Jos ihastuu psykoterapeuttiinsa, onko terapia "pakko" tai siis järkevintä lopettaa?

Pääsit eilen palstan hullulistalle.

Ei kannata lopettaa.

Tuo on täysin normaalia, terapiaprosessiin kuuluvaa tunteensiirtoa. Vaikka tuntuisi nololta tai vaikealta, kannattaa kertoa terapautille ihastuksen tunteista. - Hän varmaan on joka tapauksessa huomannut jo.

Vierailija kirjoitti:

Pääsit eilen palstan hullulistalle.

:D

Entäs jos terapeutti ihastuu asiakkaaseen, pitääkö hänen vaihtaa potilasta?

Tästä syystä otin naisena naisterapeutin. Minusta olisi ollut supernoloa ihastua, vaikka tiedänkin sen olevan normaalia.

Kannattaa lopettaa. Mä ihastuin mun terapeuttiin ja nyt harkitsen terapiaan menemistä siitä syystä kun en pääse yli ihastumisestani.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos terapeutti ihastuu asiakkaaseen, pitääkö hänen vaihtaa potilasta?

Näin päin kyllä, jos terapeutti huomaa, ettei osaa käsitellä ihastuksen tunnetta ammatillisesti ja se alkaa vaikuttaa yhteistyöhön.

Kuten jo aiemminkin vastattua, on aivan normaalia, että terapoitava kokee vahvojakin tunteita terapeuttiaan kohtaan prosessin aikana. Usein ne heijastelevat juuri samoja tunteita ja ongelmia, joiden vuoksi terapialle on tarvetta. Esimerkiksi muut ihmiset vihamielisiksi tulkitseva henkilö luonnollisesti voi terapiasuhteen syvetessä "ymmärtää" myös terapeutin olevan vihamielinen häntä kohtaan, vaikkei näin todellisuudessa olisi. Sama ihastuksen ja muiden tuntemusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä otin naisena naisterapeutin. Minusta olisi ollut supernoloa ihastua, vaikka tiedänkin sen olevan normaalia.

Mä ihastuin naisterapeuttiin vaikka olen itsekin nainen. :/ en ole kuitenkaan tuo terapiahullu jos sillä nyt mitään merkitystä on. Kai se on aika yleistä ihastua auttajaan.

Mistä se johtuu? En ole ap mutta kokenut samaa....kyseessä ei ollut mies. Ahdistuin valtavasti. Pelkään että sama toistuu....

Ton takia epäröin terapian aloittamista. Mä olen ihan varma, että ihastun terapeuttiini sukupuolesta riippumatta ja tulen hänestä riippuvaiseksi. Ja sitten se terapian loppuminen on liian kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Ton takia epäröin terapian aloittamista. Mä olen ihan varma, että ihastun terapeuttiini sukupuolesta riippumatta ja tulen hänestä riippuvaiseksi. Ja sitten se terapian loppuminen on liian kamalaa.

Sinulle tehdään siellä kyllä hyvin selväksi kuinka ”hierarkia” toimii asiakkaan ja ammattilaisen välillä - tavalla tai toisella. Ja kukaan tuskin haluaa olla säälittävän yksipuolisesti ihastunut johonkin, joka tuntee lähinnä sääliä heikkouttasi kohtaan? Että rohkeasti sinne vaan - palaudut kyllä ruotuun ja riippuvuutesikin voi parantua!

Kiitos vastauksista. Olen siis itse nainen ja terapeuttikin on nainen :/ Miesteraapeuttia en halunnut, koska traumaattisia kokemuksia miehistä, enkä koe osaavani olla avoin heidän seurassa. Ihan heteroseksuaali olen kuitenkin (tähän ikään, 35v asti, ainakin luullut olevani ). Terapeutti on tullut jo mun uniinkin ja siitä kerroin mutta en ihastumisesta, en kehtaa :( Muuten olen hänelle voinut puhua kaikista sellaisista asioista joista en aiemmin koskaan muille. ap

Eiköhän siinä ihastu ammattirooliin, siviilissä tuskin tulisi juttua pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä ihastu ammattirooliin, siviilissä tuskin tulisi juttua pidempään.

Tietysti. Ammattirooli on aina rooli. Siviili ja ystävät/rakastetut tuntevat ”toisen” persoonan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä ihastu ammattirooliin, siviilissä tuskin tulisi juttua pidempään.

Mä kyllä haaveissani työnnän pääni jaa suuni mun terapeutin rinnoille ja vaikka minne, eikä hän ammattiroolissaan kuitenkaan heilu rinnat paljaana.

Ihastuminen on tunne. Tunteista puhutaan terapiassa. Terapeuttiin kohdistuu usein vahvoja tunteita joita on hyvä käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä ihastu ammattirooliin, siviilissä tuskin tulisi juttua pidempään.

Mä kyllä haaveissani työnnän pääni jaa suuni mun terapeutin rinnoille ja vaikka minne, eikä hän ammattiroolissaan kuitenkaan heilu rinnat paljaana.

Taitaapi olla lataamon paikka. Sinne hetkeksi ”työntelemään” ja rauhoittumaan ”fantasioinesi”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä ihastu ammattirooliin, siviilissä tuskin tulisi juttua pidempään.

Mä kyllä haaveissani työnnän pääni jaa suuni mun terapeutin rinnoille ja vaikka minne, eikä hän ammattiroolissaan kuitenkaan heilu rinnat paljaana.

Taitaapi olla lataamon paikka. Sinne hetkeksi ”työntelemään” ja rauhoittumaan ”fantasioinesi”.

Lataamo vois olla aika täynnä jos ihmiset sinne haaveilusta joutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä ihastu ammattirooliin, siviilissä tuskin tulisi juttua pidempään.

Mä kyllä haaveissani työnnän pääni jaa suuni mun terapeutin rinnoille ja vaikka minne, eikä hän ammattiroolissaan kuitenkaan heilu rinnat paljaana.

Taitaapi olla lataamon paikka. Sinne hetkeksi ”työntelemään” ja rauhoittumaan ”fantasioinesi”.

En nyt tiedä oletitkokaan, mutta koen tarvetta ilmaista erikseen että tämä kommentti ei ollut minun, ap:n. Mun tunteissa ei niinkään ole seksuaalisista tuntemuksista kyse, vaan jostain ihmeen kaipauksesta, ajattelen häntä usein, odotan tapaamisia ja olen viime aikoina huomannut tietyllä tavalla alkaneeni "jännittää" häntä ihan kuin treffeillä miespuolisia ihastuksia. Vaikea selittää :/ Lisäksi tuo, että en haluaisi "luopua" hänestä, mutta en tiedä mihin tämä tällaisenaan johtaa - löhinnä se, maksanko turhasta (ei ole ihan halpaa enkä ole varakas) jos ja kun omat tunteeni estävät sen, että terapiasuhde voisi enää olla avoin. ap

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on tunne. Tunteista puhutaan terapiassa. Terapeuttiin kohdistuu usein vahvoja tunteita joita on hyvä käsitellä.

Kuinka niitä tunteita voisi käsitellä? Ei kai nyt kukaan kehtaa sanoa terapeutille, että hitto sä oot kuuma ja mä niin haluun sua, vaikka niin ajattelisi koko ajan.