En ymmärrä pareja, jotka pitävät tiukastai rahansa erillään ja laskevat kaiken, kuka maksaa mitäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat ovat aina olleet molempien käytössä. Jos yhteisellä tilillä on tyhjää, sinne laittaa se kummalla sattuu olemaan paremmin.

Loput säästöihin.

Kumpikaan ei "ostele omiaan", vaan herkut sun muut on myös puolisolle ja lapsille.

Isommat ostokset sovitaan yhdessä (harrastustarpeet, vekottimet, ...)

Sorry mutta kuulostaa kamalalta - "ei ostele omiaan", siis mitään omaa ei saa ostaa ilman että sovitaan erikseen? Ei mitään pientä kivaa itseään ilahduttamaan?

Ehkä kumpikaan meistä ei osaa ajatella noin.

Mikä voisi olla sellainen pieni kiva?

Tietysti joku kirja tai vastaava tulee joskus ostettua, elokuva, kahvila, ravintola, karkki... Mutta ei kai nuo ole edes huomioitavia kuluja vielä?

Vaatteitakin ostamme todella harvakseen.

Kännykät, läppärit, kamerat, ... Kyllä niistä aina ensin keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa oon samaa mieltä sun kanssa, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, niin, kai hänellä voi omaa rahaa olla.

Oletko siis sitä mieltä että sen vähemmän tienaavan on annettava 100% tuloistaan yhteiseen kassaan?

Jos se vähemmäntienaava asuisi yksin, niin sen rahat menisi asumiseen, ruokaan jne. pakollisiin kuluihin, joten miksi ihmeessä sille pitäisi jäädä ylimääräistä käyttörahaa parisuhteessa? Pitää asettaa elämänsä sellaiseen uomaan, että rahat riittävät eli asua halvemmalla tms.

Liian usein eron jälkeen nainen ihmettelee, miksi rahat ei riitä. No varmaan ne ei riitä siksi, että nainen ei ole koko liiton aikana joutunut miettimään talousasioita. On voinut luottaa, että toinen maksaa.

Ja todella usein avioeron jälkeen nainen huomaakin että rahat riittävät kun ruokaan menee vähemmän rahaa ja jotain jää säästöönkin kun ei ole tarvinnut laittaa koko  palkka sileeksi koska talous on paremmin ennakoitavissa miehen poistuttua kuvioista. Mun lähipiirin naisille on kaikille käynyt näin kun ovat itse voineet päättää mihin rahaa käyttävät ja paljonko sinne kauppaan menee.

Valtaosa naisista miettii talousasioita, jopa tarkemmin kuin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa oon samaa mieltä sun kanssa, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, niin, kai hänellä voi omaa rahaa olla.

Oletko siis sitä mieltä että sen vähemmän tienaavan on annettava 100% tuloistaan yhteiseen kassaan?

Jos se vähemmäntienaava asuisi yksin, niin sen rahat menisi asumiseen, ruokaan jne. pakollisiin kuluihin, joten miksi ihmeessä sille pitäisi jäädä ylimääräistä käyttörahaa parisuhteessa? Pitää asettaa elämänsä sellaiseen uomaan, että rahat riittävät eli asua halvemmalla tms.

Liian usein eron jälkeen nainen ihmettelee, miksi rahat ei riitä. No varmaan ne ei riitä siksi, että nainen ei ole koko liiton aikana joutunut miettimään talousasioita. On voinut luottaa, että toinen maksaa.

Sun logiikkasi on sumeaa. Yhteenmuuton pitåis laskea kummankin kuluja eikä  niin että se suurempituloinen maksattaa elintasonsa asumisessa sillä pienempituloisella kuten aika monesti käy. Kummallekin pitää jäädä  omaa rahaa

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sekä yhteiset rahat että omat rahat. Kumpikin laittaa saman summan yhteiselle tilille ja siltä tililtä maksetaan kaikki yhteiset jutut. Loput kumpikin pitää omilla tileillään ja käyttää miten haluaa. Yhteiseltä tililtä ei siis makseta miehen moottoripyörän vakuutuksia eikä mun kampaajakäyntejäni, mutta asuminen, ruoka, kotivakuutus, sähkö yms maksetaan.

Niin meilläkin

Paras ratkaisu :)

Miten uusavuttomia te oikein olette? Kaikki kannattaa laittaa paperille. Meillä on asunnot jaettu alkuinvestointien mukaan, mulla on toisesta 60% ja toisesta 35%. Vuokratulot verotetaan osuuden mukaan, mutta tuotot sijoitamme yhdessä. Jako on ihan erotilanteen varalta kauppakirjoihin merkitty.

