Poikani haki KESÄTÖITÄ - nolosti kävi!

Isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin virhe oli siinä, että sinä olit mukana. Olen hoitanut näitä kesätyöntekijärekrytointeja työkseni, ja huonoimman mahdollisen kuvan saa nuoresta, joka tarvitsee vanhemman mukaan töitä hakemaan. Meinaako ottaa äidin tai isän työpaikalle tekemään niitä töitäkin?

Henkinen tuki on tärkeää nuorelle.

Varmasti mutta jos tarvitsee sen mukaan työnhakuun niin ei ole kypsä töihin.

Yrittäjiä tunnen ja kukaan ei kyllä palkkaa töihin jos ei suoriudu työnhausta yksin.

Tuollaiset uudet tilanteet kannattaa käydä aika tarkkaankin läpi etukäteen. Ja tällaisia erilaisia asiointitilanteita olisi hyvä harjoitella jo siinä matkan varrella, että on jonkinlaista kokemusta vieraille aikuisille ihmisille puhumisesta ja asioiden hoitamisesta ennen kuin menee kysymään kesätöitä. Perusasiat, kuten tervehtiminen ja asiansa esittäminen pitäisi tulla luonnostaan ja se vaatii jonkin verran harjoittelua. Puhelimella soittaessa pitää lisätä vielä itsensä esittely ennen kuin kertoo asiansa. 

Ei näitä kukaan osaa itsestään, varsinkin puhelinasiointi voi teineille olla vaikeaa kun ovat tottuneet enempi viestittelemään. Silloin voi ihan hyvin kirjoittaa itselleen jonkun muistilapun johon laittaa ylös tärkeimmät asiat ja aikuisen kanssa käydään läpi, miten tervehditään ja esittäydytään. 

Kaikki harjoittelumahdollisuudet kannattaa käyttää hyödyksi. Kun olette ravintolassa, antakaa lapsen tilata omat ruokansa ja harjoitella tarjoilijalle puhumista. Jos pitää löytää vessa, antakaa lapsen kysyä henkilökunnalta missä täällä on wc. 

Ja vaikka näitä on harjoiteltu, silti saattaa tulla harmistuneelta teiniltä viesti bussista, että "huomasin että mulle on myyty aikuisten lippu vaikka pyysin lasten lippua" ja sitten neuvotaan miten pitää menetellä.

Kahviossani kävi tradenomiopiskelija kysymässä viikonlopputöitä (kassa- ja salityöskentelyä). Tyttö (21v) pamautti palkkatoiveekseen 2 800 €/kk. Kysyin, että mihin palkkatoive perustuu, niin vastaukseksi sain: "Iskä sanoi, että netissä oli lukenut!". Arvatkaa vaan palkkasinko...

Vierailija kirjoitti:

Isä kirjoitti:

Voit toki jatkaa. Itse menin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani 17-vuotiaana ja sain hyvän todistuksen. Seuraavana kesänä toiseen firmaan, ja taas hyvä arvostelu. Nyt olen ollut 30 vuotta samassa työpaikassa, ja minulla on siellä vankkumaton ja arvostettu status. Jatkanko vielä?

Mua kyllä pelottais ihan pirusti jos mun työkokemus olis lähinnä vain yhdestä paikasta. Tai siis vain yhdestä paikasta poislukien kesätyöt.

Noo, ennenvanhaan oli tapana, että ihminen kävi samassa firmassa töissä nuoruudesta vanhuuteen. Ei silloin ketään pelottanut. Jopa sinunkin isoisäsi on saattanut kuulua niihin ihmisiin. Minulla on työpaikallani sellainen asema, että minua ei pelota. Kuulun kalustoon samalla tavalla kuin toimistopöytä; olen siis välttämätön. Minä olen se, jota kuuntelee hartaana niin päällikkö kuin johtajakin, ja jonka kokemusta arvostetaan ja jonka ideoita toteutetaan. Olenhan ollut aikoinani heidän mentorinsa, kun he tulivat taloon.

Itselläni kaksi teiniä ja en aio ängetä mukaan, kun hakevat kesätöitä.

