Lue keskustelun säännöt.
Yli 40-v ja uusi suhde. Miten ootte edenneet?
16.02.2018 |
Mää erosin kolme vuotta sitten ja nyt olen ollut uudessa seurustelusuhteessa vuoden. Alku oli tottakai ihanaa niin, kun aina. Mutta nyt muutama asia on ruvennut vaivaamaan..
Suurin niistä on yhteisten unelmien puute.. Musta tuntuu, että tää saa mun tunteet laantumaan. Haluaisin, että voitaisiin edes haaveilla yhteisestä matkasta, kesästä.. saatika, että voitaisiin haaveilla kihlautumisesta, yhteen muutosta, häistä..
Mies elää päivän kerrallaan ja mää..noh, ehkä arvaatte jo aikaisemmasta:D
Mies on sanonut, että haluaa tulevaisuudessa asua kanssani, mutta miten ihmeessä jaksan odottaa ainakin 1,5 vuotta, jos siitä ei edes voi edes haaveilla:/.
Toinen asia mikä vaivaa on se, että mulla on tunne, että me ei olla me, vaan kumpikin elää omaa elämää. Okei, kummallakin on omat lapset ja joutuukin elämään sitä kautta lapsien ehdoilla, mutta kaipaisin enemmän sitä me meininkiä.
Toivottavasti tekstistä saa jotain selkoa. Tuntuu nimittäin, että ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi. Meillä on tosi ihanaa, kun ollaan vkl yhdessä, mutta mulla on paska fiilis monesti viikolla. Yhteksissä ollaan päivittäin puhelimella soittamalla tai viesteillä.
Mulla on sama fiilis, kun ex:n kanssa avioliitossa.. ollaan yhdessä, mutta kumpikin elää omaa elämää, ilman yhteisiä unelmia.
Mitä ajatuksia teksti sussa herättää? Ootko itse tuntenut samoin? Miten eteenpäin?
Kommentit (36)
Jäin miettimään omaa viimeistä lausetta.. voisko olla niin, että en ole päässyt vielä erosta yli? Tai jollain lailla tuon uuteen suhteeseen saman ongelman, mikä mulla oli avioliiton aikanakin suurimpana ongelmana? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Se on parasta näin aikuisessa parisuhteessa, että enää ei rakennella niitä pilvilinnoja yhteisistä unelmista ja voi säilyttää irrallisuuden toisesta ja toinen luo sitä tasapainoa omaa elämää eikä ole se, jonka kautta elää.
Mitä ajatuksia herättää...kasva aikuiseksi :D
Mulla tuo unelmointi on vaan se, mikä auttaa jaksamaan ja nousemaan aina jaloilleen. Oon sanonutkin, että sillon kun mää lakkaan unelmoimasta niin silloin olen kuollut
( ainakin henkisesti). Ap
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
Olisiko sinulla vielä mielipidettä itse aiheeseen?
Olen vasta 39v, mutta meillä on samoin. Koskaan ei tulla elämään pariskuntaelämää, mutta se sopii minulle. Meillä on iso ikäero, miehellä paljon ystäviä ja omat aikuiset lapset. Itsellä vielä teini-ikäiset kotona asuvat. Elämämme on melko erilaista.
Yhteisiä unelmia meillä ei ole muuta kuin yhteiset hetket välillä. Kyläilyt, pikku reissut. Soitellaan päivittäin. Ikävöidään aina ja se on ihanaa, että on ihminen jota ikävöidä. Yhteen muttaminen on täysin mahdotonta senkin vuoksi, että miehellä on oma talo kaukana palveluista ja minulla lapset enkä muutenkaan omakotiasumisesta haaveile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on parasta näin aikuisessa parisuhteessa, että enää ei rakennella niitä pilvilinnoja yhteisistä unelmista ja voi säilyttää irrallisuuden toisesta ja toinen luo sitä tasapainoa omaa elämää eikä ole se, jonka kautta elää.
Mitä ajatuksia herättää...kasva aikuiseksi :D
Mulla tuo unelmointi on vaan se, mikä auttaa jaksamaan ja nousemaan aina jaloilleen. Oon sanonutkin, että sillon kun mää lakkaan unelmoimasta niin silloin olen kuollut
( ainakin henkisesti). Ap
Miksi tarvitset siihen unelmointiin miestä?
