Lue keskustelun säännöt.
Ahmimishäiriöisen jojolaihduttajan toipumispäiväkirja
20.02.2018 |
Koska blogin - anonyyminkin - pitäminen tuntuu liian sitovalta ja irl en halua tästä asiasta hirveästi puhua, kokeilen tällaista lähestymistapaa.
Eli tässä viestiketjussa kerron toivottavasti siitä, kuinka katkaisen laihdutuskierteen ja paranen samalla kausittain ilmenevästä ahmimishäiriöstä. Keinot tähän ovat oikeastaan aika yksinkertaiset:
1) Lopetan laihdutuksen ja alan syödä säännöllisesti viisi kertaa päivässä laskematta kaloreita. En rajoita syömisiä mutta pyrin tietenkin syömään laadukkaasti ja monipuolisesti. Herkkujakin saa syödä, mutta aina vasta ruoan jälkeen.
2) Hoidan mielenterveyteni kuntoon. Tästä en kerro toistaiseksi muuta kuin että sopivaa lääkitystä ja terapeuttia etsitään jo.
3) Alan taas harrastaa liikuntaa ja liikkua myös lasten kanssa enemmän, ilman muita tavoitteita kuin kunnon kohottaminen ja hyvä olo.
Taustatietoina voin kertoa että olen n. 35-vuotias nainen ja olen laihduttanut varmaan 10-vuotiaasta alkaen. Ahmimisesta olen kärsinyt yhtä lailla lapsesta saakka. Olen ollut melkein aina kuitenkin normaalipainoinen, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana laihdutusyritykset eivät ole onnistuneet laisinkaan ja paino on noussut n. BMI 30 saakka. Dieettiyritysten ja ahmimisen vuorottelema sykli on vain kiihtynyt entisestään, ja paino ei enää laske laihdutusyrityksistä yhtä helposti kuin ennen.
Ensisijaisena tavoitteenani ei kuitenkaan olen laihtua ja varaudun siihen, että paino voi aluksi nousta lisää. Haluan normalisoida syömiseni, antaa itselleni luvan syödä ja tehdä kropalleni selväksi, että ei ole pakko syödä aterioilla kuin maailmanlopun edellä, koska ruokaa tulee uudestaan taas kolmen-neljän tunnin kuluttua.
Tervetuloa seuraamaan matkaani.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Samoja mietteitä (ja taustaa) täällä.
Kiitos! Tiedän, että meitä on monia. Toivonkin, että tästä ketjusta olisi vertaistueksi, kunhan en vaan retkahda laihduttamaan.
---
Tästä päivästä muutama juttu:
- Paino on kaikkien aikojen ennätyslukemissa. BMI on 31,7. Tämä muistiin tulevaisuutta varten.
- Tein pienen kotitreenin kahvakuulan kanssa aamusta, kun oli ylimääräistä aikaa. Tuntui oikein hyvältä mutta huomasin kyllä, etteivät nivelet ole ihan parhaimmillaan. Vaikka olen rapakunnossa, kahvakuula nousi helpommin kuin silloin, kun olen rajoittanut kaloreita ja hiilareita ja ollut parikymmentä kiloa kevyempi. Pitäisi varmaan käydä salilla kolistelemassa painoja ja kokeilemassa, nouseeko rauta kevyemmin kuin ennen, siis hoikkana laihduttajana. Aerobinen kunto on kuitenkin surkeassa jamassa.
- En ehtinyt syödä aamiasta kuin vasta äsken, ja sehän sitten paisui suuremmaksi kuin oli tarkoitus. Ehdottomasti muistiin sekin, että ruoka-ajoista on pidettävä kiinni ja tuo aamiaisen väliin jättäminen on yksi pahimmista virheistä, koska sitten lounaasta tulee iso ja raskas -> en jaksa syödä mitään iltapäivällä -> päivällisestä tulee yhtä lailla liian suuri ja illallakin tekee mieli mussuttaa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Samoja mietteitä (ja taustaa) täällä.
Kiitos! Tiedän, että meitä on monia. Toivonkin, että tästä ketjusta olisi vertaistueksi, kunhan en vaan retkahda laihduttamaan.
---
Tästä päivästä muutama juttu:
- Paino on kaikkien aikojen ennätyslukemissa. BMI on 31,7. Tämä muistiin tulevaisuutta varten.
