”Miehiltä ei vaan voi vaatia... ” WTF?

Vierailija kirjoitti:

On se hieman outoa suoraan sanoen, mutta evoluution kannalta tarkoituksenmukaista.

Nainen on yleensä miestä lyhyempi, joten lattioiden imuroiminen ja pyykkikoneen täyttäminen sujuu häneltä helpommin, selkää säästävällä tavalla.

Jalkaterän pienemmän koon vuoksi, keittiössä pääsee lähemmäksi työtasoja ja siksi naiselle on luontevampaa toimia ruoanlaiton ja astioiden tiskauksen parissa.

Naisen keshittyneempi värisilmä auttaa luonnon omilla konsteilla naisia lajittelemaan erilaiset pyykit erilaisilla pesuohjelmilla pestäviksi.

Miehen toiminta auton, tekniikan, pihatöiden ym. parissa on huomattavasti vaarallisempaa, sillä renkaiden vaihdossa joutuu erittäin hankaliin, kehoa tuhoaviin asentoihin, teknisten laitteiden asentaminen aiheuttaa sähköiskujen vaaran ja pihaa hoitaessaaa mies joutuu alttiiksi pakokaasuille, irtoaville ruohonleikkurin osille ja pahimmillaan kuolemaan johtavaan onnettomuuteen tikkailta putoamisen seurauksena kun asentaa katolle antennia tai muuta sellaista korkealla tehtävää työtä.

Työelämässäkin työn palkkaus ja arvostus tapahtuu eri tavoilla eri ammateissa, kuten esimerkiksi siistijän ja palomiehen työnkuvista ja palkkauksesta voimme huomata.

Miksi siis ei kodissa :-)

Mitä helvetillistä paskaa mä just luin? Siis että nainen jostain evolutiivisesta syystä sopii paremmin pyykkikonetta täyttämään... Ei jumankauta.

Sain kaksi lastani yli 35-vuotiaana ja juuri tässä on syy. Aiemmin kohdalleni ei ollut sattunut miestä joka olisi hyvä isä ja tasa-arvoinen kumppani kaikin puolin. Me hoidamme lapsemme ja kotimme yhdessä ja keskustelemme asioista ja teemme päätökset yhdessä. Toki minä siivoan ym. enemmän koska en esimerkiksi teknisistä asioista ymmärrä mitään ja hän taas hoitaa ne. Joskus juuri kuulen että onpa sinulla hyvä mies (niin onkin) kun laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. Siis miksi ei tekisi sitä?! Koska on mies? Sanon aina että meillä on kaksi vanhempaa ja näin sen kuuluukin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Sain kaksi lastani yli 35-vuotiaana ja juuri tässä on syy. Aiemmin kohdalleni ei ollut sattunut miestä joka olisi hyvä isä ja tasa-arvoinen kumppani kaikin puolin. Me hoidamme lapsemme ja kotimme yhdessä ja keskustelemme asioista ja teemme päätökset yhdessä. Toki minä siivoan ym. enemmän koska en esimerkiksi teknisistä asioista ymmärrä mitään ja hän taas hoitaa ne. Joskus juuri kuulen että onpa sinulla hyvä mies (niin onkin) kun laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia. Siis miksi ei tekisi sitä?! Koska on mies? Sanon aina että meillä on kaksi vanhempaa ja näin sen kuuluukin mennä.

Ikävää, että sinulle on tärkeää vähätellä toisen saamia kehuja. Kerrotko esimerkiksi lukemaan oppimisesta ilahtuneelle lapsellesikin, että viimeistään tuossa iässä kuuluukin jo oppia lukemaan?

460, juu juu toki vähättelen!! Siis en vähättele kehuja miehestäni vaan otan ne ylpeydellä vastaan mutta samalla ihmettelen että miten se että on kaksi tasa-arvoista ihmistä on niin kummallista. No mutta, jos pitää väännellä asiat niin toki pitää.

Niin eihän kukaan näistä anonyymeistä viesteistä tiedä kuka sen on kirjoittanut ja sen pitäisi olla kaikille selvää. Siksi voidaan olettaa, että puhutaan ihmistyypistä eikä samasta yksilöstä. Tai ainakin välittyvä viesti on se, että 'miksi tätä samaa paskaa jauhetaan'.

En kuitenkaan näe, että tälläisilla viesteillä pitäisi keskustelupalstoja täyttää. Eihän näitä jaksa lukea kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se hieman outoa suoraan sanoen, mutta evoluution kannalta tarkoituksenmukaista.

Nainen on yleensä miestä lyhyempi, joten lattioiden imuroiminen ja pyykkikoneen täyttäminen sujuu häneltä helpommin, selkää säästävällä tavalla.

Jalkaterän pienemmän koon vuoksi, keittiössä pääsee lähemmäksi työtasoja ja siksi naiselle on luontevampaa toimia ruoanlaiton ja astioiden tiskauksen parissa.

Naisen keshittyneempi värisilmä auttaa luonnon omilla konsteilla naisia lajittelemaan erilaiset pyykit erilaisilla pesuohjelmilla pestäviksi.

Miehen toiminta auton, tekniikan, pihatöiden ym. parissa on huomattavasti vaarallisempaa, sillä renkaiden vaihdossa joutuu erittäin hankaliin, kehoa tuhoaviin asentoihin, teknisten laitteiden asentaminen aiheuttaa sähköiskujen vaaran ja pihaa hoitaessaaa mies joutuu alttiiksi pakokaasuille, irtoaville ruohonleikkurin osille ja pahimmillaan kuolemaan johtavaan onnettomuuteen tikkailta putoamisen seurauksena kun asentaa katolle antennia tai muuta sellaista korkealla tehtävää työtä.

