Millainen on yli 40v ihminen jolla ei ole koskaan ollut kunnon suhdetta?

Mikä on kunnon suhde? Monet "suhteessa" elävät kuitenkin jatkuvasti valittavat siitä ja ravaavat jossain parisuhdeneuvojilla.

Yli kuusikymmentä on ikää, ei oo ollut mitään senkummempia suhteita, juopuneita huoria, pari jälkeläistä on, isoisä olen myös, mutta hyvin pyyhkii edelleen,,,,

Mulla tuo 40 tulee täyteen vasta vajaan kymmenen vuoden kuluttua, mutta siihenkään mennessä tilanteeni tuskin tulee muuttumaan.

Mitään varsinaista todellista vikaa ei löydy. Olen kivan näköinen ja luonteestanikin moni pitää ja on pitänyt. Minulla ei ole riippuvuuksia, en ole veloissa eikä muutakaan ongelmakäyttäytymisen historiaa löydy. Olen ulospäin ja oikeastikin sellainen kunnollinen kiltti tyttö.

En tunne mitään kauheaa paloa hakeutua ihmisten pariin, ystävyyssuhteidenkin ylläpito tuntuu ajoittain lähinnä vaivalloiselta (vaikka onkin sitten todella palkitsevaa jos sen saa hoidettua). Koska en tapaa paljon ihmisiä ja melkeinpä välttelen tuntemattomia, vahingossa ei tule oikein ketään vastaan. Olen silleen vaativa, että haluan ainoastaan kumppanin jonka kanssa mulla on kivempaa kuin yksin, ja se on korkea rima. Ei mahdoton, mutta korkea.

Olen vähän outo, älyllisesti suuntautunut ja nörttimäinen, olen avoimesti ujo ja nolo ja mulla on todella typerä huumorintaju, mutta nämä piirteet eivät itse asiassa ole suhdetta etsiessä mitään ongelmia. Monilla on oma "tyyppi", ja kiinnittävät sen vuoksi minuun heti huomiota.

Ilman diagnosoitua kroonista mielenterveysongelmaa olisin todennäköisesti kaikesta huolimatta parisuhteessa. Olen asiasta rehellinen ja avoin jo varhaisessa vaiheessa tutustumista, ja se nostaa kyllä seinän lähes poikkeuksetta aivan pystyyn. Harva lopettaa yhteydenpitoa siihen paikkaan, mutta hyvin harva on myöskään suhtautunut asiaan niin ennakkoluulottomasti että oikeasti olisivat voineet selvittää itselleen, miten sairauteni oikeasti vaikuttaa parisuhteeseen. (Ei se ihan hirveästi vaikuta. En ole luonteeltani lainkaan epävakaa eikä minulla ole sen enempää vaikeita tunteita kuin terveilläkään ihmisillä, ja osaan sitä paitsi käsitellä ne paljon paremmin kuin valtaosa ihmisistä.)

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä 40, mutta tuskinpa tulee asia muuttumaan joten voin vastata omasta puolestani jo nyt. Henkisiä vajauksia todellakin löytyy, heikko itsetunto mahdollisesti narsistisilla ja/tai epävakaan persoonallisuuden höysteillä, epänormaali suhtautuminen naisiin johtuen pakeista ja runsaasta pornon kulutuksesta + ettei niitä naisia ole oikeastaan koskaan ollut lähipiirissä äitiä, siskoja ja muutamaa työkaveria lukuunottamatta. Tällä hetkellä kaikki pitkäaikaisemmat naistuttavuuteni ovat turvallisen välimatkan päässä ja pidän heihin yhteyttä ainoastaan netin kautta kirjoittelemalla. Live-suhteet kun eivät vaan yksinkertaisesti näytä toimivan mun kohdalla johtuen näistä vajavaisista sosiaalisista ja henkisistä kyvyistäni.

Heikko itsetunto ja narsistiset piirteet eivät ilmene samalla henkilöllä. Narsismissa on nimenomaan kyse suuren suuresta egosta ja käsityksestä että on oikeutettu erikoiskohteluun, koska on niin erinomaisen erilainen kuin muut ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä 40, mutta tuskinpa tulee asia muuttumaan joten voin vastata omasta puolestani jo nyt. Henkisiä vajauksia todellakin löytyy, heikko itsetunto mahdollisesti narsistisilla ja/tai epävakaan persoonallisuuden höysteillä, epänormaali suhtautuminen naisiin johtuen pakeista ja runsaasta pornon kulutuksesta + ettei niitä naisia ole oikeastaan koskaan ollut lähipiirissä äitiä, siskoja ja muutamaa työkaveria lukuunottamatta. Tällä hetkellä kaikki pitkäaikaisemmat naistuttavuuteni ovat turvallisen välimatkan päässä ja pidän heihin yhteyttä ainoastaan netin kautta kirjoittelemalla. Live-suhteet kun eivät vaan yksinkertaisesti näytä toimivan mun kohdalla johtuen näistä vajavaisista sosiaalisista ja henkisistä kyvyistäni.

