Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Ei hemmetti, mistä kiven alta te nämä pikkupojat oikein olette kaivaneet ja miksi te olette olleet niin epätoivoisia mitä tahansa huolimaan että tällaiset kelpuuutettu?
Miksi niitä ei ole äite kotona kasvattanut kaulin kourassa klassista Siiriä kanavoiden vaan edelleensiirtäen kasvatuksen tarpeen nuoremmalle sukupolvelle ...
Kyllä noista eroon pääsee, ei tämä ole mikään talibanlandia.
Surullisinta on, kyllähän joku epätoivoinen yksinjääntiä pelkäävä sinkku = vanhapiika epätoivoissaan nuokin huolii kun te ne kiertoon laitatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mamit tekee tälläkin palstalla jatkuvasti kehuttuja "joo tästähän jauhelihapaketista tekee viikon ruuat kahdelle" tason kalorialijäämäruokia ja sitten ihmettelee miksi mies syöpöttelee.
Jos tuo on ongelma, niin mies voi ottaa perheen ruokahuollon täysin omalle vastuulleen ihan kaupassa käymisestä alkaen. Sitten hyvää ja terveellistä ruokaa on riittävästi koko perheelle.
Tähän. Ruuat voi tehdä etukäteen illalla/viikonloppuna, niin työsskäynti ei ole este. Suunnittelee ruuat ja ostaa tarvikkeet, jos on syönyt suunnittelemansa, niin improvisoi. Kuukaudessa luulisi huomaavan, ettei nykytilassa ole järkeä. Tai ruokalista suunnitellaan yhdessä, niin että on oikeasti tiedossa mihin se feta on menossa.
Syö suruunsa kun et anna sille pilsaattoria!
Katso peiliin. Et kohtele miestäsi oikein. Pistät häntä alta lipan. Kirjoittelet tänne, vaikka miehesi reagointi ja toiminta kertoo hänen pahasta olostaan suhteessanne. Olet tyranni.
Häpeä, hakeudu hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Et kohtele miestäsi oikein. Pistät häntä alta lipan. Kirjoittelet tänne, vaikka miehesi reagointi ja toiminta kertoo hänen pahasta olostaan suhteessanne. Olet tyranni.
Häpeä, hakeudu hoitoon
Eikö oma eukko enää tyytynyt olemaan nyrkin ja hellan välissä vai mistä kenkä puristaa?
Ystävällä oli mies, joka harrasti samanlaista vallankäyttöä. Ystävälläni on erikoisruokavalio (maidoton ja gluteeniton). Mies napsi järjestelmällisesti aina ensin nämä naisen itselleen varaamat tuotteet pikkunälkään tai mielitekoihin. Jos jääkaapissa oli soijajugurttia ja tavallista maitopohjaista, soijajugut katosivat miehen suihin heti. Kaikki. Vaikka niitä olisi ollut kuusi kappaletta. Usein vielä valitti "kummallista sivumakua".
Jos kaapissa oli vaikka 5 nuudelipussia, joista 4 vehnää ja 1 riisiä, mies otti säännönmukaisesti ensin sen riisinuudelin. Gluteenittomat leivät maistuivat kuulemma kuivilta ja pahoilta, mutta silti niitä piti jäytää vaikka oikeaakin leipää oli tarjolla. Kun nämä erityistuotteet olivat loppu, sitten pystyikin käymään oikeaan asiaan, eli syömiseen.
En oikein päässyt jyvälle, että mikä tämän miehen perimmäinen ongelma oli. Osattomuuden ja vaillejäämisen tunne? Ahneus? Silkka pahuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä osta enää mitään naposteluruokaa kotiin. Leivänpäällisiäkään ei ole pakko ostaa vaan voi laittaa leivän päällee pelkkiä vihanneksia jos sitä leipää on pakko syödä. Tai sitten kokeilet pari viikkoa että aamu/välipaloiksi syödään pelkkää kaurapuuroa ja vaikka koko viikon ruokasatsit viikonloppuna pakkaseen ja sieltä sitten sulatat ruoka-aikoihin. Katsot miten mies suhtautuu, alkaako itse käymään kaupassa.