Työelämässäkin työn palkkaus ja arvostus tapahtuu eri tavoilla eri ammateissa, kuten esimerkiksi siistijän ja palomiehen työnkuvista ja palkkauksesta voimme huomata.

Miksi siis ei kodissa :-)

Mitä helvetillistä paskaa mä just luin? Siis että nainen jostain evolutiivisesta syystä sopii paremmin pyykkikonetta täyttämään... Ei jumankauta.

Tuohan on hauska kuvaus tilanteesta. Ei siinä ketään käsketä mihinkään: kärjistetään vain hauskoja miesten ja naisten eroja suhteessa kotitöihin. 

Näin koko ketjuun kantaa ottaen ihmettelen, että miksi tämmöisiä ketjuja ylipäätänsä on? Miksi ette jumalauta sovi sen miehenne tai naisenne kanssa näistä asioista? Eihän kukaan täällä tiedä miten teidän yhteinen elämänne kokonaisuudessa on järjestetty. Kokeilkaa eri asioita ja olkaa rehellisiä toisillenne. Keskustelun pitäisi olla parisuhteen pohja; jos toinen ei siihen suostu niin sitten se on se todellinen ongelma. Ei ne kotityöt. Kyllä se on se asioiden hautominen joka parisuhteen rapauttaa.

Olen joulukuusta alkaen tehnyt empiiristä koetta pyykkihuollon suhteen. Pesen pyykkiä ja laitan kuivumaan, mutta mies on luvannut ne siitä hoitaa kuivina eteen päin. Kuivien pyykkien vuori tuossa penkillä kasvaa kasvamistaan. Mitään muuta sille läjälle ei ole joulukuusta tapahtunut, kuin se, että siitä käydään välillä vetämässä päälle kuivaa vaatetta. Niin, kun ei mieheltä voi vaatia. Edes sitä, mitä on yhdessä sovittu... Ja huom, en ole nalkuttanut tuosta kasasta kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta tätä marttyyrien ulinaa.

Huvittavinta on tämä aloittajan uhriutuminen sillä, että ihan leipoi kerran lapsensa koulun myyjäisiin.

Nykyään on kaiken maailman kodinkoneet, ja silti ulistaan jostain kotitöistä?

Oletteko oikeasti tosissanne vai olenko vain minä sitä mieltä että koko tämä valitus on täysin järjetöntä?

Kun ne kodinkoneet ei itse täytä ja tyhjennä itseään. Se on se kuuluisa joku, joka ne täyttää ja tyhjentää. Kyllä, vain sinä ja kaltaisesi olette sitä mieltä, että valitus on täysin järjetöntä. Siinä kohtaa ollaan miesten ja naisten kesken samalla viivalla, jos a) miehet alkaa käyttää niitä kodinkoneita tasan yhtä paljon ja käskemättä kuin naisetkin tai b) jos ne kotityöt lakkaavat kokonaan olemasta olemassa, niin että edes niitä koneitakaan ei tarvita niiden tehtävien tekemiseen.

Mainitse oikeasti yksikin perinteinen jäljellä oleva miesten työ, joka pitää tehdä joka helvetin päivä. Jään jännityksellä odottamaan.

Millä perusteilla olet miehesi valinnut? Katso sinne peiliin.

Edelleenkin ulinasi on todella naurettavaa ja täysin merkityksetöntä.

Kuinka monen elämäänsä tyytyväisen naisen tai miehen luulet näihin ulinaketjuihinne osallistuvan?

Teillä on todella vääristynyt kuva normaalien ihmisten elämästä.

Mutta jatka marttyrointiasi. Katkeruutesi haisee avaruuteen asti.

Tiiätkö mitä? Mulla ei ollut kristallipalloa kun nykyisen miehen kanssa yhteen menin. Silloin alkuun se teki kaikkea, pyytämättä ja ihan mielellään ja osas käyttää pyykkikonetta, tiskikonetta ja imuria, jopa tiskasi käsin. En tiedä missä kohtaa meni vikaan, mutta jossain vaiheessa se tottui siihen, että naisen hommia kaikki kodin sisäiset pinnat ja irtaimet. On se vaan saatana kumma, että miehet oppii käyttämään kaikkia monimutkaisia hifivehkeitä ja muita hilavitkuttimia, mutta uus pyykkikone tai uus tiskikone on semmoinen mysteeri, ettei siitä mies ota tolkkua. Ja jos nainen ystävällisesti neuvoo, niin se on heti nalkutusta. Mutta silti miehet on sitä mieltä, että hyvähän naisella on kun sillä on ne koneet jotka tekee kaiken. Kyllä te miehet olette sitten niin tyhmiä ulisijoita. Kohta pitää varmaan persekin tulla pyyhkimää kun ei mies itse osaa.

Jos ulosantisi on miehellesikin tuota tekstisi luokkaa, niin enpä ihmettele että miestäsi ei enää mikään kiinnosta.

Ai että ulosannista se on kiinni. MItäs prinsessoja te miehet oikein olette, kun ette kestä yhtään poikkipuolista sanaa. Pitäis vaan olla syvästi kiitollinen jos joskus suuresta armostanne vaivaudutte jotain tekemään ja jos sen teette jotenkin väärin niin pitäis vaan innosta hihkua että hyvä hyvä hyvä kiitos kiitos kiitos!!! Ei kuule kiinnosta minuakaan tehdä, jos ei mistäkään kiinnosta, ei kiinnostuta sitten yhdessäkään enää ollenkaan, yhtään mistään. mutta kun ne asiat on vaan pakko tehdä kiinnosti tai ei tai oli ulosanti minkälaista hyvänsä. Ei se ulosanti vastapuolenkaan taholta aina ole parasta mahdollista, mutta en silti heitä hanskoja tiskiin ja jätä tekemättä.

