Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen ja etävanhemman tapaamiset, mitä mieltä?
15.02.2018 |
Meillä on nyt tilanne, että lapsi on siirtynyt kulkemaan etävanhemman luo julkisilla kulkuvälineillä kun ennen on enimmäkseen sekä viety, että haettu lapsi meidän toimesta. Nyt ongelmaksi meinaa muodostua maksut eli etävanhempi on sitä mieltä, että minun pitää laittaa lapselle aina lippuraha mukaan tai hän ei laita lasta tulemaan kotiin, hän ei siis maksa lippua periaatteeseen vedoten. Kyse on noin viidestä eurosta. Minusta tämä ei ole järkevää tai edes oikein, sillä olemme kuljettaneet lasta vuosia huomattavasti korkeammilla kustannuksilla pyytämättä häneltä senttiäkään eikä hän olisi maksanutkaan, sen on tehnyt aiemmin selväksi. Kuitenkin nyt kun hänelle uhkaa tulla n. viiden euron kustannus kaksi kertaa kuukaudessa, ei asia ole enää ok että jokainen hoitaa omat kustannuksensa. Tämä meni nyt jo niin pitkälle, että hän laskee paljonko minulle maksaa bensat tuoda lapsi asemalle ja vertaa niitä hänelle aiheutuviin kustannuksiin ja pyytää tasaaman eron. Minusta tämä on turhaa, sillä karkeasti arvioituna kustannukset ovat lähes samat ja toisaalta ei minulla ole sellaisia mittareita joilla tarkan kulutuksen saisi edes selville. Toki osaan laskea kilometrit kertaa arvioitu kulutus, mutta siitä tulee juurikin noin viisi euroa eikä laskelma ole tarkka. Myös taustaamme vasten tämä tuntuu väärältä, sillä meillä on takana satoja ajokilometrejä (yksiviikonloppu n. 130 km x 2 kun ajat etävanhemmalle reilu 60 km ja takaisin omaan kotiin ja sama toistuu sunnuntaina) ja kaikki omaan piikkiin. Minulle se on ollut ihan ok, mutta tämä mitä hän nyt vaatii koettelee jo kärsivällisyyttäni älyttömyydessään. Mitä mieltä olette tästä ja onko muilla tällaista? Niin ja itse ehdotin, että sopisiko sellainen, että minä maksan täältä päästä/omat kulut ja hän sieltä/omansa jos en tuossa aiemmin sitä muistanut mainita.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Onko teillä yhteishuoltajuus? Siihen vedoten voisit kyllä vaatia häntä maksamaan oman puolensa kuluista eli siis matkalipun lapselle, kun hän lähtee luotaan. Minulla ei ole etävanhempi ihan noin pikkumainen vaikka on tarkka maksamisistaan muuten. Pääperiaate on meillä ollut että molemmat huolehtivat kustannuksista aina sen mukaan missä lapsi on. Yleensä se huolehtii lapsen toiselle vanhemmalle jonka luota lapsi lähtee, vie tai huolehtii lapsen bussiin.
On yhteishuoltajuus mutta mikään sopiminen ei onnistu, ei mikään. Minun ja lapsen on aina alistuttava tekemään niinkuin hän sanoo, muuten alkaa sota. Olen yrittänyt pyytää apua esimerkiksi lastenvalvojilta ja jopa lastensuojelusta, mutta eivät tajua tilannetta ja sanovat niin riidat pitää selvittää keskenään.
Vanhempien pitäisi pystyä aikuisina selvittämään nämä asiat keskenään, ei viranomaiset voi näissä tilanteissa lapsenvahdeiksi ryhtyä, kun ei esim mitenkään pystytä näyttäämään toteen kuka kiusaa ja ketä. Valitkaa sotanne ja viisas osaa antaa myös periksi. Kannattaako parin euron takia aloittaa jotain riitaa jossa jo sen maassa makaavan lapsen yli ajetaan joka mutkassa uudelleen ja uudelleen?
Lue uudelleen ajatuksen kanssa eli mitä ehdotat jos minä yritän neuvotella mutta toinen on _täysin_ joustamaton ja uhkailee? Ymmärrätkö nyt lainkaan, että jos toinen osapuoli on keskenkasvuinen jopa sairas, ei sopiminen yksin onnistu! Tuo on juuri sitä henkistä vallankäyttöä! Tätä minä tarkoitin kun sanoin ettei vaan millään mene jakeluun teillä siellä sos.puolella. Nyt äkkiä sinne koulutkseen! Ja edelleen, minä en nosta tätä raha-asiaa esille, täällä nyt kysyin kun ex vänkää ja jankkaa. Yritä nyt hyvä ihminen jo ymmärtää, että maailmassa on sellaisiakin ihmisiä jotka eivät toimi kuten normaalit ihmiset keskimäärin ja silloin alisteiseen asemaan joutunut tarvitsisi ulkopuolisten apua! Miten vaikea tätä voi olla ymmärtää? Niin ja todisteista, kyllä niitä on ja selkeitäkin mutta jos asiaa ei ymmärrä tai vastuu pelottaa niin ei kai sille sitten mitään voi.
