Lue keskustelun säännöt.
Kenen suhde enää kestää nykyaikana
21.02.2018 |
Kaikki tuttavani lähes ovat eronneet kun lapset pieniä.
Tuleeko jotenkin yllätyksenä että elämä ei ole samanlaista kuin ennen lapsia. Ovatko nykymiehet niin heikkoja että eivät jaksa arkea, lapsen vientiä tarhaan tai kouluun.
Halutaan vaan paahtaa omaa uraa. Kannattaako sellaisten edes hankkia lapsia joille ura on prioriteetti 1.
Ja miksi jokainen eroas kun lapset alle kouluikäisiä.
Huomataan että ei tämä nyt ollutkaan sitä mitä halusin. Tekastaanko lapsetkin niin että hällä väliä asenteella. Että riittää kun olen jossain mutta en ikinä vietä aikaa heidän kanssa. Ja mihin jää parisuhde.
Eikö voi viettää aikaa yhdessä. Miksi se vaimo pitää kipata yli laidan.
Näitä eronneita pareja on lukematon määrä.
Etsivätkö he sitten taas uuden eronneen kumppanin ja vääntävät uusperheen tilalle
Ihmisillä ei ole enää harkintakykyä vaan lasten asema unohdetaan kokonaan. Minä minä minä asenteella . Mm. huvitti Kansanedustajan kommentti kuinka hän ei jaksanut hakea lapselle uniriepua!
Onko pakko ryhtyä vanhemmaksi jos siihen ei ole mitään edellytyksiä. Lapselle nyt vain kuuluu hakea uniriepu halusit tai et. Sinä olet valintasi siinä vaiheessa jo tehnyt kun olet lapsen hankkinut. Silloin ei tosiaan mennä lomaporukan ehdoilla viettämään aikuisten aikaa vaan lapsen ehdoilla!
Ne matkat on tehty aiemmin ja voivat jatkua sitten myöhemmin lapsen ollessa isompi mutta ihan naurettavaa julistaa lehdessä että aikuinen ihminen, joka itse hankkinut lapsen ei saakaan omaa aikaa vaan joutuu kantamaan uniriepua lapselle.
Ihan hirveää se on.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa avioliitoista edelleen kestää.
Paitsi että puolet päättyy eroon Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaa on se, että kehutaan uutta onnea.
Minun mieheni vaihtoi minut toiseen pitkän suhteen jälkeen. Hän oli suoraselkäistä ja rehellistä tyyppiä, mutta huomasin, kun työpaikalla alettiin tekemään samaa. Miehen ero-kielteinen asenne alkoi muuttumaan. Enää ei se vaimonsa jättänyt ollutkaan kauhistus, vaan mies joka oli onnellinen.
Sehän on vain hieno asia!
En tiedä, miksi täällä hoetaan mantraa, ettei "ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella" vailla mitään tietoa, mihin tämä pohjaa. Kyllä se ruoho on lähes poikkeuksetta vihreämpää aidan toisella puolella siinä tilanteessa, kun harkitaan eroa ja on mahdollisesti tavannut jonkun itselleen sopivamman ehdokkaan.
Itse olen eronnut kahdesta pitkästä suhteesta (ei ole lapsia). Joka ikinen kerta olen löytänyt paremman puolison. Lisäksi aina puhutaan kuinka arki astuu kuvioihin ja se tuntuu kyllä ihan samalta uuden puolison kanssa kuin vanhan. Näin ei kuitenkaa ole itselläni koskaan ollut eikä Arki todellakaan ole astunut kuvioihin samalla tavalla. Kun on löytänyt itselleen sopivan puolison ja suhteen, jossa on onnellinen, myös rakkauden huuma on säilynyt huomattavasti pidempään.
Ero on useimmiten paras ratkaisu ja uuden puolison löytäminen on vain iloinen ja positiivinen asia. Miksi näin ei olisi? Lapsia sinänsä turha käyttää syynä, lapset kyllä kasvavat onnellisiksi ja tasapainoisiksi myös eroperheissä kunhan kumpikaan ei ala käyttäytymään asiattomasti tai liian tuneellisesti eron kohdatessa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaa on se, että kehutaan uutta onnea.
Minun mieheni vaihtoi minut toiseen pitkän suhteen jälkeen. Hän oli suoraselkäistä ja rehellistä tyyppiä, mutta huomasin, kun työpaikalla alettiin tekemään samaa. Miehen ero-kielteinen asenne alkoi muuttumaan. Enää ei se vaimonsa jättänyt ollutkaan kauhistus, vaan mies joka oli onnellinen.
"Minun mieheni". Oletko vieläkään päästänyt irti?
Me seurusteltiin 10vuotta, oltiin kihloissa 10vuotta, avioliittoa on nyt kestänyt 13vuotta
Milloinhan se ero tulee??
