Lue keskustelun säännöt.
Taas meni hermot äitiini, energiasyöppöön - ja nyt on huono fiilis kun kivahdin puhelimessa
20.02.2018 |
Miksi, Oi miksi, äitini on aina niiiin negatiivinen 😞Tuntuu että soittaminen hänelle on voimanponnistus johon täytyy henkisesti valmistautua. On helpompi laittaa vaan lyhyesti whatsapp-viestejä joissa ei mennä syvällisyyksiin. Äitini on suht terve 70v, mitä nyt pientä kremppaa jota ( lähes )kaikilla tuon ikäisillä on. Aina kun soitan puhutaan vain hänen sairauksistaan ja jos joku tuttu on kuollut. Asutaan 200 km päässä toisistamme eikä nähdä kovin usein. On kyllä yleensä mukava nähdä ja jotenkin livenä äitini on reippaampi eikä vaan valita koko aikaa. Puhelinkeskustelut on vaan niin raskaita että yleensä on paha mieli koko päivän puhelun jälkeen. Tänään taas valitti jostain että ruoka röyhtäyttää helposti ja ei hän nyt haluaisi mennä vatsatähystykseen jne. Kivahdin siihen että älä nyt heti taas mieti pahinta ja että olet ihan suht terve seitsemänkymppinen, siihen äiti huutaa ettei hän mikään terve ole ja on vaikka mitä. No, nyt sit on paska fiilis varmaan puolin ja toisin. Oli pakko vaan avautua täällä kun ei ole ketään muuta jolle kertoa... onhan muillakin tällaista onhan ? Tai en toivo että kenelläkään on mutta helpottaa tietää jos muut painivat samanlaisten äitiongelmien kanssa.
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen äitini oli myös. Riideltiin niin maan perusteellisesti viimeinen viikko ennen kuin hän kuoli yllättäen. On ollut lievästi sanoen huono omatunto siitä saakka. Perusterve 7-kymppinen saattaa myös kupsahtaa milloin tahansa, kannattaa muistaa se.
Saattaa kuukahtaa jo 40 vuotias
Eläkää erotko riidoissa,
sopikaa kun on suu millä puhua!
Mun äiti on aivan ihana ja rakas, mutta tunnistan samoja fiiliksiä. Meillä ei tosin oo välimatkaa paljoa ja äidillä on joku ihme kammo että jos en vastaa puhelimeen pariin-kolmeen tuntiin niin se yllättäen ilmestyy mun kämpille, viimeks heräsin kiljahtaen kun en ollut nukkuessa nähnyt viestejä. Joskus joku jätkä ollu vieressä, kiva... Ja sit puheluissa palataan yleensä aikaan jolloin olin 15-vuotias (omistin sillon paljon ongelmia päihteiden ja mielenterveyden kanssa) nii joudun aina vieläkin vakuutteleen miten asiat on ja sitten hermostun siihen tivaamiseen ja tulee kauhea syyllisyys kun huudan ja katkon puhelun kun en jaksa enää sitä samaa kyselyä...Oon lähempänä 30 vuotiasta jo joten siks ahdistaa. Esim jos kuulostan väsyneeltä (just heränneenä) niin heti oon ollu tekemässä jotain "tuhmaa" eli juonut tms...ei aina, mutta näitä kausia tulee joskus. Ei olla kumpikaan ehkä terveimpiä mieleltä ja osataan sopia nää, mut välillä ahdistaa suoraan sanottuna.
Sori meni avautumiseks mutta tunnistan ton syyllisyyden ja tavallaan ite ymmärrän äitiä mut toivon että se ymmärtäis mua paremmin. Viimeks sain yllätyskäynnin yhteydessä huudot että oon polttanut tupakkaa sisällä (olin nukkunut siis 8h putkeen enkä polttele sisällä, ikkuna oli auki ja tos alhaalla poltellaan) ja sitäkin selviteltiin pari päivää. Usein kyllä menee hyvin ja tuntuu että äiti vähän alkaa hellittää näissä asioissa ja uskoa mut raskasta on joskus, kuitenkin kiva että välittää <3 äiti-tytär suhteet on usein omalla tavallansa vaikeita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen äitini oli myös. Riideltiin niin maan perusteellisesti viimeinen viikko ennen kuin hän kuoli yllättäen. On ollut lievästi sanoen huono omatunto siitä saakka. Perusterve 7-kymppinen saattaa myös kupsahtaa milloin tahansa, kannattaa muistaa se.
Saattaa kuukahtaa jo 40 vuotias
Eläkää erotko riidoissa,
sopikaa kun on suu millä puhua!
Tai mitä? Miten voit olla sovussa jonkun kanssa, joka on kuormittanut sinua koko elämäsi ajan ja olet hänelle vain jonkinlainen henkinen likasanko, lapsena väkivallankin kohde? Minun ei tarvitse enää keski-ikäisenä yhtään mitään vanhempieni suhteen. He ovat olleet typeriä, itsekkäitä alkoholisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen suomalainen nainen.
Onko sinunkin äitisi samanlainen? Mutta isäsi on sentään toista maata, eikö.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen äitini oli myös. Riideltiin niin maan perusteellisesti viimeinen viikko ennen kuin hän kuoli yllättäen. On ollut lievästi sanoen huono omatunto siitä saakka. Perusterve 7-kymppinen saattaa myös kupsahtaa milloin tahansa, kannattaa muistaa se.
Minkä ikäinen vaan perusterve saattaa kupsahtaa milloin tahansa, sillä syyllistäminen ei ole kovin fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on jatkuva huono omatunto, mutten pysty olemaan yhteydessä äitiini paljon nykyään. Hän on aina ollut ilmeisen persoonallisuushäiriöinen ja myös ollut hyökkäävä ja aggressiivinen minua kohtaan. Pitäisi taas käydä siellä, mutta se tuntuu kuormittavalta. On sitten huono omatunto, jos hän kuolee, enkä ole käynyt.
Suomessa ei osata olla sosiaalisia. Se on aina tuollaista vinoutunutta kuormittamista helposti, etenkin suvun kesken. On niitä, joita siedetään ja niitä, jotka sietää.. Kunnes ei enää jaksa.
Äitini piinaa minua päivittäin soitteluin ja viestein, olen 40v, vaativassa asiantuntijatyössä ja teen väitöskirjaa työn ohella, neljä lasta, jotka kaikkia lukiossa / peruskouluputkessa.. Itselläkin terveyshuolia ja puoliso toipuu syövästä.
Mutta ei, nämä buumerit kuormittaa omilla kuvitelluilla huolillaan vain - meillä kun on niin helppo elämä.