Asuminen ja kaikki yhteiset menot maksetaan yhteistililtä, koska toinen käy enemmän mm. kaupassa. Laitamme sinne saman summan rahaa kuukausittain. Ravintoloissa maksetaan vuorotellen, ellei kyseessä ole toisen merkkipäivä.

Muutoin rahat ovat omia ja niitä käytetään just niinkuin huvittaa.

Hulluinta on, että toinen maksaa omaa asuntoaan ja toinen maksaa juoksevia kuluja. Jos kerran yhdessä asutte, ostakaa siltä toiselta esim. puolet jäljellä olevan lainan verran osuutta osakkeesta/kiinteistöstä. Saatte omaakin omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei riittäis rahat jos ois yhteinen tili, mies tuhlaa aina kaiken vaikka on parempipalkkainen kuin minä. Nyt kun on erilliset rahat niin olen pystynyt ostamaan kaikkea kivaa, kun rahaa jäänyt säästöön: auton itselleni, matkoja perheelle yms. Yhteiseen hyvään ne rahat on periaatteessa menneet kyllä, mutta ilman omia säästöjä ei nuo olis olleet mahdollisia. Mies on jo yli 40v, ollut aina samanlainen, raha polttelee tilillä.

Meillä mies vähän samanlainen. Juuri tuon takia olen hoitanut meidän raha-asiat jo yli 20v, maksan laskut heti hänen tililtään ja sinne jää sitten jotain tuhlattavaksi. Mun tililtä sitten muut laskut ja loput jemmaan matkoja varten. Itseeni käytän hyvin vähän rahaa.

Esim mies on ostanut tänävuonna jo vaatteita yli 200€:lla (ei tarpeeseen vaan kun oli kivoja) ja minä 42€:lla alennusmyynneistä. Kosmetiikkaan  hänellä mennyt 100€ (partaveteen yms ), minulla 0€. Lisäksi näin talviaikaan hän tuo mulle joka lauantai tulppaaneja - ei yhtä kimppua vaan 3. En tiedä miksi, olen tästä monta kertaa sanonut. Viiniä piti ostaa 3 pll, toi 5. Mutta kun kaikkea pitää olla "runsaasti"

Minä olen pihi ja minulla oli 200 000 € varallisuutta kun tapasimme. Mies mielellään kuluttaa kaiken mitä tulee, hänellä ei ole varallisuutta. Meillä on yhteiset rahat palkkatulojen osalta, mutta en minä kyllä ajattele, että tuo minun 200 000 € olisi yhtäkkiä yhteinen hänen kanssaan.

Meillä on molemmilla omat tilit kyllä, mutta käyttöoikeudet toisen tiliin puolin toisin. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, eli toisin sanoen miehen tuloilla eletään. Mies onneksi tienaa sen verran, että tiukkaa ei yleensä ole. Kun olin töissä, miehen tililtä meni aina lainanlyhennykset ja minä maksoin kaikki laskut. Ruokaa osti se, kumpi sattui käymään kaupassa/kummalla enemmän rahaa. Nyt olen kohta menossa takaisin töihin (lähihoitajaksi). Miehen tulot ovat tuplaantuneet tässä hoitovapaani aikana. Jännä nähdä, kuinka rahamme siitä eteenpäin jakaantuvat, mutta perusperiaatteemme on ollut, että kaikki mikä tulee, on koko perheen hyväksi. Meillä siis 3 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat tilit kyllä, mutta käyttöoikeudet toisen tiliin puolin toisin. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, eli toisin sanoen miehen tuloilla eletään. Mies onneksi tienaa sen verran, että tiukkaa ei yleensä ole. Kun olin töissä, miehen tililtä meni aina lainanlyhennykset ja minä maksoin kaikki laskut. Ruokaa osti se, kumpi sattui käymään kaupassa/kummalla enemmän rahaa. Nyt olen kohta menossa takaisin töihin (lähihoitajaksi). Miehen tulot ovat tuplaantuneet tässä hoitovapaani aikana. Jännä nähdä, kuinka rahamme siitä eteenpäin jakaantuvat, mutta perusperiaatteemme on ollut, että kaikki mikä tulee, on koko perheen hyväksi. Meillä siis 3 lasta.

Ja siis mitään omaisuuksia ei kummallakaan ollut, kun yhteen menimme, vaan kaikki säästöt on yhdessä tässä vuosien aikana kerätty (ja käytettykin moneen kertaan ;) )

Erilaisiin elämäntilanteisiin sopii erilaiset tavat hoitaa raha-asioita.

M82hkiii kirjoitti:

Minä en taas ymmärrä miksi pitäisi olla yhteinen tili.

