###ELOkuisten tiistaiturinat###

Piti oikein pariin kertaan tihrustaa luo lista läpi, et eiks tosiaan opemamma oo vielä alottanu tän päivän pinoa. Ei sattunu ainakaan miun silmään. Kyllähän tuo ois uni maistunu miullekin, mut piti nousta koululaista herättelemään. Ei sen puoleen unet oli niin kamalia, et joutihan tota herätäkin.



Eipä tässä näin aamusta ihmeempiä. Kohta mennään poitsun kanssa perhekerhoon. Palaan sit myöhemmin kommentoimaan,jos ehdin.

Hipsuhiiri ja Pipana 24+2

En ole ehtinyt koneelle, sillä läppäri sanoi sopimuksen irti ja jouduin raahautumaan yläkertaan lasten koneelle. On ollut niin mukavaa, kun tuo kone on ollut minulla keittiössä...



Pääsiäispyhät menivät ja taas ollaan arjessa. Lukuvuosi alkaa olla lopuillaan, koulua ei ole lapsilla enää montaa viikkoa jäljellä. Kummasti nuo viikot vaan vierivät. Minusta on mukavaa, kun lapset ovat kotona kesälomalla, ei ole mitään aikatauluja.



Sain seistä eilen ja toissapäivänä aikalailla vieraiden takia ja eilen jalat olivat illalla niin loppu että olin oikein tuskissa. Suonikohjua särki aivan kamalasti hoitosukista huolimatta. Suppailujakin tuli ja meni, joten nyt täytynee ottaa hieman rauhallisemmin.



Meidän tapaamispinoa olen seuraillut ja nostellut aina silloin tällöin. Näyttäisi siltä, että 17.6. lauantai on saanut eniten kannatusta. Siihen viikonloppuun minä olen nyt tähdännyt. Mietintämyssyyn täytyy laittaa mitäs toisin täältä junassa sinne... Jotain aika hyvin säilyvää varmaan ettei kävele purkista ulos tavatessamme. Onpa muuten mukavaa pääsät täältä ihan yksin liikenteeseen ilman muuta poppoota, siitä onkin varmaan vuosia aikaa.



Olen lähdössä ystäväni luokse kahvittelemaan. Palaan iltapäivällä uudestaan katsastamaan kuulumisianne. Energistä tiistai-päivää kaikille!



Opemamma ja vimpula rv 21

Pääsiäinen takana ja munat masussa :) teki oikein hyvää tuo neljän päivän lepo. Toki vieraita sai kestitä ja siivota, mutta lepoa se silti oli ja mukavaa yhdessäoloa!



Mulla alkaa kroppa kiukutella tässä raskaudessa ihan erilailla kun pari vuotta sitten. Taitaa olla tuo ISKIAS, joka remppaa ja aiheuttaa päänvaivaa. Toissa päivänä otin siivousmaratonin kotona ja päätteeksi vielä ahkeroin lähes kaikki ikkunat kiiltämään kilpaa auringon kanssa... lopputulos: kämppä loisti lattiasta kattoon, mutta mamma, joka kuvitteli rentoutuvansa sohvan pohjalla urakan jälkeen jäi sinne sohvan pohjalle, sillä kipu oli niin tajuton, ettei ollut toiveitakaan nousta sieltä omin voimin! Mies sitten sai koko illan punttailla mua ylös istumasta jne. Eihän tää voi olla totta, musta tulee ihan rampa ja kun nää kivut vaan selkeesti pahenee päivä päivältä.. mitä tässä 15 viikon aikana ehtii vielä... Onko teillä muilla tätä vaivaa, mistä apua???? Miten kestän synnytyksen, jos en pysty pian liikkumaan itse... johtuukohan huonosta kunnosta vai mistä... Apua. Neuvolan täti neuvoi vain varovasti venyttelemään alaselkää, mutta tuntuu turhalta touhulta, olen yrittänyt. Ei varmaan lääkärireissukaan auta... onkohan tämä vaan kestettävä itku kurkussa.



Mua on alkanut kauheesti nyt kiinnostamaan KANTOLIINAILUT ja yritinkin tutustua noihin vaihtoehtoihin netin välityksellä, mutta vaihtoehtoja on liikaa. Onko joku tykästynyt johonkin, jota suosittelisi? Haluaisin liinan, jossa voisi ihan vastasyntynyttä kantaa ja mahdollisesti imettääkin. Aion mennä parin viikon kuluttua tuonne lapsimessuille, siwltä todennäköisesti viimeistään saisi jonkinmoisen kosketuksen aiheeseen.