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaa on se, että kehutaan uutta onnea.
Minun mieheni vaihtoi minut toiseen pitkän suhteen jälkeen. Hän oli suoraselkäistä ja rehellistä tyyppiä, mutta huomasin, kun työpaikalla alettiin tekemään samaa. Miehen ero-kielteinen asenne alkoi muuttumaan. Enää ei se vaimonsa jättänyt ollutkaan kauhistus, vaan mies joka oli onnellinen.
"Minun mieheni". Oletko vieläkään päästänyt irti?
Hyvä huomio!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa avioliitoista edelleen kestää.
Paitsi että puolet päättyy eroon Suomessa.
Ja puolet ei pääty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään syytä ihannoida pitkiä parisuhteita - päinvastoon. Lyhyemmät, onnistuneet ja onnelliset suhteet ovat huomattavasti parempia. Ei ole mitään järkeä tuhlata ainoaa elämäänsä suhteessa, joka ei toimi tai jossa ei ole onnellinen. Itse tiedän lukuisia pareja, joiden todellakin kannattaisi erota, mutta eivät uskalla.
Ero toki vaikuttaa lapsiin, mutta enemmän siihen vaikuttaa vanhempien kyky hoitaa ero sekä muiden ihmisten asenteet. Ydinperhe ei onneksi ole enää se ainoa oikea tai monelle edes tavoittelemisen arvoinen asia (itse en halua perusta ydinperhettä). Kaikki muut perhemuodot ovat myös yhtä arvokkaita. Lapselle on tärkeää myös elää onnellisessa kodissa eikä kodissa, jossa vanhemmilla on huono suhde. Vanhempien välinen kommunikaatio vaikuttaa väistämättä lapseen ja muokkaa hänen käsityksiään ihmissuhteista, Lisäksi huonoon suhteeseen jääminen voi kannustaa lastakin tuhlaamaan elämäänsä ja onnellisuutta huonossa suhteessa, koska "näin kuuluu tehdä".
Miksi ihmeessä kenellekään se parisuhteen pituus on jokin itseisarvo?
Jostain kumman syystä erot tutkitusti vaikuttavat lapseen ja hänen onnellisuuteensa. Siis yleensä negatiivisesti. Se vaikuttaa myös tuleviin ihmissuhteisiin aikuisenakin. Erolapsilla on todettu muita enemmän masennusta ja psyykesairauksia. Maailma muuttuu ja pitkät liitot eivät ole enää monelle itseisarvo. Mutta ihmisen psyyke ja varsinkaan lapsen ei muutu samalla vauhdilla. Itse olen päiväkodissa töissä ja kyllä alle kouluikäisten perheiden eroja on paljon. Ja kyllä ne erot näkyy lapsissa. Jotkut oireilevat levottomuudellaan, jotkut takertumalla hoitajiin.
Väitän kuitenkin, että suurempi merkitys on sillä, miten kypsästi ja fiksusti sen eron hoitaa ja lasten huoltajuuden eron jälkeen. EI niinkään se itse ero. Lisäksi ero ei edes ole niin iso. Tottakai jos esimerkiksi jätetty puoliso (vaikka äiti) ei osaa käyttäytyä asiallisesti niin se vaikuttaa lapsiin. Mitä enemmän eroja tapahtuu niin sitä vähemmän niitä paheksutaan.
Sitäpaitsi eroon reagointi ei tarkoita, että se on jotenkin automaattisesti negatiivinen asia. Reagoiminen on luonnollista ja se myös kasvattaa ja kehittää kykyä käsitellä ja hyväksyä muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomina suhteemme kukoistaa.
Nykyaikana kaikki on nopeasti muuttuvaa ja harva asia on pysyvää. Työpaikat vaihtuvat, suhteet vaihtuvat, kodit vaihtuvat, harrastukset vaihtuvat, sisustus vaihtuu, vaatteet vaihtuvat. Eletään kyllä tosi erilaista aikaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Mitä se sitten tekee ihmisille, arvoille, onnellisuudelle...? Siinä tutkijoille selvitettävää tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa avioliitoista edelleen kestää.
Paitsi että puolet päättyy eroon Suomessa.
Ja puolet ei pääty.
Kuinkakohan moni näistä avioliitoista on vanhemman sukupolven liittoja ja kuinka moni niistä on aidosti onnellinen?
Hää-ilmoituksia paikallislehdessä ei ole juuri koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin tuttavani lähes kaikki ovat eronneet, itse myös. Mutta en tunne yhtään paria joissa mies on päättänyt lähteä. Nainen on yleensä melkein aina se, joka laittaa eron vireille. Eikä syy ole se, että mies on lihonut. Tai ainoa syy.