Toinen vaihtoehto jos talous antaa periksi, alat syödä lasten kanssa ulkona, etkä osta kotiin mitään ruokaa, niin ehkä mieskin tajuaa että jonkun ne ruuat on kotiin kannettava.
Jos on yhteinen talous, tällaiset neuvot kaatuvat pian omaan niskaan. Ahmattimies on yleensä myös laiska, hän ei ala itselleen aamulla puuroa keittämään tai sulattamaan ruokia pakkasesta. Hän ostaa sitten itselleen joka päivä lähikaupasta aamupalaa ja evästä, mikä käy kalliiksi koko perheelle. Jos naposteltavat katoavat, ahmattimies saattaa kantaa kotiin itselleen herkkuja, joihin muut eivät saa koskea.
Tällainen ahmattimies on kaikkein suurin rasite, jos on sellainen taloustilanne, ettei ruokaan ole mahdollista satsata satoja euroja ylimääräistä. Ahmatti syö huvikseen kilon jogurttia illassa tai 1,1 kiloa juustoa kolmessa päivässä. Hänen mahaansa ei täytä vihannekset, puuro, leipä (ilman päällisiä) tai kotiruoka. Tai sitten kotiruokaa syödään vaikka kerralla koko vuoka, jos on lempiruokaa.
Tähän tarjotaan yleensä ratkaisuksi jaettua jääkaappia, eli kumpikin olisi vastuussa vain omasta syömisestään. Se ei vain ole fiksu ratkaisu, jos mies sitten tuhlaakin rahansa pikaruokiin ja herkkuihin. Ainut oikea ratkaisu olisi saada jotenkin miehen silmät aukeamaan, mutta miten...?
Vierailija kirjoitti:
Ystävällä oli mies, joka harrasti samanlaista vallankäyttöä. Ystävälläni on erikoisruokavalio (maidoton ja gluteeniton). Mies napsi järjestelmällisesti aina ensin nämä naisen itselleen varaamat tuotteet pikkunälkään tai mielitekoihin. Jos jääkaapissa oli soijajugurttia ja tavallista maitopohjaista, soijajugut katosivat miehen suihin heti. Kaikki. Vaikka niitä olisi ollut kuusi kappaletta. Usein vielä valitti "kummallista sivumakua".
Jos kaapissa oli vaikka 5 nuudelipussia, joista 4 vehnää ja 1 riisiä, mies otti säännönmukaisesti ensin sen riisinuudelin. Gluteenittomat leivät maistuivat kuulemma kuivilta ja pahoilta, mutta silti niitä piti jäytää vaikka oikeaakin leipää oli tarjolla. Kun nämä erityistuotteet olivat loppu, sitten pystyikin käymään oikeaan asiaan, eli syömiseen.
En oikein päässyt jyvälle, että mikä tämän miehen perimmäinen ongelma oli. Osattomuuden ja vaillejäämisen tunne? Ahneus? Silkka pahuus?
Oikeutuksen tunnelukko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme possuja teillä miehinä. Miten ette saa noita ruotuun. Meilläkin mies tapasi napostella kaiken jääkaapista, mutta muutaman raivarin jälkeen oppi kysymään, että saako jotakin ottaa, jos ei ollut sitä itse ostanut. Välipalat menee suht hyvin, koska söydään eri asioita. Mulla on hedelmiä ja jogurttia ja miehellä leipää, juustoa ja leikkeleitä. Juutoa ei tietenkään leikkaa höylällä, vaan veitsellä. Paketti juustoa ja leikkeileitä menee samalla, kuin pussi sämpylöitä. Ruokaa ei koskaan jää seuraavalle päivälle. Niin isoa annosta ei kerta kaikkiaan voi tehdä, etteikö se santsailisi padan tyhjäksi.
Jos ruokatarpeet alkaisi hävitä jo ennen ruuan laittamista, siirtäisin ruuanlaitto- ja kaupassakäyntivastuun miehelle. Voisi sitten itse selitellä lapsille, miksi ei ole ruokaa. AP:lle tiedoksi, HK:n nakit ja lihapullat ei ole kotiruokaa, vaan eineksiä. Ongelma poistuu osittain, jos teet lihapullat itse.