- Tein pienen kotitreenin kahvakuulan kanssa aamusta, kun oli ylimääräistä aikaa. Tuntui oikein hyvältä mutta huomasin kyllä, etteivät nivelet ole ihan parhaimmillaan. Vaikka olen rapakunnossa, kahvakuula nousi helpommin kuin silloin, kun olen rajoittanut kaloreita ja hiilareita ja ollut parikymmentä kiloa kevyempi. Pitäisi varmaan käydä salilla kolistelemassa painoja ja kokeilemassa, nouseeko rauta kevyemmin kuin ennen, siis hoikkana laihduttajana. Aerobinen kunto on kuitenkin surkeassa jamassa.
- En ehtinyt syödä aamiasta kuin vasta äsken, ja sehän sitten paisui suuremmaksi kuin oli tarkoitus. Ehdottomasti muistiin sekin, että ruoka-ajoista on pidettävä kiinni ja tuo aamiaisen väliin jättäminen on yksi pahimmista virheistä, koska sitten lounaasta tulee iso ja raskas -> en jaksa syödä mitään iltapäivällä -> päivällisestä tulee yhtä lailla liian suuri ja illallakin tekee mieli mussuttaa lisää.
Oikein päteviä oivalluksia!
#1
Heh,olen tekemässä samaa,samalla taustalla ja BMI.kin on sama. Erona vaan se,etten kyllä kertakaikkiaan kestä jos paino jatkaa nousuaan..
Tsemppiä! Olen itsekin melko samassa elämäntilanteessa.
Suosittelen jättämään herkut kokonaan pois.
Sokeri aiheuttaa tutkimusten perusteella vastaavanlaisen addiktion kuin esim. tupakka. Mitä useammin syöt karkkia/herkkuja/tms, sitä useammin niitä tekee mieli. Kun olet riittävän kauan herkuttelematta, himot katoavat.
On hullua että säännöllistä herkuttelua on alettu pitämään Uutena Normaalina, se tulisi rinnastaa tupakointiin tai alkoholin käyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Suosittelen jättämään herkut kokonaan pois.
Sokeri aiheuttaa tutkimusten perusteella vastaavanlaisen addiktion kuin esim. tupakka. Mitä useammin syöt karkkia/herkkuja/tms, sitä useammin niitä tekee mieli. Kun olet riittävän kauan herkuttelematta, himot katoavat.
On hullua että säännöllistä herkuttelua on alettu pitämään Uutena Normaalina, se tulisi rinnastaa tupakointiin tai alkoholin käyttämiseen.
En aio kirjoittaa tänne syömisiäni lainkaan enkä jatkaa keskustelua tästä aiheesta, koska en kaipaa neuvoja ruokavalioon. Sanon kuitenkin sen verran, että herkkujen jättäminen pois kokonaan olisi varmaan vaihtoehto, jos en olisi syömishäiriöinen. Usko pois, että olen kokeillut olla ilman herkkuja. Olen ylipäänsä kokeillut kaikkia mahdollisia dieettejä ja rajoituksia ruokavalioon, enkä ota niistä ollenkaan neuvoja vastaan kun yritän opetella syömään kuin normaali ihminen. AP
Vierailija kirjoitti:
Heh,olen tekemässä samaa,samalla taustalla ja BMI.kin on sama. Erona vaan se,etten kyllä kertakaikkiaan kestä jos paino jatkaa nousuaan..
Ymmärrän. Tämä on kova paikka minullekin. Oma kokemukseni on kuitenkin se, että alun pienen nousun jälkeen paino saattaa jopa laskea. Olen nimittäin aloittanut tämän saman aiemminkin, mutta kun syöminen on alkanut sujua ja helpottua, olenkin päättänyt vähän tiukistella ja aloittaa laihduttamisen.
Arvaatte varmaan, mitä siitä on seurannut...
Tsemppiä kaikille muille, jotka ovat samassa jamassa! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita esimerkki miten söit ennen elämäntapamuutosta.
Esim arkipäivänä ja viikonloppuna?
Vierailija kirjoitti:
Laita esimerkki miten söit ennen elämäntapamuutosta.
Esim arkipäivänä ja viikonloppuna?