Mitä yhteydenpitoa teidän tilanne vaatii? Minä en ole kohta neljään vuoteen puhunut lapseni isän kanssa. Sovitaan viestillä mistä haetaan ja mihin palautetaan. Yksi bussilippu on pieni hinta mielenrauhasta.
Niin, olisikin noin helppoa mutta aina hän jostain keksii vängätä eli jos se ei ole bussilippu, sitten se on jokin muu asia mutta aina on jotain...
Kasvata munat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko mennä lastenvalvojalle tekemään tuosta oman sopimuksen? Valitettavasti muuten en osaa auttaa. Oma ex ei esim valvo, ettei lapsen tavarat (minun mukaan antamat) menisi rikki hänen luona. Jos jotain rikkoutuu ja ehdotan hänen ostavan korvaavan tilalle, siitä syttyy sota. Hän ei edes maksa elatusmaksuja, joten siihenkään ei voi vedota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Onko teillä yhteishuoltajuus? Siihen vedoten voisit kyllä vaatia häntä maksamaan oman puolensa kuluista eli siis matkalipun lapselle, kun hän lähtee luotaan. Minulla ei ole etävanhempi ihan noin pikkumainen vaikka on tarkka maksamisistaan muuten. Pääperiaate on meillä ollut että molemmat huolehtivat kustannuksista aina sen mukaan missä lapsi on. Yleensä se huolehtii lapsen toiselle vanhemmalle jonka luota lapsi lähtee, vie tai huolehtii lapsen bussiin.
On yhteishuoltajuus mutta mikään sopiminen ei onnistu, ei mikään. Minun ja lapsen on aina alistuttava tekemään niinkuin hän sanoo, muuten alkaa sota. Olen yrittänyt pyytää apua esimerkiksi lastenvalvojilta ja jopa lastensuojelusta, mutta eivät tajua tilannetta ja sanovat niin riidat pitää selvittää keskenään.
Vanhempien pitäisi pystyä aikuisina selvittämään nämä asiat keskenään, ei viranomaiset voi näissä tilanteissa lapsenvahdeiksi ryhtyä, kun ei esim mitenkään pystytä näyttäämään toteen kuka kiusaa ja ketä. Valitkaa sotanne ja viisas osaa antaa myös periksi. Kannattaako parin euron takia aloittaa jotain riitaa jossa jo sen maassa makaavan lapsen yli ajetaan joka mutkassa uudelleen ja uudelleen?
Lue uudelleen ajatuksen kanssa eli mitä ehdotat jos minä yritän neuvotella mutta toinen on _täysin_ joustamaton ja uhkailee? Ymmärrätkö nyt lainkaan, että jos toinen osapuoli on keskenkasvuinen jopa sairas, ei sopiminen yksin onnistu! Tuo on juuri sitä henkistä vallankäyttöä! Tätä minä tarkoitin kun sanoin ettei vaan millään mene jakeluun teillä siellä sos.puolella. Nyt äkkiä sinne koulutkseen! Ja edelleen, minä en nosta tätä raha-asiaa esille, täällä nyt kysyin kun ex vänkää ja jankkaa. Yritä nyt hyvä ihminen jo ymmärtää, että maailmassa on sellaisiakin ihmisiä jotka eivät toimi kuten normaalit ihmiset keskimäärin ja silloin alisteiseen asemaan joutunut tarvitsisi ulkopuolisten apua! Miten vaikea tätä voi olla ymmärtää? Niin ja todisteista, kyllä niitä on ja selkeitäkin mutta jos asiaa ei ymmärrä tai vastuu pelottaa niin ei kai sille sitten mitään voi.
En ole äskeinen kirjoittaja, mutta ikävä kyllä näyttää siltä, että sinulla on napanuora narsistisessa exässä vielä tiukasti kiinni. Niin käy helposti, kun elää pitkään pyörremyrskyn naapurissa, olen toki seurannut samaa omassa perheessäni. Tilanne alkaa kuitenkin korjaantua vasta, kun lakkaat ihan kokonaan huolehtimasta exästä. Ei enää mitään yhteydenpitoa muuten kuin mahdollisesti viranomaisten kautta ja/tai oikeudessa. Todisteet eivät noita sekopäitä vastaan auta, he elävät ihan omassa todellisuudessaan ja siksi todistieita tai järkiperusteluja ei kannata edes kerätä. Viranomaisetkin tietävät, ettei noille oikeasti mitään voi. He toimivat vasta, kun on näyttöä siitä, että lapsen terveys on vakavassa vaarassa. Aikuiset pitäkööt huolta itsestään.