Paljonko tuommoinen AHMATTIMIES painaa jos on 180cm pitkä
Itse syön kuin lintu 170cm/68 kg..(ei välipaloja, en santsaa, en omista suomen suurinta lautasta)silti paino tuntuu nousevan koko ajan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
No kerroin, että meillä ei ole lapsia, eli ei sen kummempaa perhettä. Voi olla, että on liian vähän ruokaa sitten :). Mutta ihan oikeasti pellillinen pitsaa minusta pitäisi kyllä riittää pariksi päiväksi kahdelle aikuiselle kun syödään kuitenkin aamupalakin ja lounas. Kotona tehdyssä pitsassa on täytteitä aika paljo, että tuhtia on varmasti.
Ei muuten todellakaan riitä.
Otan esimerkiksi lasagnen. Kyllä aikuinen mies vuorokaudessa vähintään sen kilon sitä syö. Todennäköisesti ei riitä vaan tarvitsee myös muuta ruokaa.
Toinen mitä itse inhoan on se että pihistellään maitoa. Jos juo maitoa ruoaksi niin varsinkin naiset valittaa että miten paljon sitä maitoa juot? No kun maitoa juo ruoan kanssa niin maitoa juodaan myös janoon. Kyllä sitä helposti toista litraa päivässä menee. Tietenkin vettä juodaan muulloin mutta ruoan kanssa menee jo tuo.
Oletko ikinä miettinyt miten helvetisti sitä maitoa joutuu raahaamaan kaupasta yksin sinulle? Jos käytte kerran viikkoon kaupassa ja sinä juot 2l päivässä.. Plus sitten muiden juomiset ja ruuanlaitot. Niin.
Nää maidonkittaajamiehet juo maitoa tasan niin paljon kun niille jaksaa sitä kantaa. Itselläni oli tällainen maitomies. Maitoa ei koskaan aamulla ollut jäljellä, jos olisi halunnut sitä itse vaikka aamupuuroon tai ruoanlaittoon. Yleensä maitoa oli jätetty säälittävä liru, joka ei riittänyt edes kahviin, sillä itse pidän maitokahvista.
Tästäkin on ollut palstalla keskustelua, kuinka piilottaa kahvimaito, ettei mies juo sitä. Tulee surkean kalliiksi ostaa vähintään litra maitoa päivittäin aamukahviaan varten, eikä välttämättä jää itselle sitäkään. Ei auta joku kuivakaappiin piilotettu uht-maito, kun se avauksen jälkeen juodaan jääkaapista kuitenkin, joten niitäkin olisi pitänyt olla näin helmikuulle jemmassa noin 28 litraa. Kahvimaidoksi.
Jos itse ei osta maitoa, mies juo tyytyväisenä kahvinsa mustana eikä taatusti kanna joka päivä litratolkulla maitoa kotiin. Arghm...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä osta enää mitään naposteluruokaa kotiin. Leivänpäällisiäkään ei ole pakko ostaa vaan voi laittaa leivän päällee pelkkiä vihanneksia jos sitä leipää on pakko syödä. Tai sitten kokeilet pari viikkoa että aamu/välipaloiksi syödään pelkkää kaurapuuroa ja vaikka koko viikon ruokasatsit viikonloppuna pakkaseen ja sieltä sitten sulatat ruoka-aikoihin. Katsot miten mies suhtautuu, alkaako itse käymään kaupassa.
Toinen vaihtoehto jos talous antaa periksi, alat syödä lasten kanssa ulkona, etkä osta kotiin mitään ruokaa, niin ehkä mieskin tajuaa että jonkun ne ruuat on kotiin kannettava.