Olet nyt räksyttänyt jo useita tunteja ja sivutolkulla samaa sontaasi.

Annat itsestäsi vain säälittävän ja erittäin yksinkertaisen kuvan. Säälin miestäsi.

En ole räksyttänyt tunteja enkä sivutolkulla. Montako viestiä tässä lainausrimpsussa on, osaatko laskea? Vain nämä ovat minun ja ilmeisesti sinun välistä väittelyä. Alkaen tuosta "marttyyrien ulinasta" jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen joulukuusta alkaen tehnyt empiiristä koetta pyykkihuollon suhteen. Pesen pyykkiä ja laitan kuivumaan, mutta mies on luvannut ne siitä hoitaa kuivina eteen päin. Kuivien pyykkien vuori tuossa penkillä kasvaa kasvamistaan. Mitään muuta sille läjälle ei ole joulukuusta tapahtunut, kuin se, että siitä käydään välillä vetämässä päälle kuivaa vaatetta. Niin, kun ei mieheltä voi vaatia. Edes sitä, mitä on yhdessä sovittu... Ja huom, en ole nalkuttanut tuosta kasasta kertaakaan.

Minä voin omasta puolestani kertoa, että mieheni on tehnyt minulla vastaavia empiirisiä kokeita ilmeisesti kyllästyttyään siihen, että en riittävän oma-aloitteisesti ja riittävällä panoksella osallistu siivoushommiin. Hän on yrittänyt sitä, että antaa minulle yhden tehtävän kerrallaan. Ja yrittänyt sitä, että ei itse ala siivoamaan keittiötä, siinä toivossa että itse hoksaisin. No toki olen huomannut että hirveä sotku ja kaaos, mutta ei minulta sitä siivousintoa silti löytynyt. 

Ei tämä ole mitenkään sukupuolesta kiinni. Jotkut miehet on ahkeria siivoamaan ja pesemään pyykkiä ja jotkut naiset on patalaiskoja sottapyttyjä. Minulle pyykkäys on ehkä ainoa kotityö jota teen ihan mielelläni, mutta mieskin on opetellut viime vuosina pesemään pyykkiä. Minä puolestani olen opetellut eineskokista arkikokiksi, mutta miehen tasolle en edelleenkään yllä.

Aina sanotaan ne samat väitteet, että "No miehethän vaihta renkaat, remontoi, leikkaa nurmikon ym.."

Ei kaikki pariskunnat ensinnäkään asu omakotitalossa, monet asuu kerrostaloissa missä ei nurmikkoja leikata. Renkaat vaihdetaan kahdesti vuodessa ja kuinkakohan usein mitään remontteja tehdään ja jos ne tehdään, niin aika usein näyttää olevan omasta tiedosta, että kutsutaan remontoijat, eikä mies ala itse tekemään.

Jos minun mies alkaisi sanomaan, että nainen tekee kotityöt ja mies nämä "remontit ja nurmikon leikkauksen" mikä sekin tehdään välillä pelkästään kesällä, niin saisi sitten lähteä omaan asuntoon asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joulukuusta alkaen tehnyt empiiristä koetta pyykkihuollon suhteen. Pesen pyykkiä ja laitan kuivumaan, mutta mies on luvannut ne siitä hoitaa kuivina eteen päin. Kuivien pyykkien vuori tuossa penkillä kasvaa kasvamistaan. Mitään muuta sille läjälle ei ole joulukuusta tapahtunut, kuin se, että siitä käydään välillä vetämässä päälle kuivaa vaatetta. Niin, kun ei mieheltä voi vaatia. Edes sitä, mitä on yhdessä sovittu... Ja huom, en ole nalkuttanut tuosta kasasta kertaakaan.

Älä tee mitään kokeita. Ota asia käsittelyyn sen vaatiman vakavuustason mukaisesti, eli leikkisästi: "Mitenkäs vaatteiden viikkaamisen opettelu sujuu?"

Älä haudo asiaa niin, että räjähdät ja haukut miehesi täysin kelvottomaksi luuseriksi.

Jotakin tommoista voisi kokeilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joulukuusta alkaen tehnyt empiiristä koetta pyykkihuollon suhteen. Pesen pyykkiä ja laitan kuivumaan, mutta mies on luvannut ne siitä hoitaa kuivina eteen päin. Kuivien pyykkien vuori tuossa penkillä kasvaa kasvamistaan. Mitään muuta sille läjälle ei ole joulukuusta tapahtunut, kuin se, että siitä käydään välillä vetämässä päälle kuivaa vaatetta. Niin, kun ei mieheltä voi vaatia. Edes sitä, mitä on yhdessä sovittu... Ja huom, en ole nalkuttanut tuosta kasasta kertaakaan.

Älä tee mitään kokeita. Ota asia käsittelyyn sen vaatiman vakavuustason mukaisesti, eli leikkisästi: "Mitenkäs vaatteiden viikkaamisen opettelu sujuu?"

Älä haudo asiaa niin, että räjähdät ja haukut miehesi täysin kelvottomaksi luuseriksi.

Jotakin tommoista voisi kokeilla

Eihän niin voi tehdä. Siitähän tässä ketjussakin on kyse hyvin pitkälti. Mieshän ahdistuu siitä kun sehän on nalkuttamista, vittuilua, ahdistamista, moittimista. Tuollainen "mitenkäs viikkaus sujuu" on niin selvää vittuilua, että vastauksena sais vain, että tee sitten ite kun ei kelpaa. En tässä haudo mitään, enkä aio räjähtää enkä varmasti ala haukkumaan kelvottomaksi luuseriksi. Odotan tässä nyt kaikessa rauhassa vaikka maailmanloppuun asti, että mies saa toteuttaa asian omaan tahtiin ja oman mielensä mukaan, koska miehiltä ei vaan voi vaatia.