Mutta kukaan ei auta mua! Olen yrittänyt pyytää, mutta turhaan eli mun on pakko yrittää itse sopia exän kanssa koska tapaamiset on määritelty ja kyllä pitää huolen että ne taatusti toteutuu. Mä pysyisin hänestä kyllä kokonaan erossa jos vaan voisin, mutta ei ole ketään joka hoitaisi vaihdot tai sopimiset. Kauhea stressi päällä jatkuvasti kun tapaamiset kahden viikon välein niin ei ehdi kun juuri toipua ja sama on taas edessä. Ja huoli ja suru painaa kuinka lapsi pärjää ja tuleeko tällä kertaa jotain mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja pelkoa...tiedätkö, mulla on niin älytön suru mun ihanan pienen rakkaan lapseni takia ettet usko, tuntuu niin pahalta kun tiedän mitä hänkin on joutunut kestämään vaikka olen yrittänyt saada meille apua.
Tiedän. Noin se vaan menee. Suomessa ketään ei se lapsen hyvinvointi kiinnosta, tutkainta vastaan on turha potkia. Täytyy vaan purra hamnasta ja tukea itse lasta henkisesti kaikin tavoin. Ja toivoa, että se toinen vanhempi ei tee pysyviä vaurioita sillä, että ei reagoi lapsen tunteisiin esim ei lohduta, jos on ikävä tai sillä, että vähättelee lapsen tekemisiä ja osaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika! Onko teillä yhteishuoltajuus? Siihen vedoten voisit kyllä vaatia häntä maksamaan oman puolensa kuluista eli siis matkalipun lapselle, kun hän lähtee luotaan. Minulla ei ole etävanhempi ihan noin pikkumainen vaikka on tarkka maksamisistaan muuten. Pääperiaate on meillä ollut että molemmat huolehtivat kustannuksista aina sen mukaan missä lapsi on. Yleensä se huolehtii lapsen toiselle vanhemmalle jonka luota lapsi lähtee, vie tai huolehtii lapsen bussiin.
On yhteishuoltajuus mutta mikään sopiminen ei onnistu, ei mikään. Minun ja lapsen on aina alistuttava tekemään niinkuin hän sanoo, muuten alkaa sota. Olen yrittänyt pyytää apua esimerkiksi lastenvalvojilta ja jopa lastensuojelusta, mutta eivät tajua tilannetta ja sanovat niin riidat pitää selvittää keskenään.
Vanhempien pitäisi pystyä aikuisina selvittämään nämä asiat keskenään, ei viranomaiset voi näissä tilanteissa lapsenvahdeiksi ryhtyä, kun ei esim mitenkään pystytä näyttäämään toteen kuka kiusaa ja ketä. Valitkaa sotanne ja viisas osaa antaa myös periksi. Kannattaako parin euron takia aloittaa jotain riitaa jossa jo sen maassa makaavan lapsen yli ajetaan joka mutkassa uudelleen ja uudelleen?
Lue uudelleen ajatuksen kanssa eli mitä ehdotat jos minä yritän neuvotella mutta toinen on _täysin_ joustamaton ja uhkailee? Ymmärrätkö nyt lainkaan, että jos toinen osapuoli on keskenkasvuinen jopa sairas, ei sopiminen yksin onnistu! Tuo on juuri sitä henkistä vallankäyttöä! Tätä minä tarkoitin kun sanoin ettei vaan millään mene jakeluun teillä siellä sos.puolella. Nyt äkkiä sinne koulutkseen! Ja edelleen, minä en nosta tätä raha-asiaa esille, täällä nyt kysyin kun ex vänkää ja jankkaa. Yritä nyt hyvä ihminen jo ymmärtää, että maailmassa on sellaisiakin ihmisiä jotka eivät toimi kuten normaalit ihmiset keskimäärin ja silloin alisteiseen asemaan joutunut tarvitsisi ulkopuolisten apua! Miten vaikea tätä voi olla ymmärtää? Niin ja todisteista, kyllä niitä on ja selkeitäkin mutta jos asiaa ei ymmärrä tai vastuu pelottaa niin ei kai sille sitten mitään voi.
