ja omiin futistreeneihin piti polkea pyörällä tai mennä bussilla. Välipalaa otettiin jääkaapista ja tehtiin itse se leipä, ihan ala-asteella.

Harmi vaan, että juuri nämä kasvattavat nynnyjä, koska "lapsen hankittuaan sitä vaan eletään lapsen ehdoilla".

Ei, vaan eletään. Lapsi kasvaa kyllä siinä sivussa. Sille pitää asettaa rajat, ruokkia, opettaa ja rakastaa.

Olen niin samaa mieltä, hyvä kommentti. Yllättävän moni on sitä mieltä, että kuuluu elää lapsen ehdoilla, huomioida ensisijaisesti se lapsi ja sen tarpeet, ja sitten vasta kaikki muu. Joo, tottakai pienen vauvan vaippa tarvitsee vaihtaa asap ja antaa ruokaa jos vauva sitä itkee, mutta se ei ole nyt se pointti tässä. Elämä sovitetaan siihen mikä lapselle sopii, kysellään että onhan lapsi varmasti tyytyväinen, lomakohteet valitaan lapsen mielen mukaan yms. Eihän tuolla tyylillä vaan voi onnistua.

Monilta ihmisiltä puuttuu vastuunkantokyky eikä ajatella lapsia eroa mietittäessä.

Olen itse kasvanut perheessä, jossa lapset eivät tosiaan olleet kaiken keskipisteessä. Vanhemmat päättivät kaiken, lapsilta ei kysytty mitään, siihen piti olla tyytyväinen mitä sai. Lapsia ei viety harrastuksiin, mutta itsekään ei saatu kulkea minnekään. Äiti ja isä kävi reissuissa, me yläasteikäiseet lapset olimme sitten viikon yksin kotona. Meiltä ei edes kysytty haluttaisiinko joskus mukaan eikä kysytty, pärjätäänkö me. Minulle jäi kuva, että me oltiin vain pakollinen paha, joita piti roikuttaa mukana.

Olen itse kysynyt, mitä lapset haluavat ja toivovat. Lomille ollaan menty niin, että lapset ovat mukana ja että heillä on mukavaa. Ihan täysipäisiä aikuisia heistä on kasvanut.

Nykyään on näitä Instagrameja ja Tindereitä. Some ylipäätään vaikuttaa. Kuten joku osuvasti sanoikin, että nykyään vertailaan omaa elämää toisiin ja koetaan alemmuuden tunteita toisten täydellisestä elämästä. Kumppani vaihtoon ja kuvitellaan että elämä muuttuu paremmaksi.

Suhteet ovat kertakäyttöisiä. Aina odotellaan, että nurkan takana odottaa parempi.

Kyllä varmaan on vaikutusta sillä että nykyään onnellisuudesta, eroamisesta ym. puhutaan avoimesti ja hyväksyvään sävyyn, mm. ihan nämä keskustelupalstat. Huomataan että tosi moni on samassa asemassa, epätyydyttävässä parisuhteessa, ja että siinä ei ole mikään pakko olla. Omille eroajatuksille ja onnellisuudenkaipuulle saa ikäänkuin vastakaikua muilta samassa tilanteessa olevilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy eroamisen yleisyyteen on feminismi, kyllä feminismi (Google avittaa jos et usko). Ennen sukupuoliroolit olivat selviä, kuten on edelleen useassa paikassa länsimaiden ulkopuolella ja näissä maissahan ei erikoisemmin erota. Ja maailmaa nähnee on pakko todeta, että naiset, miehet ja lapset ovat näissä maissa onnellisempia vaikka materiaalista omaisuutta onkin vähemmän. 

Nykyään länsimaissa kun naiset haluavat molemmat uran ja perheen, joka todellisuudessa 99% ajasta ei onnistu. On valittava ura TAI lapset, muuten koitetaan molempia ja siinä sähellyksessä se toinen näistä tullaan vetämään vasemmalla kädellä suhasten (yleensä se perhe). 

Samaan aikaan miehistä yritetään tehdä naisia hoitamaan kotia ja naiset maksamaan perheen elannon. Ennen miehet sai keskittyä uraan/töihin (mikä sopii miehille psykologisesti) ja elättää perheensä ja väitän, että monelle miehelle se että pystyy elettämään perheensä oli kunnia-asia ja edelleen on monissa maissa. 

