Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko pariskuntia, joissa nainen on ns. tossun alla?
20.02.2018 |
Yleensähän ne on miehiä, jotka naureskelevat olevansa tossun alla, mutta tunnetko yhtään naista, joka olisi alistunut tossun rooliin?
Itse tunnen yhden tällaisen pariskunnan. Nainen myötäilee miestä kaikessa, hänellä ei ole juuri mitään omia mielipiteitä mistään tai ainakaan ei uskalla tuoda niitä julki. Jos mies sanoisi hyppää kaivoon, tuo nainen varmaan hyppäisi. Mies lentää kukasta kukkaan ja naisen täytyy vain ymmärtää ja pitää suu supussa. Mies hengailee kavereiden kanssa, juoksee treeneissä, dokaa ja bilettää ja nainen sallii kaiken, hoitaa lapset ja kodin. Aivan kuin joskus 50-luvulla.
Olisi suorastaan pelottavaa elää noin tukehduttavassa parisuhteessa.
Kommentit (18)
En tunne. Kyllä se vissiin taitaa yleensä olla niinpäin että nainen on paljon vartijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka paljon, etenkin ikäluokassa 40-80-vuotiaat. Ovat läheisriippuvaisia ja tykkäävät kovasti hoivata juoppoa, pettävää, väkivaltaista tai muuten vaan sovinistista ukkoaan.
Ex yritti minua tuollaiseen ja suuttui verisesti, kun ei kelvannut minulle.
Tunsin, itseni. Ex sai lytättyä ennen fiksun, kauniin, elävän naisen täysin kynnysmatoksi. Oli taitava manipuloija. Onneksi sain lähdettyä ennenkuin jompikumpi meistä oli vainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain määrin olen itse. En edes tiedä miksi olen suostunut tähän. Muuta seuraelämää ei oikein saisi olla kuin hän, ja ero tulee ihan tuosta vaan. Ihan ärsyttää itseäkin, mutta jostain syystä se vetovoima vetää aina takaisin.
Tunnen tapauksia joissa mies on tossun alla. Muutaman tosi törkeän.
Se on yleisempää kuin luullaan että nainen määrää kaikesta ja mies on kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun oltiin 15-25 -vuotiaita kaikki ystävieni suhteet oli tällaisia, ja munkin oli. Valta-asetelma suhteessa oli poikkeuksetta miehen hyväksi, ja nainen eli uskossa että hänen on venyttävä mihin tahansa miehen miellyttämiseksi ja pitämiseksi.
Siinä käytiin kollektiivisesti läpi pettäminen, väkivalta, henkinen väkivalta, miehen saneluvalta, hyvinvoinnille haitalliset ehkäisykeinot, tarpeeton ja epäterveellinen laihdutus, kännissä riehuminen, kotona istuminen miestä odottamassa kun itse on huitelemassa ja kieltää tekemästä mitään, kavereista erottamiset jos eivät kelpaa miehelle, seksin harrastaminen pakosta, kivuliaan seksin harrastaminen toisen mieliksi, ahdistaviin ja pelottaviin seksiakteihin suostuminen painostuksen alla ja mitä näitä nyt on.
Mulla on sellainen aika vakaa ihmiskuva että naiset oppivat arvonsa aika myöhäisellä iällä jos ei oppimista tueta aiemmin, ja sitä enimmäkseen ei tueta aiemmin. Jotkut ei opi koskaan. Onneksi ei olla enää siinä iässä, oli raskasta uskoa että maailma on tuollainen ja kaikki miehet tuollaisia ja naisen osa on vaan kestää.
Kyllähän niitä naisia on paljonkin jotka ovat perinteisesti nyrkyin ja hellan välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 20 vuotta. En ollut hissukka, eikä kyse ole kaiken hyväksymisestä eikä miehen törkeästä käyttäytymisestä, vaan oli minullakin mielipiteitä. Suunnittelin vaikka kesälomat ja muut. Lopullisen päätöksen teki kuitenkin mies. Olin 50-luvun pikkuvaimo.
Erossa mies tilitti kaiken ja valitti, että minua saa vetää perässä. No.... itsepä oli osallinen tämän kuvion synyyn. Lopussa en viitsinyt enää mitään tehdä, kun mitä sitä tekemään, kun toinen kuitenkin korjaa jäljet. Muutos tuli vaivihkaa, ei se sammakko osaa hypätä kattilasta pois, kun vesi lämpenee vähitellen.
Erosta on jo vuosia, ja nämä vuodet olivat myrskyisiä eksän kanssa. Löysin oman voimani takaisin ja olen seissyt järkähtämättömästi omien mielipiteiden takana, kun ei ole tarvinnut olle lojaali miehelle. Eksän käyttäytymiskuvion olen tunnistanut niin, että ensin hän pyytää kauniisti, kun en suostu, hän manipuloi, kun en suostu hän uhkaa, kun en suostu, kuulen olevani kaikkea pahasta ihmisestä huonoon äitiin. Ymmärrän itseäni oikein hyvin, että olin avioliitossa sellainen kuin olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme tuollainen pariskunta. Kumppanini on tosin subi, joten alistui omasta tahdostaan ja nauttii siitä, että minä teen päätökset (toki kysyn hänenkin mielipidettään yleensä) ja kannan vastuun (myös taloudellisen). Hän keskittyy hoitamaan kotia ja minua ja harrastamaan omia juttujaan.
Hänen onnekseen en ole kauhean törkeä ukko, en petä, en juopottele. Järjestely sopii mainiosti myös minulle, saan keskittyä töihini, ei tarvitse siivota tai laittaa ruokaa, ja seksiä saan aina kun haluan, silloin kun haluan, sellaista kuin haluan. Puolisoni on myös seksuaalisesti submissiivinen ja tykkää, kun kohtelen häntä hieman "lutkamaisesti". Seksin ulkopuolella en näin tietenkään tee.