Meillä molemmat käy töissä, asuinkulut pistetään puoliksi.

Ruokakaupassa maksetaan vuorotellen, ilman että tarvitsee pennilleen laskea että menee ihan tasan.

Kumpikin maksaa itse omat huvituksensa, kännykät, kuntosalit jne

Jos vaihdan autoa tai vaimo käy kampaajalla, ei toisen tarvitse siihen puuttua. Aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa.

Isotuloisempana minä maksan autokulut, prätkän, koti ja henkilövakuutukset, sähkölaskut yms. Vaikka vaimo/lapsikin niistä hyötyy. Mielestäni reilua.

Jos tulee jotain isompia kertahankintoja, vaimo maksaa osan ja minä isomman osan, tuloerojen vuoksi.

Lapsella on terveysvakuutus, joten siitä ei juuri kuluja tule.

Itse koen että yhteinen tili aiheuttaisi enemmän kiistoja kuin ratkaisuja.

Tällä tavoin ollaan menty kohta jo 20 vuotta, eikä rahasta ole tarvinnut kovin montaa kertaa riidellä.

Komppaan. Meillä sama juttu sillä erotuksella, että asuntolaina menee fifty/fifty. Ruoat ostetaan vuoroviikoin. Minä makselen jonkin verran enemmän (vakuutukset, sähkö jne.), koska olen isotuloisempi. Rahasa ei juurikaan ole riidelty. Isommat kertahankinnat tapauskohtaisesti. Vaimo yleensä halua silloin välttämättä maksaa puolet ja en rupea vastaan pistämään. 

Se mitä jää yli, kumpikin käyttää miten haluaa. Toisaalta, ei ole tarvinnut koskaan huolehtia toisen rahankäytöstä. Siitä plussat vaimolle.

Meillä menee kaikki puoliksi. Asumme vielä tosin vuokralla, joten ei ole mitään isompaa yhteisomaisuutta huonekalujen lisäksi. Mies osti telkkarin kokonaan itse, koska minulle olisi kelvannut vanhakin (oli toimiva, miehen mielestä vain liian pieni). Ruokaan minä laitan enemmän rahaa, koska syön monipuolisemmin kuin mies. Tykkään myös erilaisista terveysjutuista, joihin menee hieman rahaa. Toki jos tehdään yhteistä kotiruokaa, niin se menee puoliksi. Miehellä on 1/3 parempi palkka kuin minulla, mutta silti minulla on enemmän rahaa säästössä. Olen jonkin verran pihi, kun taas miehen taskuun raha tekee reijän. Molemmilla siis omat tilit ja on toiminut jo useamman vuoden näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat ovat aina olleet molempien käytössä. Jos yhteisellä tilillä on tyhjää, sinne laittaa se kummalla sattuu olemaan paremmin.

Loput säästöihin.

Kumpikaan ei "ostele omiaan", vaan herkut sun muut on myös puolisolle ja lapsille.

Isommat ostokset sovitaan yhdessä (harrastustarpeet, vekottimet, ...)

Sorry mutta kuulostaa kamalalta - "ei ostele omiaan", siis mitään omaa ei saa ostaa ilman että sovitaan erikseen? Ei mitään pientä kivaa itseään ilahduttamaan?

Kännykät, läppärit, kamerat, ... Kyllä niistä aina ensin keskustellaan.

Esim. just tätä en ymmärrä. Jos tarvitsen/haluan uuden puhelimen tai vaikka talvitakin, siitä pitäis keskustella puolison kanssa? Ei meillä keskustella edes uuden auton tai mp:n hankinnasta kun se omilla rahoilla ostetaan, kumppani toki voidaan ottaa mukaan koeajolle.

Meillä on omat rahat, mutta omien tilien lisäksi myös yhteinen lainanhoitotili, jonne kumpikin laittaa kuukausittaisen lainanlyhennysosuuden. Hyvin toimii.

Rahaa olen ollut vailla vain silloin kun hoidin lapsia kotona. Onneksi se aika ei ollut kovin pitkä. Lyhyet työttömyysjaksot olen pärjännyt kohtuullisesti omilla rahoillani. Nyt kun kumpikin on töissä, ei tartte rahasta riidellä. Joka toinen kerta käydään kaupassa ostamassa isot ruokaostokset, kumpikin maksaa laskuja, mies hieman enemmän, koska tulot ovat hieman isommat.