Esikoisen kanssa aloitettiin pyöräily viikonloppuna ja kyllä on poika yhtä hymyä, kun saa kypärän päähän ja nousee pyörän selkään. Elämän suuria iloja :)



Jos nyt töitä välissä taas. Olen yrittänyt saada työfysioterapeuttia tänne muokkaamaan mun työasentoa tässä päätteellä, mutta taitaa sekin apu tulla sitten, kun ei enää tarttiskaan. Yritystä takana jo monta kk. Huoh.



AuroraM ja oisko se masukaveri 25+1

Trikoinen liina on aloittelevalle kaikkein helpoin liina. Trikoisiakin on monenlaisia ja hintahaarukka melkoinen. Minä tilasin itselleni Hug a Bubin, sillä siinä on tasku keksikohdan merkkinä, kapenevat päät, jotka eivät jää myökyksi solmittaessa ja liinan reunat on huoliteltu kunnolla. Trikoisessa liinassa on helppo kantaa aivan pientä, sillä sitä ei tule sidottua líian piukkaan, joka taas huono juttu lapsen asennon takia. Jokainen valitsee kuitenkin liinan oman maun mukaan, nämä olivat vain minun mielipiteitäni asiaan, olen pärjännyt tähän asti kudotulla, mutta nyt päätin tuhlata trikoiseen. Kantoliinakanavalta löytyy vinkkejä ja vertailuja, sekä linkkejä. Siellä on myös tukihenkilöiden yhteystietoja ja perhekahviloissa järjestetään ainakin meillä kantoliinailtoja, joissa saa sovittaa erilaisia liinoja ja kokeilla eri sidontoja.



Opemamma, jolla imetys liinassa myös opeteltavana

Toivon mukaan muualla on kauniimpi ilma. Täällä kurjan harmaata ja sateisen oloista. Lapset niin odotti, että olisivat voineet heti laittaa uudet viikonloppuna ostetut kevätvaatteet, mutta pienemmälle kyllä laitoin vielä toppapuvun päälle. On vain pari astetta plussaa ja tuuleekin vähän.



AURORA puhui iskiaksesta. Mulla sama vaiva. Siivouksen olen jo jättänyt miehelle ihan suosiolla. Selkä ei kestä edes imurointia, saati sitten jos keräilisi lattialta jotain lasten leluja tai muuta. TH neuvolassa sanoi, että näillä viikoilla usein iskias on pahimmillaan ja sitten vähitellen se helpottaa siinä rv 30 paikkeilla viimeistään. Mulla on ollut edellisissä raskauksissa paha iskias myös, mutta yllättäen se ei ole enää loppuvaiheessa pahentunut, joten samaa toivon nytkin. Venyttely ei kuulemma ole todellakaan hyväksi, selällään ei kannata maata ja lepo on käsittääkseni se paras lääke. Ja mahdollisuuksien mukaan istuu aina selkä suorana ja vetää vatsalihaksilla kroppaa kokoon (juu, tiedän, mahdotonta). Akupunktiota myös käytetään, että jos sen tyyppinen apu kiinnostaa. Itse en ole kokeillut. Tukivyö auttaisi tietysti myös. Mulla sen hankkiminen vaan jotenkin jää ja jää ja jää... laiskimus.



OPEMAMMAKin oli uurastanut vieraiden parissa. Nyt sunkin pitää levätä välillä! Me lepäiltiin koko viikonloppu, mitä nyt appiukko kävi tervehtimässä perjantaina. Pelailtiin joka päivä lasten kanssa lautapelejä niin, että mulla ainakin tulee jo korvista ulos. Ja lisäksi on yritetty opettaa 4-vuotias pelaamaan erilaisia korttipelejä, jotta tulis jotain vaihtelua ;)



ÄITIYSVAATTEISTA taas. Mä alan jo hermostua, kun en löydä sellaisia housuja kuin haluaisin. Ja nuo KOOT! Mä en voi käsittää, että mistä hemmetistä ne niitä kokolappuja niihin ä-vaatteisiin repii. Mulla on normaali housukoko 40, niin nyt M-koon ä-housut on järjettömän isoja. Jopa S-koko on liian iso. Ja siis ei vain sen mahapussin osalta vaan siis ihan koko housu. Lahkeetkin on älyttömän leveitä... Sen verran pihikin olen, että en viitsi mitään 80 euroa housuista maksaa. Muutaman kuukauden takia. Joudun jo ostamaan juhlahameen kesän häitä varten. Yhden mieleisen mekon nimittäin olen löytänyt ja se maksaa 116 e. Lisäksi siihen vielä parinkympin sukkahousut. Niin ja ehkä myös kengät. Mun ainoat valkoiset juhlakengät on niin korkeakorkoiset, että en välttämättä uskalla niiden kanssa alkaa enää kesällä taituroimaan.



