Tyttöystävän lapsi paljastui
erityislapseksi. Vuoden ollaan seurusteltu ja aina ihmettelin, että miksi lapsi oli niin hidas oppimaan. Ei osaa vieläkään sanoa lauseita ja odottaa aina aikuisen ohjeita. Eli ei ota omatoimisesti vaatteita pois kun saavumme kotiin. Kakkaa ja pissaa housuun jos kukaan ei sano hänelle, että mene vessaan.
Mietin usein että mitä minä oikein ajattelin, kun en juossut heti kuultuani, että lapsi löytyy jo. Aikamoinen soppa, työtön yksinhuoltaja jolla on erityislapsi, joka ei osaa yhtään mitään.
Pakkaa kamat ja juokse, vai mitä?
Kommentit (87)
Katsot tämän dokumentin ja mietit rauhassa mikä on tärkeää elämässä juuri sinulle:
https://areena.yle.fi/1-4149983
Varmasti on monia muitakin ja vaikka parempia, mutta tuo tuli juuri telkkarista ja kertoo siitä, miten maailmaa jotkut katselevat eri tavalla kuin "valtaosa" (tai "media").
Jos olet varma, että tunnetasolla lapsi jää sinulle etäiseksi, niin on ehkä reiluinta antaa hänelle mahdollisuus isään. Mutta itse en olisi varma (näillä tiedoilla).
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset jäävät aina lapsen tasolle. Yläaste-ikäisetkin ovat monesti noin 8 vuotiaan tasolla. Oppivat hitaammin toistojen ja toistojen kautta.
Jos tuntuu että et pysty elämään tuossa suhteessa ja lapsi ärsyttää, juokse karkuun.
Kunhan lapsella alkaa terapiat ja koulun tuoma rytmi, tuloksia tulenee, muttei välttämättä odottamaasi tahtiin.
T:Erityisluokan työntekijä
Eivät todellakaan AINA jää lapsen tasolla. Lapset voivat olla usealla eritavalla erityisiä. Pelottavaa, jos oikeasti olet erityisluokan työntekijä (ehkä avustaja ilman mitään koulutusta????).
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kuinka kauan olette olleet yhdessä, mutta aika hitaalla käyt sinäkin, jos asian nyt vasta tajusit. Vastaus on kuitenkin, että lapsi kuuluu pakettiin. Jos rakastat naista, hyväksyt myös lapsen, oli erityinen tai ei. Eihän se lapsi tai äitinsä ole syylinen tilanteeseen. Jos asia on sulle suuri ongelma suosittelen, että lähdet, koska eipä tuo tilanne tuosta muutu.
Aina rakkaus ei riitä, että suhde toimii. Itselleni kynnyskysymys olisi kehitysvammainen lapsi, enkä tiedä haluaisinko suhdetta kenenkään kanssa, kenellä on alaikäinen, pääasiassa kotona asuva lapsi. Kannattaisi ehkä ap:n tapauksessakin ennemmin tapailla niitä lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset jäävät aina lapsen tasolle. Yläaste-ikäisetkin ovat monesti noin 8 vuotiaan tasolla. Oppivat hitaammin toistojen ja toistojen kautta.
Jos tuntuu että et pysty elämään tuossa suhteessa ja lapsi ärsyttää, juokse karkuun.
Kunhan lapsella alkaa terapiat ja koulun tuoma rytmi, tuloksia tulenee, muttei välttämättä odottamaasi tahtiin.
T:Erityisluokan työntekijä
Erityisluokan työntekijän pitäisi ymmärtää olla yleistämättä ja tietää, että erityisyyttä ( vammoja, sairauksia jne. )on monenlaisia ja monen tasoisia. Kaikki eivät jää lapsen tasolle, vaikka se useimmilla näin voi ollakin.
Joo mutta ei se erityisluokan ope niitä näe, ne tyypithän on vaan niitä penaalin tylsimpiä kyniä normiluokassa.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset jäävät aina lapsen tasolle. Yläaste-ikäisetkin ovat monesti noin 8 vuotiaan tasolla. Oppivat hitaammin toistojen ja toistojen kautta.
Jos tuntuu että et pysty elämään tuossa suhteessa ja lapsi ärsyttää, juokse karkuun.
Kunhan lapsella alkaa terapiat ja koulun tuoma rytmi, tuloksia tulenee, muttei välttämättä odottamaasi tahtiin.
T:Erityisluokan työntekijä
TULLEE. Ei tulenee. Toivottavasti et opeta ketään kirjoittamaan...
Kaikki palstalaiset ovat olleet erityislapsia, vaan kaikki erityislapset eivät ole palstalaisia. Silti monet heistäkin joutuvat isäpuoltensa tai nuaapurintäjin aloitusten kohteiksi.