Jos on yhteinen talous, tällaiset neuvot kaatuvat pian omaan niskaan. Ahmattimies on yleensä myös laiska, hän ei ala itselleen aamulla puuroa keittämään tai sulattamaan ruokia pakkasesta. Hän ostaa sitten itselleen joka päivä lähikaupasta aamupalaa ja evästä, mikä käy kalliiksi koko perheelle. Jos naposteltavat katoavat, ahmattimies saattaa kantaa kotiin itselleen herkkuja, joihin muut eivät saa koskea.
Tällainen ahmattimies on kaikkein suurin rasite, jos on sellainen taloustilanne, ettei ruokaan ole mahdollista satsata satoja euroja ylimääräistä. Ahmatti syö huvikseen kilon jogurttia illassa tai 1,1 kiloa juustoa kolmessa päivässä. Hänen mahaansa ei täytä vihannekset, puuro, leipä (ilman päällisiä) tai kotiruoka. Tai sitten kotiruokaa syödään vaikka kerralla koko vuoka, jos on lempiruokaa.
Tähän tarjotaan yleensä ratkaisuksi jaettua jääkaappia, eli kumpikin olisi vastuussa vain omasta syömisestään. Se ei vain ole fiksu ratkaisu, jos mies sitten tuhlaakin rahansa pikaruokiin ja herkkuihin. Ainut oikea ratkaisu olisi saada jotenkin miehen silmät aukeamaan, mutta miten...?
Leipä ei ole mitään ruokaa.
Ensiksi valitat että mies ei syö oikeata ruokaa ja sitten valitat että se syö sitä liikaa. Eli valitat ainoastaan että saisit valittaa miehestä.
Jos ruoka loppuu kesken niin sitä on ollut liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
No kerroin, että meillä ei ole lapsia, eli ei sen kummempaa perhettä. Voi olla, että on liian vähän ruokaa sitten :). Mutta ihan oikeasti pellillinen pitsaa minusta pitäisi kyllä riittää pariksi päiväksi kahdelle aikuiselle kun syödään kuitenkin aamupalakin ja lounas. Kotona tehdyssä pitsassa on täytteitä aika paljo, että tuhtia on varmasti.
Ei muuten todellakaan riitä.
Otan esimerkiksi lasagnen. Kyllä aikuinen mies vuorokaudessa vähintään sen kilon sitä syö. Todennäköisesti ei riitä vaan tarvitsee myös muuta ruokaa.
Toinen mitä itse inhoan on se että pihistellään maitoa. Jos juo maitoa ruoaksi niin varsinkin naiset valittaa että miten paljon sitä maitoa juot? No kun maitoa juo ruoan kanssa niin maitoa juodaan myös janoon. Kyllä sitä helposti toista litraa päivässä menee. Tietenkin vettä juodaan muulloin mutta ruoan kanssa menee jo tuo.
Oletko ikinä miettinyt miten helvetisti sitä maitoa joutuu raahaamaan kaupasta yksin sinulle? Jos käytte kerran viikkoon kaupassa ja sinä juot 2l päivässä.. Plus sitten muiden juomiset ja ruuanlaitot. Niin.
Nää maidonkittaajamiehet juo maitoa tasan niin paljon kun niille jaksaa sitä kantaa. Itselläni oli tällainen maitomies. Maitoa ei koskaan aamulla ollut jäljellä, jos olisi halunnut sitä itse vaikka aamupuuroon tai ruoanlaittoon. Yleensä maitoa oli jätetty säälittävä liru, joka ei riittänyt edes kahviin, sillä itse pidän maitokahvista.
Tästäkin on ollut palstalla keskustelua, kuinka piilottaa kahvimaito, ettei mies juo sitä. Tulee surkean kalliiksi ostaa vähintään litra maitoa päivittäin aamukahviaan varten, eikä välttämättä jää itselle sitäkään. Ei auta joku kuivakaappiin piilotettu uht-maito, kun se avauksen jälkeen juodaan jääkaapista kuitenkin, joten niitäkin olisi pitänyt olla näin helmikuulle jemmassa noin 28 litraa. Kahvimaidoksi.
Jos itse ei osta maitoa, mies juo tyytyväisenä kahvinsa mustana eikä taatusti kanna joka päivä litratolkulla maitoa kotiin. Arghm...