Eihän kukaan halua luopua saavutetuista eduista.

Kiva, että kaikki tulee valmiina ilman mitään panostusta ja voi keskittyä kotona täysipainoisesti rentoutumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan halua luopua saavutetuista eduista.

Kiva, että kaikki tulee valmiina ilman mitään panostusta ja voi keskittyä kotona täysipainoisesti rentoutumiseen.

Puhut siis naisista , yhteiskunnan vapaamatkustajista, ja lauseen loppuosalla viittaat lasten varjolla kotona vuosikausia makaaviin äityleihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset nyt vaan ovat erilaisia. Niin on ollut jo luolamies ajoista lähtien. Ei se tarkoita etteikö mies osaisi hoitaa kotia ja lapsia siinä missä nainenkin mutta helposti se roolijako kuitenkin painottuu siihen suuntaan miten aikojen alusta luonto on tarkoittanut. Minä en naisena halua rassata autoa, remontoida, tehdä raskaampia pihatöitä jne. Tietysti oppisin siinä missä mieskin mutta on vaan luontevampi roolijako että mies hoitaa nuo ja minulla on päävastuu kodinhoidosta. Se ei silti tarkoita että huolehtisin yksin kaikesta konkreettisesti. Mies kyllä tekee paljon myös mutta minulla on paremmin suunnittelu puoli hallussa. Ei mua haittaa, meidän perheessä toimii ihan hyvin.

Mitä hemmetin rassaamista nykyautoissa on? Ja varsinkaan niin usein että se olisi verrattavissa jokapäiväisiin kotitöihin? Tälläkin alueella missä minä asun, kaikki iskät ajelevat uusilla Andeilla, jotka ajetaan liikkeeseen renkaanvaihtoon. Rivarien pihoilla on 6x6 m nurtsi tai kokoterassi, sen hoidossa ei ihan hirveästi pääse rasittumaan. Asunnot on uusia ja remontti on korkeintaan sitä että vaimo haluaa teipata eteisen seinään tekstin live love laugh.

Tuo roolijako on peräisin sieltä kun naisten kokopäivätyötä oli se koti ja lapset. Miksi naisen on pitänyt ”vastoin luontaisia ominaisuuksiaan” venyä kodin ulkopuolelle töihin, mutta ”miehet nyt vaan on erilaisia”, edelleenkin? Haloo...

Ap

Kuten sanoin en tee kaikkea yksin mutta kaikki toimii paremmin kun minä olen se joka suunnittelen ja organisoin. Ehkä sinulle ei sovi sellainen elämä, ei siinä mitään. Minä taas haluan pitää kiinni perinteisemmästä roolijaosta koska se tuntuu luontevammalta. Minä myös päätän esim lasten pukeutumisesta ja kodin sisustamisesta. Miestä ei kiinnosta eikä hänellä ole juuri mielipiteitä tällaisiin asioihin liittyen. Sopii sekin hyvin minulle, mies olisi minun silmissäni naismainen jos olisi kovin kiinnostunut tällaisesta.

Olen usein pohtinut tätä matriarkaalista valtaa, mikä Suomessa on vallalla. Ja samalla vaimo antaa jälkikasvulle mallia, että näin se valta kodissa jakautuu ja niin se jatkuu sukupolvesta toiseen. Viihtyykö se mies oikeasti naisten sisustamissa valkoisissa kodeissa? Ja saako se mies koskaan oikeasti sanoa mielipidettään ilman, että siitä seuraa jotakin, vaikkapa mykkäkoulua tai pihtaamista? Herää kysymys, onko sillä miehellä yhtä hyvin asiat kuin naisella? Mies kätkee tuntemuksensa sisälleen, koska tilastojen mukaan nainen on aloitteellinen eroissa. Millaista elämää se mies oikeasti elää ja miltä hänestä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas ihmeellinen ketju. Miehet ihmettelevät kun naiset ulisevat helpoista kotitöistä, mutta yhtäkään syytä ei tule sille, miksi he eivät itse tee näitä äärettömän helppoja kotitöitä. Ei kun onhan se hyvä syy "kun naiset tykkäävät siivota". Ja miksi ne miehet eivät ole siellä vanhempainillassa iskemässä nyrkkiä pyötään, että mitään mokkapaloja ei sitten leivota, kun sekin on niin yksinkertaist? 

On todella ihmeellinen ketju kun ämmien mielestä miehet ei tee mitään. Olkaa ihan keskenänne ja nuolkaa mattoja jos miehet niin helvetin hirveitä on. Tuollaisia itkuiitoja ei jaksa pirukaan.

Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että mies tekisi parina iltana viikossa ruokaa, siivoisi toisinaan ruuanlaiton jäljet ja laittaisi astiat tiskikoneeseen, tyhjentäisi tiskikoneen tai pyykkikoneen ja tarttuisi itse imuriin siinä vaiheessa, kun leivämurut alkaa tarttua jalkapohjiin?

Kato kun muakin kiinnostaisi töiden jälkeen käydä vaikka treenaamassa tai katsoa vähän telkkua.

On se jänniltä miehiltä liikaa vaadittu. Mutta kas, sinua vetää puoleensa juurikin se, että mies on itsekäs ja assertiivinen oman edun tavoittelija. Kilttejä ja tasa-arvoisia kotimiehiä et pitänyt miehinä lainkaan.

Mulla oli kiltti mies. Ei sekään tehnyt kotitöitä. Kuuden vuoden yhdessäasumisen aikana ei esimerkiksi pessyt kertaakaan vessaa. Ja hän oli se, joka siellä sotki. On muuten nyt entinen.

