Tyttöystävän lapsi paljastui
erityislapseksi. Vuoden ollaan seurusteltu ja aina ihmettelin, että miksi lapsi oli niin hidas oppimaan. Ei osaa vieläkään sanoa lauseita ja odottaa aina aikuisen ohjeita. Eli ei ota omatoimisesti vaatteita pois kun saavumme kotiin. Kakkaa ja pissaa housuun jos kukaan ei sano hänelle, että mene vessaan.
Mietin usein että mitä minä oikein ajattelin, kun en juossut heti kuultuani, että lapsi löytyy jo. Aikamoinen soppa, työtön yksinhuoltaja jolla on erityislapsi, joka ei osaa yhtään mitään.
Pakkaa kamat ja juokse, vai mitä?
Kommentit (87)
Erityislapsesta tulee vauva-miehiä, olet siis itsesi kaltaisessa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdetaan se lapsi hetkeksi. Rakastatko tyttöystävääsi?
Tosi paljon! Sen takia tämä on niin vaikeaa.
Sitten sun täytyy vaan miettiä, onko lapsi ja lapsen vamma niin suuri asia, että rakkaus ei riitä. Toisaalta olettehan jo vuoden verran pärjäilleet kuitenkin, miksette jatkossa pärjäisi? Mikä muuttuu?
Ehdottomasti ne jalat alle ja juokse. Mulle olis iso kynnys jo se että seurustelis henkilön kanssa jolla on lapsi, mutta se että se vielä paljastuis erityislapseksi niin eeeeei hitossa. Mulla ei pää kestäis, lapset on muutenkin jo niin rasittavia.
Varsinkin jos olet nuori niin älä jää tuhlaamaan aikaas tollaseen. Jos suhde tulee vakavaksi niin sä joudut viettämään sen vammaisen lapsen kanssa paljon aikaa. Nuori mies ei sellaista vielä tarvitse elämäänsä.
Kannattaa nyt hieman vetää henkeä ja pohtia asiaa. Jos sitoudut äitiin, sitoudut myös lapseen. Tunteet ovat liima suhteessa. Se, miten paljon välität ja rakastat lapsen äitiä, on ydinkysymys. Tiedän suhteita, joissa kamppaillaan vielä vaikeampienkin asioiden kanssa, ja silti onnistuttu viettämään hyvääkin arkea. Kyse on tahdosta ja asenteesta. Jos taas ajattelet niin, että tulet myöhemmin vaikkapa katkeraksi ajasta, jonka nyt "tuhlaat" suhteeseen, tee joku ratkaisu. Elämä ei ole kenellekään ruusuilla tanssimista: päälle päin moni suhde saattaa näyttää hienolta, mutta seinien sisällä saattaa tapahtua kauheuksia. Tasapainoinen kumppani erityislapsen kanssa tai ilman on jo sellainen onnenpotku, että sitä eivät kaikki löydä kovasta etsimisestä huomimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kova poika ihmettelemään. Ensin ihmettelee lasta, ihmettelee sitä, että miten näin pääsi käymään ja nyt sitä mitä pitäisi tehdä. Mitä jos tän ihmettelyn sijaan vaikka tekisit jotain? Tosin, jos nyt vuoden suhteen jälkeen ilmoitat tyttöystävälle, että haluat erota, koska et tiennyt lapsen olevan erityislapsi, niin ei se ole hänelle kovinkaan suuri menetys. Ihan mielenkiinnosta oletko tosi nuori.
Minulla ei ole ennen ollut yhtään kokemusta lapsista. Luulin vain, että lapsi on hidas oppimaan. En muutenkaan käyttänyt paljoa aikaa lapsen kanssa, koska se mutisi ja toisteli samoja sanoja koko ajan.
Väittäisin että alkuhuuma sumensi minulta todellisuuden.
Jep, olen aika nuori.
Älä pilaa elämääsi. Tulette eroamaan joka tapauksessa viimeistään silloin kun sinulle tulee vähän ikää ja saat enemmän perspektiiviä elämään. Jos silloin on jo omia lapsia tuon naisen kanssa niin aika kusessa olet. Ja se nainen yrittää saada muksun kanssasi saadakseen pidettyä sinut.
