Millaista elämäsi olisi nyt, jos et olisi hankkinut lapsia?

Ulkomaanmatkoja, paljon töitä, rientoja, hotellilomia, ihanaa elämää. Ei paremmasta väliä.

Olisin eronnut ajat sitten, tekisin töitä enemmän ja viettäisin vauhdikkaampaa vapaa-aikaa.

Tyhjää, sillä suurin haaveeni on ollut saada oma perhe.

Muuta en osaa sanoa, voin vain arvailla. Helppohan se on miettiä, että ihan varmasti olisin tehnyt näin ja näin, todellisuus voi olla kuitenkin ihan muuta.

Olisin varmaan jäänyt entiseen työhöni, jota vihasin ja jossa in burn outin. Tuskin olisin opiskellut uutta alaa, koska tein sen vanhempainvapaiden myötä. Rahaa olisi, mutta parisuhde todennäköisesti aika kiikun kaakun ja päihdeongelma.

En kyllä osaa yhtään sanoa, millaiseksi elämä olisi muodostunut, jos emme olisi saaneet lapsia. Tuskinpa pystyy kukaan muukaan sanomaan, millaista elämä olisi, jos joku juttu olisi mennyt toisin.

Tyhjää.. Mieheni kanssa päätettiin elää, opiskella, matkustella ja tehdä töitä ja säästää. Sitten 33v tehtiin lapsi. Nyt kun asiat on kunnossa ja lapsi on nyt 7v, niin tiedän että oikein tehtiin. Kyllä me matkustellaan edelleen, mutta ei se ole samaa kuin kahdestaan ja nuorena.

Täysin merkityksetöntä. Lapset ja lapsenlapset ovat elämäni tarkoitus ja sisältö ja ilo.

Vierailija kirjoitti:

Tyhjää, sillä suurin haaveeni on ollut saada oma perhe.

Muuta en osaa sanoa, voin vain arvailla. Helppohan se on miettiä, että ihan varmasti olisin tehnyt näin ja näin, todellisuus voi olla kuitenkin ihan muuta.

Miten suurin haave voi olla oma perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjää, sillä suurin haaveeni on ollut saada oma perhe.

Muuta en osaa sanoa, voin vain arvailla. Helppohan se on miettiä, että ihan varmasti olisin tehnyt näin ja näin, todellisuus voi olla kuitenkin ihan muuta.

Miten suurin haave voi olla oma perhe?

Millainen suurimman haaveen sinun mielestäsi pitäisi olla?

Luulen, että harmittaisi täysillä. Kokisin, etten ole elänyt kokonaista elämää, en olisi onnistunut siinä, mikä on minun osani. Minulla on viisi lasta, en ole lapsirakas enkä sosiaalinen, en ole koskaan jaksanut leikkiä enkä ulkoilla. Olen ollut monilla mittareilla varmaan "huono äiti". En edes nykyään (kun kaikki ovat koulussa) laita ruokaa, lapset saavat luvan tehdä itse. Mutta silti olen itse kovin tyytyväinen. Tulipahan koettua. Ei tarvi jossitella. Rahaa ei ole, ei ulkomaanmatkoja, ei mitään "hienoa". Mutta se on minulle ihan samantekevää. En tarvi niitä, eivät kuulu minun hyvään elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että harmittaisi täysillä. Kokisin, etten ole elänyt kokonaista elämää, en olisi onnistunut siinä, mikä on minun osani. Minulla on viisi lasta, en ole lapsirakas enkä sosiaalinen, en ole koskaan jaksanut leikkiä enkä ulkoilla. Olen ollut monilla mittareilla varmaan "huono äiti". En edes nykyään (kun kaikki ovat koulussa) laita ruokaa, lapset saavat luvan tehdä itse. Mutta silti olen itse kovin tyytyväinen. Tulipahan koettua. Ei tarvi jossitella. Rahaa ei ole, ei ulkomaanmatkoja, ei mitään "hienoa". Mutta se on minulle ihan samantekevää. En tarvi niitä, eivät kuulu minun hyvään elämääni.