Ok, joustan tämän verran mutta vain jos lupaatte, että ette anna yhtään laihdutusneuvoja. Huomatkaa, että tässä on kyse häiriösyömisestä ja ymmärrän kyllä, mikä syömisessä on mättänyt.
Otetaan esimerkiksi arkipäivä, jolloin olen aloittanut laihduttamisen:
Aamulla kahvi, koska ei tee edellisillan syömisten jälkeen mieli mitään. Töissä salaattilounas. Iltapäivällä kahvia. Päivällisellä on tarkoitus syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti lautasmallin mukaan, mutta päädyn syömään kaksi isoa lautasellista spagettia ja jauhelihakastiketta koska nälkä on liian kova. Illalla pari leipää ja puoli levyä suklaata, kun kerran dieetti ei pitänyt ja samahan se on aloittaa huomenna uudestaan.
Sanon vielä, että en mielellään listaa syömisiä tänne, koska toipumisessa on ennen kaikkea kyse siitä, että antaa itsensä syödä normaalisti ja säännöllisesti eikä kiellä itseltään järjen rajoissa olevaa herkuttelua. Kannattaa tutustua esim. Patrik Borgin kirjoituksiin, hän hoitaa paljon ahmimishäiriöisiä ja muita ongelmasyöjiä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toisena esimerkkinä sitten viikonloppu, jolloin olen päättänyt että aloitan dieetin sitten heti taas maanantaina:
Aamulla kahvia, kun ei tee mieli mitään. Lounasaikaan onkin sitten kova nälkä, ja kaupasta tarttuu mukaan berliininmunkki ja täytetty patonki. Illalla syödään jotain viikonloppuruokaa - vaikka tortilloja - ja päädyn syömään taas liikaa. Myöhemmin sitten sipsejä ja karkkia, koska dieetti alkaa vasta maanantaina ja nyt voin vielä tämän yhden kerran...
Mutta nämä eivät ole mitään keskivertopäiviä, koska olen syönyt todella epäsäännöllisesti ja sekavasti jo monta vuotta. Väliin on mahtunut myös karppausta, juttailua yms. jolloin syömisrytmi on ollut parempi, mutta ruokavalio niin rajattu, että se on johtanut lopulta ahmimiseen. AP
Tsemppiä elämäntapamuutokseesi. Toivottavasti saat "pään kuntoon", koska se on kaikkein tärkeintä toipumisessasi, kuten itsekin tiedostat.
Muista se että retkahdukset kuuluvat aina asiaan kun yritetään muuttaa riippuvuusluonteista käyttäytymistä äläkä lannistu takapakista.
Pidän sulle peukut pystyssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas, ketju katosi hetkeksi mutta palautettiin sitten ihmettelyni jälkeen takaisin. Olisiko jälleen automaattisen ylläpidon moka joka sitten korjattiin? Toivottavasti tämä saisi jäädä, teidän kommentit nimittäin tsemppaavat hirveästi ja muutenkin tuntuu hyvältä purkaa näitä tuntoja, koska salailen syömishäiriötäni muuten. AP
Suosittelen myös heivaamaan vaa’an, mittanauhat ja kaikenlaiset taulukot pois.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lämpimästi ap:lle ja muille samanlaisille Patrik Borgin kirjoja ja yleistä idiologiaa. Jutun juju on sallivassa, mutta pääasiassa järkevässä syömisessä, jolloin ei edes tee mieli syödä ainakaan hirveän epäterveellisesti. Patrikin maailmaan pääset mukaan jo ihan googlen kautta etsimällä Pöperö proffa-blogia. Hän on vihdoinkin ollut se avain, jolla minä olen selättänyt kymmenien vuosien syömishäiriön, joka itsellänikin on alkanut jo lapsuudesta saakka.
Tahtoisiko ap avata vähän lisää syitä sille, miksi hän alkoi ahmia lapsuudessa?