Nyt kouluhommien pariin.

Jamssa rv23+3

Minne miun maha on kadonnu?? :)... Se on kuulkaas ihan oikeesti kadoksissa!!!



Supistukset on alkanu voimistuu, mikähän siinä on et tää lepäily vaan lisää niitä??? omituista, tyttöä odottaessa oli ihan sama juttu! Tänään pitäs soittaa labratuloksia et johtuskos sitten jostain tulehduksesta, nähtäväksi jää...



Juu pääsiäinen on vietetty ja nyt alkaa paluu arkeen... mutta onneksi meillä kohta vappu (joka miun pitäs viettää sängyssä loikoillen, no thanks...)



hanneli rv 24+1

Pääsiäinen meni uidessa ja kasvohoidoissa maatessa (eka kerta kun sellaisiin on mahdollisuus..). Uiminen tuntui tosi veikeältä mahassa aina ekan minuutin, mutta sitten siihen oloon joko tottui tai sitten se hävisi.



Eläinlauma oli kotona pärjännyt loistavasti hoitajan kanssa ja ehdin silloin ennen lähtöä siivoamaankin niin että nyt tuntuu ettei ole mitään tekemistä.. Heppasen kanssa täytyis lähteä kohta pulailemaan, niin kuin aina ja kissavauvat vativat oman aikansa, muilla eläimillä on seuraa toisistaan:)



Inhottavan harmaa ilma taas..Muuten vois lähteä kävelyllekkin...

Vauvan LIIKKEITÄ en tunne vieläkään...tai sitten en osaa tunnistaa niitä.Rv 21+1. Jotenkin en silti osaa huolestua, viime neuvolakerralla sydänäänet kuuluivat vahvoina ja sf-mittakin kulki ihan yläkäyrää... Olenko nyt siis huono äiti? Supistuksia en ole tuntenut lainkaan tai sitten niitäkään ei ole tullut lainkaan, mutta sehän on ymmärtääkseni vain hyvä juttu...



Nyt Pulailemaan edes jotain:)

kerutus ja naatti 21+1

Pääsiäinen oli ja meni, ilmat oli ihanat ja sain levättyä paljon. Mies teki melkein kaikki ruuat ja muut kotityöt.



Viimeviikon neuvolakuulumisia: painoa oli tullut nyt alkupainosta 1,1 kg. Jotain hyötyä älytiukasta raskausdiabetes ruokavaliosta. Tosin ylipainoa löytyy sitten omasta takaa, eli neuvolassa olivat vain tyytyväisiä painonnousuun. Maha on jättimäinen, sf-mitta 26 :) Esikoisesta mitta oli viimesillään 31 cm, eli kohta alan olla samaa kokoa. Poika totesikin saunassa perjantaina " Aiti, siun masu on kuin suuri kurpitsa" :) Mitähän se mahtaa ollakkaan sitten 3 kk päästä...



Ensi viikolla äitipolin ultra ja tarkistetaan miten kaksoset voivat. Ja sitten tiistaina Tukholman risteilylle jos vaan lääkäri antaa luvan. Suppailuja on nimittäin ollut jo toista kuukautta ja kohdunsuun tilanteesta jne ei mitään tietoa. Toivottavasti kaikki on kunnossa niin pääsen ensin risteilylle rentoutumaan ja sen jälkeen 4d-ultraan torstaina, kun kerran helsinkiin asti tullaan :)



LIIKKEISTÄ: melkosta mylläystä tuntuu masussa, harmi vaan kun koko ajan silti huolettaa. En osaa nimittäin erottaa potkiiko vain toinen vauva vai molemmat. Onneksi neuvolassa löytyi kahdet sydänäänet. Täytyy toivoo että molemmat osallistuu mylläykseen, melkoista elämää siellä pidetään. Maha heiluu ja hytkyy kun paikallaan istuu.



Nyt tilaa muille ja hakemaan poika kerhosta.



Babybel ja muksut rv 23+4

Huomenta!



Pääsiäisloma vietetty, paluu arkeen yhtä tuskaa!! Enää kolme viikkoa töitä, mutta kun ei kerta kaikkiaan huvittaisi enää yhtään tämä työnteko. Meillä on vielä tilintarkastus meneillään ja koko ajan joku rampaa kysymässä jotain elämää viisaampaa. Ei jaksa vastata, ei..