Ajattelitpa mitä tahansa raamatusta uskonnollisessa mielessä, on kyseisessä kirjassa kuitenkin monia psykologisia kuten myös fyysisiä totuuksia (Esim. Raamatussa puhutaan horisontista, eli tuodaan ilmi maapallon olevan pyöreä ja ennen maailma uskoi maailman olevan litteä). Raamattukin tuo esiin sen heti alussa, että mies tekee työn / elättää perheensä ja nainen synnyttää lapsia ja pitää huolta kodista ja kasvattaa lapsensa. 

Ja moni psykologi tiedostaa nämä asiat edelleenkin. Esim. Peter Jordanson.

Mitä olen asioista tietoinen, sukupuolirooleja pitävät suhteet yleensä tuppaavat kestämään.

Tuolle kirjoitukselle tuhat alapeukkua.

Sekö tekee miehen onnelliseksi, että hän on yksin vastuussa perheen elatuksesta? Mies ei voi koskaan sairastua, väsyä työhönsä, haluta kouluttautua uuteen ammattiin tai jäädä työttömäksi, aina vaan jaksaajaksaa painaa töitä. Edes vuorotteluvapaasta ei voi haaveilla, kun se romahduttaa perheen talouden. Kiitos ei, en halua omalle miehelle tuollaista painolastia.

Itse miehenä sanon kyllä. Mikäli ihmisellä on yhtään järkeä niin yleensä on hyvä olla säästöjä huonon päivän varalle. Ja olipa tilanne mikä hyvänsä niin miehen tulee jaksaa ja jaksaa jos ei ole omia säästöjä/sijoituksia joilla elättää itsensä ja/tai perheensä. Ps. seuraappa joskus huviksesi miehiä, jotka ovat pois työelämästä mistä tahansa syystä pl. opiskelu pidempiä aikoja. Tulet huomaamaan yhden seikan, yleensä nämä miehet sekoavat tai ovat jo seonneet/masentuneet. 

Ensinnäkin pitäisi tulla laki, että naimisiin saa mennä elämässään vain kerran. Saa toki erota, mutta uudelleen ei ole naimisiin asiaa. Minua inhottaa eniten just nämä monta kertaa avioituvat, hyi olkoon. Ja toisena asiana, että lapsia saisi tehdä vain yhden ihmisen kanssa. Loppuisi kaikki sisko- ja velipuolet.... ja nämä naurettavat uusioperhekuviot eli kerran jo käytetyt perheet.

Tällä tavalla kyllä selkiytyisi ihmisten elämä. Se on surullista, kun ihmisillä itsellään ei ole mitään moraalista selkärankaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tulee 25 vuotta kohta täyteen. Mutta katsonkin itseni ja mieheni kuuluvan henkisesti konservatiivisempaan sukupolveen kuin yleensä ikäisemme. On meilläkin ollut pikkulapsiajan kriisit + oma henkilökohtainen kriisini mutta niin vaan ollaan jaksettu uskoa liittoomme. Ollaan molemmat luonteiltamme vaatimattomia ja vähään tyytyväisiä. Ei tavoitella kuuta taivaalta. Koen silti olevani onnellinen.

Tämä! Jos rakkautta riittää,kaikki vastoinkäymiset vuosienvarrella tulee selätettyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy eroamisen yleisyyteen on feminismi, kyllä feminismi (Google avittaa jos et usko). Ennen sukupuoliroolit olivat selviä, kuten on edelleen useassa paikassa länsimaiden ulkopuolella ja näissä maissahan ei erikoisemmin erota. Ja maailmaa nähnee on pakko todeta, että naiset, miehet ja lapset ovat näissä maissa onnellisempia vaikka materiaalista omaisuutta onkin vähemmän. 

Nykyään länsimaissa kun naiset haluavat molemmat uran ja perheen, joka todellisuudessa 99% ajasta ei onnistu. On valittava ura TAI lapset, muuten koitetaan molempia ja siinä sähellyksessä se toinen näistä tullaan vetämään vasemmalla kädellä suhasten (yleensä se perhe). 

Samaan aikaan miehistä yritetään tehdä naisia hoitamaan kotia ja naiset maksamaan perheen elannon. Ennen miehet sai keskittyä uraan/töihin (mikä sopii miehille psykologisesti) ja elättää perheensä ja väitän, että monelle miehelle se että pystyy elettämään perheensä oli kunnia-asia ja edelleen on monissa maissa. 

Ajattelitpa mitä tahansa raamatusta uskonnollisessa mielessä, on kyseisessä kirjassa kuitenkin monia psykologisia kuten myös fyysisiä totuuksia (Esim. Raamatussa puhutaan horisontista, eli tuodaan ilmi maapallon olevan pyöreä ja ennen maailma uskoi maailman olevan litteä). Raamattukin tuo esiin sen heti alussa, että mies tekee työn / elättää perheensä ja nainen synnyttää lapsia ja pitää huolta kodista ja kasvattaa lapsensa. 