Minun tarinani on tuttu; vanhempien ero ja isä, jolle jäin, pyrki lohduttamaan minua aina herkkujen avulla, eikä perusruokakaan mitään terveellistä ollut. Pääasia oli vaan, että minä tykkäsin siitä, mitä syötiin ja ettei se valmistaminen ollut kovinkaan vaikeaa. Isä oli myös paljon töissä, joten minun piti syödä ja valmistaa usein hamppareita ym. einespaloja. Tuon elämäntyylin myötä olinkin sitten äkkiä pahasti ylipainoinen teini, jota kiusattiin ja joka masentui ja ahmi entisestään. Patrikin kirjojen avulla olen vihdoin saanut selätettyä syömishäiriöpeikkoni, siksi suosittelen häntä aivan jokaiselle. Itse en ole koskaan edes käynyt Patrikin oikeilla vastaanotoilla, vaan pelkät kirjat ja nettiseurailu ovat riittäneet. :)
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen myös heivaamaan vaa’an, mittanauhat ja kaikenlaiset taulukot pois.
Tsemppiä!
Kiitos! Vaaka lähtikin nyt pitkälle lomalle :) Todennäköisesti myös siivoan pieneksi jääneistä vaatteista kaikkein pienimmät (XS-S) pois etteivät ole kaapissa muistuttamassa...
Minäkin voin yhtyä edellisen kommentoijan suositukseen Patrik Borgista, olen hänen kirjojaankin lukenut mutta nyt vasta käytäntöön soveltamassa. Esimerkiksi Borgin käyttämä nälkävelan ajatus selittää hyvin sen, miksi säännöllinen syöminen on avain ahmimisen selättämiseen.
Hienoa kuulla, että tämä on selätettävissä myös ilman vastaanottoa.
Yllä kysyttiin myös ahmimisen alkamisesta lapsuudessa. Minulla ei ole taustalla erotraumaa vaan jo lapsena alkaneet mielialaongelmat. Ruokin iltapäiväistä tyhjyyden tunnetta jo alakoululaisena syömällä liikaa ja usein hiilaripitoisesti (eineksiä, sämpylöitä, makaronia). Äitini oli jojolaihduttaja myös, vahti meidän lasten syömisiä ja motkotti, jos söimme liikaa kerralla. Siksi noihin iltapäivän syömissessioihin kytkeytyi myös salassa syömisen tuoma tyydytys/syyllisyys-kombo, ja tästä kärsin edelleen aikuisena. Meillä ei köyhyyden vuoksi syöty kovin ravitsevasti ja edelleen nuo lapsuuden ravinneköyhät lohturuoat ovat niitä samoja, joita syön liikaa.
AP
5 ateriaa kasassa tänään. Päivällisellä olin huomaavinani kylläisyydensäätelyn normaalia toimintaa, kun ei tehnytkään mieli santsata ruokaa. Isot annoskoot ovat nyt siis olleet ongelma ajoittaisen ahmimisen lisäksi. Iltapalalla vanha mussutusmörkö alkoi kuitenkin nostaa päätään ja vaatia toista kierrosta iltapalaa, vaikka minulle ei kyllä olisi pitänyt olla enää nälkä.
Tänään olen syönyt suklaata, mutta levy on nyt loppu ja uutta ei kaupasta kotiin tuoda. Huomenna onkin kauppapäivä. Ennakointi tuntuu olevan tärkeää, ja tämän takia olen koettanut pitää kaapin täynnä oikeanlaista ruokaa. Otin aamua varten jo puurokattilan valmiiksi esille.
Lihakset kipeytyvät hiljalleen aamuisesta treenistä. Tuntuu kipeällä tavalla hyvältä. Kehoni onkin olemassa ja sillä voi tehdä asioita.
Myöhemmin tänään aion vielä rullailla kipeitä paikkoja auki ja juoda kofeiinitonta teetä. Niitä ennen vielä pitkä lämmin suihku. Olen pitkään ajatellut että alan pitää itsestäni kunnolla huolta vasta sitten, kun olen normaalipainossa. Kuinka typerää rankaista itseään noin! Voin ihan hyvin nauttia elämästä ja itsestäni vaikka olenkin lihava.
Tässä alkaa nyt olla kolme tai neljä normaalisti syötyä päivää takana. Lueskelin muuten Patrik Borgin blogia taas, ja se on tosi kannustava. Borgin maanläheinen tyyli puree. Pitää palata aina sen pariin jos laihdutusajatukset valtaavat mielen.
AP
http://patrikborg.blogspot.fi/2011/09/laihdutus-pysyvasti-tehdaan-nain…
Tässä Borgin opit tiivistettynä kaikille, joille ei ole ennestään tuttua asiaa.