Masun asukas alkaa olla jo aikamoinen koheltaja, äsken potki niin, että vatsanahkaa viilteli! Mitä se onkaan kesällä, kun tilat alkaa käydä ahtaaksi. Ostin viikonloppuna tukivyön ja ah tätä autuutta. Selkävaivat ym. hävisi kyllä saman tien. Käytin myös tyttöjä odottaessa tukivyötä ja totesin sen jo silloin aivan välttämättömäksi hankinnaksi. Kyllä on niin paljon parempi olla!



Meillä on kotona varsinainen kevät meininki. Koko ajan suunnitellaan jos jonkinmoista remonttia ja pihan laittoa. Kun vielä saisi nämä suunnitelmat toteutettua... Ainakin pitäisi patio rakentaa ja hankkia tytöille iso trampoliini. Itsellä on kauhea sisustusbuumi, mutta finanssipuoli ei oikein anna periksi. Jotain pientä ajattelin kyllä hankkia! Ja isäntä on päättänyt, että vietetään ensi joulukin Thaimaassa, ihanaa suunnitella matkaa. Saa nähdä, kuinka matka taittuu reilu neljäkuukautisen kanssa. Vanhin tyttö oli reilu puolitoista vuotias kun oltiin ensimmäisen kerran reissussa ja viime jouluna oltiin toisen kerran. Ihastuttiin maahan ikihyviksi, ei taideta enää muualle lähteäkään!



Joku puhui pahoista unista. Mä olen alkanut näkemään aivan järkyttäviä painajaisia. Pahimpina, että vauva ei ole terve ja viime yönä heräsin siihen, että minulla todettiin unessa maksasyöpä! Kauheaa, kun herää kylmä hiki otsalla ja alkaa panikoida, että onkohan masussa sittenkään kaikki kunnossa... Toivottavasti nämä levottomat unet loppuu pian!



Kohta syömään, jospa se piristäisi vähän tätä harmaata päivää!





Kirppu ja masukas 25 tasan!

Pääsiäinen meni lauantain osalta töissä ja viimeiset 2 päivää kotona laiskotellen. Elokuvien katselua ja herkuttelua! Eilen illalla löytyi sattumalta yle teemalta dokumentti, jossa poikavauva syntyi rv 24+5! Olihan se tosi pikkuinen ja niin ruipelot kädet ja jalat. Vauva kuitenkin jäi eloon, mutta hänelle jäi ainakin kuulovamma. Vielä pitää siis elovauvojen kasvaa ja kehittyä paljon, ennen kuin valmiita maailmaan.



Hauskaa, miehen sukuun tulossa tänä vuonna vielä kaksi muutakin vauvaa. Ja voi apua, minä olen siitä joukosta ekana jonossa menossa synnyttämään. Toistaiseksi en ole miettinyt synnytystä, siihenhän on ikuisuus aikaa... Mutta oikeasti neljän kuukauden kuluttua täällä voi olla jo uusi asukas kotona! Olen sairaalakammoinen ja minulla taitaa olla matala kipukynnys, miten siitä synnytyksestä selviää.. Toivottavasti, kun saa infoa synnytyksestä, niin tieto ei lisäisi tuskaa.



Vielä viikko seuraavaan neuvolaan. Menisi nyt jo äkkiä viikko, niin saisi tietää sf-mitan ja olisi vähän viisaampi. Muutenkin täytyy kysellä, että mitä kaikkia tutkimuksia vielä edessä ennen synnytystä.

Nyt poistun, vielä ehtisi ulkoilla ennen iltavuoroon menoa.

Mantse 23+2

Olin kirjoittanut henkeäsalpaavan upean viestin mutta kone perhana lähetti sen jonnekin bittiavaruuteen. Tyydyn vain toteamaan, että itse yritän järjestää sen 17pvä kesäkuuta vapaaksi.



Hyvää pääsiäisen jälkeistä viikkoa kaikille. pian tässä pääsee virittäytymään jo vappu tunnelmiin.



pubu ja Unski rv 22+4

Poika nukkuu tuossa vieressä, joten en pitkään naputtele. Pikkanen nukahtikin sisälle meidän sänkyyn, kuopus kyllä nukkuu ulkona linnunlaulussa.