Olemme molemmat onnellisia tässä systeemissä, joten en sitten tiedä lasketaanko tätä "tossun alla" olemiseksi.
Tunnen kyllä kaksi tällasta tossu-naista, mutta he eivät ole parisuhteissa ainakaan tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen lähipiiristäni yhden. Ennen niin energisestä ja voimakastahtoisesta naisesta tuli miehen myötä liian kiltti, alistuva, ja kaikesta huolehtiva. Menivät naimisiin ja hankkivat lapsia, joista nainen pitää enimmäkseen huolta. En voi sietää tätä miestä, koska aina kun käyvät minun luona kylässä, hän istuu vain sohvalla ja olettaa että naiset huolehtivat pöperöt pöytään ja kaitseevat lapsia. Hän myös laukoo todella sovinistisia kommentteja, mitä en kyllä yhtään ihmettele käytöksen takia.
Olen itse tossun alla. Ensin oli rakkaus, sitten sinisilmäisyys, sääli ja tyhmyys. Viimeiset vuodet on ollut pelko.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun oltiin 15-25 -vuotiaita kaikki ystävieni suhteet oli tällaisia, ja munkin oli. Valta-asetelma suhteessa oli poikkeuksetta miehen hyväksi, ja nainen eli uskossa että hänen on venyttävä mihin tahansa miehen miellyttämiseksi ja pitämiseksi.
Siinä käytiin kollektiivisesti läpi pettäminen, väkivalta, henkinen väkivalta, miehen saneluvalta, hyvinvoinnille haitalliset ehkäisykeinot, tarpeeton ja epäterveellinen laihdutus, kännissä riehuminen, kotona istuminen miestä odottamassa kun itse on huitelemassa ja kieltää tekemästä mitään, kavereista erottamiset jos eivät kelpaa miehelle, seksin harrastaminen pakosta, kivuliaan seksin harrastaminen toisen mieliksi, ahdistaviin ja pelottaviin seksiakteihin suostuminen painostuksen alla ja mitä näitä nyt on.
Mulla on sellainen aika vakaa ihmiskuva että naiset oppivat arvonsa aika myöhäisellä iällä jos ei oppimista tueta aiemmin, ja sitä enimmäkseen ei tueta aiemmin. Jotkut ei opi koskaan. Onneksi ei olla enää siinä iässä, oli raskasta uskoa että maailma on tuollainen ja kaikki miehet tuollaisia ja naisen osa on vaan kestää.
Ystävien poikaystävistä vielä sen verran, etteivät olleet mitään sosiaalitapauksia, jottei kukaan nyt luule että tällaiset on moniongelmaisten juttuja. Valtaosa oli hyvistä perheistä, hyvissä lukioissa/korkeakouluissa, erityisesti teekkarit jostain syystä yliedustettuina.
Pääsääntöisesti eivät olleet mitenkään pahoja ihmisiä. Kypsymättöminä yksinkertaisesti eivät tajunneet tilannetta, ottivat sokeasti vastaan saamansa edut ja valittivat haitoista. Ei ole aikuisellekaan helppo tehtävä luoda tasa-arvoista suhdetta sellaisen kumppanin kanssa jolta puuttuu itsevarmuus ja omanarvontunto. Useimmat tuskin edes hakivat epätasa-arvoista suhdetta (kuten ei ystäväni tai minäkään), siihen vaan tiettyjen oletuksien takia (kuten nyt se, että mies tekee aloitteen, tai että nalkuttamista ja pihtaamista on tärkeää varoa kovasti tai on huono nainen, tai että liian kunnioittava naisen kohtelu on epämiehekästä - naiselle voi olla enintään paternalistinen) melkein väistämättä joutui. Moni on kypsynyt hienosti, monen ei edes tarvinnut muuttua itse, kun löysivät kumppanit jotka pitävät paremmin puolensa.
Toki mukaan mahtui muutama patologinenkin tapaus. Puukon kanssa bileissä heiluneelle, yli tunnin lukittua ovea huutaen hakanneelle en antaisi vastuuta edes grillikioskin yövuorosta. Mutta eiköhän hänen nykyiset vuositulonsa ole vähintään 60k, ja melko varmasti on ihmisparkoja alaisinakin.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tuollainen pariskunta. Kumppanini on tosin subi, joten alistui omasta tahdostaan ja nauttii siitä, että minä teen päätökset (toki kysyn hänenkin mielipidettään yleensä) ja kannan vastuun (myös taloudellisen). Hän keskittyy hoitamaan kotia ja minua ja harrastamaan omia juttujaan.
Hänen onnekseen en ole kauhean törkeä ukko, en petä, en juopottele. Järjestely sopii mainiosti myös minulle, saan keskittyä töihini, ei tarvitse siivota tai laittaa ruokaa, ja seksiä saan aina kun haluan, silloin kun haluan, sellaista kuin haluan. Puolisoni on myös seksuaalisesti submissiivinen ja tykkää, kun kohtelen häntä hieman "lutkamaisesti". Seksin ulkopuolella en näin tietenkään tee.
Olemme molemmat onnellisia tässä systeemissä, joten en sitten tiedä lasketaanko tätä "tossun alla" olemiseksi.
Kaunis rakkaustarina miehen ja täytetyn patongin välillä :3
Tunnen. En ikinä antaisi tehdä itselleni asioita, joita tämä nainen sietää vuodesta toiseen. Mutta se on hänen asiansa, aivan kuten alkoholistia voi auttaa vain holisti itse.