Kertoo myös jotain siitä tuttavapiiristä, jos lähes kaikki eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa avioliitoista edelleen kestää.
Paitsi että puolet päättyy eroon Suomessa.
Ja puolet ei pääty.
Kuinkakohan moni näistä avioliitoista on vanhemman sukupolven liittoja ja kuinka moni niistä on aidosti onnellinen?
Teepä siitä tutkimus. Itse olen onnellinen pitkässä liitossani vaikka mielestäsi se on varmasti kulissia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos naiset hakee eroa useammin, eiköhän se kerro niistä miehistä jotain?
Mies käy vieraissa ja bilettää vaikka pieniä lapsia kotona. Kyllä se on eron paikka. Järkevä nainen ei siedä tuollaista.
Meillä on sellainen jännä uskomus, että pitkissä suhteissa ollaan väistämättä onnellisia. Tästä syystä ihannoidaan pitkiä suhteita. Näinhän ei välttämättä ole. Joskus olisi parempi erota kuin "kestää" aina vain.
Luulen että nykymentaliteettiin kuuluu täydellisyyden tavoittelu, kokoajan pitäisi olla upeaa, jännittävää ja mahtavaa, verrataan omaa elämää muiden "täydellisiin" elämiin.
Kun tulee vaikeita aikoja, aletaan miettimään että tämä ei kelpaa ja lähdetään tavoittelemaan sitä täydellisyyttä. Sitä ei tule. Joskus elämässä on hyviä aikoja, joskus huonoja, riippumatta ihmisistä ympärillään.
Nyt siis puhun tavallisista parisuhteista, on sellaisiakin liittoja jotka ei toimi ja silloin ero on kaikille parhaaksi.
Minä oon ollut mieheni kanssa 25v. Nuorin lapsi nyt 17v. Mutta voin sanoa ettei tämä oo ollut helppoa. Erokorttia on vilautettu ja muutama vuosi oltiin avoimessa suhteessa. Onnellisia ei olla yhdessä mutta kumpikaan ei saa tehtyä sitä lopullista eroa. Minä lähinnä rahan takia. Mies ei halua jäädä täysin yksin. Nyt on kuitenkin perhe kun tulee töistä. Yksin olis täysin yksin.
Yksi syy eroamisen yleisyyteen on feminismi, kyllä feminismi (Google avittaa jos et usko). Ennen sukupuoliroolit olivat selviä, kuten on edelleen useassa paikassa länsimaiden ulkopuolella ja näissä maissahan ei erikoisemmin erota. Ja maailmaa nähnee on pakko todeta, että naiset, miehet ja lapset ovat näissä maissa onnellisempia vaikka materiaalista omaisuutta onkin vähemmän.
Nykyään länsimaissa kun naiset haluavat molemmat uran ja perheen, joka todellisuudessa 99% ajasta ei onnistu. On valittava ura TAI lapset, muuten koitetaan molempia ja siinä sähellyksessä se toinen näistä tullaan vetämään vasemmalla kädellä suhasten (yleensä se perhe).
Samaan aikaan miehistä yritetään tehdä naisia hoitamaan kotia ja naiset maksamaan perheen elannon. Ennen miehet sai keskittyä uraan/töihin (mikä sopii miehille psykologisesti) ja elättää perheensä ja väitän, että monelle miehelle se että pystyy elettämään perheensä oli kunnia-asia ja edelleen on monissa maissa.
Ajattelitpa mitä tahansa raamatusta uskonnollisessa mielessä, on kyseisessä kirjassa kuitenkin monia psykologisia kuten myös fyysisiä totuuksia (Esim. Raamatussa puhutaan horisontista, eli tuodaan ilmi maapallon olevan pyöreä ja ennen maailma uskoi maailman olevan litteä). Raamattukin tuo esiin sen heti alussa, että mies tekee työn / elättää perheensä ja nainen synnyttää lapsia ja pitää huolta kodista ja kasvattaa lapsensa.
Ja moni psykologi tiedostaa nämä asiat edelleenkin. Esim. Peter Jordanson.
Mitä olen asioista tietoinen, sukupuolirooleja pitävät suhteet yleensä tuppaavat kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen jännä uskomus, että pitkissä suhteissa ollaan väistämättä onnellisia. Tästä syystä ihannoidaan pitkiä suhteita. Näinhän ei välttämättä ole. Joskus olisi parempi erota kuin "kestää" aina vain.
Tuskin kukaan tuota kieltää. Hyvä myös miettiä tarkkaan ennen avioliittoa onko parisuhde se oikea. Ja käydä yhdessä ja erikseen terapiassa ennen eroa ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Olen 42v ja ollut mieheni kanssa kohta 25v yhdessä, siitä avioliitossa 18v.