Ja kuten aiemmin sanoin, musta olisi mahtava saada mies, joka laittaisi ruokaa. Ja siivoaisi omat jälkensä.

Miten huonot naisten ihmistenlukutaidot voi olla, jos tuon vertaa ei näe? Omista kumppaneistani ei ole koskaan paljastunut suurempia uusia puolia parin kuukauden tuntemisen jälkeen, vaikka miehethän eivät tunnetusti muka osaa lukea ihmisiä.

Oma mies osasi tehdä ja teki kotitöitä, kun kahdestaan asuttiin. Ensimmäisen lapsen myötä miehen ei tarvinnut tehdä kotona mitään, koska minä tein kaiken. Töihin palattuani aiheesta piti vääntää aikansa ennen kuin mies rupesi taas tekemään mitään. Toisen lapsen jälkeen enää ei onnistunut, kun mies oli oppinut miten helpolla hän pääsee. Muutaman vuoden jaksoin yrittää, mutta sitten luovutin. Kerro, miten sinä onnistuit.

Kävikö teillä niin, että lasten myötä kommunikointi alkoi olla päivittäin tämäntyyppiistä: "Nyt pitäisi käydä kaupassa.", "Vietkö samalla roskat.", "Lasten kanssa pitäisi mennä nyt ulos.", "Tee sinäkin välillä ruokaa.", "Pyykit pitäisi nyt pestä." jne. jne.?

Kaikki asioita, joita toki pitää tehdä, mutta haluan tehdä ne OMAAN TAHTIINI. Jos parisuhde on pelkkiä rutiineja, ja nekin vain toisen aikataulun mukaan, niin ei jaksa. Nyt asumme omissa kodeissamme, lapset puolet ajasta molemmilla, ja nyt saan tehdä asiat kuten itselleni sopii, ja hyvin toimii. Vapauttavaa.

Ei. Mies alkoi jättää vaatteitaan ja likaisia astioita minne ne nyt sattuivat putoamaan. Jos ne lojuivat päiviä, pyysin miestä, että hoitaisiko hän ne paikoilleen. Vaatteet mies sai pyykkikorin päälle, ei pyykkikoriin. Likaiset astiat mies toi tiskipöydälle, ei tiskikoneeseen. Pöydästä noustuaan mies jätti likaiset astiat pöydälle. Jos roskis oli täynnä, mies saattoi sanoa "ei tänne mitään mahdu" ja jätti roskatkin tiskipöydälle. Kun toin miehen vaatteet pestyinä ja viikattuina sohvalle sanoen "tässä on puhtaita, pistä kaappiisi", niin siihen ne jäivät korkeaksi pinoksi. Viikonloppuisin mies häipyi heti aamusta jonnekin "niin saat siivota rauhassa".

Lapset nyt piti saada hereille ja tarhaan tiettyyn aikaan mennessä. Lapset piti saada myös tarhasta kotiin tiettyyn aikaan mennessä. Lapsille piti saada ruokaa tiettyyn aikaan mennessä. Lapset piti saada nukkumaan tiettyyn aikaan mennessä. Lapsille piti olla puhtaita vaatteita. Aikuinen tehköön tai jättäköön tekemättä omat asiansa, mutta lasten suhteen ei voi toimia niin.

Eivätkö nämä ihmiset ole huomanneet toistensa tavoissa mitään ärsyttävää ennen avioliittoa? Ja eikö niistä ole keskusteltu ja puhuttu kotitöiden tekemisestä, kun tulee lapsia jne. Miten tällä palstalla kaikille naisille on sattunut näitä miehiä, jotka ei mitään osaa eikä tee. Kyllä sitä seurusteluaikana jo näkee toisen kämpästä ja tulevan anopin suhtautumisesta, osataanko sitä kotihommia vai ei, ja onko lapsena saanut päättää mistään ilman, että isäkin on kysynyt äidiltä luvan. Näin se homma jatkuu sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas ihmeellinen ketju. Miehet ihmettelevät kun naiset ulisevat helpoista kotitöistä, mutta yhtäkään syytä ei tule sille, miksi he eivät itse tee näitä äärettömän helppoja kotitöitä. Ei kun onhan se hyvä syy "kun naiset tykkäävät siivota". Ja miksi ne miehet eivät ole siellä vanhempainillassa iskemässä nyrkkiä pyötään, että mitään mokkapaloja ei sitten leivota, kun sekin on niin yksinkertaist? 

On todella ihmeellinen ketju kun ämmien mielestä miehet ei tee mitään. Olkaa ihan keskenänne ja nuolkaa mattoja jos miehet niin helvetin hirveitä on. Tuollaisia itkuiitoja ei jaksa pirukaan.

Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että mies tekisi parina iltana viikossa ruokaa, siivoisi toisinaan ruuanlaiton jäljet ja laittaisi astiat tiskikoneeseen, tyhjentäisi tiskikoneen tai pyykkikoneen ja tarttuisi itse imuriin siinä vaiheessa, kun leivämurut alkaa tarttua jalkapohjiin?

Kato kun muakin kiinnostaisi töiden jälkeen käydä vaikka treenaamassa tai katsoa vähän telkkua.

On se jänniltä miehiltä liikaa vaadittu. Mutta kas, sinua vetää puoleensa juurikin se, että mies on itsekäs ja assertiivinen oman edun tavoittelija. Kilttejä ja tasa-arvoisia kotimiehiä et pitänyt miehinä lainkaan.

Mulla oli kiltti mies. Ei sekään tehnyt kotitöitä. Kuuden vuoden yhdessäasumisen aikana ei esimerkiksi pessyt kertaakaan vessaa. Ja hän oli se, joka siellä sotki. On muuten nyt entinen.

