Lue keskustelun säännöt.
Jos ihastuu psykoterapeuttiinsa, onko terapia "pakko" tai siis järkevintä lopettaa?
Kommentit (41)
Juu, ihan kaikkea ei kannata ääneen sanoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ihastunut aina miespuoliseen terapeuttiin. Toinen näistä änkytti ja punasteli mun seurassa.
Nyt on naispuolinen ja samanikäinen. Paljon helpompaa kaikki kun terapeutti on samaa sukupuolta. Meillä on kaverillinen tunnelma ja voin vuodattaa ihan kaiken.
Mä olen tällä hetkellä ihastunut mun psyk.hoitajanaiseen, olen itsekin nainen. No ei se nyt mitään oikeaa terapiaa ole, mutta en voi kuvitella ikinä tuollaista asiaa ääneen sanovani. Parasta vain olla hiljaa ja kärvistellä.🤫😬
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tällä hetkellä ihastunut mun psyk.hoitajanaiseen, olen itsekin nainen. No ei se nyt mitään oikeaa terapiaa ole, mutta en voi kuvitella ikinä tuollaista asiaa ääneen sanovani. Parasta vain olla hiljaa ja kärvistellä.🤫😬
Mäkin olin ja oli siksi pakko lopettaa koko juttu 😐
Ehkä voisit yrittää sanoa, että olet vähän alkanut jännittää terapiakäyntejä, kun ajattelet häntä aika paljon, ja että ujostuttaa puhua siitä.
Terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin.
Nuo tuntemukset ovat ihan tavallisia, jokainen terapeutti törmää niihin kaiken aikaa. Heillä koulutuksessa käsitellään näiden käsittelyä! - Asiakkaalle ne tietenkin ovat ainutkertaisia.
Lopettaminen olisi virhe, ihastumisesi osoittaa vain että terapiaprosessi etenee. Ja kuten sanottua, hän varmasti tietää jo, mutta ei tietenkään ota asiaa esiin. Etenette sinun tahdillasi!
Tsemppiä! ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit yrittää sanoa, että olet vähän alkanut jännittää terapiakäyntejä, kun ajattelet häntä aika paljon, ja että ujostuttaa puhua siitä.
Terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin.
Nuo tuntemukset ovat ihan tavallisia, jokainen terapeutti törmää niihin kaiken aikaa. Heillä koulutuksessa käsitellään näiden käsittelyä! - Asiakkaalle ne tietenkin ovat ainutkertaisia.
Lopettaminen olisi virhe, ihastumisesi osoittaa vain että terapiaprosessi etenee. Ja kuten sanottua, hän varmasti tietää jo, mutta ei tietenkään ota asiaa esiin. Etenette sinun tahdillasi!
Tsemppiä! ❤
Minä kyllä vahvasti epäilen että tietää - eivät he sentään mitään oraakkeleita ole. Tuollainen epämääräinen ”mua vähän jänskättää täällä”-tyyli voi viedä vielä syvemmälle pimeään metsään.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lopettaa. Mä ihastuin mun terapeuttiin ja nyt harkitsen terapiaan menemistä siitä syystä kun en pääse yli ihastumisestani.
Älä lopeta. Minä olen ollut tulisen ihastunut lääkäriin, terapeuttiin ja fysioterapeuttiin. Kaikkiin joilta olen saanut apua omaan hätään tai pahaan oloon. Järjellä ajatellen tiesin että se on vain tunteensiirtoa mutta kuitenkin mietin josko tästä tulisi oikea suhde. :-D En onneksi koskaan tunnustanut rakkauttani. :-D Kaikki ne hiipuivat hitaasti ihan omaan mahdottomuuteensa. Nykyään ne vain naurattavat. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit yrittää sanoa, että olet vähän alkanut jännittää terapiakäyntejä, kun ajattelet häntä aika paljon, ja että ujostuttaa puhua siitä.
Terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin.