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
:D muakin tapailujen alussa ahdisti, jos mies oli liian innokas, mutta nyt kun on jo vuos oltu yhdessä niin tuntuu, että tää suhde ei etene mihinkään vaan junnaa siinä mihin jäi vuos sitten..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vaikeinta uuden suhteen aloittamisessa juurikin se, ettei ollut yhteisiä muistoja.
Onneksi meillä kuitenkin molemmilla oli asenne, että pidetään hauskaa yhdessä niin kauan kun sitä riittää - ja tämä uusi miesystävä osoittautui aloitteelliseksi tapaukseksi. Hän hoitaa matkavaraukset ja ohjelman. Tai minä ostan liput jonnekin, tai muuten keksitään ohjelmaa.
Eikä tuo viihde ja matkustelu ole ainoa... tehdään juttuja yhdessä.
Ei asuta yhdessä, vaikka usein nukutaankin öitä yhdessä ja miehellä on luonani aika iso osa vaatteita ja muita tavaroita.
Jos en olisi tätä ihmistä tavannut, niin en tiedä mistä olisin jäänyt paitsi. Nyt kuitenkin minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni tasa-arvoinen suhde, jossa voin jopa sanoa että tämä mies on myös paras ystäväni.
Meillä on myös omat elämämme, omia haaveita ja omat kaverit. Mutta sitten on myös yhteinen elämä ja näiden vuosien myötä myös yhteisiä muistoja.
Hyväksy, että olet jo yli 40 v. ja otat sen oman elämän Kuningatteren roolin ja unohdat tuollaiset prinsessa harhat kuinka te elätte onellisena yhdessä elämänne loppuun asti, kun 90% niin ei tule käymään. Sinulla on oma elämä, jossa sinulla on työ, lapset, harrastukset, ystävät eikä vain se parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
:D muakin tapailujen alussa ahdisti, jos mies oli liian innokas, mutta nyt kun on jo vuos oltu yhdessä niin tuntuu, että tää suhde ei etene mihinkään vaan junnaa siinä mihin jäi vuos sitten..ap
Mihin niin kiire? Yhteiseen asunotolainaan, häihin, lapsiin?
Päivä kerrallaan sillä asenteella, että ollaan porukoissa niin kaun, kun on kivaa ja kaikki sujuu luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
:D muakin tapailujen alussa ahdisti, jos mies oli liian innokas, mutta nyt kun on jo vuos oltu yhdessä niin tuntuu, että tää suhde ei etene mihinkään vaan junnaa siinä mihin jäi vuos sitten..ap
Mihin niin kiire? Yhteiseen asunotolainaan, häihin, lapsiin?
Yhteistä asuntolainaa en enää halua, mutta yhteisen asunnon kyllä. Yhteisen lapsen olisin halunnut, mutta ei enää tässä iässä. Naimisiin haluan joskus, mutta vielä en siihen olisi itsekään valmis. Tässä vaiheessa auttaisi, jos pystyisi edes puhua yhteisistä asioista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
:D muakin tapailujen alussa ahdisti, jos mies oli liian innokas, mutta nyt kun on jo vuos oltu yhdessä niin tuntuu, että tää suhde ei etene mihinkään vaan junnaa siinä mihin jäi vuos sitten..ap
Mihin niin kiire? Yhteiseen asunotolainaan, häihin, lapsiin?
Yhteistä asuntolainaa en enää halua, mutta yhteisen asunnon kyllä. Yhteisen lapsen olisin halunnut, mutta ei enää tässä iässä. Naimisiin haluan joskus, mutta vielä en siihen olisi itsekään valmis. Tässä vaiheessa auttaisi, jos pystyisi edes puhua yhteisistä asioista. Ap
Mihin niin kiire?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan sillä asenteella, että ollaan porukoissa niin kaun, kun on kivaa ja kaikki sujuu luonnostaan.
Oletko aina ollut päivä kerrallaan eläjä? Vai pystyykö sen oppimaan? Itse, kun olen kaikkea muuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
:D muakin tapailujen alussa ahdisti, jos mies oli liian innokas, mutta nyt kun on jo vuos oltu yhdessä niin tuntuu, että tää suhde ei etene mihinkään vaan junnaa siinä mihin jäi vuos sitten..ap
Mihin niin kiire? Yhteiseen asunotolainaan, häihin, lapsiin?
Yhteistä asuntolainaa en enää halua, mutta yhteisen asunnon kyllä. Yhteisen lapsen olisin halunnut, mutta ei enää tässä iässä. Naimisiin haluan joskus, mutta vielä en siihen olisi itsekään valmis. Tässä vaiheessa auttaisi, jos pystyisi edes puhua yhteisistä asioista. Ap
Mihin niin kiire?
