>^_^< Kesäkertut tiistaihin! _*

Pikaisesti ensin kokeilen, hyväksyykö tämä sivusto taaskaan mua...

Oon siis ollut jonkunlaisessa keskustelupalstaboikotissa joitain viikkoja, kun en oo saanu kirjautumisesta huolimatta tekstejä näkyviin. Kaikki on hävinny johonkin bittiavaruuteen... Josko tämä taas lähtisi toimimaan! Voihan vika olla näissä maaseudun surkeissa yhteyksissäkin... Onkin tullut ihan ikävä teitä kaikkia! :)))))



Meillä on sitten remontit tehtynä, kämppä kuurattuna katosta lattiaan vauvan tuloa varten ja kaikki kamat vauvelille valmiina! :))) Jess!! :)))



Muutama vko sitten jouduin seurantaan, kun verenpaineet alkoi huitelemaan ennätyksiä ja pissassa oli valkuaista. Terkka varoitteli turvotuksen ilmaantumisesta - olisi kuulema viimeinen merkki raskausmyrkytyksestä noitten kahden muun lisäksi. Nyt sitten pari-kolme päivää sitten pamahti parissa vuorokaudessa yli kilo painoa lisää, sukat, housut ja kengät ei mahdu jalkaan jne. Epäilen vähän, oisko liiasta rehkimisestä kiinni. Nyt sitten seuraillaan, rauhottuuko tilanne levähtelemisellä.

Supistelee kyllä hurjasti, liki joka tunnille ja todella kipeästi. Vauva on kääntynyt pää alaspäin ja on tukevasti kiinnittynyt ja laskeutunut tosi alas.

En oo hirveästi malttanut levähdellä, kun tuli pääsisäislomalla hirveä hinku saada kaikki valmiiksi. Yöt ja päivät sitten rehkittiin ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli vihdoin valmista. Eipä siis ihme, että tilanne on vähän hurja. Nyt pitää malttaa pötkötellä ja tehdä vaakatasossa hommia mitä jaksaa. Hullua, myönnetään, mutta jotenkin nämä hormoonit .... :)))))))))))))



Opiskeluhommatkin alkaa näyttää ihan kohtalaisilta. Ensviikolla on viimeiset palautukset ja sitten tulee valmista. ei vaan millään jaksaisi enää pusertaa. :(



Lapset oottaa kovasti ihmetyksensekaisella innolla vauvelin syntymää. 3,5vee kuopus on selvästi mustis kyllä ja eppuluokkalaisen esikoisen kanssa on samoja ongelmia kuin Mariadeella omansa kanssa. Miten niin kiltistä ja rauhallisesta pojasta onkin tullut moinen riiviö? Kuusivuotias keskimmäinen ottaa vauvajutut rauhallisesti, joten helpotus etes se!



Noista maha-kommenteista luin mielenkiinnolla. Mulla on sf menny koko ajan vähän ja nyt vielä enemmänkin alakäyrillä. Painoakaan ei oo tullu kuin yheksän (mun mielestä kohtuullista), mutta silti saan kuulla jatkuvasti kommentteja tyyliin " Kamala, miten sun maha on iso!"

Ja tässä hormooniherkyydessä minä sitten itkeä pillitän. sunnuntaina meillä oli kuopuksen kummit kylässä ja minä suuttua päsähdin, kun rouva alkoi arvioida mun mahaa. Mies siihen vielä katteli mun kävelyä (lonkat on kipeet ja häpyliitokset kans + vasemmassa jalassa turvotuksen takia arka patti jalkapohjassa) ja alkoi veistelemään jotain ankka-vitsejä. Minä siinä vedet silmissä suomentelin oloani ja tätä hurjaa touhua. Ne oli vaan, että onko pakko ja että heilläkin on remontti oottanut jo monta vuotta. :((((

Mies onnkesi puolusti ja sanoi, että me päätettiin ottaa reilu rutistus remontin kanssa ja saada se valmiiksi. Toisekseenkaan ei ois enää mahduttu neljän kanssa tähän, jos ei ois saatu lisää säilytystilaa.

Mies on kyllä ollut muutenkin ihanasti tukena ja lohtuna aina tiukoissa paikoissa ja muutenkin. Tämä raskaus on siksikin ollut jotenkin hyvä, että ollaan täysin yhdessä ootettu ja iloittu vauvasta koko ajan. Jää hyvä mieli, jos tämä nyt jää kuopukseksi! :)))



Sisaristuimesta vielä:

Meillä ostettiin esikoiselle kaheksan vuotta sitten Brioin tosi tukevat kuomurattaat, sellaset aika matalat mallit. Kakkonen syntyi vuosi 9kk siitä ja laitettiin esikoiselle sisaristuin niihin rattaisiin. Istuin on tosi tukeva ja kantaa näppärästi vielä 17-20 kiloisen vesselinkin hätätilassa. Eikä ole kaatumisten tai muiden turvallisuuskysymysten kanssa ollut mitään ongelmaa. Aion käyttää tilapäisesti tarvittaessa (lomalla, talvella, ostoksilla,lenkillä) istuinta nytkin meidän 16kg painavalle kuopuksellekin. Helppo ja näppärä tapa liikkua ahtaissakin tiloissa!



Miona 33rv

Lilli, ei siitä sormuksesta kannata sen enempää huolehtia. Jos ei lähde pois kotona, niin sitten ei. Jos tosi tarvis tulee, sahaavat sen kyllä poikki siellä sairaalassa. Mut kannattaa kokeilla kylmällä ja saippualla vielä silloin tällöin uudestaan. Voihan se turvotus välillä laskea.



Mariadee, ekaluokkalainen se meilläkin on se eniten hermoille käyvä käytöksensä kanssa. Olen jo pohtinut vakavasti, oisko tarvetta psykiatrille. Mutta kun asioita on miettinyt miehen kanssa, niin on huomannut, että olisi omissakin toimintatavoissa parantamisen varaa. Pitäisi osata enemmän keskustella rauhallisesti ja ymmärtää lasta. Ei tietenkään hyväksyä huonoa käytöstä, mutta jutella ja selvittää, mistä se johtuu. Tänään juttelin lapsen kanssa kahden ja tuntuu, että yhteisymmärrystä löytyi puolin ja toisin. Helposti sortuu itsekin vain huutamaan.



Katsotaan, löytyykö vielä jatkokommentoitavaa. On loppupino vielä lukematta.

Queen... mulla ei ollut aiemmin mitään omituisia mielihaluja, mutta nyt kun lumet sulaa ja soraa ym. tulee näkyviin, niin tulee sora/hiekkahimoa... ei tosin niin pahana kuin ekan ja toisen odotuksessa. silloin ois ollu lähes pakko saada sementtiä tai hiekkaa. hiekka voiskin tehdä hyvää suolistolle... :-) Ainakin linnuilla.



Miona (jos nyt muistan oikein kuka kirjoitti ja mitä), vähänkö oon kade, että oot noin hyvin saanut tehtyä. Jos oot pinoja lueskellut, huomaat että mulla on ollut jatkuvasti saamattomuus ongelmana. Eikä ihme, kun tälleen kukkuu aina iltasin, niin kyllähän väsymys vaikuttaa. Eteisen komeroa järjestin sentään tänään. Ja aloitin talvivaatteiden osittaisen poispesun (kiitoksia vinkistä jollekulle, en muista kelle).



Noniin, nyt en enää pidennä pinoa. Hyviä öitä.



Summerska