Hohhoijaa. Täytyy ihmetellä ap-naisen jatkuvia trolleja. Miten joku jaksaa?
Hämmentävää, että joku kysyy tuollaista Aihe vapaa -palstalta.
Ehdotan, että mietit asiaa ihan itse ja teet päätökset omien mietteittesi mukaan, aloittaja.
Minä sanoisin sinulle hyvästi, jos seurustelisin kanssasi.
t. Lapseton sinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä lapsi siis sinun vai jonkun muun lapsi?
Kun et ymmärrä lukemaasi, niin miksi olet tällaisella palstalla? Eikö hävetä?
Erityislapsestakin voi tulla mammapalstalainen, eli ei hätä ole kovin suuri.
Ai miten niin "voi" ?
Yh-äitinä sanon ihan vilpittömästi että lähde jo. Äitikään ei halua kumppania jota lapsi ärsyttää.
Ei sille mitään voi jos tykkää äidistä mutta ei lapsesta. Kaikille parempi erota. Mieluummin nyt kuin vuosien kitumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Yh-äitinä sanon ihan vilpittömästi että lähde jo. Äitikään ei halua kumppania jota lapsi ärsyttää.
Ei sille mitään voi jos tykkää äidistä mutta ei lapsesta. Kaikille parempi erota. Mieluummin nyt kuin vuosien kitumisen jälkeen.
Mitä jos hän valitsisi minut lapsen sijasta :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äitinä sanon ihan vilpittömästi että lähde jo. Äitikään ei halua kumppania jota lapsi ärsyttää.
Ei sille mitään voi jos tykkää äidistä mutta ei lapsesta. Kaikille parempi erota. Mieluummin nyt kuin vuosien kitumisen jälkeen.Mitä jos hän valitsisi minut lapsen sijasta :O
Aloittaja, jotain rajaa pitää olla typeryydelläkin. Oikeasti.
ohis
Jos itse haluat lapsia, niin juokse. Tyttöystäväsi on todistettavasti viallinen lisääntymiskumppani.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset jäävät aina lapsen tasolle. Yläaste-ikäisetkin ovat monesti noin 8 vuotiaan tasolla. Oppivat hitaammin toistojen ja toistojen kautta.
Jos tuntuu että et pysty elämään tuossa suhteessa ja lapsi ärsyttää, juokse karkuun.
Kunhan lapsella alkaa terapiat ja koulun tuoma rytmi, tuloksia tulenee, muttei välttämättä odottamaasi tahtiin.
T:Erityisluokan työntekijä
"Tullee" on oikea potentiaalimuoto. Savolaine suaattaa lisätä vielä yhe ällä varmuuvve vuoks.
T: Asperger, Savosta.
Vaikutat paskalta jätkältä. Olisi paras jos itsekäs teini ja elämän amislainen jättäisit lapsen ja äitinsä, elämänsä hankalaa jo ilman sinuakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse haluat lapsia, niin juokse. Tyttöystäväsi on todistettavasti viallinen lisääntymiskumppani.
Ei, vaan eksänsä on.
Serkusten ei pidä hankkia lapsia keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy tehdä päätös aivan itse, en kyllä itse kyselisi mielipiteitä palstalaisilta, joista suurin osa ns. erityisaikuisia. Siis mt-ongelmaisia, asseja, päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä jne.
Suomen suurin keskustelupalsta. Eiköhän suurin osa ole ihan tavallisia talliaisia.
Suomen suurin epänormaalien keskustelupalsta. Etkö itse ole huomannut? Edellä mainittujen lisäksi suuri osa on jopa ihan pahoja ihmisiä.
Kuulostaa ettei sinulla ole omia lapsia. Mikä sai sinut alunperinkään seurustelemaan yh:n kanssa? Todella erikoista...
Jos ultrassa kerrottaisiin, että vammainen lapsi olisi tulossa, niin varmasti haluaisin abortin. Jos tulisi terve lapsi ja myöhemmin sattuisi jotain, niin se olisi ihan eri asia.
Ymmärrätkö miten vaikeaa on kiintyä toisen lapseen ja vielä vammaiseen sellaiseen?