Ja moni psykologi tiedostaa nämä asiat edelleenkin. Esim. Peter Jordanson.

Mitä olen asioista tietoinen, sukupuolirooleja pitävät suhteet yleensä tuppaavat kestämään.

Tuolle kirjoitukselle tuhat alapeukkua.

Sekö tekee miehen onnelliseksi, että hän on yksin vastuussa perheen elatuksesta? Mies ei voi koskaan sairastua, väsyä työhönsä, haluta kouluttautua uuteen ammattiin tai jäädä työttömäksi, aina vaan jaksaajaksaa painaa töitä. Edes vuorotteluvapaasta ei voi haaveilla, kun se romahduttaa perheen talouden. Kiitos ei, en halua omalle miehelle tuollaista painolastia.

Itse miehenä sanon kyllä. Mikäli ihmisellä on yhtään järkeä niin yleensä on hyvä olla säästöjä huonon päivän varalle. Ja olipa tilanne mikä hyvänsä niin miehen tulee jaksaa ja jaksaa jos ei ole omia säästöjä/sijoituksia joilla elättää itsensä ja/tai perheensä. Ps. seuraappa joskus huviksesi miehiä, jotka ovat pois työelämästä mistä tahansa syystä pl. opiskelu pidempiä aikoja. Tulet huomaamaan yhden seikan, yleensä nämä miehet sekoavat tai ovat jo seonneet/masentuneet. 

Oma mies sai syövän, joka uusi vuotta myöhemmin. Hän joutui olemaan pitkiä aikoja Kelan sairauspäivärahalla. Kyllä minun palkka oli siinäkin tarpeen. Harva mies nyt on niin isotuloinen, että maksaa kaiken elämisen myös puolison ja lasten osalta sekä kerää siinä sivussa ison pahanpäivänvaran.

Tunnen miehiä, jotka ovat opiskelleet uuden ammatin nelikymppisenä syystä jos toisesta. Pakon edessä tekee mitä vaan, mutta jos on työpaikka, josta ei tykkää yhtään, ei siinä hankita uutta ammattia vaikka mieli tekisi. Kun ei vaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy eroamisen yleisyyteen on feminismi, kyllä feminismi (Google avittaa jos et usko). Ennen sukupuoliroolit olivat selviä, kuten on edelleen useassa paikassa länsimaiden ulkopuolella ja näissä maissahan ei erikoisemmin erota. Ja maailmaa nähnee on pakko todeta, että naiset, miehet ja lapset ovat näissä maissa onnellisempia vaikka materiaalista omaisuutta onkin vähemmän. 

Nykyään länsimaissa kun naiset haluavat molemmat uran ja perheen, joka todellisuudessa 99% ajasta ei onnistu. On valittava ura TAI lapset, muuten koitetaan molempia ja siinä sähellyksessä se toinen näistä tullaan vetämään vasemmalla kädellä suhasten (yleensä se perhe). 

Samaan aikaan miehistä yritetään tehdä naisia hoitamaan kotia ja naiset maksamaan perheen elannon. Ennen miehet sai keskittyä uraan/töihin (mikä sopii miehille psykologisesti) ja elättää perheensä ja väitän, että monelle miehelle se että pystyy elettämään perheensä oli kunnia-asia ja edelleen on monissa maissa. 

Ajattelitpa mitä tahansa raamatusta uskonnollisessa mielessä, on kyseisessä kirjassa kuitenkin monia psykologisia kuten myös fyysisiä totuuksia (Esim. Raamatussa puhutaan horisontista, eli tuodaan ilmi maapallon olevan pyöreä ja ennen maailma uskoi maailman olevan litteä). Raamattukin tuo esiin sen heti alussa, että mies tekee työn / elättää perheensä ja nainen synnyttää lapsia ja pitää huolta kodista ja kasvattaa lapsensa. 

Ja moni psykologi tiedostaa nämä asiat edelleenkin. Esim. Peter Jordanson.

Mitä olen asioista tietoinen, sukupuolirooleja pitävät suhteet yleensä tuppaavat kestämään.

Tuolle kirjoitukselle tuhat alapeukkua.