Jotain vikaa on jos 17v. ei suoriudu yksin.

Myös tet paikka pitää hakea itse.

Otin kerran tet harjoittelijan kun opettaja soitti, tajusin että ei koskaan ketään joka ei osaa hoitaa asioita itse. Tyttö oli ihan fiasko.

Sen jälkeen en halunnut enää vastaan hangottelevaa riippakiveä.

Vierailija kirjoitti:

Kahviossani kävi tradenomiopiskelija kysymässä viikonlopputöitä (kassa- ja salityöskentelyä). Tyttö (21v) pamautti palkkatoiveekseen 2 800 €/kk. Kysyin, että mihin palkkatoive perustuu, niin vastaukseksi sain: "Iskä sanoi, että netissä oli lukenut!". Arvatkaa vaan palkkasinko...

Törkeä palkkatoive. Nuoren pitää tyytyä siihen, mitä työnantaja tarjoaa. Jos alalla on TES, sen mukaan tietysti mennään, mutta jos ei, ollaan nöyrinä.

Kyllä sillä 17-vuotiaallakin on hyvä olla CV vaikkei vielä varsinaista työkokemusta olisikaan. Monilla voi olla jonkinlaista hyödyllistä osaamista harrastusten kautta ja CV:ssä voi myös valottaa mille alalle on mahdollisesti tähtäämässä lukion jälkeen. Jos tuleva ala ei ole vielä tiedossa, voi kertoa että haluaa kartuttaa monipuolista työkokemusta. CV:ssä voi kertoa kielitaidosta ja IT-taidoista, mahdollisista palkinnoista, stipendeistä ja luottamustehtävistä. 

Vielä parempi jos jaksaa nähdä hieman vaivaa ja tutustua potentiaaliseen työnantajaan sen verran, että osaa itse ehdottaa minkälaisissa tehtävissä voisi olla avuksi. "Olen huomannut pientä epäjärjestystä tuotteiden esillepanossa ja minulla on muutamia ideoita siitä, miten ne voitaisiin järjestellä niin että asiakkaat löytäisivät helpommin etsimänsä." 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset uudet tilanteet kannattaa käydä aika tarkkaankin läpi etukäteen. Ja tällaisia erilaisia asiointitilanteita olisi hyvä harjoitella jo siinä matkan varrella, että on jonkinlaista kokemusta vieraille aikuisille ihmisille puhumisesta ja asioiden hoitamisesta ennen kuin menee kysymään kesätöitä. Perusasiat, kuten tervehtiminen ja asiansa esittäminen pitäisi tulla luonnostaan ja se vaatii jonkin verran harjoittelua. Puhelimella soittaessa pitää lisätä vielä itsensä esittely ennen kuin kertoo asiansa. 

Ei näitä kukaan osaa itsestään, varsinkin puhelinasiointi voi teineille olla vaikeaa kun ovat tottuneet enempi viestittelemään. Silloin voi ihan hyvin kirjoittaa itselleen jonkun muistilapun johon laittaa ylös tärkeimmät asiat ja aikuisen kanssa käydään läpi, miten tervehditään ja esittäydytään. 

Kaikki harjoittelumahdollisuudet kannattaa käyttää hyödyksi. Kun olette ravintolassa, antakaa lapsen tilata omat ruokansa ja harjoitella tarjoilijalle puhumista. Jos pitää löytää vessa, antakaa lapsen kysyä henkilökunnalta missä täällä on wc. 

Ja vaikka näitä on harjoiteltu, silti saattaa tulla harmistuneelta teiniltä viesti bussista, että "huomasin että mulle on myyty aikuisten lippu vaikka pyysin lasten lippua" ja sitten neuvotaan miten pitää menetellä.

Olet hieno ihminen ja kasvattaja. Arvostan.

Isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnhakua harjoitellaan yläkoulussa monen monta kertaa, ihan käytännössä kätellään, katsotaan silmiin ja esitellään itsensä. Sitä käydään läpi, kun puhutaan kesätöistä ja tet-paikan hankkimisesta.

Onko ap:n lapsella paljon muitakin asioita mennyt ohi? Ehkä siinä on syy siihen, ettei nyt oikein onnistunut.

