En ymmärrä pareja, jotka pitävät tiukastai rahansa erillään ja laskevat kaiken, kuka maksaa mitäkin

Me ei kyllä asuta yhdessä mutta kaikki katotaan kyllä tarkkaan. Syyt: mies käy töissä ja mä olen työtön. Silti mä pystyn säästämään yhtä paljon kuin mies.. mies ei ole kovin tarkka rahankäyttäjä, eikä varsinkaan hyvä säästäjä toisin kuin minä. Vaikka olen työtön, haluan tehdä välillä kivoja juttuja, se ei onnistuisi jos rahaa käytettäisiin miehen mallilla. Miehellä on paljon kalliita menoja, joihin hänen rahat uppoaa, esim. Tupakointi, tyyris harrastus, johon kuuluu myös omakustanteisia ulkomaan vierailuja. Mies myös syö about kaks kertaa enemmän kuin minä.. ollaan sovittu että ruuat maksetaan puoliksi, mutta sitten myös saan puolet siitä ruuasta..suhteen alussa oli vähän ongelmia kun maksettiin puolet aineksista, tehtiin ruoka, josta olisin yksinäni syönyt neljä kertaa. Sain aina 1/4 ruuasta kun mies jo ehti popsia kaiken lopun kitaansa.. tuli meinaan kalliiksi... jos on työtön ja tulot on pienet, niin pakko katsella ihan nää perusasiatkin, ettei rahat huomaamatta katoa. Siten saa tehtyä itsekkin kaikkiea kivaa välillä :)

En ole ikinä edes kunnolla seurustellut mutta aloin tämän keskustelun innoittamana pohtia asiaa. Systeemi voisi olla että jos toiselle jäisi käteen vaikka 2000€ ja toiselle 3000€. Olisi yhteinen tili ja omat rahat. Yhteiselle tilille rahat menisi vaikka tietyllä prosentilla palkasta vähän kuin verotuksessakin :D

Tai en tiedä, jos olisi joku erittäin hyvä suhde niin varmaan yhteisen tilin summa olisi parhainta olla mahdollisimman iso kaikelle yhteiselle mielekkäälle tekemiselle. Ruokia ei laskettaisi ja kumpikin ostaisi ja tekisi ruokaa eikä siitä olisi ikinä mitään stressiä :D

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pidän omaisuuden erillään. Talo ja molemmat autot on yrityksen joten jos nainen haluaa erota niin ei jää mitään käteen.

yl

Mihin se nainen oman palkkansa pistää, jos mitään ei jää säästöön? Asuntovelkaahan teillä ei ole eikä autojakaan ole tarvinnut ostaa.

Omat tilit ja yhteinen tili jonne kumpikin laittaa saman summan rahaa joka kuukausi, josta maksetaan ruokakulttuuri ja muut talouskulut. Toimii. Omat ns käyttörahat voi käyttää kuten haluaa. Olemme aikalailla samalla palkkatasolla. Olemme myös keskustelleet että jos tilanne muuttuu, niin paremmin tienaava maksaa vähän enemmän kuin toinen, esimerkiksi prosenttiosuuden palkasta. Juuri niin kuin verotus menee :)

Olimme molemmat aiemmin suhteissa joissa rahasta riideltiin jatkuvasti koska ei ollut yhteistä tiliä. Tämä on kaikista järkevintä eikä tarvitse kinata mistään "sinä maksoit viimeksi kaupassa"-turhuuksista. Stressitöntä.

Rahat ovat aina olleet molempien käytössä. Jos yhteisellä tilillä on tyhjää, sinne laittaa se kummalla sattuu olemaan paremmin.

Loput säästöihin.

Kumpikaan ei "ostele omiaan", vaan herkut sun muut on myös puolisolle ja lapsille.

Isommat ostokset sovitaan yhdessä (harrastustarpeet, vekottimet, ...)

Meillä yhteinen tili, johon molemmat siirtää saman summan kuukausittain ja lisäksi omat tilit. Ei mitään järkeä laittaa kaikkia rahoja yhteiselle tilille. Minä esim. matkustan myös ystävieni kanssa ja käytän enemmän rahaa kuin mieheni, joka on vastaavasti kiinnostunut sijoittamisesta.