Kukas olikaan nähnyt unta olleensa Ville Valon kanssa? Mäkin olin viime viikolla yhden yön Villen heila ;-) Kyllä se mies ehtii sitten monen naisen kanssa suhailla, mutta tietty pörrää nyt taas sinkkuna ollessaan enemmän ;-)



Totta tosiaan tuo tapaaminenkin lähestyy. Varmaan se 17.pvä olis paras vaihtis. Kiva Opemamma, kun olet jaksellut pinoa nostella.



Meidän vauveli-Eeli se on myös melkoinen jumppari, myös öisin on tehtävä muutama bodypump mahassa. Mulla alkaa toden teolla olla alakropan liitokset ihan entiset, kyljenkääntämiset pehmeällä patjalla on ihan tuskaa. Saas nähdä, miten loppuviikon työpäivät menee. Lauantaina oli niin kova kiire töissä, että oikein pelästyin supisteluja. En oo niitä oikeestaan aiemmin noteerannukaan.



MANTSE, muakin jännitti esikoista odottaessa hirmusesti se sairaala-aika, koska olen myös jonkunsortin sairaalajännittäjä. Mua helpotti ajatus, että perhehuoneessa mies voi olla koko ajan mun mukana. Kättäri olikin tosi kodikas, eikä yhtään sairaalamainen, joten kakkosen kohdalla ei enää jännittänyt sairaalassaolo. Kipua varten saa sitten niitä kivunlievittäjiä, lieviä tai tujuja, joten älä suotta etukäteen panikoi kivun kanssa. Tässäkin ajattelin meidän synnytysvalmentajan sanoja, että supistus on se kivulias, mutta ne tulee ja menee. Näinhän se meni, aina tuli pieni tauko ennen seuraavaa. No, eipä synnytyksestä ilman kipua selviä, mutta kivut unohtuu siinä samassa kun vauva on syntynyt.



Tämä tältä erää, palailen taas joku päivä kun ehdin.



Pumpuli 24+6

Minä myös sain hävitettyä aamulla kirjoittamani pitkän, pitkän viestin

=((

Nyt sitten kommentoin lyhyesti.



Minulla oli rakenneultra torstaina (taisin olla meistä viimeinen). Saimme ihania uutisia, kaikki näyttää hyvältä ja kolmas poika tulossa=). Tuosta käynnistä jäi muuten aika huono fiilis, oli ilmeisesti kiirastorstain viimeinen aika ja ajat kyöhässä, ja lääkärillä kiire lomalle. Sain mielestäni todella tylyä ja huonoa kohtelua, josta aion kyllä ensi viikolla neuvolassa mainita.



Miehistä ja riitelystä. Meillä tuon muutaman viikon takaisen mykkäkoulun (minun puoleltani) jälkeen on ollut erittäin hyvät välit, mies on superhuolehtivainen eikä anna minun nostaa mitään vähänkään painavampaa. Ei ollut näin aiemmissa raskauksissa, joten nyt aion nauttia täysillä=)



Iskiaskipuja on ollut minullakin vaihtelevasti. Minulla niihin on auttanut pakaralihaksen venytykset ja hetken lepo.



Pääsiäinen vietettiin meillä ihan kotona, tosin mies oli lauantain töissä ja minäkin kävin pari tuntia töissä. Meillä kävi vieraita esikoisen synttäreillä, ja lapset pyöräilivät pihassa kevään ensimmäistä kertaa,!



Nyt jäi moni asia kommentoimatta, mitä aiemmassa kirjoitin, mutta en ehdi enempää. Paitsi sen vielä että Lindexillä oli ihania joustavia trikootoppeja 7.95¿ kpl, ostin viime viikolla kolme ja ovat ihan huippuja!! Kun omat housut ei mahdu enää kiinni, niin se peittää hyvin kun on niin pitkä.



Nyt töiden pariin.

RTiina ja viuhti 20+6 ja pojat

Täälläkin pääsiäisen jälkeen taas arjen keskellä. Yllättävän kiva oli palata työpöydän äärelle. Esikoinenkin jäi iloisena hoitoon, joten jäi hyvä fiilis alkoi heti aamusta. Mulla on enää 6 viikkoa töitä jäljellä ja sitten lomaa viettämään! Onneksi osa viikoista on tosi lyhyitä.