Et tee ruokaa? Miten se on mahdollista? Heitteillejättöhän se on. Miten he pysyvät hengissä?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että harmittaisi täysillä. Kokisin, etten ole elänyt kokonaista elämää, en olisi onnistunut siinä, mikä on minun osani. Minulla on viisi lasta, en ole lapsirakas enkä sosiaalinen, en ole koskaan jaksanut leikkiä enkä ulkoilla. Olen ollut monilla mittareilla varmaan "huono äiti". En edes nykyään (kun kaikki ovat koulussa) laita ruokaa, lapset saavat luvan tehdä itse. Mutta silti olen itse kovin tyytyväinen. Tulipahan koettua. Ei tarvi jossitella. Rahaa ei ole, ei ulkomaanmatkoja, ei mitään "hienoa". Mutta se on minulle ihan samantekevää. En tarvi niitä, eivät kuulu minun hyvään elämääni.

Mutta ilman lapsia olisit voinut tehdä vaikka mitä ja elää mielekästä ja rikasta elämää!

Vierailija kirjoitti:

Olisin varmaan jäänyt entiseen työhöni, jota vihasin ja jossa in burn outin. Tuskin olisin opiskellut uutta alaa, koska tein sen vanhempainvapaiden myötä. Rahaa olisi, mutta parisuhde todennäköisesti aika kiikun kaakun ja päihdeongelma.

Jatkan tähän vielä, että äitiyslomien ja hoitovapaiden aikana opiskelin itselleni uuden akateemisen tutkinnon ja työllistyin huomattavasti paremmin palkatulle ja mielenkiitoisemmalle alalle, jolla töitä riittää lopuksi ikää. Rahaa on edelleen paljon, lapsen kulut ovat siinä pieni erä. Parisuhde on lujuttunut ihan uudelle sfäärille ja elämään on tullut huomattavasti lisää uusia miehlenkiintoisia piirteitä.

up

Elämä ilman lapsia? Roikkuisin vauva.fi-palstalla tehtailemassa harva se päivä aloituksia aiheesta "ettekö te mammat tajua kuinka paljon ihanampaa elämä on ilman lapsia? Mäkin käyn Alpeilla laskettelemassa, Ranskan taidemuseoissa ja Rhodoksella diskoissa..."

Näitä 2-3 krt joka viikko, aina kun em. aktiviteeteilta jää luppoaikaa. Lapsettomana olisi NIIN IHANAA kun ei tarvis todistaa itselleen mitään.

Elämäni ennen lasten saamista oli tylsää ja angstista. Nyt lastenlasten kanssa oleminen tuo ihanan tauon vanhan äidin hoitamiseen ja työmurheetkin unohtuvat siksi aikaa. Jos mulla ei olisi lapsia, niin elämä keskittyisi vanhustenhoitoon ja työpaikan v-suuksien pyörittämiseen pääkopassa.

Varmaan kolmikymppisenä lapsettomana sinkkuna stressaisin sitä, että mahdollisuudet lapsen saamiseen olisivat kohdallani niin epävarmoja, ja biologisen kellon tikitys alkaisi jo tuntua. Varmaan treffailisin miehiäkin perheenkuvat silmissä, mikä olisi melko paineistavaa kaikille.

En usko että eläisin erityisen erilaista elämää ilman lasta. Ehkä matkustelisin enemmän ja spontaanimmin.

Uskoisin, että minulla olisi vakityöpaikka. Käyttäisin aikaa ja rahaa enemmän shoppailuun, nukkuisin yöt paremmin ja minulla olisi varmaan joku koira? 

Aika paljon samanlaista kuin nytkin, sama mies, sama ura. Harrastuksia, matkoja ja vapaa-ajan elämyksiä varmaankin olisi enemmän. Helpompaa, mutta tyhjempää.

Oletko koskaan katunut lasten hankkimista?