Ai taas uusi lompakkoloisten ketju?

Yksi suurimpia syitä miksi pariskunnat riitelevät on raha. Meillä menee taloustilille sovittu summa muuten loput rahat ovat omia. Jos toinen sairastuu, opiskelee jne silloin toinen maksaa enemmän.

Me ei tapella rahasta joten koen että tämä keino on paljon fiksumpi.

pakko pitää omat rahat. Mies törsää omabsa jo aika pian palkkapäivän jälkeen. Törsäisi munkin rahat jos olisi yhteistilillä. Eli ostaa alkoholia ja jopa väkivaltainen vaatiessaan minulra rahaa omiensa loppuessa. Eroa mietin.

Vierailija kirjoitti:

Rahat ovat aina olleet molempien käytössä. Jos yhteisellä tilillä on tyhjää, sinne laittaa se kummalla sattuu olemaan paremmin.

Loput säästöihin.

Kumpikaan ei "ostele omiaan", vaan herkut sun muut on myös puolisolle ja lapsille.

Isommat ostokset sovitaan yhdessä (harrastustarpeet, vekottimet, ...)

Sorry mutta kuulostaa kamalalta - "ei ostele omiaan", siis mitään omaa ei saa ostaa ilman että sovitaan erikseen? Ei mitään pientä kivaa itseään ilahduttamaan?

nämä ymmärtämättömät ovat yleensä niitä, jotka tienaavat vähemmän kuin puoliso, tai niitä, jotka aikovat jäädä loisimaan kotiäidiksi.

Meillä on pakko olla erilliset tilit. Miehen isäpuoli kusetti naiivin miehen hirveisiin velkoihin teininä ja nyt on ulosotossa. Mies maksaa menoista oman osansa sillä mitä ulosotosta jää jälhelle ja minä maksan omani.

Yhteinen tili yhteisille menoille on ok,mutta täysin yhteiset rahat/tilit tyhmyyttä.

Kun on omat rahat, oli erossa helppo tilanne. Tosin minut jätettiin, mutta asunto oli minun nimissään, tämä puoli oli helppo.

Mies muutti ja oli ottamassa mukaansa mm telkkaria, tietokonetta. Mies vaan kysyi , kun minua ei ole nämä ikinä kiinnostanut, tarvitsenko apua uusien ostamisessa. Vastasin minulla ei ole rahaa näiden ostamiseen, kun koko palkka menee asuntolainaan , mies jätti kaiken eletroniikan lapsien käyttöön.

Tosin kaikki oli vuosia vanhat, mutta hyvin toimii edelleen.

Meilläkin on omat tili ja yhteinen. Helppoa ja toimii hyvin. Molemmat tekee omilla rahoillaan mitä tykkää lupia kyselemättä tai raportoimatta. Yhteisten rahojen ystäväperheessä oli ennen eroa paljon riitoja rahasta ja oikein kilpailivat kumpi ehtii käyttää rahat ensin. Toisaalta appivanhemmillani toimii hyvin yhteiset rahat. Ovat tosin todella varakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Yksi suurimpia syitä miksi pariskunnat riitelevät on raha. Meillä menee taloustilille sovittu summa muuten loput rahat ovat omia. Jos toinen sairastuu, opiskelee jne silloin toinen maksaa enemmän.

Me ei tapella rahasta joten koen että tämä keino on paljon fiksumpi.

Näin se on, toimii meilläkin. Meillä mies törsää kaiken tulevan rahan, itse olen säästeliäs. Siksi toimii tämä, että yhteiseltä tililtä maksellaan yhteiset kulut ja loput kumpikin saa käyttää mielensä mukaan: säästöön, sijoittamiseen, itsensä hemmotteluun, kaiken turhan osteluun... kumpikaan ei nipota toiselle omien rahojen käytöstä. Meillä mies tienaa enemmän kuin minä, mutta hänellä on myös enemmän kuluja, esim. auto. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille saman verran rahaa.

Minä en taas ymmärrä miksi pitäisi olla yhteinen tili.

Meillä molemmat käy töissä, asuinkulut pistetään puoliksi.