Mutta positiivisesti ajateltuna sinussa on pakko olla jotakin hyvää, koska naiset pitävät sinuun yhteyttä. Itse en ole oppinut lapsuuden kavereiden poistuttua elämästä olemaan ollenkaan ihmisten kanssa. 

Minä olin 42 v asti.

Olen kaunis (malliksikin pyydetty) nainen Helsingistä. Sitoutumiskammoinen ja läheisyyskammoinen. En halua perhettä. En halua rakentaa mitään yhteistä pesää miehen kanssa, en pidä kotitöistä. Akateemimen koulutus ja tulen toimeen itsekseni hyvin. Olen aina tykännyt bilettää ja on tullut harrastettua myös yhdenillansuhteita. Sitten tapasin yhden miehen, joka oli niin täydellinen, että on ollut pakko yrittää sopeutua parisuhteeseen. Tarvitsen kyllä paljon omaa tilaa enkä tykkää liiasta läheisyydestä enkä ole romanttinen.

Eräs tuntemani on alkkis.

Mä oon 40 enkä oo ikinä ollut parisuhteessa. Mulla on lapsesta asti ollut todella huono itsetunto ja olen myös ollut aina lievästi ylipainoinen. Nämä yhdessä estivät sen että olisin nuorempana voinut edes kuvitella löytäväni poikaystävää. Aikuistuttuani lihoin vielä sairaalloisen lihavaksi, mikä vain huononsi pariutumismahdollisuuksia ja vaikka oon jo 10 vuotta ollut normaalipainoinen, itsetunto on edelleen huono ja varmaan tuo heikentää markkina-arvoa, etten ole ikinä seurustellut.

Sellaista vikaa minussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä 40, mutta tuskinpa tulee asia muuttumaan joten voin vastata omasta puolestani jo nyt. Henkisiä vajauksia todellakin löytyy, heikko itsetunto mahdollisesti narsistisilla ja/tai epävakaan persoonallisuuden höysteillä, epänormaali suhtautuminen naisiin johtuen pakeista ja runsaasta pornon kulutuksesta + ettei niitä naisia ole oikeastaan koskaan ollut lähipiirissä äitiä, siskoja ja muutamaa työkaveria lukuunottamatta. Tällä hetkellä kaikki pitkäaikaisemmat naistuttavuuteni ovat turvallisen välimatkan päässä ja pidän heihin yhteyttä ainoastaan netin kautta kirjoittelemalla. Live-suhteet kun eivät vaan yksinkertaisesti näytä toimivan mun kohdalla johtuen näistä vajavaisista sosiaalisista ja henkisistä kyvyistäni.

Mutta positiivisesti ajateltuna sinussa on pakko olla jotakin hyvää, koska naiset pitävät sinuun yhteyttä. Itse en ole oppinut lapsuuden kavereiden poistuttua elämästä olemaan ollenkaan ihmisten kanssa. 

Luultavasti johtuu ainoastaan siitä, että tekstimuodossa pystyn jotenkuten esittämään normaalia ihmistä, livekanssakäymisessä kun en osaa pitää mitään kulisseja ja vaikutan vähintäänkin oudolta ja estoiselta hyypiöltä. Jos sinulta jotenkuten onnistuu kirjoittelu, niin suosittelen hakemaan samanlaisia tuttavuuksia jonkun kirjeenvaihto/yksinäisyyspalstan kautta mistä itsekin nämä muutamat löysin. Parempi kai se tämäkin kun ei mitään?

Seksuaalisen ahdistelun uhri, koulukiusaamisen uhri, kotikiusaamisen uhri, henkilö, joka ei käy kapakassa, henkilö, jota seksi ei kiinnosta, henkilö, joka viihtyy yksin, henkilö, jolla ei ole aikaa parisuhteelle jne.

Tunnen peräti 3 tuollaista ihmistä!

Mitä voitin?