Sekö tekee miehen onnelliseksi, että hän on yksin vastuussa perheen elatuksesta? Mies ei voi koskaan sairastua, väsyä työhönsä, haluta kouluttautua uuteen ammattiin tai jäädä työttömäksi, aina vaan jaksaajaksaa painaa töitä. Edes vuorotteluvapaasta ei voi haaveilla, kun se romahduttaa perheen talouden. Kiitos ei, en halua omalle miehelle tuollaista painolastia.

Itse miehenä sanon kyllä. Mikäli ihmisellä on yhtään järkeä niin yleensä on hyvä olla säästöjä huonon päivän varalle. Ja olipa tilanne mikä hyvänsä niin miehen tulee jaksaa ja jaksaa jos ei ole omia säästöjä/sijoituksia joilla elättää itsensä ja/tai perheensä. Ps. seuraappa joskus huviksesi miehiä, jotka ovat pois työelämästä mistä tahansa syystä pl. opiskelu pidempiä aikoja. Tulet huomaamaan yhden seikan, yleensä nämä miehet sekoavat tai ovat jo seonneet/masentuneet. 

Jos mies jää työttömäksi, niin sekö pitää miehen järjissään, jos vaimo on kotirouva ilman mitään tuloja? Aika outo ajattelutapa sinulla on. Yleensä tuossa tilanteessa mies on tyytyväinen, kun vaimolla on työ.

Kuten niin monet kerrat aikaisemminkin olen todennut, niin nuorille miehille pitäisi kertoa kaikessa raadollisuudessaan, millaista lapsen saaminen voi pahimmillaa olla. Ja jos tilanne tuntuu liian epämiellyttävältä, niin jättää koko homman väliin. 

Eipä ne suhteet ole ennenkään kestäneet. Yksiavioisuus saman ihmisen kanssa loppuelämän ajan ei ole toiminut aikojen alussa eikä toimi nykypäivänäkään

"Antropologi Helen Fisher pitää todennäköisenä, että varhaiset ihmiset elivät toistuvasti yksiavioisina. Pariskunnat pysyttelivät yhdessä niin kauan kuin yhteinen jälkeläinen saatiin jaloilleen. Sen jälkeen puolisot saattoivat valita uuden kumppanin ja saada uuden lapsen. Ajatus rinnastuu hyvin nykytilanteeseen, jossa yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja päätös tehdään usein neljän–viiden vuoden liiton jälkeen. Tämä on aika, jonka lapsi alkukantaisissa oloissa vaati kummankin vanhemman huolenpitoa"

Vierailija kirjoitti:

Kuten niin monet kerrat aikaisemminkin olen todennut, niin nuorille miehille pitäisi kertoa kaikessa raadollisuudessaan, millaista lapsen saaminen voi pahimmillaa olla. Ja jos tilanne tuntuu liian epämiellyttävältä, niin jättää koko homman väliin. 

Veikkaatko, että lastenlapsia kinuavat vanhemmat tai vauvakuumeinen 30v nainen haluavat olla täysin inhorealistisen rehellisiä nuorelle miehelle puhuessaan lapsiperheen todellisuudesta?

Itselle ollaan maalattu ainakin pelkkää ruusunpunaista todellisuutta lapsiperhe-elämästä niin naisten kuin vanhempien toimesta.  Eli hehkutettu kaikkea positiivista ja samalla jätetty tietenkin kaikki oleellinen negatiivinen kertomatta. Onneksi ystävät on jo kerenneet tehdä lapsia ja erota niin se sanomatta jätetty todellisuus on sittemmin paljastunut ja päätös vapaa-ehtoisesta lapsettomuudesta varmistunut

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin pitäisi tulla laki, että naimisiin saa mennä elämässään vain kerran. Saa toki erota, mutta uudelleen ei ole naimisiin asiaa. Minua inhottaa eniten just nämä monta kertaa avioituvat, hyi olkoon. Ja toisena asiana, että lapsia saisi tehdä vain yhden ihmisen kanssa. Loppuisi kaikki sisko- ja velipuolet.... ja nämä naurettavat uusioperhekuviot eli kerran jo käytetyt perheet.

Tällä tavalla kyllä selkiytyisi ihmisten elämä. Se on surullista, kun ihmisillä itsellään ei ole mitään moraalista selkärankaa.

Niin no, tuossa tapauksessa valtaosa ihmisistä ei enää menisi naimisiin ja syntyvyys vähenisi entisestään. Paneminen ei.