Mantse: synnytys jännittää jokaista ensikertalaista ja varmasti myös meitä uudelleen synnyttäjiäkin, sillä synnytykset ovat aina erilaisia. Jännitys kuuluu asiaan ja itsestä tuntui, että ensikertalaisena on toisaalta hiukan vaikea liikaa jännittääkään, kun ei tiedä yhtään mitä on edessä. Kannattaa luottaa sairaalan asiantuntevaan hoitoon ja " heittäytyä heidän käsiinsä" . Kätilöt ovat tosi kokeneita ja heidän neuvojaan kannattaa kuunnella. Itsekin poden jonkinasteista sairaalakammoa, mutta synnytyksen yhteydessä kammot eivät tulleet mitenkään esille. Tilanne on ihan toinen ja keskittyminen jossain ihan muualla kuin omissa sairaalafobioissa. Supistuksissa mun mielestä yksi hyvä ajatus on se, että jokainen supistus vie askeleen kohti määränpäätä ja kun niitä on rajallinen määrä kuitenkin, niin jokainen supistus on yksi vähemmän. Ja toinen loistava neuvo mulle oli se, että supistuksia vastaan ei saa taistella, vaan antaa niiden tulla ja yrittää oikein ajatella kuinka ne edistävät aukeamista. Kyllä se siitä! Tässähän pääsee ihan synnytysfiiliksiin, kun muistot nousevat mieleen : )



Pääsiäinen: Loma meni tosiaan vauhdilla ja ihanaa oli ehtiä olla perheen kanssa rauhassa. Tyttökin nautti suunnattomasti, kun ei ollut kiire minnekään. Mies oli vielä sairaslomalla, joten yhteistä aikaa oli tosi paljon ja kerrankin se meni ihan riitelemättä. No, ei me paljon muutenkaan taistella, mutta välillä vapaapäivinä tulee purettua, jos on ollut painetta työ- ym. kiireiden kanssa. Nyt onneksi elo oli tosi sopuisaa.



Maha: Tämä masuvauva on tosi kova potkimaan. Paljon kovempi kuin esikoinen. Koko maha ihan heiluu, kun iltaisin innostuu. Voisikohan sittenkin vilkas poika olla tulossa, vaikka vahva tyttö-tunne on ollut koko ajan. Huomenna mulla on eka lääkäri! Kiva kuulla miltä tilanne vaikuttaa ja onko kaikki niin kuin pitääkin. Kivuttomia supistuksia nimittäin on ollut, mutta en ole jaksanut niistä paljon stressata, kun esikoisesta niitä oli vielä enemmän. Pääsiäisenä tuli herkuteltua... joten nyt on taas pieni kurinpalautus syömisten suhteen. Mitähän huomenna vaaka näyttää...?



Aurinkoista viikkoa kaikille!



Pantteri 25+3

ainakin lumet on saaneet kyytiä täällä E-Suomessa Pääsiäisenä, jess!



VAUVA-AJATUKSET

No niin nyt se on alkanut, Vauvan odottaminen...ehkä vähän aikaista, mutta jostain alitajuntaisesta syystä olen alkanut katsella jo vaatteita, vaippoja yms..ja tehnyt jo pari hankintaakin. Ajatukset on kääntyneet enemmän jo uuteen tulokkaaseen.

Aluksi mietin voiko tämä toinen lapsi edes olla niin ihana kuin ensimmäinen, mutta nyt on alkanut äidin pään sisällä raivautua ajatuksia myös tulokkaalle.

Outoa oli kun esikoisen kanssa saavuttiin kotiin, niin ei se ihan rakkautta ensisilmäyksellä ollut. Tuollainen uusi ihminen tuli nyt " sotkemaan" meidän elämän. Tulihan siitä huono äiti -olo, mutta onneksi se meni ohi ja kuulin että on ihan normaalia.



NEUVOLA

painoa tullut nyt n. 5 kg, joka tuntuu ehkä vähän vähältä vaikka on siis ihan normaali määrä. No loppuraskaudesta pitää tankata vähän imetysextraa ;) Sf-mitta 20 eli kutakuinkin keskikäyrällä.



kuulumisiin,



petraelena 22+4

Täällä flunssa jatkuu. Töissä olen kuitenkin. Oli raskas reissu pääsiäisenä mun äidin luo, eikä ainakaan helpottanut tätä flunssaa. Perjantaina siis mentiin ja jo lauantaina ajeltiin takaisin kotiin. Nukuin tuossa pe-la välisenä yönä yhtäjaksoisesti varmaan pari tuntia ja muuten pyörin vain. Musta on tullut kyläpaikoissa todella huono nukkuja! Ja nyt lisäksi paikat puutu saman tien ja vaihdoin vain kyljeltä toiselle koko ajan siinä patjalla. Mies ei ollut nukkunut sen paremmin ja oltiin koko porukka aamulla ihan puhki. Äiti oli pahoillaan kun oltiin vain yksi yö, mutta en vain jaksanut ajatella lisäöitä siinä ohuella patjalla. Lisäksi ahtaissa tiloissa pyöriminen, kun sääkin oli mitä oli, ei jaksanut enempää innostaa. Oikein harmittaa, kun on tuo kyläily niin hankalaa!