Mitään ei ole mennyt ohi, poika on TETin käynyt ja minä olen hänelle opastanut käyttäytymisasioita ja työnhakuun liittyviä asioita sen lisäksi, mitä yläasteella opetettiin. Nykyiseen kouluopetukseen kun ei aina voi luottaa, se on niin huonoa ja välinpitämätöntä. Varsinkin yläasteen opetus on luokattoman surkeaa.

Ja sinä tiedät opetuksen tason mistä?

Entisenä yrittäjänä otin kesäksi töihin tyttöjä jotka opiskeli yliopistolla.

Kaikki oli hyviä ja hakivat itsenäisesti töitä.

Käytös oli hyvää ja osasivat puhua.

Omilleni opetan että älä puhu vanhemmista.

Ei mua koskaan vanhemmat kiinnostaneet kun otin nuoren töihin.

Paljon sitä katsoo osaako käyttäytyä, miten puhuu, onko siisti ja reipas.

Kyllä olemuksesta tulee esille moni asia.

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Miksi ihmeessä huoltajan pitää olla mukana, kun hakee kesätöitä? Antaa negatiivisen kuvan nuoresta, kun tarvitsee esiliinaa tuollaiseen.

Joskus aikuiset ihmiset kohtelevat todella tylysti nuoria, kun luulevat, ettei kukaan näe. On myös hyvä, että vanhemmat näkevät, millaisen tyypit hoteisiin se nuori jää (onko teinityttöä vastassa joku limakala). Nuori voi myös tarvita kuljetuksen paikan päälle. Jos on jokin kauppa kyseessä, miksei se äiti/isä voi siinä samalla tehdä ostoksensa, kun nuori hoitaa oman asiansa. Toisaalta sitten sekin on hyvä, että se mahdollinen kesätyöpomo näkee, että nuorella on fiksut vanhemmat eikä koko perhe ole mitään räkä-poskella-farkut-polvissa-tyyppejä.

Ei kai ne vanhemmatki oo tulossa töihin sinne, vai miksi ne täytyy nähdä?

Onko "fiksujen" vanhempien lapsi jotenkin parempi työntekijä kun "ei-niin-fiksujen"?

Isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä kirjoitti:

Voit toki jatkaa. Itse menin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani 17-vuotiaana ja sain hyvän todistuksen. Seuraavana kesänä toiseen firmaan, ja taas hyvä arvostelu. Nyt olen ollut 30 vuotta samassa työpaikassa, ja minulla on siellä vankkumaton ja arvostettu status. Jatkanko vielä?

Mua kyllä pelottais ihan pirusti jos mun työkokemus olis lähinnä vain yhdestä paikasta. Tai siis vain yhdestä paikasta poislukien kesätyöt.

Noo, ennenvanhaan oli tapana, että ihminen kävi samassa firmassa töissä nuoruudesta vanhuuteen. Ei silloin ketään pelottanut. Jopa sinunkin isoisäsi on saattanut kuulua niihin ihmisiin. Minulla on työpaikallani sellainen asema, että minua ei pelota. Kuulun kalustoon samalla tavalla kuin toimistopöytä; olen siis välttämätön. Minä olen se, jota kuuntelee hartaana niin päällikkö kuin johtajakin, ja jonka kokemusta arvostetaan ja jonka ideoita toteutetaan. Olenhan ollut aikoinani heidän mentorinsa, kun he tulivat taloon.

Meilläpäin on ollut tapana mennä eteenpäin elämässä, eikä jämähtää niihin tuttuihin kuvioihin, vaan ottaa hyvin laskelmoituja riskejä jotka yleensä kannattaa, jo isoisä ymmärsi että ei kaikkea kannata laittaa yhden kortin varaan.

Vierailija kirjoitti:

Isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnhakua harjoitellaan yläkoulussa monen monta kertaa, ihan käytännössä kätellään, katsotaan silmiin ja esitellään itsensä. Sitä käydään läpi, kun puhutaan kesätöistä ja tet-paikan hankkimisesta.

Onko ap:n lapsella paljon muitakin asioita mennyt ohi? Ehkä siinä on syy siihen, ettei nyt oikein onnistunut.