Nuo tuntemukset ovat ihan tavallisia, jokainen terapeutti törmää niihin kaiken aikaa. Heillä koulutuksessa käsitellään näiden käsittelyä! - Asiakkaalle ne tietenkin ovat ainutkertaisia.
Lopettaminen olisi virhe, ihastumisesi osoittaa vain että terapiaprosessi etenee. Ja kuten sanottua, hän varmasti tietää jo, mutta ei tietenkään ota asiaa esiin. Etenette sinun tahdillasi!
Tsemppiä! ❤
Minä kyllä vahvasti epäilen että tietää - eivät he sentään mitään oraakkeleita ole. Tuollainen epämääräinen ”mua vähän jänskättää täällä”-tyyli voi viedä vielä syvemmälle pimeään metsään.
No psykiatrit ja psykoterapeutit ovat tottuneet tarkkailemaan ihmisiä. Jos aiemmin avoin, keskusteleva suhde muuttuu pingottuneeksi ja jännittyneeksi, ei tarvitse olla oraakkeli päätelläkseen mistä voi olla kyse.
Mistä "pimeästä metsästä" muuten puhut? Ei ihastumisen tunteessa ole mitään kieroutunutta tai väärää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit yrittää sanoa, että olet vähän alkanut jännittää terapiakäyntejä, kun ajattelet häntä aika paljon, ja että ujostuttaa puhua siitä.
Terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin.
Nuo tuntemukset ovat ihan tavallisia, jokainen terapeutti törmää niihin kaiken aikaa. Heillä koulutuksessa käsitellään näiden käsittelyä! - Asiakkaalle ne tietenkin ovat ainutkertaisia.
Lopettaminen olisi virhe, ihastumisesi osoittaa vain että terapiaprosessi etenee. Ja kuten sanottua, hän varmasti tietää jo, mutta ei tietenkään ota asiaa esiin. Etenette sinun tahdillasi!
Tsemppiä! ❤
Minä kyllä vahvasti epäilen että tietää - eivät he sentään mitään oraakkeleita ole. Tuollainen epämääräinen ”mua vähän jänskättää täällä”-tyyli voi viedä vielä syvemmälle pimeään metsään.
No psykiatrit ja psykoterapeutit ovat tottuneet tarkkailemaan ihmisiä. Jos aiemmin avoin, keskusteleva suhde muuttuu pingottuneeksi ja jännittyneeksi, ei tarvitse olla oraakkeli päätelläkseen mistä voi olla kyse.
Mistä "pimeästä metsästä" muuten puhut? Ei ihastumisen tunteessa ole mitään kieroutunutta tai väärää!
Siitä missä Susi syö Pienen Punahilkan? Joo, tämä analyysista. Psykiatri kyllä, erittäin kokenut terapeuttikin, mutta läheskään aina terapeutti ei sitä ole. Ihastuminen on mitä hienoin tunne, mutta läheskään kaikki terapeutit eivät totta tosiaan ole valmiita ottamaan fantasioita itsestään vastaan, saatika käsittelemään asiaa niin, ettei asiakas joka tapauksessa lopeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit yrittää sanoa, että olet vähän alkanut jännittää terapiakäyntejä, kun ajattelet häntä aika paljon, ja että ujostuttaa puhua siitä.
Terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin.
Nuo tuntemukset ovat ihan tavallisia, jokainen terapeutti törmää niihin kaiken aikaa. Heillä koulutuksessa käsitellään näiden käsittelyä! - Asiakkaalle ne tietenkin ovat ainutkertaisia.
Lopettaminen olisi virhe, ihastumisesi osoittaa vain että terapiaprosessi etenee. Ja kuten sanottua, hän varmasti tietää jo, mutta ei tietenkään ota asiaa esiin. Etenette sinun tahdillasi!
Tsemppiä! ❤
Minä kyllä vahvasti epäilen että tietää - eivät he sentään mitään oraakkeleita ole. Tuollainen epämääräinen ”mua vähän jänskättää täällä”-tyyli voi viedä vielä syvemmälle pimeään metsään.