Joillekin sopii yhteiset rahat, mutta silloin on nimenomaan yhdessä sovittava, voiko jotain ostaa, esim. saako toinen uuden kännykän tms. Yhteisen tilin on oltava riittävä, ettei tule tilannetta, että toisen menot arvotetaan korkeammalle kuin toisen, esim. mies laittaa moottoripyörän osiin paljon rahaa, mutta nainen ei saa käydä kynsihuollossa. Yhteinen tili ei toimi myöskään silloin, jos toisella raha polttaa taskussa, eli säästämiskyky on nolla. Silloin pahimmassa tapauksessa se toinen tuhlaa ne yhteiset rahat itseensä tai joutavuuksiin, ja laskut jää maksamatta.

Ei siis voida sanoa, että joku malli olisi toista parempi. Jokaiselle parille sopii oma tapa käyttää rahaa, ja valitun mallin on oltava kummallekin reilu ja tasapuolinen. Elämäntilanteetkin voivat muuttua (kotiin jääminen vauvan kanssa, sairastuminen, opiskeluaika jne).

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen tili yhteisille menoille on ok,mutta täysin yhteiset rahat/tilit tyhmyyttä.

Miksi se on tyhmyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat ovat aina olleet molempien käytössä. Jos yhteisellä tilillä on tyhjää, sinne laittaa se kummalla sattuu olemaan paremmin.

Loput säästöihin.

Kumpikaan ei "ostele omiaan", vaan herkut sun muut on myös puolisolle ja lapsille.

Isommat ostokset sovitaan yhdessä (harrastustarpeet, vekottimet, ...)

Sorry mutta kuulostaa kamalalta - "ei ostele omiaan", siis mitään omaa ei saa ostaa ilman että sovitaan erikseen? Ei mitään pientä kivaa itseään ilahduttamaan?

Kännykät, läppärit, kamerat, ... Kyllä niistä aina ensin keskustellaan.

Esim. just tätä en ymmärrä. Jos tarvitsen/haluan uuden puhelimen tai vaikka talvitakin, siitä pitäis keskustella puolison kanssa? Ei meillä keskustella edes uuden auton tai mp:n hankinnasta kun se omilla rahoilla ostetaan, kumppani toki voidaan ottaa mukaan koeajolle.

Keskustelun paikka on  jos se toisen puolison hankinta johtaa siihen ettei sillä puolisolla olekaan sitten varaa omaa osaansa talouden yhteiskuluista jolloin tosiasiassa se vain  itselleen ja omaan käyttöönsä jotain kallista hankkinut  maksattaa osan hankinnan kuluista puolisollaan. Ja se on epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen tili yhteisille menoille on ok,mutta täysin yhteiset rahat/tilit tyhmyyttä.

Miksi se on tyhmyyttä?

Johan se on tässä ketjussa tuotu ilmi jo monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat ovat aina olleet molempien käytössä. Jos yhteisellä tilillä on tyhjää, sinne laittaa se kummalla sattuu olemaan paremmin.

Loput säästöihin.

Kumpikaan ei "ostele omiaan", vaan herkut sun muut on myös puolisolle ja lapsille.

Isommat ostokset sovitaan yhdessä (harrastustarpeet, vekottimet, ...)

Sorry mutta kuulostaa kamalalta - "ei ostele omiaan", siis mitään omaa ei saa ostaa ilman että sovitaan erikseen? Ei mitään pientä kivaa itseään ilahduttamaan?

Kännykät, läppärit, kamerat, ... Kyllä niistä aina ensin keskustellaan.

Esim. just tätä en ymmärrä. Jos tarvitsen/haluan uuden puhelimen tai vaikka talvitakin, siitä pitäis keskustella puolison kanssa? Ei meillä keskustella edes uuden auton tai mp:n hankinnasta kun se omilla rahoilla ostetaan, kumppani toki voidaan ottaa mukaan koeajolle.

Keskustelun paikka on  jos se toisen puolison hankinta johtaa siihen ettei sillä puolisolla olekaan sitten varaa omaa osaansa talouden yhteiskuluista jolloin tosiasiassa se vain  itselleen ja omaan käyttöönsä jotain kallista hankkinut  maksattaa osan hankinnan kuluista puolisollaan. Ja se on epäreilua.

Niin no tietysti jos ei osata rahaa käsitellä eikä tajuta mihin sitä riittää tai ei riitä. Meillä onneks tajutaan :-)

Meillä toimii yhteiset rahat-systeemi. Mies yleensä siirtää palkkapäivänä rahansa tililleni, koska tietää, että omalla tilillä ne polttelisivat enemmän. Minä taas olen aika säästeliäs rahankäyttäjä. Ja uusperhe siis kyseessä, mutta meillä on perhe, jossa ei erotella sun ja mun lapsia tai tuloja tai menoja.