M. Alkkis, aika pelimies nuorena, jäi kiinni siihen biletykseen ja nyt roikkuu kaatamassa naisia paikallisessa. Haluaa nuoren ja nätin prinsessan vaikka on nykyään vanha, ruokottoman näköinen, kouluttamaton, työtön ja käytöstavoiltaan luokaton.

M. Mysteeri minulle. Oli nuorena aika ujo vaikka silti aika suosittu kaverina. Ongelmana taisi olla ettei ollut aloitteellinen eikä uskonut itseensä, sanoi joskus etteivät naiset ole kiinnostuneita, "ei voi mitään". Kun viimeksi tapasin oli muuttunut paljon, sosiaalisemmaksi ja rohkeammaksi. Oli naisseurassa karaokebaarissa, jotain nuorempia tosi nättejä mimmejä. Saisi helposti naisseuraa, torjui senkin illan aikana yhden vähän humalaisen naisen. On epäilty homoksi, mutta en usko että on. Herrasmies, vähän sellaisen tyylikkään nörtin oloinen, todellakin kelpaisi minulle.

N. Se kolmas nimittäin olen minä. Olin nuorena se seinäruusu. Hetken huviksi olisin kelvannut, ja kahdelle nuorena ja naiivina kelpasinkin. Omaa tyhmyyttäni oli tietysti että myöhemmin ymmärsin haaveilleeni niistä suosituista ja karismaatisista pojista joista kisasivat muutkin. Ihastuin yhteen ja stalkkasin, petyin kun se alkoikin seurustelemaan kaunottaren kanssa. Sama toistui. Sitten huomasin että kaverit oli naimisissa, minä ylipainoisena, itseluottamukseni menettäneenä ja terveysongelmista kärsivänä yksin...ei miestä, ei kavereita. Aika suorastaan katosi jonnekin. Haaveilen suhteesta yhä, mutta en tiedä mitä siitä tulisi. En voi odottaa että prinssi nostaisi minut suosta, jotenkin pitäisi saada itsensä kuntoon ensin, alkaen terveydestä.

Miksi ihmisessä on jotain vikaa, jos ei ole ollut kunnon suhteessa? Minusta se on virkistävän erilainen elämäntapa.

Mun bestis. Tavattiin päälle 20v ja silloin ei halunnut sitoutua vaan ryyppätä ja rällätä ilman palloa nilkassa. Naisia kyllä riitti seksiin.

Myöhemmin kun rauhoittui/aikuistui niin ne samanikäiset oli jo pariutuneet. Yhdeltä pidemmältä suhteeltaan sai sukupuolitaudin ja päätti sitten jättää naiset sikseen ja viihtyä itsekseen. Enkä minäkään keksi yhtäkäänsyytä enää vaihtaa elämääni ollakseen hänen kanssaan suhteessa, se juna meni jo. Ja ystävyys lienee pysyvämpää/turvallisempaa meidän välillä. :)

Kaikin puolin upea ja rohkea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mun bestis. Tavattiin päälle 20v ja silloin ei halunnut sitoutua vaan ryyppätä ja rällätä ilman palloa nilkassa. Naisia kyllä riitti seksiin.

Myöhemmin kun rauhoittui/aikuistui niin ne samanikäiset oli jo pariutuneet. Yhdeltä pidemmältä suhteeltaan sai sukupuolitaudin ja päätti sitten jättää naiset sikseen ja viihtyä itsekseen. Enkä minäkään keksi yhtäkäänsyytä enää vaihtaa elämääni ollakseen hänen kanssaan suhteessa, se juna meni jo. Ja ystävyys lienee pysyvämpää/turvallisempaa meidän välillä. :)

Kaikin puolin upea ja rohkea ihminen.

Kaikin puolin upea ja rohkea ihminen = pelimies.

Noin harvemmin käy (sama huomio edelliselle kirjoittajalle).

Ellei pelimies ryyppää ja rällää elämäänsä piloille, nainen kyllä löytyy helposti. Naisten kaataminen on kuin sijoitus, hankitut pelimiestaidot ja kokemukset kuin osinko. Naiset rakastavat miehiä jotka osaavat viedä eivätkä arkaile. Eli pelimiehiä.

Yksinäisissä vanhemmissa miehissä on lähinnä sellaisia jotka eivät nuorena lähteneet peliin mukaan eikä kolmekymppisenäkään käynyt tuuri. He odottelivat Sitä Oikeaa, ja jäivät junasta.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuntemani on alkkis.

Enkä ole! En vain niin välittänyt todellisuudesta ja alkoholi on yksi työkalu sen vääristämiseen.