Lue keskustelun säännöt.
Miksi hankkiutua raskaaksi ja valittaa ihan koko ajan raskauttaan?
20.02.2018 |
Töissä tällainen tapaus. Ensiksi puoli vuotta yhtä pahoinvointia, nyt sitten selkäkipuja, närästystä ja unettomuutta plus kaikki maailman vaivat, mitä vain keksii.
Kiva kuunnella päivät pitkät tätä marinaa. Naisella on entuudestaan jo yksi lapsi ja raskaus oli kuulemma yhtä paha silloin, jos ei pahempikin.
Ymmärrän sinänsä, jos on vaikeaa, mutta hankkikoon terapeutin eikä kaataisi kaikkea meidän täysin syyttöminen niskaan. Erityisesti ärsyttää erään työtoverin puolesta, joka on tahattomasti lapseton. Lasta yritetty jo viitisen vuotta ja ikää alkaa olla neljäkymmentä.
Raskaana oleva tietää tämän varsin hyvin eli luulisi tajuavan olla hiljaa välillä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä ei kukaan ole raskaana eli turha hakea vertaistukea.
Itselläni on kolme jo aikuista lasta ja en ole kiinnostunut keskustelemaan raskausvaivoista. En edes muista niitä olleen. Tämä ei tarkoita, ettei jotain olisi ollut, mutta mitään halukkuutta ei ole tähän aiheeseen.
Mutta olen siis hiljaa tai nyökkäilen myötätuntoisesti. Olen ihan kohtelias ja ystävällinen ihminen.
Ihmettelen vain tarvetta valittaa ihan koko ajan. Ymmärrän joskus jonkin maininnan toki varsinkin, jos se liittyy työasentoon tai muuten työhön.
Niin siis sulle saa vaan puhua ja valittaa asioista jotka koskettaa sun elämäntilannetta? Aika itsekästä.
Saahan se valittaa, en ole ollut kieltämässä.
Ihmettelen vain negatiivisuutta, kun tämäkin lapsi on ihan toivottu kaikesta päätellen. Jotain kivaakin joskus voisi sanoa: esikoinen iloitsee pikkusisaruksen tulosta jne.
Mutta ei... Olisi kivempi kuulla sitä valitustakin, jos joskus olisi jotain myönteistä seassa. Mutta okei, olen itsekäs pahis.
Minä en ole ainakaan nauttinut raskauksista ollenkaan, ensimmäinen oli henkisesti tosi raskas, kun vaikka ymmärsi että muutoksia koko kroppaan tulee niin kun oikeasti niitä alkoi tulla koin oloni todella ällöttäväksi, enkä ollenkaan itsekseni, pahoinvointi lisäksi reilusti yli rv 20, jonka jälkeen hirveä närästys. Töissä ahdisti eniten kun koki että pitää jaksaa, mutta mitään ei pystynyt tekemään 100% kunnolla ja tunsi tästä huonoutta, kotona harmitti kun työpäivän takia oli vaivoja ja huono omatunto kun ei ota riittävän kevyesti.
Itselläni samaan aikaa läheinen ystävä joka oli monta vuotta yrittänyt lasta. Hänen seurassaan en kyllä valittanut. Tietääkö tämä valittaja tämän ap:n mainitseman yhden työkaverin tilanteen, jos ei niin voisi nätisti huomauttaa.
Tässä toisessa raskaudessa on taas ollut niin paljon kipuja että sen takia koko ajan paha olla ja vaikea olla tai tehdä mitään. En mielestäni kovasti silti ole koko ajan valittamassa, paitsi että kaikki koko ajan kyselee mikä on vointi enkä viitsi valehdella. Kauheasti positiivista ei ole kyllä itsellä sanottavaa kun olotila on koko ajan ikävä. Tai sen verran olen sanonut että ihanaa kun tämä raskaus on kohta ohi ja todennäköisesti tätä ei tarvitse kokea enää ikinä uudestaan.
Ei kai kukaan raskaaksi hankkiudu vain siksi että haluaa olla raskaana. Ja jos vaikutat tämän työkaverin silmissä empaattiselta ja myötätuntoiselta, hän ehkä kokee mukavaksi puhua sinulle ikävästä olotilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten edellä todettu, täytyy olla raskaana jos haluaa biologisen lapsen. Ja kenelle vain voi tulla vaivoja. Itselläni oli 24/7 päänsärkyä lähes koko raskauden ajan. Lääkärien mukaan tämä johtui alhaisesta verenpaineesta (minulla oli myös yläpaineet alle sadan). Eikä muuta apua annettu kuin panadol. Joten kyllä loppuraskaudesta olin aika v-mäinen. Kun ei vaan jaksanut sitä jatkuvaa särkyä
Joo mutta ei se ole mun syy jos jotain muuta sattuu! En ymmärrä, miksi mulle pitää kertoa jos oksettaa tai päätä särkee. Ei mua kiinnosta, mutta alkaa ottaa kitinät päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten edellä todettu, täytyy olla raskaana jos haluaa biologisen lapsen. Ja kenelle vain voi tulla vaivoja. Itselläni oli 24/7 päänsärkyä lähes koko raskauden ajan. Lääkärien mukaan tämä johtui alhaisesta verenpaineesta (minulla oli myös yläpaineet alle sadan). Eikä muuta apua annettu kuin panadol. Joten kyllä loppuraskaudesta olin aika v-mäinen. Kun ei vaan jaksanut sitä jatkuvaa särkyä
Joo mutta ei se ole mun syy jos jotain muuta sattuu! En ymmärrä, miksi mulle pitää kertoa jos oksettaa tai päätä särkee. Ei mua kiinnosta, mutta alkaa ottaa kitinät päähän.
Jos sinua koko päivän oksettaisi ja sattuisi niin oletko varma ettet siitä mainitsisi muutaman kerran?
Samaa olen miettinyt. Kaveri jätti mieheltään salaa pillerit pois, koska halusi lapsen avulla pelastaa suhteensa. Tuli raskaaksi heti ja koko hemmetin raskauden vaan itki ja valitti kun särkee ja oksettaa ja kolottaa eikä miestä tunnu paljoa kiinnostavan. Aina tapaamisilla puhui itsestään ja vauvastaan, koko ajan vaan valittavaan sävyyn. Soitteli iltaisin tutuilleen, että "Voitko tuoda jäätelöä ku vauvan tekee niin mieli?" Ja kilahti kun joku kehtasi vastata "En lähde tähän aikaan julkisilla 1h per suunta kiikuttaa mitään jäätelöä. Sulla on lähikauppa 600m päässä." ja "itselleen" jupisi bussissa kovaan ääneen kun ei hänelle, raskaana olevalle naiselle, anneta istumapaikkaa. Tämä rv 8... Koko 9kk pelkkää valitusta ja kohtuuttomia vaatimuksia, sitten pari kuukautta alleviivattiin miten hän on Synnyttänyt Nainen ja Pyhä Äiti, vaikka vaan valitti ja haukku vauvaansa. Kotiapu käy edelleen 2x vko, siivooja 1x vko ja lapsi joka viikoloppu yötä mummolassa, mutta silti on niin raskasta. Aina ollut valittaja ja prinsessa, joka ostaa arkiset palvelut muualta, mutta raskausaikana marttyroitui kyllä aika pahasti.