Mitkä on teidän kulissit?

Mies piiskaa ja tukistaa. Määrää kaiken. Kukaan ei tiedä. En osaisi elää ilman tätä järjestelyä, vaikka välillä ahdistaa suunnattomasti.

Elän elämääni sillä tavalla että kulisseja ei tarvita.

Musta tunnutaan kuviteltavan, että käyn usein viihteellä iskemässä naisia ja on jatkuvaa sutinaa, vaikka todellisuudessa olen erakko ja luuhaan viikonloput kotona. Ja naisten suhteen toki melko kokematon. Vaikken kyllä edes yritä ylläpitää mitään kulisseja.

Miehellä alkoholiongelma,parisuhteemme on kuollut,ei seksiä,eikä tunteita,mies inhoaa toista lastamme,rahaongelmia.Tavallaan kaikki asiat on huonosti,enkä pääse tästä oravanpyörästä pois. Ulospäin asiat on ok.Meillä on paljon ystäviä,itsellä vastuullinen ja vaativa työ,omakotitalo jne...

Minut tunnetaan ahkerana, kiireisenä ja melko konservatiivisena yrittäjänä.

Oikeasti teen töitä n. 2 päivää viikossa ja kulutan loppuajan harrastusprojekteihin, nähtävyyksien kiertelyyn ja retkeilyyn. Minua kiinnostaa enemmän henkiset asiat kuin materia.

Kulissia on pakko ylläpitää koska palveluitani ostetaan hyvään hintaan vain kun ihmiset uskovat ahkeruuteeni (olen ikään kuin "yksi heistä") ja siihen että kalenterini on aina melkeinpä täynnä (palveluilla on kysyntää, ostan etten jää ilman).

Kulissia on melko helppo ylläpitää kun on kerran miettinyt kuinka sen tekee, mutta joskus harmittaa kun ei voi kertoa ihmisille totuutta.

 

Me ei koskaan käydä missään eikä juuri pidetä yhteyttä ihmisiin ja vaikutetaan ulospäin muutenkin masentuneilta ja jopa itsetuhoisilta, jurottavilta luusereilta, mutta meillä on kahdestaan kotona hirveen kivaa, töissä menee hyvin ja talouskin on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä alkoholiongelma,parisuhteemme on kuollut,ei seksiä,eikä tunteita,mies inhoaa toista lastamme,rahaongelmia.Tavallaan kaikki asiat on huonosti,enkä pääse tästä oravanpyörästä pois. Ulospäin asiat on ok.Meillä on paljon ystäviä,itsellä vastuullinen ja vaativa työ,omakotitalo jne...

Onko miehen oma lapsi? Miten inhoaminen näkyy?

Olotila ja käyttäytyminen, joka tekee kanssakäymisestä mielekästä. Jos en tahdo viedä keskustelua johonkin suuntaan tai että minulta aletaan utelemaan joistain inhottavista aiheista, en puhu niistä. Se ei ole mielekästä.

Se_ei_ole_minulle_mielekästä ja itselleni täällä elän.

Marille tiedoksi, että Karhuvuori ei ole niin hieno paikka elää ;)

Vaikka se kuulostaakin niin hienolta.

En keksi mitään meidän elämästä mitä ei voisi kertoa koko maailmalle. Olemme ihan tavallinen, perusonnellinen perhe. Miehen isä on alkoholisti, mutta senkin mies on kertonut kaikille tutuillemme.

Minulla ei ole mitään kulisseja ja olen kyllä kärsinyt siitä kulissi-ihmisten seurassa.

Näytän iloiselta, olen ystävällinen ja puhelias, otan toiset huomioon ja pyrin olemaan mukava, pukeudun aina hyvin, ulkomuotoni on huoliteltu ja jopa terveen näköinen (geenit), enkä mene postilaatikollekaan vilkaisematta peiliin. Vanhempani luulevat että opiskelen edelleen yliopistossa, vaikka oikeasti en ole ollut läsnä pariin vuoteen.