Ihmiset kuvittelevat että avioliitto ja lasten saanti pelastaa heidän suhteenne, elävät omassa pikku kuplassaan. Helposti tuuditaudutaan siihen ja pidetään kumppaneitaan itsestäänselvyytenä. Suhde tarvitsee/ vaatii työntekoa siinä missä muukin asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten niin monet kerrat aikaisemminkin olen todennut, niin nuorille miehille pitäisi kertoa kaikessa raadollisuudessaan, millaista lapsen saaminen voi pahimmillaa olla. Ja jos tilanne tuntuu liian epämiellyttävältä, niin jättää koko homman väliin. 

Veikkaatko, että lastenlapsia kinuavat vanhemmat tai vauvakuumeinen 30v nainen haluavat olla täysin inhorealistisen rehellisiä nuorelle miehelle puhuessaan lapsiperheen todellisuudesta?

Itselle ollaan maalattu ainakin pelkkää ruusunpunaista todellisuutta lapsiperhe-elämästä niin naisten kuin vanhempien toimesta.  Eli hehkutettu kaikkea positiivista ja samalla jätetty tietenkin kaikki oleellinen negatiivinen kertomatta. Onneksi ystävät on jo kerenneet tehdä lapsia ja erota niin se sanomatta jätetty todellisuus on sittemmin paljastunut ja päätös vapaa-ehtoisesta lapsettomuudesta varmistunut

Juuri tästä syystä pitäisi kertoa se kaikkein pahin vaihtoehto. Eli 9kk pelkkää p**kaa niskaan, pari vuotta ilman unta ja kolmeen vuoteen on ihan turha edes mainita seksiä. Jos tähän valmistautuu henkisesti, niin kaikki muu on kotiinpäin.

Kyllä se vaan kestää kun yhteen on päätynyt ihmiset, jotka jakaa samat arvot ja ovat tosissaan sitoutuneet siihen parisuhteeseen.

Huumorin ja seksin avulla kestää myös pikkulapsiajan. Näin meillä.

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy eroamisen yleisyyteen on feminismi, kyllä feminismi (Google avittaa jos et usko). Ennen sukupuoliroolit olivat selviä, kuten on edelleen useassa paikassa länsimaiden ulkopuolella ja näissä maissahan ei erikoisemmin erota. Ja maailmaa nähnee on pakko todeta, että naiset, miehet ja lapset ovat näissä maissa onnellisempia vaikka materiaalista omaisuutta onkin vähemmän. 

Nykyään länsimaissa kun naiset haluavat molemmat uran ja perheen, joka todellisuudessa 99% ajasta ei onnistu. On valittava ura TAI lapset, muuten koitetaan molempia ja siinä sähellyksessä se toinen näistä tullaan vetämään vasemmalla kädellä suhasten (yleensä se perhe). 

Samaan aikaan miehistä yritetään tehdä naisia hoitamaan kotia ja naiset maksamaan perheen elannon. Ennen miehet sai keskittyä uraan/töihin (mikä sopii miehille psykologisesti) ja elättää perheensä ja väitän, että monelle miehelle se että pystyy elettämään perheensä oli kunnia-asia ja edelleen on monissa maissa. 

Ajattelitpa mitä tahansa raamatusta uskonnollisessa mielessä, on kyseisessä kirjassa kuitenkin monia psykologisia kuten myös fyysisiä totuuksia (Esim. Raamatussa puhutaan horisontista, eli tuodaan ilmi maapallon olevan pyöreä ja ennen maailma uskoi maailman olevan litteä). Raamattukin tuo esiin sen heti alussa, että mies tekee työn / elättää perheensä ja nainen synnyttää lapsia ja pitää huolta kodista ja kasvattaa lapsensa. 

Ja moni psykologi tiedostaa nämä asiat edelleenkin. Esim. Peter Jordanson.

Mitä olen asioista tietoinen, sukupuolirooleja pitävät suhteet yleensä tuppaavat kestämään.

Niin, sinustahan naisen pitäisi olla vain liian kiltti eikä saisi pitää omia puoliaan. Minä en anna yhdenkään miehen kohdella mua herkimpänä astiana, todella ällöttävää. En minä mene naisena rikki ja ihan itsenäisesti olen valinnut mm. liikuntaharrastuksen, jossa voi olla riskejä vammautumiselle. Minä haluan elämääni muutakin sisältöä kuin kodin ja lapset, esimerkkinä urheilu.

Suomessa ei ole ikinä kasvatettu prinsessoja. Jo skandinaavisessa mytologiassakin nainen on aina ollut henkisesti vahva ja itsenäinen. Minä siis ajattelen ja teen asioita itsenäisesti ja kestän syyt ja seuraukset. Nainen ei ole mikään vammainen tai lapsi, jonka perään katsoa.