Maitoa voi pakastaa. Lirautat maidon jääpalapussiin ja pistät pakastimeen. Aina on tarjolla kahvimaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko tuommoinen AHMATTIMIES painaa jos on 180cm pitkä
Itse syön kuin lintu 170cm/68 kg..(ei välipaloja, en santsaa, en omista suomen suurinta lautasta)silti paino tuntuu nousevan koko ajan..
Kannattaisi liikkua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä hei.
Eilen illalla yritettiin taas jutella. Kerroin miten tämä ei voi jatkua ja olen huolissani miten tämä tilanne vaikuttaa lapsiin.
No... sitä samaa vaan toisteli, ei hän nyt niin paljoa syö. Tarjouduin että mitä jos kirjoitan ylös ja katsotaan kuun lopuksi kuinka paljon tavaraa menee pelkkään naposteluun.
Syytti että mitäs ostan niitä. Sanoin että lapset tarvitsevat kotiruokaa hoidon jälkeen ja joskus vähän hyvääkin. Kysyin että mitä tuumisi jos ostaisin lukittavan laatikon kaappiin, että kun himo iskee niin ei niin helposti pääse käsiksi. Olin kuulemma naurettava.
Alkoi sitten murjottamaan, ei suostunut tulemaan sänkyyn nukkumaan, katsoo vielä yhden jutun telvisiosta. Yöllä sitten heräsin kun pirpana huusi kuumeen nousemisesta ja kun hain lääkettä, ei ollut miestä sohvalla tai edes kotona. Vastasi viesteihin vasta tänään aamulla ja haluu kuulemma olla yksin.
Ette uskokaan miten raivostuttavaa. Melkein onni että lapset sairastaa... ei tarvitse murehtia hoitoon viemisistä ja hakemisista.
Ap
Alan jo toivoa että tämä on trolli, niin samoja asioita hoettu täällä eikä mitään asian eteen tehdä. Valitettavasti ainakin tämän ketjun vastaukset ovat osoittaneet, että ongelma tuntuu olevan valitettavan yleinen useammassa taloudessa. Surullista.
Juttelu ei enää tuommoisen kanssa auta - johan sen hänen toiminta osoittaa. Ei kuule kauniita pyyntöjä, ei noudata käskyjä vaan syyllistää. Sinä yrität tehdä mukavia kompromisseja mutta ukko onnistuu pitämään narut käsissä teatterin, murjotuksen ja manipuloinnin avulla (syyttely, vähättely jne.) Miksi lähdet tuohon leikkiin mukaan? Joudut aikuiselle ihmiselle selittämään, että lapset tarvitsevat ruokaa hoidon jälkeen... ihan oikeasti?
Tuo pelleily ei lopu niin kauan kuin sinä annat sen jatkua. Ei auta pyynnöt että tämän on loputtava, sinun on tuo lopetettava. Miehestä ei tässä aikuiseksi ole. Ukko murjottaa, mitä sitten? Jos ei ole kiinnostunut osallistumaan yhteisen talouden ylläpitoon tai keskustelemaan asioista niin voit ystävällisesti kertoa, missä se ovi on. Mitä oikein pelkäät kun annat tuommoisen jatkua?
AP:lle ei kuulu se mitä tai miten paljon mies syö. Omassa kodissaan saa tehdä mitä huvittaa.
IKINÄ en suostuisi elämään ihmisen kanssa joka rupeaa valittamaan minun syömisestäni.
Nämä jotka yrittävät kieltää miestä syömästä on samoja jotka estää lapsia syömästä nälkää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
No kerroin, että meillä ei ole lapsia, eli ei sen kummempaa perhettä. Voi olla, että on liian vähän ruokaa sitten :). Mutta ihan oikeasti pellillinen pitsaa minusta pitäisi kyllä riittää pariksi päiväksi kahdelle aikuiselle kun syödään kuitenkin aamupalakin ja lounas. Kotona tehdyssä pitsassa on täytteitä aika paljo, että tuhtia on varmasti.
Ei muuten todellakaan riitä.