Meille syntyi kummipoika lauantaina! Miehen veli sai sitten toisen pojan. Ollaan liian räkäisiä vierailemaan vastasyntyneen luona, joten päätimme mennä vasta ensi viikonloppuna tulokasta tervehtimään. Mies vain totesi, että no niin meille tulee sitten toinen tyttö, ja kuulosti vähän pettyneeltä! Kummallinen ajatusmalli, että kun toinen saa toisen pojan, olisi meille pojan saaminen ikään kuin mahdotonta! Mies selitti, että muuten menee tasapaino. Mitähän tuokin tarkoittaa¿.mulle on kuitenkin molemmat yhtä tervetulleita.



Mulla on tässä iltapäivällä neuvola ja täytellään terkkarin kanssa Kelan paprut kuntoon. En ole vielä päättänyt otanko uutta äitiyspakkausta, kun edellisenkin tavarat on vielä tallella. Toivoin rakenneultrasta helpotusta päätökseen, kun musta tuo uusi pakkaus näyttää ihan pojan pakkaukselta ja meidän edellisen pakkauksen (vm 2003) haalari ainakin on ilmiselvä tytön haalari. Onneksi on vielä hiukan aikaa miettiä. Sf-mittakin mitattanee ensimmäistä kertaa ja vaa¿alla en ole käynyt viiteen viikkoon sitten viime neuvolan. Odotettavissa on huimia lukuja¿



Nyt töiden pariin ennen neuvolaan lähtöä¿



emali 21+6

eli lukee ken tahtoo, tää tulee vaan oman kokemuksen pohjalta...



Meidän suvussa tai perheessä on menny aina niin että kun yksi syntyy niin toinen kuolee.... Meidän esikoinen kun synty, meni 3kk ja mieheni mummi kuoli(aivan yllättäen)... Nyt kun me odotetaan kakkosta niin mieheni kummitäti tekee viimeisillään kuolemaa (syöpä).. Myös miun siskon lapset on syntyny niin et joku on kuollu siinä lähellä vauvan syntymää... Toisaalta se on lohdullista, mutta toisaalta taas aivan kammottavaa.



Miksihän mie tämänkin surkean ajatukseni teille jaoin, en tiedä, mutta pakko vaan oli saada sanoa....

Emalile onnittelut kummipojasta het kärkeen!



Jaa-aa, muillakin on näköjään noita sekopäisiä unia, niin myös mulla viime yönä.. Olin saunassa ja huomasin että vuodan kamalasti verta, mutta tyynen rauhallisesti siinä vaan löylyä nakeltiin. Kummalinen uni siinä mielessä, kun aamulla oli semmonen olo, niinku se olis oikeasti totta.



Mäpäs tein jo lisää hakintoja. Turvakaukalon ja sitterin ostin kaverilta. Soviteltiinkin jo turvista autoon ja siitä nyt muutama kysymys, toivottavasti joka mua hiukan valaisis: Nimittäin, jos turvakaukalon laittaa eteen, (meillä ei oo turvatyynyjä) niin täytyykö sen ylttää kojelautaan,l mikä sitä niinku sit hiukan tukis vaan riittääkö pelkät vyöt? ja toinen het perään; nimittäin takapenkillä, selkä menosuuntaan se olis loistava, mutta onko se etrupenkki kuitenkin muka turvallisempi paikka? Onko näistä olemassa jonkinlaisia suosituksia?



Mutta pitää rientää, nimittäin mieheltä loppuu 3lta työt ja oon vasta täällä kotona, kiirusti sitä hakemaan. Meillä edelleen mökötys jatkuu, mut eika sitä sinnekään voi jättää, vaikka väliin tekis mieli =)



Ikarus, tasan 22! Niin se aika menee... =)

Ikarus: Siitä turvakaukalon sijoituksesta en osaa neuvoa.. meillä pidetty etupenkillä, silloin kun yksin oltu vauvan kanssa liikenteessä(helppo palauttaa tuttia suuhun jne.) tai sitten takapenkillä, kun ollaan yhdessä matkattu miehen kanssa eli minä olen ollut vauvan kanssa takapenkillä. Mikä on suositus sitä en tiedä. Turvakaukalon ei tartte osua kojelautaan. Meillä ainakin turvavöillä saa kaukalon kivasti kiristettetyä penkkiin kiinni.