Totuus on, että olen yksinäinen, erakoitunut, masentunut, elän suohirviön näköisenä sotkuisessa asunnossa, enkä jaksa tehdä mitään parantaakseni tilannettani.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään kulisseja ja olen kyllä kärsinyt siitä kulissi-ihmisten seurassa.

Miten kärsinyt?

Minua ahdistaa rahalla kehuskelijat. Itse en tuo varallisuuttani töissä mitenkään esille. Kaverit kyllä tietävät. Se on kai oma kulissini.

Kotimme on kaaos. Sitä ei meidän eikä lasten ulkonäöstä näe. Vaatteet pestään ja kylvyssä käydään. Muu onkin pelkkää kaaosta.

Jos vieraita tulee se on 4h siivous ja silti sotku. Yövieraat vaatii 8h siivouksen. Inhotaan kotitöitä.

Ulospäin näytän varmaan köyhältä ja elämäni vaikuttaa tylsältä.

Kuljen vanhoissa muodista jääneissä vaatteissa (kunhan ehjät, puhtaat ja sopivat kropalleni ja suht perussiistit), auto on ruma ja yli 10 vuotta vanha, asun kaksiossa (no oma se kyllä on, muttei tätä varmaan moni tiedä kun en ole huudellut?)

Rahaa on tilillä ja joka kuukausi jääkin. Parisuhteeni on mallillaan, siis todella hyvässä jamassa, vaikka yhteisiä vuosia takana kohta 15.

Työni vastapainoksi tykkään olla hissuksiin kotona, lukea, katsoa televisiota, ja harrastaa verkkaista liikuntaa ulkona, hiihtoa, patikointia. En voisi olla tyytyväisempi tähän rauhaiseloon.

Että olen trendien aallonharjalla, seuraan sisustusmuotia, minulla on hyvä palkka ym.

Todellisuudessa äitini sisusti kämppäni ja osti lahjaksi muutamia kalliita design-kalusteita kun muutin. Itse osaan vain siivota. Tämä ei kuitenkaan ole asia, jota mainostan Instagram-sivullani tai tutuille, jotka tulevat kylään.

Miehen sairaus on rajoittanut elämää paljon. Kukaan ei oikeasti tiedä, kuinka helvetin vaikeaa tämä on yksin vetää kivirekeä ylämäessä. Sukulaisia ja tuttavia kohdatessa esitän pirteää ja reipasta. Vaikka oikeasti olen todella uupunut, on univelkaa, huolta kaikesta ja omat tunteet raahaavat pohjamudissa. Apua on turha pyytää. Lupauksista huolimatta sitä ei saa. Naamion taakse on helppo piiloutua.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä alkoholiongelma,parisuhteemme on kuollut,ei seksiä,eikä tunteita,mies inhoaa toista lastamme,rahaongelmia.Tavallaan kaikki asiat on huonosti,enkä pääse tästä oravanpyörästä pois. Ulospäin asiat on ok.Meillä on paljon ystäviä,itsellä vastuullinen ja vaativa työ,omakotitalo jne...

Ole kiltti ja hae apua itsellesi, että löydät voimaa lähteä liitosta lapsesi tähden!

’Mies inhoaa toista lastamme’ kamalaa edes lukea tuollaista, ajattele ap. mitä tämä tekee lapsellesi? Jättää lähtemättömät jäljet häneen koko loppuiäkseen.

Ihmiset luulevat että meillä menee huonosti :D olemme uupuneita, pikkulapsivaihe on meille rankka ja parisuhde voi heikosti.. Vaan oikeasti olemme vaan madaltaneet kriteereitä siisteyden, ruuanlaiton, arjen aikataulujen yms suhteen että voimme oikeasti nauttia tästä ajasta kun lapset ovat pieniä :D vähempi ressi kaikesta on tehnyt tästä taloudesta onnellisemman.