En ole äskeinen kirjoittaja, mutta ikävä kyllä näyttää siltä, että sinulla on napanuora narsistisessa exässä vielä tiukasti kiinni. Niin käy helposti, kun elää pitkään pyörremyrskyn naapurissa, olen toki seurannut samaa omassa perheessäni. Tilanne alkaa kuitenkin korjaantua vasta, kun lakkaat ihan kokonaan huolehtimasta exästä. Ei enää mitään yhteydenpitoa muuten kuin mahdollisesti viranomaisten kautta ja/tai oikeudessa. Todisteet eivät noita sekopäitä vastaan auta, he elävät ihan omassa todellisuudessaan ja siksi todistieita tai järkiperusteluja ei kannata edes kerätä. Viranomaisetkin tietävät, ettei noille oikeasti mitään voi. He toimivat vasta, kun on näyttöä siitä, että lapsen terveys on vakavassa vaarassa. Aikuiset pitäkööt huolta itsestään.
Mutta kukaan ei auta mua! Olen yrittänyt pyytää, mutta turhaan eli mun on pakko yrittää itse sopia exän kanssa koska tapaamiset on määritelty ja kyllä pitää huolen että ne taatusti toteutuu. Mä pysyisin hänestä kyllä kokonaan erossa jos vaan voisin, mutta ei ole ketään joka hoitaisi vaihdot tai sopimiset. Kauhea stressi päällä jatkuvasti kun tapaamiset kahden viikon välein niin ei ehdi kun juuri toipua ja sama on taas edessä. Ja huoli ja suru painaa kuinka lapsi pärjää ja tuleeko tällä kertaa jotain mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja pelkoa...tiedätkö, mulla on niin älytön suru mun ihanan pienen rakkaan lapseni takia ettet usko, tuntuu niin pahalta kun tiedän mitä hänkin on joutunut kestämään vaikka olen yrittänyt saada meille apua.
Jos lapsi kulkee jo itsenäisesti isälle hän on jo sen ikäinen, että saa itse päättää kulkeeko isälle vai ei? Oletko käynyt oikeusaputoimistossa? Tehnyt lastensuojeluilmoituksen? Kai tiedät, että lasta ei ole pakko luovuttaa, jos epäilee että se ei ole lapsen etu ja on sinun velvollisuus olla lapsen puolella vaikka kuinka väsyttäisi.
Ei jessus mikä marttyyriäiti.
Mies tienatkoon mitä ansaitsee jos on uransa siihen pisteeseen rakentanut. Saman voit tehdä sinä eikä tarvitse rikkinäisissä kengissä kulkea tai lippurahoja laskeskella.
Tekstiä lukiessa voin vaan todeta että myös sinussa asuu katastrofin ainekset. Et vaikuta itsekään järin tasapainoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on ilmeisesti pieni. Outoa että et viitsi enää viedä
Nyt ryhdistäydy! Mikä pakko sinun on reagoida exäsi jokaiseen liikahdukseen! Ei hänelle ole pakko vastata, kun hän soittaa/tekstaa/whatsappaa. Lakkaat pomppimasta, kun hän vetää narusta! Ei ole mitään muuta lapsen asiaa, josta pitäisi sopia kuin tapaamisen alkamis- ja päättymisajankohta. Valttikortti, eli lapsi, on sinulla. Ehdotat kirjallisesti pysyvää käytäntöä, ellei sitä jo ole, ja pidät siitä kiinni. Ei mitään poikkeuksia, joista pitäisi neuvotella. Lapsi aina samaan bussiin/junaan. Jos ei onnistu, ei tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jessus mikä marttyyriäiti.
Mies tienatkoon mitä ansaitsee jos on uransa siihen pisteeseen rakentanut. Saman voit tehdä sinä eikä tarvitse rikkinäisissä kengissä kulkea tai lippurahoja laskeskella.
Tekstiä lukiessa voin vaan todeta että myös sinussa asuu katastrofin ainekset. Et vaikuta itsekään järin tasapainoiselta.
Hieman samat ajatukset kun lukee tekstiä. Miksi hyvä hemmetti ihmiset tekee lapsia jos 5 euron matka on liikaa budjetille? Ja kuka sitä matkarahaa tarvitsee? Se lapsi. Vastuullinen vanhempi haluaisi pitää lapsellaan sekä isän että äidin, itsekäs ja kypsymätön näkee lapsen asiat mahdollisuutena jatkaa liiton aikaisia riitoja exän kanssa. Varma kärsijä on lapsi, hänellä ei selvästikään ole yhtään täyspäistä vanhempaa vaan kaksi katkeroitunutta, pahaa oloaan kiukkuavaa ihmispoloa. Muista nyt, että itse olet ex-miehesi valinnut lapsesi isäksi, lapsiparka taas ei ole kyennyt vanhempiaan valitsemaan. Kun tuota tyyliä jatkatte lapsen aikuisuuteen kuinka hyvät eväät hän saa elämäänsä?
Ketjun alussa olin ap:n ”puolella”. Mitä enemmän ap kertoo tuntemuksistaan, sitä varmempi olen, että exä ei yksin ole se ärsyttävä narisija.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojeluilmoitus, oikeusaputoimisto ja mielenterveystoimisto.