No psykiatrit ja psykoterapeutit ovat tottuneet tarkkailemaan ihmisiä. Jos aiemmin avoin, keskusteleva suhde muuttuu pingottuneeksi ja jännittyneeksi, ei tarvitse olla oraakkeli päätelläkseen mistä voi olla kyse.
Mistä "pimeästä metsästä" muuten puhut? Ei ihastumisen tunteessa ole mitään kieroutunutta tai väärää!
Pakko sanoa täältä sivusta, että ei yhtäkkinen jännittäminen jonkun seurassa johdu aina ihastumisesta. Mulle on käynyt kymmeniä kertoja eri ihmisten kanssa niin, että jostain pikku jutusta olen esim. nolostunut ja se on jäänyt "päälle". Monesti jopa huomaa (tai luulee huomaavansa?) että toinenkin tajuaa että tässä on jotain outoa, ja hänkin vaikuttaa kiusaantuneelta, ja sitten alkaa pelätä että hän luulee minun olevan ihastunut ja sitten nolottaa vielä enemmän!
Eikä kyseisestä asiasta pysty puhumaan koska välit eivät ole niin läheiset ja avoimet. Ei myöskään terapiasuhteet ole läheskään aina niin avoimet että kaikenlaisista tunteista pystyisi puhumaan, mikä tietysti vaikeuttaa asioita entisestään kun ei saa kissaa pöydälle, oli sitte kyse ihastumisesta tai jostakin muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit yrittää sanoa, että olet vähän alkanut jännittää terapiakäyntejä, kun ajattelet häntä aika paljon, ja että ujostuttaa puhua siitä.
Terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin.
Nuo tuntemukset ovat ihan tavallisia, jokainen terapeutti törmää niihin kaiken aikaa. Heillä koulutuksessa käsitellään näiden käsittelyä! - Asiakkaalle ne tietenkin ovat ainutkertaisia.
Lopettaminen olisi virhe, ihastumisesi osoittaa vain että terapiaprosessi etenee. Ja kuten sanottua, hän varmasti tietää jo, mutta ei tietenkään ota asiaa esiin. Etenette sinun tahdillasi!
Tsemppiä! ❤
Minä kyllä vahvasti epäilen että tietää - eivät he sentään mitään oraakkeleita ole. Tuollainen epämääräinen ”mua vähän jänskättää täällä”-tyyli voi viedä vielä syvemmälle pimeään metsään.
No psykiatrit ja psykoterapeutit ovat tottuneet tarkkailemaan ihmisiä. Jos aiemmin avoin, keskusteleva suhde muuttuu pingottuneeksi ja jännittyneeksi, ei tarvitse olla oraakkeli päätelläkseen mistä voi olla kyse.
Mistä "pimeästä metsästä" muuten puhut? Ei ihastumisen tunteessa ole mitään kieroutunutta tai väärää!
Pakko sanoa täältä sivusta, että ei yhtäkkinen jännittäminen jonkun seurassa johdu aina ihastumisesta. Mulle on käynyt kymmeniä kertoja eri ihmisten kanssa niin, että jostain pikku jutusta olen esim. nolostunut ja se on jäänyt "päälle". Monesti jopa huomaa (tai luulee huomaavansa?) että toinenkin tajuaa että tässä on jotain outoa, ja hänkin vaikuttaa kiusaantuneelta, ja sitten alkaa pelätä että hän luulee minun olevan ihastunut ja sitten nolottaa vielä enemmän!
Eikä kyseisestä asiasta pysty puhumaan koska välit eivät ole niin läheiset ja avoimet. Ei myöskään terapiasuhteet ole läheskään aina niin avoimet että kaikenlaisista tunteista pystyisi puhumaan, mikä tietysti vaikeuttaa asioita entisestään kun ei saa kissaa pöydälle, oli sitte kyse ihastumisesta tai jostakin muusta.