Otan esimerkiksi lasagnen. Kyllä aikuinen mies vuorokaudessa vähintään sen kilon sitä syö. Todennäköisesti ei riitä vaan tarvitsee myös muuta ruokaa.
Toinen mitä itse inhoan on se että pihistellään maitoa. Jos juo maitoa ruoaksi niin varsinkin naiset valittaa että miten paljon sitä maitoa juot? No kun maitoa juo ruoan kanssa niin maitoa juodaan myös janoon. Kyllä sitä helposti toista litraa päivässä menee. Tietenkin vettä juodaan muulloin mutta ruoan kanssa menee jo tuo.
Oletko ikinä miettinyt miten helvetisti sitä maitoa joutuu raahaamaan kaupasta yksin sinulle? Jos käytte kerran viikkoon kaupassa ja sinä juot 2l päivässä.. Plus sitten muiden juomiset ja ruuanlaitot. Niin.
Nää maidonkittaajamiehet juo maitoa tasan niin paljon kun niille jaksaa sitä kantaa. Itselläni oli tällainen maitomies. Maitoa ei koskaan aamulla ollut jäljellä, jos olisi halunnut sitä itse vaikka aamupuuroon tai ruoanlaittoon. Yleensä maitoa oli jätetty säälittävä liru, joka ei riittänyt edes kahviin, sillä itse pidän maitokahvista.
Tästäkin on ollut palstalla keskustelua, kuinka piilottaa kahvimaito, ettei mies juo sitä. Tulee surkean kalliiksi ostaa vähintään litra maitoa päivittäin aamukahviaan varten, eikä välttämättä jää itselle sitäkään. Ei auta joku kuivakaappiin piilotettu uht-maito, kun se avauksen jälkeen juodaan jääkaapista kuitenkin, joten niitäkin olisi pitänyt olla näin helmikuulle jemmassa noin 28 litraa. Kahvimaidoksi.
Jos itse ei osta maitoa, mies juo tyytyväisenä kahvinsa mustana eikä taatusti kanna joka päivä litratolkulla maitoa kotiin. Arghm...
Osta niitä pieniä maitopyramideja, ne säilyy lämpimässä ja yksi on hyvä kahvikupilliseen. Siis näitä: https://www.foodie.fi/entry/arla-annosmaito-100x2-cl-laktoositon-1-5--u…
Ahmatille ja noin hävytömälle etenkin voisi vinkata hänen olevan kuin raamatullinen vitsaus eli heinäsirkkalauma joka syö kaiken tieltään. Kuin puimakone niittäisi pellon.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jossain vaiheessa ketjuun, että itse aikanani luulin miehen olevan hyvä mies, ja tunnistin vasta av-mammojen avustuksella henkisen väkivallan kuvion.
Meillä ongelma oli eri, se mies oli pieniruokainen, mutta voin ennustaa kuvion olevan seuraava:
Ap nostaa kissan pöydälle ja uhkaa lukoilla tai jollain. Mies syyttää ap:ta ylireagoinnista ja vainoharhaisuudesta. Ap hämmentyy ja miettii, onkohan asia sittenkin niin. Mies on hetken kunnolla eikä ahmi.
Sitten ahminen taas alkaa. Ap kerää voimansa ja toteuttaa uhkauksensa. Mies syyllistää kovin ottein ap:ta ja vierittää syyn ap:n niskoille. Ap kuulee olevansa huono ihminen.
Jos ap ei taivu, niin mies alkaa uhkailemaan. Ehkä uhkaa lopettaa yhteisen tilin, tai ruoan maksamisen ta jopa erolla.
Ap - jos kuvio kovenee tuolla tavalla, niin tiedät olevasi henkisen väkivallan uhri. Jos et sitä ole, niin mies pahoittelee ja yrittää löytää kompromissia.
Mikä hemmetin ahmininen? AP ei määritä sitä miten paljon mies saa syödä.
Jos tuo on ongelma, niin mies voi ottaa perheen ruokahuollon täysin omalle vastuulleen ihan kaupassa käymisestä alkaen. Sitten hyvää ja terveellistä ruokaa on riittävästi koko perheelle.