Sinä joka olit nuorena kovin ujo, mutta et ole enää, mikä muutti sinua?

Tämä on kuin paraskin klisee, mutta kohdallani ihan totta. Olin kouluikäisenä aina yksin ja syrjitty, istuin iltaisin vain kotona ja näpyttelin kitaraa. Pikkuhiljaa opin soittamaan ja kun menin yliopistoon niin perustin bändin jossa olin itse laulajana. Pian olimme soittamassa melkein kaikissa bileissä ja olimme ihan suosittujakin. Siinä samassa ujous unohtui ja minusta tuli sosiaalisesti melko ulospäinsuuntautunut, jota olen vielä tänä päivänäkin.

Kirjoitin ylös, että miten yritän päästä ujoudesta eroon.

Täysin samoilla linjoilla edellisen kanssa. Tuon paremmin en osaa sitä itsekkään sanoa. Tuossa se on aika hyvin kiteytettynä kokonaisuudessaan.

Ikä, muuttaminen ja  töiden takia ollut pakko esiintyä ja huomannut että siinä todellakin kehittyy. Melkein jo pidän siitä vaikka parikymppisenä tuskin sain suutani auki vieraiden ihmisten edessä.

Vierailija kirjoitti:

Täysin samoilla linjoilla edellisen kanssa. Tuon paremmin en osaa sitä itsekkään sanoa. Tuossa se on aika hyvin kiteytettynä kokonaisuudessaan.

Tai edellistä edellisen kanssa...

Ikä, puntti, kamppailulajit, nihilismi.

Tajusin etten ole ujo, vaan olen hiljainen. Ei ole tarvetta olla äänessä. Hyväksyin itseni. Moni varmasti pitää ujona, mutta oikeasti mulla ei ole mitään mielenkiintoa ns. jauhaa turhia asioita. Ja jotkut varmaan myös pitää mua myös sen vuoksi ylimielisenä ja sen vuoksi yritän välillä olla kohtelias ja keskustella asiasta, joka ei yhtään kiinnosta.. Tyyliin jonkun työkaverin jälkikasvusta.

Muutto Helsinkiin, jossa löysin ensimmäistä kertaa elämässäni ihmisiä, jotka pitivät juttujani mielenkiintoisina ja minua mukavana tyyppinä.

t. Kauas puusta pudonnut

Asian hyväksyminen, ikä ja kova harjoittelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä kulttuuri suomessa on melkosen kova edelleenkin ja huumorilla siitä yritetään selvitä mutta toisaalta se tietysti ne ikäänkuin elinvoimaisuuden lakipisteet siinä kaikessa iskuvoimassaan ja toimivuudessaan jottein se mukavuusalue pääse liiaksi laiskistuttamaan ja tästä lauseesta irroitetaan taas psyykkiset ongelmat että se tasapainoilut taas siinä kohtaa ja ne kysymykset tulevat vastaan tälle tielle lähdettäessä.

Ja mikä muutti? No en tiedä muutoksesta, mutta sanoisin kun vanhemmat laittavat lapsensa urheiluharrastusten pariin, niin se on varmastikin hyvä juttu.

Ja itse en ole ujo vaan enemmänkin varauksellinen. Mutta toki on tilenteita ja ihmisiä jolloin estojen suhteen se on eri meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä kulttuuri suomessa on melkosen kova edelleenkin ja huumorilla siitä yritetään selvitä mutta toisaalta se tietysti ne ikäänkuin elinvoimaisuuden lakipisteet siinä kaikessa iskuvoimassaan ja toimivuudessaan jottein se mukavuusalue pääse liiaksi laiskistuttamaan ja tästä lauseesta irroitetaan taas psyykkiset ongelmat että se tasapainoilut taas siinä kohtaa ja ne kysymykset tulevat vastaan tälle tielle lähdettäessä.

Ja mikä muutti? No en tiedä muutoksesta, mutta sanoisin kun vanhemmat laittavat lapsensa urheiluharrastusten pariin, niin se on varmastikin hyvä juttu.

Ja itse en ole ujo vaan enemmänkin varauksellinen. Mutta toki on tilenteita ja ihmisiä jolloin estojen suhteen se on eri meininki.

Varsinkin jos ihmisestä huoku joki sellainen voimakas auktoriteetti, niin sitä vaan tuntee olevansa sellainen se pieni teitittelevä koulupoika joka tuo sen omenan opettajalleen ja kuuntelee korvat höröllään.

Tajusin ensinnäkin, etten ole ujo vaikka minulle oli hoettu sitä siihen asti kaikkien toimesta. Se, etten halua tehdä jotain tai viihdy jossain tarkoittaa vain, ettei se asia ole minulle tärkeä tai en halua sitä. En esim. halua juhlia ja seurustella ja olla sosiaalinen ainakaan kovin pitkään. Olen siis introvertti, mutta en ujo.

Toisekseen lakkasin välittämästä. Siitä mitä tapahtuu jos teen jotain, tai en tee, ja mitä muut ajattelevat ja läpäläpälää. Lopetin siis sen käsittämättömän rasittavan sisäisen analyysin ja pohdinnan.

Suosittelen kaikille itseensä tutustumista, itsekunnioitusta ja sopivaa välinpitämättömyyttä.

Ja itselleen nauramista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan ikä.

Sama. Sekä sen tajuaminen, että moni mesoaja on oikeasti epävarma itsestään.

Tajusin, että useimmat (jokainen?) on pohjimmiltaan jollain tapaa ujoja. Hyvin monia jännittää puhua yleisölle, olla yksin vieraassa seurassa, soittaa tuntemattomille ihmisille jne. Yleensä ne jotka ei vaikuta ujoilta on vain parempia ylittämään ujoutensa.

Ai niin ja yksi vinkki mikä toimii on tämä: näyttele. Leiki että olet joku muu ja esitä häntä. Tästä syystä ujoista tulee usein hyviä näyttelijöitä.

Voi kuulostaa hölmöltä, mutta kasvatin parran. Peilistä ei enää katsonut ujo poika vaan aikuinen mies. Se muutti päänsisäisen mielikuvani itsestäni ja persoonani muuttui melko nopeasti uutta peilikuvaa vastaavaksi. Ihmeellistä mutta totta.

Oli vastoinkäymisiä elämässä, ja lihoin, ja sitten en enää jaksanut välittää siitä mitä muut kenties ajattelee.