Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tämä ei riitä suhteeseen?
19.02.2018 |
On hyvä olla yhdessä, synkkaa tosi hyvin, ollaan hyvät ystävät, läheisyys toimii, on ihana pussailla ja olla kainalokkain.
Mutta kun ei ole sellainen tunne. Millainen tunne sitä pitää löytää? Voimakas rakastuminen?
Kommentit (18)
Tuo on vaan jännä juttu että aina ne naiset jotka kokevat kanssani "sen tunteen" "sen jonkin" ovat aina itseäni vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaan jännä juttu että aina ne naiset jotka kokevat kanssani "sen tunteen" "sen jonkin" ovat aina itseäni vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia.
Se on tasosi. 😂
Kyllähän tuon pitäisi riittää. Jos jollekin ei riitä, on höpö höpö-haihattelija. Eikun uutta matoa koukkuun ja etsimään sellaista, joka ymmärtää arvostaa hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaan jännä juttu että aina ne naiset jotka kokevat kanssani "sen tunteen" "sen jonkin" ovat aina itseäni vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia.
Mutta jos he ovat mukavia, kunnollisia ja uskollisia, niin anna toki heille tilaisuus. Kyllä se tunne sieltä ajan myötä herää sinullakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaan jännä juttu että aina ne naiset jotka kokevat kanssani "sen tunteen" "sen jonkin" ovat aina itseäni vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia.
Miksi ihmeessä sitten deittailet naisia jotka ovat itseäsi vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia, jos et sellaista halua kuitenkaan? Sehän on molempien ajan tuhlausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon sanonut noin miehelle, jonka kanssa homma muuten toimi, mutta joka ei mielestäni ollut vaan riittävän fiksu että olisin syttynyt parisuhteelle. Mutta ei tollaista voi kenellekään ääneen sanoa! Enkä olisi voinut viritellä siitä mitään vakavampaa, kun taustalla lymyillyt kunnioituksen puute aiheutti sen, ettei mulla ollut sen suuremmin mitään miellyttämisen halua miestä kohtaan. Olisin ollut vakavassa suhteessa kamalaa seuraa sellaiselle miehelle, vaikka muuten kaikilta osin ajattelen hänestä vain hyvää.
Minulle se riitti hyvin ja 20 vuotta olemme yhdessä olleet. Lapsia on, velaton omakotitalo on, seksiä on lähes joka toinen päivä ja nukahdamme joka ilta käsi kädessä. Mielestäni tämä on ihan mukavaa ja ilmeisesti myös miehen mielestä. Asiat voisivat olla huonomminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas se teroboy täällä kirjoittaa itselleen terapiapalstaa.. on se aika jätkä, kun ei saa deittejä aikaan - mussuttaa vaan kaikenmaailman chateissa ja luulee olevansa joku miestenmies. tai naistenmies.
Sitä haluaa voimakkaita tunteita, jotta kokee olevansa elossa.
Tämän eksäni sanoi minulle, kun vaihtoi minut toiseen kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasoajattelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaan jännä juttu että aina ne naiset jotka kokevat kanssani "sen tunteen" "sen jonkin" ovat aina itseäni vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia.
Se on tasosi. 😂
Kas kummaa miten naiset ovatkin yhtäkkiä samaa mieltä että ihmisillä on tasot pariutumisessa kun asia koskee naisten hyötymistä.
Pitäisi sen riittää. Rakkaus syntyy yleensä ajan kanssa. Vuoskymmenten parisuhteet ei pysy pystyssä tulisella alulla tulenpalavana rakkautena, se ensihuuma ei kanna. Pitkät parisuhteet syntyy ajantuomasta kiintymyksellisestä, joka on erityyppistä rakkautta kuin tulinen alkuhuumarakkaus.
Rakkaussuhteet on hyvin uusi ilmiö muutenkin, länsimaisen kulttuurin vain vuosisata/pari vanha juttu. Sitä ennen/muualla parisuhteet on aina sovittu, vanhemmat tai muut yhteiskunnan jäsenet valinneet paritettavat ja vaikka alussa ei ees tuntuisi toista,, usein ovat oppineet rakastamaan ja syvästikin kiintyneet toisiinsa. Se vaatii aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi sen riittää. Rakkaus syntyy yleensä ajan kanssa. Vuoskymmenten parisuhteet ei pysy pystyssä tulisella alulla tulenpalavana rakkautena, se ensihuuma ei kanna. Pitkät parisuhteet syntyy ajantuomasta kiintymyksellisestä, joka on erityyppistä rakkautta kuin tulinen alkuhuumarakkaus.