Mitään ei ole mennyt ohi, poika on TETin käynyt ja minä olen hänelle opastanut käyttäytymisasioita ja työnhakuun liittyviä asioita sen lisäksi, mitä yläasteella opetettiin. Nykyiseen kouluopetukseen kun ei aina voi luottaa, se on niin huonoa ja välinpitämätöntä. Varsinkin yläasteen opetus on luokattoman surkeaa.

Ja sinä tiedät opetuksen tason mistä?

Tiedän opetuksen tason siitä, mitä nuoreni ja heidän koulukaverinsa ovat kertoneet; oppilaat kaipaavat auktoriteettiopettajaa, mutta sellaista ei ole. He ovat sanoneet haluavansa jonkun, joka todella OPETTAA ja tenttaa faktatietoa, eikä ainoastaan ole läsnä ja anna oppilaiden tehdä mitä haluavat. On vain epävarmoja, huonosti opettavia opettajia, ja yhä useammin ja useammin heidän sijaisiaan vailla koulutusta. Et kai sinä kuulu heihin?

Vierailija kirjoitti:

Isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä kirjoitti:

Voit toki jatkaa. Itse menin ensimmäiseen kesätyöpaikkaani 17-vuotiaana ja sain hyvän todistuksen. Seuraavana kesänä toiseen firmaan, ja taas hyvä arvostelu. Nyt olen ollut 30 vuotta samassa työpaikassa, ja minulla on siellä vankkumaton ja arvostettu status. Jatkanko vielä?

Mua kyllä pelottais ihan pirusti jos mun työkokemus olis lähinnä vain yhdestä paikasta. Tai siis vain yhdestä paikasta poislukien kesätyöt.

Noo, ennenvanhaan oli tapana, että ihminen kävi samassa firmassa töissä nuoruudesta vanhuuteen. Ei silloin ketään pelottanut. Jopa sinunkin isoisäsi on saattanut kuulua niihin ihmisiin. Minulla on työpaikallani sellainen asema, että minua ei pelota. Kuulun kalustoon samalla tavalla kuin toimistopöytä; olen siis välttämätön. Minä olen se, jota kuuntelee hartaana niin päällikkö kuin johtajakin, ja jonka kokemusta arvostetaan ja jonka ideoita toteutetaan. Olenhan ollut aikoinani heidän mentorinsa, kun he tulivat taloon.

Meilläpäin on ollut tapana mennä eteenpäin elämässä, eikä jämähtää niihin tuttuihin kuvioihin, vaan ottaa hyvin laskelmoituja riskejä jotka yleensä kannattaa, jo isoisä ymmärsi että ei kaikkea kannata laittaa yhden kortin varaan.

Jaa. Meillä päin taas on ollut tapana mennä eteenpäin ei vain elämässä, vaan myös työelämässä, jämähtämättä tuttuihin kuvioihin. Näin meillä. En tee samaa työtä kuin tein 30 v. sitten.

Tosin muutos itsessään tuskin on tavoiteltava päämäärä (miten se voisikaan olla päämäärä, jos päämäärä muuttuu ja sirtyy joka muutoksen jälkeen yhä kauemmaksi?) - vai onko muuttuminen sinulle itseisarvo, ja jos on, millä perusteella?

Sun olisi pitänyt jäädä ulkopuolelle odottamaan poikaa. 

Teititellä 

Katsoa silmiin

Puhua selkeästi

Ei saa ikinä puhua työpaikalla yleiskieltä vain ja ainoastaan kirja kieltä. 

Mutta hienosti olet onnistunut toimtettoman tenavan kasvattaa jolla ei edes kunnon cv:tä. Voi luoja. 

En ymmärrä, miksi töitä hakiessa pitäisi puhua niin hemmetin hienostuneesti? Ei ihme että ihmiset stressaa ja on masennusta paljon, kun kaikesta tehdään niin hiton vaikeaa. Miksi työpaikalle ei voi vaan mennä kysymään töitä, ilman, että pitää miljoona kertaa miettiä, mitä sanoo, miten sanoo, millä äänensävyllä sanoo, eihän vaan oo ryppyjä paidassa, eihän oo ääni käheä, enhän vaan haise millekään ym diipadaapa!