Minä olen myös suuttunut aivan järjettömästi - terapeutin tajuamatta - ja muuttunut kireäksi ja lähes puhumattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit yrittää sanoa, että olet vähän alkanut jännittää terapiakäyntejä, kun ajattelet häntä aika paljon, ja että ujostuttaa puhua siitä.
Terapeutti hoitaa homman siitä eteenpäin.
Nuo tuntemukset ovat ihan tavallisia, jokainen terapeutti törmää niihin kaiken aikaa. Heillä koulutuksessa käsitellään näiden käsittelyä! - Asiakkaalle ne tietenkin ovat ainutkertaisia.
Lopettaminen olisi virhe, ihastumisesi osoittaa vain että terapiaprosessi etenee. Ja kuten sanottua, hän varmasti tietää jo, mutta ei tietenkään ota asiaa esiin. Etenette sinun tahdillasi!
Tsemppiä! ❤
Minä kyllä vahvasti epäilen että tietää - eivät he sentään mitään oraakkeleita ole. Tuollainen epämääräinen ”mua vähän jänskättää täällä”-tyyli voi viedä vielä syvemmälle pimeään metsään.
No psykiatrit ja psykoterapeutit ovat tottuneet tarkkailemaan ihmisiä. Jos aiemmin avoin, keskusteleva suhde muuttuu pingottuneeksi ja jännittyneeksi, ei tarvitse olla oraakkeli päätelläkseen mistä voi olla kyse.
Mistä "pimeästä metsästä" muuten puhut? Ei ihastumisen tunteessa ole mitään kieroutunutta tai väärää!
Siitä missä Susi syö Pienen Punahilkan? Joo, tämä analyysista. Psykiatri kyllä, erittäin kokenut terapeuttikin, mutta läheskään aina terapeutti ei sitä ole. Ihastuminen on mitä hienoin tunne, mutta läheskään kaikki terapeutit eivät totta tosiaan ole valmiita ottamaan fantasioita itsestään vastaan, saatika käsittelemään asiaa niin, ettei asiakas joka tapauksessa lopeta.
😀 Että semmoinen satu... 😉
Vakavasti: en suositellutkaan kertomaan fantasioista, vaan lähestymään aihetta varovasti.
Ap erityisesti painotti, ettei tunteissa ole seksuaalista viritettä, vaan että terapeutti on muodostunut "erityiseksi". Tuossa ei ole mitään outoa tai kummallista, jokainen yhtään kokenut terapeutti selviää tuosta varmasti.
Ja terapeuteillakin on jatkuva oma terapiasuhde, jossa voi käsitellä hankalia tunteita/tilanteita...
Googleta transferenssi tai tunteensiirto! Asiakas ei "ihastu" terapeuttiin ihmisenä, vaikka siltä tuntuu, vaan siihen tunteeseen, jonka hyvä, luottamuksellinen terapeuttinen suhde antaa.
Terapiasuhteessa mm. peilataan omia, vanhoja ihmissuhteita ja tunteita, sekä hyviä että huonoja, tai haetaan terapiasta sellaisia kokemuksia joita vaille on jäänyt, tai joita kaipaa. Nämä tuntemukset sitten heijastuvat terapeutin persoonaan.
34 jatkaa: totta kai kireys tai jännittäminen voi johtua melkein mistä vaan!
Tuossa yksi edellinen kirjoittaja kertoi vihan tunteista - sekin on normaalia.
Esim. minulle ei psykoanalyyttinen terapia sopinut, ja halusin lopettaa. Silloinen terapeuttini arvioi, että minulle sopisi paremmin kognitiivinen lähestymistapa, ja hän oli oikeassa. Pidin puolen vuoden tauon, ja otin yhteyttä hänen suosittelemaansa kollegaan. Uusi terapiasuhde oli onnistunut, ja todella auttoi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä jännitin ensimmäisestä sanasta alkaen jutustelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Ihmettelen mistä hän yhtäkkiä olisi hoksannut, että vapinani alkoi johtumaan hänestä. Ihmisethän on yleensäkin terapiaan mennessä ahdistuneita ja jännittyneitä. En minä ainakaan koskaan jutustellut vapautuneesti vaan pieni paniikki oli päällä ja siihen vielä päälle tuo ihastuminen. Oli kyllä ahdistavaa, mutta hän oli ihana.