Ruokakaupassa maksetaan vuorotellen, ilman että tarvitsee pennilleen laskea että menee ihan tasan.

Kumpikin maksaa itse omat huvituksensa, kännykät, kuntosalit jne

Jos vaihdan autoa tai vaimo käy kampaajalla, ei toisen tarvitse siihen puuttua. Aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa.

Isotuloisempana minä maksan autokulut, prätkän, koti ja henkilövakuutukset, sähkölaskut yms. Vaikka vaimo/lapsikin niistä hyötyy. Mielestäni reilua.

Jos tulee jotain isompia kertahankintoja, vaimo maksaa osan ja minä isomman osan, tuloerojen vuoksi.

Lapsella on terveysvakuutus, joten siitä ei juuri kuluja tule.

Itse koen että yhteinen tili aiheuttaisi enemmän kiistoja kuin ratkaisuja.

Tällä tavoin ollaan menty kohta jo 20 vuotta, eikä rahasta ole tarvinnut kovin montaa kertaa riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa oon samaa mieltä sun kanssa, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, niin, kai hänellä voi omaa rahaa olla.

Oletko siis sitä mieltä että sen vähemmän tienaavan on annettava 100% tuloistaan yhteiseen kassaan?

Jos se vähemmäntienaava asuisi yksin, niin sen rahat menisi asumiseen, ruokaan jne. pakollisiin kuluihin, joten miksi ihmeessä sille pitäisi jäädä ylimääräistä käyttörahaa parisuhteessa? Pitää asettaa elämänsä sellaiseen uomaan, että rahat riittävät eli asua halvemmalla tms.

Liian usein eron jälkeen nainen ihmettelee, miksi rahat ei riitä. No varmaan ne ei riitä siksi, että nainen ei ole koko liiton aikana joutunut miettimään talousasioita. On voinut luottaa, että toinen maksaa.

Kummallakin omat tilit. Mies maksaa asunnon, sähköt yms.kulut, koska asunnon omistaakin. Minä maksan ruoat ja muut käyttötavarat, kuten pyykinpesujauheet, shampoot jne. Kumpikin sitten maksaa omat muut menonsa, kuten auton kulut ja vaatteet.

Mies on sen tyyppinen, että ei anna mun maksaa esim. ulkona syömisiä tai sähkölaskua, vaikka tarjoutuisin.

Eli ei mitään kiistaa raha-asioista.

Meillä on miehen kanssa molemmilla omat tilit, omat ansiotulot, omat vuokratulot (ensiasunnot sijoitusasuntoina) ja omat osakesalkut eli omat osinkotulot. Lastenhoitotili on yhteinen ja sinne laitamme aina keväisin osingoista muutaman tonnin molemmat (loput takaisin osakkeisiin) sen lisäksi lapsilisät menevät sinne. Asuntolaina on yhteinen (n. 120000) ja maksamme sen vuorokuukausina, toinen parillisena ja toinen parittomana. Sähkö, lämpö, vesi maksetaan jompi kumpi silloin kun laskut erääntyy ja mietitään vähän että kumpi on viimeksi maksanut. Molemmat maksavat omat autonsa, ruuat maksaa se joka käy ruokakaupassa. Tulomme ovat aika isot mutta vuokratulot menevät edelleen ensiasuntojemme vastikkeisiin ja  lainojen lyhennyksiin, jotka ovat kylläkin jo loppumassa. Osinkotuloja ei ole kummallakaan aivan valtavasti (alle kymppitonni molemmilla tällä hetkellä) mutta niillä maksetaan kuitenkin kaksi lasta ja vähän salkut kasvavatkin omilla tuloillaan. Ansiotuloillamme siis ihan elellään noita lastenhoitokuluja lukuun ottamatta, keskimäärin molemmat vähän yli keskituloisia eli minä vähän alle ja mies vähän yli. Lapset tehtiin kun oltiin N32 ja M38 eli oltiin ehditty jo kiertää maailmaa ja kerryttää varallisuutta molemmat tahoillamme sen lisäksi että asuntosäästäminen ja pieni rahastosalkku tulivat oikeistolaisen kodin "perintöinä".