Minä menin kerran eräälle huoltoasemalle kysymään töitä, ihan tuosta noin vaan suoraan sinne sisälle ja tiskille ja kysyin "Hei. Oisko teillä tarjota töitä?". Myyjä sanoi, että kutsuu toisen henkilön paikalle, joka näitä asioita hoitaa että odotappas hetki. Kysyin saman sitten siltä toiselta ja se vastas että kyllähän niitä vois löytyä ja pikkunen haastattelu siinä sivussa nopeasti, kysyi onko kokemusta/koulutusta/mitä osaan ja sitten sovittiin että alotan seuraavana päivänä ja tehdään soppari.

Ja tämä ei tapahtunu missään 40 luvulla, jolloin "kaikki oli niin paljon helpompaa" vaan ihan tässä pari vuotta sitten. Ja ei, empä myöskään tuntenu tätä ihmistä, eikä koko firma ollu tuttu, että en päässy suhteilla.

Enkä ollu mitenkään valmistautunu edes pukeutumisen suhteen tuonne, päätin vaan kaupungilla hengaillessa että käyn kysymässä nyt jostain töitä. 

Älkää jaksako tehdä kaikesta niin vaikeaa! Ei ne teidänkään muksut uskalla koskaan enään edes hakea töitä, jos alatte läksyttään siitä, että ei noin voi töitä hakea, ei noin saa sanoa.. Eikö oo tärkeintä että edes yrittää hakea niitä töitä..

Kaikki mita rakastan kirjoitti:

Sun olisi pitänyt jäädä ulkopuolelle odottamaan poikaa. 

Teititellä 

Katsoa silmiin

Puhua selkeästi

Ei saa ikinä puhua työpaikalla yleiskieltä vain ja ainoastaan kirja kieltä. 

Mutta hienosti olet onnistunut toimtettoman tenavan kasvattaa jolla ei edes kunnon cv:tä. Voi luoja. 

Joo sama mielttä , puhhua selkesti ja vain kirja keiltä ! ainoa soumen viraleinen keili ....

Meidän firmassa kävi kaksi nuorta kysymässä kesätöitä. Toinen 14 ja toinen 17. Ilman vanhempiaan ja molemmat erikseen.

Ihan loistavia nuoria. Hekin tulivat kysymään ekalta jonka näkivät, eli minulta, töitä. Ihan reippaasti vaan, moi olisin kiinnostunut kesätöistä. Olisko teillä? Ja sitten esittelyt. Ei sihen muuta tarvita.

En vastaa rekrystä mutta pomo oli sitä mieltä että jotain voisi löytyä kun kerran niin reippaasti tulivat töitä pyytämään.

14-vuotias ihan yksin ja teillä ei melkein aikuinen pysty yksin töitä hommaamaan.

Oma tyttö on kaikki työpaikkansa hoitanut itse (nyt siis 18 v). Paitsi ensimmäisen, mutta se nyt oli asia erikseen (ei kuukauden vanhalta voi odottaa itsenäistä työnhakua). Sekä tet-paikat että "oikeat" työt hän on käynyt kysymässä paikan päällä, ei nettilomakkeita tai sähköpostilla.

Yhden kerran olen joutunut puuttumaan asioihin, työnantaja ei suostunut useista pyynnöistä huolimatta antamaan a) työsopimusta, b) työvuorolistoja (ajoissa ja niihin tehtiin yksipuolisesti muutoksia) ja c) palkkakuittia. Ensimmäistä ja jälkimmäistä ei ole tähän päivään mennessä näkynyt. Töihin ei tarvinnut enää mennä sen jälkeen kun liitto alkoi kyselemään noiden perään. Palkka tuli kyllä kerran mutta sen oikeutta ei ole voitu tarkastaa (ilmeisesti verot maksettu, näkee sitten keväämmällä kun tulee veroehdotukset), lomakorvauksia tuskin maksettu. Yllättäen myös työtodistus jäi tästä kahvilasta saamatta.