Toivottavasti ei ole Helsingin Psykoterapiainstituutissa (https://areena.yle.fi/1-4303250) opiskellut epäpätevä terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä jännitin ensimmäisestä sanasta alkaen jutustelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Ihmettelen mistä hän yhtäkkiä olisi hoksannut, että vapinani alkoi johtumaan hänestä. Ihmisethän on yleensäkin terapiaan mennessä ahdistuneita ja jännittyneitä. En minä ainakaan koskaan jutustellut vapautuneesti vaan pieni paniikki oli päällä ja siihen vielä päälle tuo ihastuminen. Oli kyllä ahdistavaa, mutta hän oli ihana.
Sanoinkin, että jos se terapiasuhde muuttuu pingottuneeksi ja jännittyneeksi, terapeutti osaa ajatella jonkin asian muuttuneen.
Minuakin jännitti terapeutti aluksi, se on varmasti ihan normaalia!
34
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei ole Helsingin Psykoterapiainstituutissa (https://areena.yle.fi/1-4303250) opiskellut epäpätevä terapeutti.
Niin. Täällaiselle kun avautuisi intiimisti, niin haluaisin minä kuulla sen ”ratkaisukeskeisen” ehdotuksen tilanteen hoitamiseksi. Hohhoijaa.
No joo. En nyt ole ihastunut terapeuttiini, mutta mulla on sellainen pää, etten osaa puhua ongelmistani hekkouksistani miehelle. Olen itse mies. Naiselle on helpompi avautua ja kokemani mukaan ovat empaattisempia.
Miehelle puhuessa tulee jotenkin nolo tai alentuva olo, kun joutuu kertomaan 'tervepäiselle' miehelle olevansa itse niin heikko, että tarvitsee terapiaa.
Naiset on jotenkin ainakin minulle parempi vaihtoehto. Ja onhan kivan näköistä naisterapeuttia hauskempi katsella, kuin jotain äijää. Mutta mitään ihastumista ei ole ollut. Sen verran luulisin heidän olevan ammatillisia työssään, että turha päästää mieleensä sellaisia asioita.
Tänään muten olin ja puhuttiin omasta parisuhteestani ja valitin sitä, että seksi on vähän kaavoihin kangistunutta.
Nainen käski rohkeasti ehdottamaan naiselleni uusia juttuja makuuhuoneessa ja asiasta puhuttiin ihan rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei ole Helsingin Psykoterapiainstituutissa (https://areena.yle.fi/1-4303250) opiskellut epäpätevä terapeutti.
Niin. Täällaiselle kun avautuisi intiimisti, niin haluaisin minä kuulla sen ”ratkaisukeskeisen” ehdotuksen tilanteen hoitamiseksi. Hohhoijaa.
Jos teraupeutti on epäpätevä, transferenssia tuskin tapahtuu.
Ja edelleenkään en suosittele fantasioista puhumista minkään ammattikunnan edustajalle, ellei se ole relevanttia diagnostiikan tai tervehtymisen kannalta. Jos esim pedofiili hakeutuu hoitoon, käy tietenkin ilmi, että fantasioita on, mutta ei niitä yksityiskohtaisesti käsitellä.....
Suosittelen muuten selvittämään psykoterapeutin pätevyyden - omani oli Kelan hyväksymä vaativan erityistason terapeutti. Asioin hänen kanssaan luottavaisin mielin.
Tämä! Joku täällä varmasti kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoo, että kuinka siinä kävikään kun avautui (samaa sukupuolta olevan) terapeutin olevan tosi hot - puhumattakaan tuolla aiemmin kuvatuista ”työntelyistä”? Tunteista puhumisen lässytystä hoetaan kyllä mantrana - entäpä kun läväyttää pöydälle oikesti henkilökohtaisen tabun?