Ja kuten aiemmin sanoin, musta olisi mahtava saada mies, joka laittaisi ruokaa. Ja siivoaisi omat jälkensä.

Miten huonot naisten ihmistenlukutaidot voi olla, jos tuon vertaa ei näe? Omista kumppaneistani ei ole koskaan paljastunut suurempia uusia puolia parin kuukauden tuntemisen jälkeen, vaikka miehethän eivät tunnetusti muka osaa lukea ihmisiä.

Oma mies osasi tehdä ja teki kotitöitä, kun kahdestaan asuttiin. Ensimmäisen lapsen myötä miehen ei tarvinnut tehdä kotona mitään, koska minä tein kaiken. Töihin palattuani aiheesta piti vääntää aikansa ennen kuin mies rupesi taas tekemään mitään. Toisen lapsen jälkeen enää ei onnistunut, kun mies oli oppinut miten helpolla hän pääsee. Muutaman vuoden jaksoin yrittää, mutta sitten luovutin. Kerro, miten sinä onnistuit.

Kävikö teillä niin, että lasten myötä kommunikointi alkoi olla päivittäin tämäntyyppiistä: "Nyt pitäisi käydä kaupassa.", "Vietkö samalla roskat.", "Lasten kanssa pitäisi mennä nyt ulos.", "Tee sinäkin välillä ruokaa.", "Pyykit pitäisi nyt pestä." jne. jne.?

Kaikki asioita, joita toki pitää tehdä, mutta haluan tehdä ne OMAAN TAHTIINI. Jos parisuhde on pelkkiä rutiineja, ja nekin vain toisen aikataulun mukaan, niin ei jaksa. Nyt asumme omissa kodeissamme, lapset puolet ajasta molemmilla, ja nyt saan tehdä asiat kuten itselleni sopii, ja hyvin toimii. Vapauttavaa.

Ei. Mies alkoi jättää vaatteitaan ja likaisia astioita minne ne nyt sattuivat putoamaan. Jos ne lojuivat päiviä, pyysin miestä, että hoitaisiko hän ne paikoilleen. Vaatteet mies sai pyykkikorin päälle, ei pyykkikoriin. Likaiset astiat mies toi tiskipöydälle, ei tiskikoneeseen. Pöydästä noustuaan mies jätti likaiset astiat pöydälle. Jos roskis oli täynnä, mies saattoi sanoa "ei tänne mitään mahdu" ja jätti roskatkin tiskipöydälle. Kun toin miehen vaatteet pestyinä ja viikattuina sohvalle sanoen "tässä on puhtaita, pistä kaappiisi", niin siihen ne jäivät korkeaksi pinoksi. Viikonloppuisin mies häipyi heti aamusta jonnekin "niin saat siivota rauhassa".

Lapset nyt piti saada hereille ja tarhaan tiettyyn aikaan mennessä. Lapset piti saada myös tarhasta kotiin tiettyyn aikaan mennessä. Lapsille piti saada ruokaa tiettyyn aikaan mennessä. Lapset piti saada nukkumaan tiettyyn aikaan mennessä. Lapsille piti olla puhtaita vaatteita. Aikuinen tehköön tai jättäköön tekemättä omat asiansa, mutta lasten suhteen ei voi toimia niin.

Eivätkö nämä ihmiset ole huomanneet toistensa tavoissa mitään ärsyttävää ennen avioliittoa? Ja eikö niistä ole keskusteltu ja puhuttu kotitöiden tekemisestä, kun tulee lapsia jne. Miten tällä palstalla kaikille naisille on sattunut näitä miehiä, jotka ei mitään osaa eikä tee. Kyllä sitä seurusteluaikana jo näkee toisen kämpästä ja tulevan anopin suhtautumisesta, osataanko sitä kotihommia vai ei, ja onko lapsena saanut päättää mistään ilman, että isäkin on kysynyt äidiltä luvan. Näin se homma jatkuu sukupolvesta toiseen.

Eiköhän täällä ole kerrottu satoja kertoja, että valtaosa miehistä muuttuu (tai itse asiassa eivät muutu, vaikka pitäisi) kun perheen äiti jää äityslomalle. Esim. oma mieheni teki ennen lapsia puolet kotihommissa ihan oma-aloitteisesti. Edelleen hän voitelee omat leipänsä, laittaa omat tiskinsä koneeseen ja pyyhkii lattialle kaatuneen kahvinsa. Sen sijaan hän ei voitele lasten leipiä, ei laita lasten tiskejä koneeseen, ei pyyhi lasten tekemiä sotkuja. Ei osta lasten talvikenkiä, ei varaa lasten rokotuksia (omansa hoitaa). Ruoanlaitto ja siivoaminen olivat ennen helppoja pikkuhommia, niitä teki. Nyt "ei osaa" tehdä lapsille maistuvaa ruokaa ja siivoaminen on kuulemma toivotonta, kun sotkua tulee koko ajan lisää, joten ei enää siivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas ihmeellinen ketju. Miehet ihmettelevät kun naiset ulisevat helpoista kotitöistä, mutta yhtäkään syytä ei tule sille, miksi he eivät itse tee näitä äärettömän helppoja kotitöitä. Ei kun onhan se hyvä syy "kun naiset tykkäävät siivota". Ja miksi ne miehet eivät ole siellä vanhempainillassa iskemässä nyrkkiä pyötään, että mitään mokkapaloja ei sitten leivota, kun sekin on niin yksinkertaist? 

On todella ihmeellinen ketju kun ämmien mielestä miehet ei tee mitään. Olkaa ihan keskenänne ja nuolkaa mattoja jos miehet niin helvetin hirveitä on. Tuollaisia itkuiitoja ei jaksa pirukaan.

Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että mies tekisi parina iltana viikossa ruokaa, siivoisi toisinaan ruuanlaiton jäljet ja laittaisi astiat tiskikoneeseen, tyhjentäisi tiskikoneen tai pyykkikoneen ja tarttuisi itse imuriin siinä vaiheessa, kun leivämurut alkaa tarttua jalkapohjiin?

Kato kun muakin kiinnostaisi töiden jälkeen käydä vaikka treenaamassa tai katsoa vähän telkkua.

On se jänniltä miehiltä liikaa vaadittu. Mutta kas, sinua vetää puoleensa juurikin se, että mies on itsekäs ja assertiivinen oman edun tavoittelija. Kilttejä ja tasa-arvoisia kotimiehiä et pitänyt miehinä lainkaan.

Mulla oli kiltti mies. Ei sekään tehnyt kotitöitä. Kuuden vuoden yhdessäasumisen aikana ei esimerkiksi pessyt kertaakaan vessaa. Ja hän oli se, joka siellä sotki. On muuten nyt entinen.

Ja kuten aiemmin sanoin, musta olisi mahtava saada mies, joka laittaisi ruokaa. Ja siivoaisi omat jälkensä.

Miten huonot naisten ihmistenlukutaidot voi olla, jos tuon vertaa ei näe? Omista kumppaneistani ei ole koskaan paljastunut suurempia uusia puolia parin kuukauden tuntemisen jälkeen, vaikka miehethän eivät tunnetusti muka osaa lukea ihmisiä.

Oma mies osasi tehdä ja teki kotitöitä, kun kahdestaan asuttiin. Ensimmäisen lapsen myötä miehen ei tarvinnut tehdä kotona mitään, koska minä tein kaiken. Töihin palattuani aiheesta piti vääntää aikansa ennen kuin mies rupesi taas tekemään mitään. Toisen lapsen jälkeen enää ei onnistunut, kun mies oli oppinut miten helpolla hän pääsee. Muutaman vuoden jaksoin yrittää, mutta sitten luovutin. Kerro, miten sinä onnistuit.

Kävikö teillä niin, että lasten myötä kommunikointi alkoi olla päivittäin tämäntyyppiistä: "Nyt pitäisi käydä kaupassa.", "Vietkö samalla roskat.", "Lasten kanssa pitäisi mennä nyt ulos.", "Tee sinäkin välillä ruokaa.", "Pyykit pitäisi nyt pestä." jne. jne.?

Kaikki asioita, joita toki pitää tehdä, mutta haluan tehdä ne OMAAN TAHTIINI. Jos parisuhde on pelkkiä rutiineja, ja nekin vain toisen aikataulun mukaan, niin ei jaksa. Nyt asumme omissa kodeissamme, lapset puolet ajasta molemmilla, ja nyt saan tehdä asiat kuten itselleni sopii, ja hyvin toimii. Vapauttavaa.

Ei. Mies alkoi jättää vaatteitaan ja likaisia astioita minne ne nyt sattuivat putoamaan. Jos ne lojuivat päiviä, pyysin miestä, että hoitaisiko hän ne paikoilleen. Vaatteet mies sai pyykkikorin päälle, ei pyykkikoriin. Likaiset astiat mies toi tiskipöydälle, ei tiskikoneeseen. Pöydästä noustuaan mies jätti likaiset astiat pöydälle. Jos roskis oli täynnä, mies saattoi sanoa "ei tänne mitään mahdu" ja jätti roskatkin tiskipöydälle. Kun toin miehen vaatteet pestyinä ja viikattuina sohvalle sanoen "tässä on puhtaita, pistä kaappiisi", niin siihen ne jäivät korkeaksi pinoksi. Viikonloppuisin mies häipyi heti aamusta jonnekin "niin saat siivota rauhassa".

Lapset nyt piti saada hereille ja tarhaan tiettyyn aikaan mennessä. Lapset piti saada myös tarhasta kotiin tiettyyn aikaan mennessä. Lapsille piti saada ruokaa tiettyyn aikaan mennessä. Lapset piti saada nukkumaan tiettyyn aikaan mennessä. Lapsille piti olla puhtaita vaatteita. Aikuinen tehköön tai jättäköön tekemättä omat asiansa, mutta lasten suhteen ei voi toimia niin.

Eivätkö nämä ihmiset ole huomanneet toistensa tavoissa mitään ärsyttävää ennen avioliittoa? Ja eikö niistä ole keskusteltu ja puhuttu kotitöiden tekemisestä, kun tulee lapsia jne. Miten tällä palstalla kaikille naisille on sattunut näitä miehiä, jotka ei mitään osaa eikä tee. Kyllä sitä seurusteluaikana jo näkee toisen kämpästä ja tulevan anopin suhtautumisesta, osataanko sitä kotihommia vai ei, ja onko lapsena saanut päättää mistään ilman, että isäkin on kysynyt äidiltä luvan. Näin se homma jatkuu sukupolvesta toiseen.

Meidän suhteessa oli tosiaan se virhe, että mies muutti suoraan lapsuudenkodistaan, minä olin jo ehtinyt asua muutaman vuoden omillani. Kahden ihmisen taloudessa ei paljoa tekemistä ollut, mutta porukalla ne hoidettiin. Toinen lapsi syntyi yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Sitä en tiedä, miksi mies laiskistui lapsen syntymän jälkeen.

Mutta oma tilanne on nyt oikein hyvä. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa, joten tekemisen määrä on romahtanut. Teen vain sen verran, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Nyt ei ole kiire kotiin laittamaan ruokaa eikä kauppaan tarvitse mennä, jos en viitsi. Meillä on sotkuista, mutta ei haittaa.

