Lue keskustelun säännöt.
Kammoksun ajatusta kokopäiväisestä työstä
20.02.2018 |
Meillä on 2 lasta, palasin syksyllä hoitovapaiden jälkeen töihin. Teen 5-6h/ päivässä töitä. Koen että jaksan nyt ihan hyvin, vaikka välillä olen tälläkin yhtälöllä melkoisen uupunut. Ihan ahdistaa ajatus kokopäivätyöstä. Miten te muut äidit jaksatte sen kaiken? Nostan hattua. Yleinen mentaliteetti tuntuu olevan että tämä osa-aikatyö on ihan ok nyt kun lapseni on vielä suht pieniä, mutta tosi usein kysellään että koska alat tekemään kokonaisia päiviä tai puhutaan että "sitten kun palaat töihin taas kunnolla".. öh, mitäs jos en palaakkaan?
Olen siis pohtinut etten enää koskaan palaisi kokopäivätyöhön. Miksi pitää vetää itsensä piippuun, viettää päivän parhaimmat tunnit työpaikalla, viettää suurin osa elämästä työtä tehden? Sinänsä tykkään nykyisestä työstäni, tällä hetkellä töihin on pääsääntöisesti kiva mennä ja kiva olla, mutta enempää en jaksaisi.
Muita jotka jakaa samoja fiiliksiä, eikä istu suomalaiseen työmentaliteettiin, jossa tehdään 8h/päivä töitä ja kesällä ollaan 4 viikkoa lomalla? Miten olette mahdollistaneet osapäivätyön itsellenne? Mistä kenties luopuneet?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työpaikalla, jossa 2 naista tekee lyhyempää päivää. Tästä seuraa se, että meillä muilla työpäivä tiivistyy vastaavasti eli palaverit pitää päättää klo 14, koska nämä henkilöt eivät ole töissä enää sen jälkeen. Asiakkaille on hankala selittää, että koska A ei ole klo 14 jälkeen töissä, niin asiakkaan asia ei etene sinä päivänä. Lisäksi tähän työhön kuuluu se, että joskus tehdään todella pitkää päivää (klo 19 asti vähintään) ja osa-aikaiset eivät tietenkään tähän osallistu. Silti he haluavat ne "edut", joita ylipitkä päivä tuo mukanaan.
No ei kai se niitten osa-aikaisten vika ole. Jos teillä on tuollainen työ niin miksei palkata sellaisia jotka voi tehdä koko päivää? Mitä etuja nuo on mistä puhut?
Nimenomaan. Huonosta töiden organisoinnista kai tuossa on kysymys, tai sitten osa-aikaisuus ei sovellu kyseiseen työhön. Ei maailman syntyessä ole sovittu, että työaika on 37 h viikossa ja kaikki työt on sovitettava siihen.
Minulla ei ole lapsia, enkä silti aio nykyisellä alallani tehdä kokoaikaista kuin korkeintaan parin kuukauden jaksoissa. Väsymystä ja vitutusta joka vuorotyöstä ja raskaista työoloista tulee ei voi korvata ylimääräisellä rahalla (en vaihda alaa jos joku näin neuvoo). Osa-aikaisuutta voitaisiin enemmänkin soveltaa pienten lasten vanhempien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös tykkään ja arvostan enemmän vapaa-aikaa kuin rahaa. Olen myös mukavuudenhaluinen ja monen mielestä varmaan laiska työntekijä tämän takia. Työni hoidan kyllä kunnolla, mutta minulle sopii osa-aikainen työ. Olen opiskelija ja aloitin tämän työn viime kesänä, jolloin oli siis pelkkää työtä. Tein noin 15-20 tuntia viikossa, sellaisia 4-6 tunnin päiviä keskimäärin kolme viikossa. Oli ihanaa kun oli niin paljon vapaata, ehti viettää kesääkin ja olla miehen kanssa hänen ollessa lomalla!
Minä olen myös se osa-aikainen jota ärsyttää kun vapaapäiväksi kysytään töihin, olenhan valmistautunut henkisesti viettämään vapaan. Kesällä kaverini teki toisessa ketjussa kymmentuntista viikkoa ja jutteli, että hän niin mielellään tekisi vaikka täysiä päiviä. Heh, vähän meinasin tuntea siinä huonoa omatuntoa siitä että olin vähään tyytyväinen.
Muutenkin osa-aikaiset tuntuvat ottavan riemusta kiljuen vastaan kaikki ylimääräiset vuorot vaikka olis mitä suunniteltu vapaille eikä haittaa yhtään. Mutta kunhan saa lisätienestiä.Lisäyksenä vielä, että kyllä minäkin useimmiten otan vastaan ylimääräiset vuorot, paitsi jos olen suunnitellut jotain. Silti mulla ei pomon kysyessä ajatus ole että "jes lisävuoro, money money!", vaan lähinnä että "ei saakeli, kai se on mentävä vaikka oliski ihana olla koulun jälkeen vaan kotona". Palkkapäivänä toki ne lisäkympit tuntuu kivoilta, mutta suoraan en motivaatiota saa rahasta.
Tämä! Pomo välillä vihjailee että sitten kun kirjoitetaan täysipäiväinen soppari tai saan lisää tunteja silloin ja silloin, jotenkin kannustaakaeen? Minua tuo vain ahdistaa, en halua lisää tunteja.
Jep! En ole ikinä tehnyt kokopäiväisesti töitä enkä todellakaan jaksaisikaan. Kun asuin yksin pärjäsin ihan ok ja nyt kun miehen ja lapsen kanssa niin mistään ei kyllä tarvitse luopua.. Ehdin tehdä kotihommat hyvin ja miehen ei tarvitse niistä murehtia, hän taas maksaa laskuista enemmän.
Usein ihmiset ihmettelivät ennen miestä miten oikein tulen toimeen ja saan vielä säästöönkin rahaa about 1400e / kk palkasta.. En tiedä, helposti? En kokenut kituuttavani mitenkään.