Millaista elämäsi olisi nyt, jos et olisi hankkinut lapsia?

Ehkä samanlaista kuin tuntemillani lapsettomilla kuusikymppisillä. 

Työ takana ja tyhjän päällä. Ne riennot, jotka tässä vaiheessa kiinnostavat lapsensa jo pitkälle aikuisuuteen saattaneille eivät kiinnosta enää samaan malliin. Ruikutusta ja oman terveyden ympärillä pyörimistä. 

Varmasti on toisenlaisiakin, mutta kokonaiskuva heistä on tämä. Itsekkyys ja turhautuminen on täydessä kukassaan, jopa jonkinasteinen katkeroituminen useilla mieltä myrkyttämässä. 

Ani harva on mikään Leena Palotie ja kokenut suuria urallaan. 

Kamalaa varmaan, nyt kun tiedän miltä tuntuu olla äiti. Tosin en tietäisi tietenkään mitä olisin menettänyt.

Tulin äidiksi omasta halustani vasta lähes 40 -kymppisenä. Siihen asti pelkäsin suurta vastuuta, lykkäsin päätöstä, jonka halusin uskaltaa tehdä.

Nyt jälkeenpäin ihmettelen, kuinka helppoa äitiys on ollut ja kuinka paljon sain. Suotta lykkäsin ja stressasin etukäteen.

Olin tosin ehtinyt matkustella, opiskella, luoda uraa, harrastaa jne. niin, ettei se elämä enää tuntunut antavan riittävästi. Oli jo velaton asunto, säästöjäkin. Nyt harrastan, matkustan ja elän elämäämme rakkaimpani kanssa, kunnes muuttaa omilleen. Sitten varmaan palaan tyhjempään elämään ja odottelen haikeana lapsenlapsia. Tai toivottavasti edes yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan katunut lasten hankkimista? 

Miksi lapsettomalta kysyä, kaduttaako? Mutta ei saa kysyä, kaduttaako lapsen syntymä?

Ai mitä?

Eikö lapsilla rikastutakkaan rahallisesti?

Kauhistelisin varmaan Prisma-perheitä ja ajattelisin, etten ole tarkoitettu vanhemmaksi, sillä ensimmäinen lapseni oli onnekas vahinko. En olisi joutunut tosissani tavoittelemaan säännöllistä toimeentuloa, vaan olisin taivaanrannan maalari jonka mahdollisia onnistumisia en uskalla arvailla. Olisin itsekeskeisempi ja epävakaampi mutta tehnyt vähemmän kompromisseja.

En ole hankkinut lapsia, ja elämäni on ihanaa, juuri sellaista kuin halusinkin!

Mitä jää jäljelle kun kuolet? Matkustelut ja hauskanpidotko? Vai uusia ihmisiä, jotka ovat saaneet sinusta alkunsa? Joku joka kaipaa sinua ja muistelee miten kahjo ja höhlä tyyppi olit? Joku joka kertoo lapselleen: Et usko, mitä mummisi/pappasi kerran sanoi/teki! Se rakkauden määrä, sitä ei voi mitata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan katunut lasten hankkimista? 

Miksi lapsettomalta kysyä, kaduttaako? Mutta ei saa kysyä, kaduttaako lapsen syntymä?

Kysymys on OK eikä kukaan estä. Ongelma on siinä että sulta tulee tätä samaa tavaraa joka viikko. Nämä aloitukset on kärsineet inflaation.

Toiseksi äärettömän lyhytsanainen ja julistava tyylisi ei houkuta dialogiin. Olisi monia asioita makrotaloudesta ympäristöongelmiin ja lasten kehityshäiriöihin mitä tässä yhteydessä voisi käsitellä. Totta kai lapsiin liittyy pelkoja ja mietintää.

Mutta sori, ei onnaa tuolla tyylillä jolla TÄSSÄ ja AIEMMISSA ketjuissa asiaa käsittelet. Et sinä halua keskustelua vaan yleisöä jolle julistaa uskovaisen kiihkolla. Tämä on se perusongelma.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jää jäljelle kun kuolet? Matkustelut ja hauskanpidotko? Vai uusia ihmisiä, jotka ovat saaneet sinusta alkunsa? Joku joka kaipaa sinua ja muistelee miten kahjo ja höhlä tyyppi olit? Joku joka kertoo lapselleen: Et usko, mitä mummisi/pappasi kerran sanoi/teki! Se rakkauden määrä, sitä ei voi mitata.

Miksi pitää olla niin egoistinen, että ajattelee noin? Ihan yhtä hyvin he voivat antaa piut paut. Kyllä matkustelu ja hauskanpito on todella mielekäs tapa viettää elämää.

Olisin eronnut n. 10v sitten kun mies jäi kiinni pettämisestä, ilman lapsia ukko ois lähtenyut lauluun saman tien eli olisi sinkku tai jonkun muun miehen kanssa. Rahaa olisi kyllä tehdä vaikka mitä, mutta kyllä se tyhjää olisi. Onnellisempi olen näin. 

up