AP
Aamiainen ja lounas alla. Tuntuu ihmeelliseltä, että saan syödä taas kolmen-neljän tunnin päästä välipalaa. Minulla on lupa syödä ja olen ulottanut sen jopa hiilihydraatteihin. Hiilarikammo on nimittäin ollut seuranani jo kymmenen vuotta siitä lähtien, kun karppasin ensimmäisen kerran. Nyt olen syönyt mm. täysjyväriisiä eikä maailma ole tuhoutunut.
Ei siis liene yllättävää, että himoni munkkeihin, viinereihin, pastaan ja vastaavaan on karissut ihan muutamassa päivässä. Minä olen kuvitellut olevani hiilaririippuvainen ja kärsiväni siksi ruokahimoista (ja itsekurin puutteen vuoksi ahmimistyyppisestä syömisestä). Mutta asia ei ehkä olekaan näin.
Toki joillain vähähiilihydraattinen ruokavalio parantaa BED:in, mutta niin voi tehdä mikä tahansa ruokavalio jos sitä onnistuu noudattamaan tarpeeksi pitkään ja saamaan syömisen kuntoon. Minä en yleensä pääse kolmea päivää pidemmälle dieeteissäni - enää. Olen laihtunut erilaisilla ruokavalio-ohjelmilla joitain kiloja, mutta olen yleensä repsahtanut jossain vaiheessa ja kerännyt kaiken painon takaisin. Sitten kun olen yrittänyt aloittaa uudestaan, dieetti ei olekaan toiminut yhtä nopeasti ja tämä on lannistanut entisestään.
Nälän- ja kylläisyydensäätelyni tuntuu olevan kovasti pielessä, mutta näiden pitäisi parantua ajan kanssa kun vaan jatkan säännöllistä syömistä. Nytkin vatsassa kurni ja palelsi hirveästi ennen lounasta, mutta en tunnistanut sitä näläksi. Huomaan nälän vasta siinä pisteessä, kun se on valtava enkä syömisen aloittaessani pysty hallitsemaan itseäni.
Ja söin lounaalla mahdollisesti liikaa, koska nyt on kovin ähkyinen olo. Ylipainon myötä en ole useinkaan kärsinyt ähkystä samalla lailla kuin ennen, vaan olen pystynyt syömään ruokaa ihan järjettömiä määriä tulematta koskaan ihan täyteen. Toivottavasti tämä normalisoituisi pian, mutta olen kyllä varautunut siihen, että muutosta alkaa tapahtua vasta kuukausien päästä.
Mistä päästäänkin viimeiseen pohdintaani, eli vaikka minulla onkin mielenterveyteni kanssa haasteita, mielestäni ahmimista psykologisoidaan turhaan. Puhutaan tunnesyömisestä ja lohtusyömisestä, ruokariippuvaisuudesta jne. (puhun näistä itsekin), mutta harvemmin siitä, kuinka häiriösyöminen heikentää luontaisia nälkä- ja kylläisyyssignaaleja tai kuinka jatkuva laihduttaminen/syömisten rajoittaminen kerryttää nälkävelkaa ja aiheuttaa mielitekoja. On kuitenkin selvää, että painonhallinta pelkällä tahdonvoimalla minkään terapian tai lääkityksen turvin on mahdotonta, jos syöminen ei ole tasapainossa.
Tavoitteita tälle päivälle:
- Syö aamiaisen ja lounaan lisäksi välipala, päivällinen ja iltapala.
- Osta kaupasta monipuolista ja terveellistä ruokaa rajoittamatta esim. rasvaa tai hiilihydraatteja sen kummemmin.
- Huolla kehoasi illalla esim. venyttelemällä, putkirullailemalla tai joogalla.
AP
Sellaista käytännön asiaa kyllä mietin, että kuinka vauhdikkaasti uskallan aloitella liikuntaa? Yleensä kaltaisilleni nollaliikkujille suositellaan varovaista aloitusta. Minulla on kuitenkin monipuolinen liikuntatausta eikä kovin montaa vuotta aikaa siitä, kun olen harrastanut mm. uimista, punttisalia ja juoksemista.
AP
Tsemppiä. Samoja mietteitä (ja taustaa) täällä.