Hanneli: tuohon kuolema-viestiisi. Mulla on kanssa ollut sellanen fiilis tosi usein, että miten on aina mahdollista, että kun yksi syntyy toinen kuolee ja suvun sisällä nimenomaan. Tämä on pätenyt meilläkin aika vahvasti. Minä odotin esikoistani suht viimesilläni, kun äidin sisko kuoli. Viime kesänä serkkuni oli viimeisillään raskaana, kun toinen serkkutyttö kuoli. Muitakin tapauksia on. Sattumaa ehkä, mutta pistää ajattelemaan. Minun laskettu aikani oli vielä tuon äidin kuolleen siskon syntymäpäivä...



Opemamma: kiitos kantoliinavinkistä!! Surffailin lisää kantoliinailusta tietoa hakien ja sitähän riittää. Täytynee yrittää löytää mieleinen tuosta viidakosta ja trikoinen sitten... tuo Hug-a-bub (meniköhän oikein..) vaikuttaisi kyllä aika täydelliseltä, jos vaikka löytyy esittelyä tuolta lapsimessuilta, niin voisi tutustua lähemmin. Esikoista kantelin rintarepussa sinnikkäästi, mutta eihän siinä jaksa pidempiä aikoja kannella ja vauvan kasvaessa se oli aika tuskaa välillä. Jospa liinalla saisi pidemmän kanniskeluajan -toiveissa on.

Moimoi!



Räntäsade on vihdoin laantunut, mutta keväältä ei kyllä näytä täälläkään.



UNET: Olen herännyt nyt monena yönä painaijaisiin. Muuten näen unia vain kestovaipoista! Pitäisi ehkä vähän rajoittaa tuota vaippaharrastusta, mutta eilenkin tuli taas tilattua pari vaippaa lisää. Kun ei vielä yhtään tiedä, mitkä on hyviä, täytyy saada vähän kaikkia. Miehen kanssa yhdessä päätettiin, minkä värisiä tilataan - kyllä mies on edistynyt viime aikoina kovasti vauva-asioissa!



KELAPAPERIT: Olen askelen lähempänä niiden täyttämistä, kun löysin netistä sen kupongin, mihin tulee työnantajan maksamat palkat ja se puolen vuoden palkkaselvitys (kai). Neuvolantädin sijainen kun ei osannut neuvoa noiden paperien suhteen yhtään, mutta antoi onneksi edes sen todistuksen 154 päivästä.



SYNNYTYS: Olen alkanut ajatella asiaa ja vähän jännittääkin. Erityisesti sairaalan konstikkaita pysäköintijärjestelyjä - ehkä pitäisi mennä paikanpäälle tutkailemaan mahdollisuuksia, niin ei tarvitsisi niistä stressata koko loppuraskautta... Alkuraskaudessa en suonut koko synnytykselle yhtään ajatusta, se tuntui jotenkin epätodelliselta asialta. Nyt olen jotenkin tajuamassa, että myös meille voi tulla jotain epätavallisempaa. Vaikka tietenkään niin ei käy, vaan kaikki menee oppikirjaesimerkkien mukaan, kun me ollaan kertakaikkiaan niin tavallisia tallaajia.



OIREILUT: Lonkkia kolottaa täälläkin, onko se sitten iskiasta vai mitä, mutta onneksi ei ole kovin pahaksi äitynyt. Vanhuus ei tule yksin. Hengästyn myös portaissa, ihan niin kuin sydäntautinen mummoni aikanaan, ja kauhulla odotan tulevaa: me asutaan neljännessä kerroksessa ilman hissiä (erittäin kätevää myös tulevan lapsen raahaamisen kannalta, vaunut saadaan onneksi kellariin, jonne on vain 1 kerros alaspäin maan tasalta). Mutta pyöräillessä ei ole jaksamisen kanssa mitään ongelmia, sunnuntainakin tehtiin 14 km lenkki miehen kanssa noin vain.



Töitä on niin paljon, että niitä on pakko jatkaa. Loma alkaa 19.6. - eli kahden kuukauden päästä (no mutta sittenhän voinkin päästä jo 17.6. etelän reissulle ja vaikka tapaamiseenkin!!!). Mieletöntä, miten nopeasti kevät on mennyt.



Vointeja kaikille!

Picapica ja Peukaloinen 22+6