Omat lapset osaavat tehdä kaikkea, varsinkin ruuanlaitto sujuu kummaltakin leipomista myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen mulla oli enemmän työkaluja ja työkoneita kuin miehellä.

Mies ei osaa tehdä edes hyvää ruokaa.

Ketuttaa kertoa miehelle mitä eroa on puu- ja kiviterällä.

Annan miehen kaataa puun, mutta joudun neuvomaan miten tehdä kaatokulma ja käyttää taljoja.

Kerron vielä sen, että olen maalta kotoisin ja tiedän miten asiat tehdään. Mies on kotoisin Helsingin lähiöstä.

No miksi sä sitten menit sen kanssa naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä voin sanoa rehellisesti suoraa, että minusta ette naista saa. Miehen homma on hoitaa remontit, elättää perhe ja rakastaa vaimoaan, ei siivota, vaihtaa vaippoja, jne. 

Ja kyllä ihan naimisiin asti olen päässyt ja näitä periaatteita seuraten meillä toimitaan.

Jatkakaa vaan samaan malliin niin avioero ja pettämistilastot jatkaa nykyistä trendiään eli molemmat kasvaa kasvamistaan ja samaan aikaan ihmiset ja varsinkin miehet vastustavat lasten saamista yhä enemmän. Huvittavinta on se, että te ihmettelette miksi miehet ei halua lapsia kun samaan aikaan te haluatte miehistänne naisia hoitamaan lapsia/kotia.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, että nämä on vähempi arvoisia tehtäviä, sillä ne eivät ole. Äidit (mikäli lapsia ei tungeta muille hoidettaviksi), määräävät pitkälti minkälainen seuraava sukupolvi tulee olemaan ja väitän, ettei tätä suurempaa tai tärkeämpää tehtävää ole. Se vaan kun ei ole miehen tehtävä eikä sovellu miehelle psyykkisesti. Miehet ja naiset kun eivät ole psyykkisesti samankaltaisia keskenään. 

MUTTA KUN TE ETTE ELÄTÄ KETÄÄN! Harvan miehen palkka riittää siihen, että maksaa koko perheen menot eikä vaimo tienaa mitään. Ettekä te edes halua elättää ketään, kun haukutte lompakkoloiseksi jopa äitiyslomalla olevaa ja vastasyntynyttä hoitavaa naista. Parhaat teistä ovat ehdottaneet täälläkin monta kertaa, että kahden kuukauden ikäinen vauva pitäisi laittaa kokopäivähoitoon ja nainen töihin.

Yh-äityli nyt ottaa ihan vähän kierroksia alemmas, vaikka sitten elareilla ostetulla sidukalla krapulaista pääkoppaansa helpottaakseen. Jotta jaksaa sitten illalla lähteä laulamaan karaokea lähiräkälään kun lapset ovat eri isillään viikonloppua viettämässä.

Kai tiedät, että sun yh-äitifantasia vain vahvisti tuon, että iso osa teistä miehistä ei elä todellisuudessa.

Et ole itsekään miettinyt, että te ette tosiaan elätä yhtään ketään, monia teistä elättää yhteiskunta, ja se vaimokin isossa osassa.

Silloin on turha vaatia vanhanaikaisia malleja, kun ette itse täytä sitä osaa, joka teille olisi tuossa tilanteessa, eli ette pysty edes elättämään teidän perheitä (tai no sulla ei palstaulina ole perhettä, mutta koskee niitä miehiä, joilla on).

Miesvihaulinasi on lähinnä säälittävää, toisaalta puhdasta komiikkaa.

Mistä miesvihasi ja katkeruutesi kumpuaa? En ihmettele jos mies on tuollaisen katkeron jättänyt.

Loppuivatko argumentit taas kerran?

T. Eri

Ei teidän ölinöillenne voi kuin nauraa. Rinkirunkaatte miehiä haukkuen paskapalstalla päivästä toiseen.

Kannattaisiko hankkia se kuuluisa elämä?

Mistäpä tiedät, jos et itse vietä aikaasi tällä palstalla päivästä toiseen? Pata kattilaa soimaa... :D :D :D

Ulilla on taas iso pyörä heittänyt urakalla.

Ei ehkä kannata vastailla sille mitään, se on varmaan taas menossa suljetulle joksikin aikaa riehumaan.

Se on tämä kevät haurasta aikaa monelle. Valo lisääntyy ja ikkunoiden pesemättömyys alkaa näkyä. Tekisi mieli jo laittaa kynttiläkupit kaappiin ja alkaa valitsemaan kuosia kevätverhoihin...

T. Uli

Naurattaa liikaa :D

Voin niin kuvitella haisevan ulin näppäilemässä palstalle hädissään ulinaansa.

Samalla se miettii miten siirtelisi kynttiläkupit, niitä on kaksi, äiti osti ne ulille aikoinaan tiimarin loppuunmyynnistä. Ulin pulleat posket tärisivät onnesta, kun äiti toi ulille kynttiläkuppeja.

Ja kevätverhot on ulilla kukkaiset ja lyhyet, ehkä iloisen vihreät, äiti osti ne prismasta. Ne piristää ulin pientä vuokra-asuntoa.

Minäkin voin kuvitella millainen vanhalle viinalle ja alapäähiivalle lemuava kouvolatukkainen läski lähäri-yyhoo tätäkin tekstiä naputteli keravan vuokraluukussaan sipsejä mussuttaen tukka rasvassa.

Lapset on eri isillään viikonlopun ja yyhoo kittaa pirkka-sidukkaa elarirahoilla.

Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Ihan ala-arvoisia kommentteja.