naimisiin...
Ollaan oltu miehen kans yhdessä melkein 8 vuotta. Ajateltiin nyt vihkiytyä, mut päätettiin tehdä se salaa. Onko teillä kokemuksia? Pappi vihkii ja kaksi kaveria todistajina. pidittekö jälkeen päin mitään kahvitteluja?
kertokaa kokemuksianne!!
Kommentit (4)
Heissan!
Me mentiin mieheni kanssa naimisiin salaa vain ystäväpariskunta todistajana 2-vuotta sitten pääsiäisenä. Häät oli mukavat ja tunnelmalliset,kotiin laitettiin tarjoamiset. Häiden pienuudesta huolimatta,minä halusin käydä kampaajat, kosmetologin ym.ja virallisessa hääkuvassa käytiin myös. Vihkiminen tapahtui seurakunnan kappelissa. Valkoista pukua en hankkinut, mutta " juhlavaatteen" kuitenkin.
Meille salaa vihille meneminen oli minun puoleltani ainut ratkaisu, koska en ole oikein kirkossa kävelijä tyyppiä:-))ja mieheni ollut jo aiemmin naimisissa,joten hänelle asia sopi.Ja olihan siinä se taloudellinenkin puoli,rahaa saatiin kulumaan jo pelkästään tuon vertaisiinkin juhliin aivan kiitettävästi.
Reagoiminen läheisten taholta asiaan oli moninaista,osa onnitteli vilpittömästi tai ainakin näytti siltä mutta esim.äitini ja joidenkin ystävien oli vaikea hyväksyä ja ymmärtää ratkaisua ja toivat sen myös esiin ja se hiukan" himmensi" omaa onnen tunnetta. Järjestimme sitten kesällä " sanattoman painostuksen alla" vanhemmille ja sisaruksille ns.häärääpiäiset korvaukseksi siitä, että
eivät päässeet osallisiksi häihin.
Minun mielestäni teidän kannattaa vielä kerran miettiä riippuen siitä millaiset välit teillä läheisiinne on menettekö naimisiin aivan täysin salaa, minä olen miettinyt, että ehkä nyt jos asia olisi ajankohtainen voisin kutsua vanhemmat läsnä tilaisuuteen, koska en osannut arvioida sitä mielipahan määrää,jonka tilanne aiheutti läheisille ja sitä kautta myös itselle.
Olemmekin ajatelleet, että kun meille nyt kesällä syntymässä vauva, voisimme ristiäisissä myös siunauttaa avioliittomme...
Tuah
Mun vanhemmat päättivät 13-14v sitten vihkiytyä salaa. Mukana olivat minä, pikkusiskoni ja 2 todistajaa jotka olivat perhetuttuja.
He olivat seurustellut vuosia koska olin ite silloin 19 joten ymmärän että monelle tuli shokkina tää heidän naimisiin menoa.
Joka tapauksessa kaikki muut menivät hienosti mutta isäni äiti hämmästyi todella paljon ja alkoi syytellä äitini kaiken näköisisät asioista. No niistä on puhuttu läpi ja selvitetty.
Mutta isän siskoon suhde on vieläkin " katkolla" . He soittelevat ne pakolliset puhelut ja käy ne pakolliset visiitit. Molemmat sanovat ettivät ole suuttunut siitä hääjututsta tai muusta mutta en tiedä.
Heidän asia on edelleen " avoimena" .
Pilkku i:n päälle tuli nyt huhtikuun alussa kun kyseisen siskon poika vietti hänen pojalleen ristiäiset. Kaikkien vieraiden yllätykseksi he olivat päättäneet mennä naimisiin samalla.
En oo kuullut miten muut ovat sen ottaneet mutta itse ymmärän sen hyvin. Mielestäni naimisiin meno on kahden ihmisen välinen asia. Ei koko suvun.
Menimme kahdestaan kirkossa todistajien läsnäollessa. Kahdestaan vietimme illallisen ja myöhemmin pidimme vasta rennon ravintolaruokailuillan lähipiirille.
Menimme naimisiin maistraatissa, todistajina sisareni sekä maistraatin henkilökuntaa. Valokuvia ei otettu, uuden jakkupuvun kyllä hankin ja morsiuskimpun.
Vanhemmillemme ja sisaruksillemme tarjosimme sitten illalla herkulliset ruoat hyvässä ravintolassa, missä myös kerroimme käyneemme päivällä vihittävinä. Tarjoilija tarjosi vielä kuohuviinit talon puolesta, kun kuuli, mitä juhlimme.
Palaute on ollut positiivista ja onnittelut vuolaita.
Moni kertoi, että olisi ollut kiva päästä juhlimaan häitämme, mutta toisaalta ymmärtävät ja kunnioittavat ratkaisuamme.
Saimme tietysti ihan vaan paria häälahjaa, mutta sekin oli jo paljon, kun ajattelimme, että mitään emme tarvitse, eikä kenenkään tarvitse pohtia, mitä meille antaa.
Rahaakin tietysti säästyi reippaasti, emme lähteneet minnekään häämatkallekaan. Tässä vuosien saatossa olemme kuitenkin saaneet matkustella paljon kahden ja koko perheen kesken.