Rakkaussuhteet on hyvin uusi ilmiö muutenkin, länsimaisen kulttuurin vain vuosisata/pari vanha juttu. Sitä ennen/muualla parisuhteet on aina sovittu, vanhemmat tai muut yhteiskunnan jäsenet valinneet paritettavat ja vaikka alussa ei ees tuntuisi toista,, usein ovat oppineet rakastamaan ja syvästikin kiintyneet toisiinsa. Se vaatii aikaa.
Tulinen alku ei estä ajantuomaa kiintymystä, päinvastoin. En nyt ala etsiä lähdettä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan on tärkeää, että alussa on nimenomaan se "tulinen vaihe", jota muistella siinä vaiheessa, kun suhde tuntuu arkiselta tai siinä menee huonosti. Ainakin tunnekeskeisessä parisuhdeterapiassa (EFT) kiinnitetään paljon huomiota siihen, mihin alussa toisessa rakastui, ja yritetään palauttaa niitä alkuaikojen tunteita.
Kannattaahan sitä tuossa tilanteessa vähän itseäänkin tarkastella. Ei vika välttämättä ole siinä, että toinen ei ole oikeanlainen, että toisesta puuttuisi se jokin. Kyllä vika voi olla siinäkin, että et ole riittävän syvällisesti miettinyt mitä todella haluat. Ei rakastuminen ole järjellä päätettävissä. Mutta kyllä se vaatii hyvää itsetuntemusta, että tietää mitä todella haluaa.
Ja tärkeää on myös tuo jonkin mainitsema tilaisuuden antaminen. Kun uskaltaa kokeilla sitä, että antaa toiselle tilaisuuden (ja suhtautuu oikeasti avoimesti ja antaa aikaa), niin siinä voi tulla todella yllättävä lopputulos. Itsellä on kokemusta siitä, että annoin toiselle tilaisuuden, vaikka en pitänyt hänestä. Mutta halusin suhtautua häneen oikeasti avoimesti ja armollisesti, sillä meillä oli alkamassa uusi työyhteistyö. Ajattelin, että työskentely on helpompaa, jos tulemme hyvin toimeen. En olisi silloin uskonut, mutta nyt olemme läheisiä ja välillämme on paljon luottamusta ja välit ovat hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasoajattelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaan jännä juttu että aina ne naiset jotka kokevat kanssani "sen tunteen" "sen jonkin" ovat aina itseäni vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia.
Se on tasosi. 😂
Kas kummaa miten naiset ovatkin yhtäkkiä samaa mieltä että ihmisillä on tasot pariutumisessa kun asia koskee naisten hyötymistä.
Mistä päättelit vastaajan naiseksi????
Hmmm.... mitä aloitukseen nyt vastaisi....
Minulle voisi riittää, jos dialogi pelaa. Keskusteluyhteyden ja läsnäolon pitää olla hyvää. Sitten rakastuminenkin tulee.
Eli mieleeni tulee, että jokin osa-alue jää silti uupumaan. Jokin yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vaan jännä juttu että aina ne naiset jotka kokevat kanssani "sen tunteen" "sen jonkin" ovat aina itseäni vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia.
Miksi ihmeessä sitten deittailet naisia jotka ovat itseäsi vanhempia, epäviehättäviä tai lihavia, jos et sellaista halua kuitenkaan? Sehän on molempien ajan tuhlausta.
Se haluu niiltä helppoa seksiä.
Alue: Aihe vapaa
Sama fiilis.
Tapasin naisen, jonka kanssa kaikki vaan oli niin hyvin, läheisyys, seksi, yhdessäolo, kaikki tekeminen....vaan ei, tunne puuttuu. Sanoi kyllä että olen hänelle hyvin rakas. Mutta sekään ei riitä. Miksi sitten ei halunnut platonista suhdetta?