Musta vaan tuntuu, että elämän pitää mennä eteenpäin, eikä junnata samassa. Tuskastun, jos aina mennään samalla kaavalla, eikä tulevaisuudessakaan ole mitään uutta odotettavissa. Ap
Olen tismalleen samassa tilanteessa. Yhteisiä matkoja meillä tosin kyllä on ja vietetään paljon aikaa yhdessä, mutta koska asumme erillään, emme ole kuitenkaan perhe. Me hengen puute vaivaa ajoittain. Toiveissa on muuttaa joskus yhteen, mutta ei ole mitään tietoa milloin se joskus on. Seurustelua takana kaksi vuotta.
Minullekin ne yhteiset haaveet ovat aika iso juttu. Toivoisin, että niitä olisi enemmän. Olen silti kyllä ihan aikuinen ja minulla on omakin elämä. Eivät ne ole toisensa pois sulkevia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Olen tismalleen samassa tilanteessa. Yhteisiä matkoja meillä tosin kyllä on ja vietetään paljon aikaa yhdessä, mutta koska asumme erillään, emme ole kuitenkaan perhe. Me hengen puute vaivaa ajoittain. Toiveissa on muuttaa joskus yhteen, mutta ei ole mitään tietoa milloin se joskus on. Seurustelua takana kaksi vuotta.
Minullekin ne yhteiset haaveet ovat aika iso juttu. Toivoisin, että niitä olisi enemmän. Olen silti kyllä ihan aikuinen ja minulla on omakin elämä. Eivät ne ole toisensa pois sulkevia juttuja.
Minäkään en pysty päivä kerrallaan elämiseen. Mies tuntuu pystyvän. En halua vain hengailla niin kauan kuin on mukavaa. Haluan jakaa arjen ja juhlan ja elämäni. Haluan (uus)perheen. Allekirjoitan täysin ap ajatuksesi, että elämässä pitää aina mennä eteenpäin. Paikoillaan junnaus ei ole mukavaa.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan sillä asenteella, että ollaan porukoissa niin kaun, kun on kivaa ja kaikki sujuu luonnostaan.
Oletko aina ollut päivä kerrallaan eläjä? Vai pystyykö sen oppimaan? Itse, kun olen kaikkea muuta. Ap
Olen oppinut sen näin vanhenpana niistä vanhoista virheistä, kun oli liian kiire rakkauteen. En minä enää haaveile ikuisesta rakkaudesta tai elämästä yhden ihmisen kanssa. Pidän kivaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on se kokemus, että kun on kerran nähty, mies on suunnitellut jo seuraavan puoli vuotta, kun itse vielä miettii, sietääkö toisen ulkonäköä ja kaikkia puolia. 80% näistä tapailuista on päättynyt ja itsestä tuntuu hassulta, että mies on jo ostanut lippuja konsertteihin ja ulkomaan matkoille. No, menee sitten jonkun muun kanssa.
:D muakin tapailujen alussa ahdisti, jos mies oli liian innokas, mutta nyt kun on jo vuos oltu yhdessä niin tuntuu, että tää suhde ei etene mihinkään vaan junnaa siinä mihin jäi vuos sitten..ap
Mihin niin kiire? Yhteiseen asunotolainaan, häihin, lapsiin?
Yhteistä asuntolainaa en enää halua, mutta yhteisen asunnon kyllä. Yhteisen lapsen olisin halunnut, mutta ei enää tässä iässä. Naimisiin haluan joskus, mutta vielä en siihen olisi itsekään valmis. Tässä vaiheessa auttaisi, jos pystyisi edes puhua yhteisistä asioista. Ap
Mihin niin kiire?
Musta vaan tuntuu, että elämän pitää mennä eteenpäin, eikä junnata samassa. Tuskastun, jos aina mennään samalla kaavalla, eikä tulevaisuudessakaan ole mitään uutta odotettavissa. Ap
Ja se kaikki pitää hakea parisuhteen kautta? Entä työ? Harrastukset?
Se on parasta näin aikuisessa parisuhteessa, että enää ei rakennella niitä pilvilinnoja yhteisistä unelmista ja voi säilyttää irrallisuuden toisesta ja toinen luo sitä tasapainoa omaa elämää eikä ole se, jonka kautta elää.
Mitä ajatuksia herättää...kasva aikuiseksi :D