Lue keskustelun säännöt.
Ikävin muistosi kouluruokailusta?
14.02.2018 |
Muista mainita myös mitä vuotta suunnilleen elettiin ja millä luokalla olit.
Meillä oli ekaluokalla ensimmäisenä päivänä ( vuonna 95) ruokana lihapiirakka. Olin muutama kuukausi takaperin syönyt lihapiirakkaa ja saanut sen jälkeen oksennustaudin. En meinannut millään saada sitä piirakkaa nieltyä vaan pala nousi aina kurkkuun ja oksetti. Se oli vielä (ainakin lapsen muistissani) suuri, sellainen aikuisen kämmenen kokoinen. Muutenkin ensimmäinen päivä jännitti hurjasti ja opettaja vahti vieressä, että kaikki tosiaan söivät sen piirakan loppuun. Vielä loppu päivänkin se maku nousi kurkkuun ja oksetti.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Jos tänne kelpaa vähän tämmöiset kevyemmät tarinat niin laitan tämän:
Olimme ekaluokalla, vuosi 93. Yhtäkkiä luokassa kuului kaiuttimesta "tiedote" että ruokalan pakastin on hajonnut ja kaikkien tulisi heti tulla syömään jäätelöt pois, ennen kuin ne sulavat piloille. No tietysti kaikki ryntäsimme ruokalaan kuola valuen kunnes siellä ovella 6-luokkalaiset huusivat "Aprillia"
Oli aprillipäivä ja olivat halunneet tehdä pienille ekaluokkalaisille pilan. Niin julmaa :D
Voi sinua! Olin tuolloin opettajana tuossa koulussa ja mietimme rehtorin kanssa mitä keksimme aprillipäiväksi. Maikin pakastin oli ihan kunnossa! Kaikkea hyvää sinulle nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmitti se, kun opettaja otti silmätikuksi minua vastapäätä istuneen pojan. Luokassa oli kaikenlaisia kranttuja ja saivatkin viedä ruokansa maistamisen jälkeen pois, paitsi muutamasti opettaja päätti tehdä asiasta valtakysymyksen ja pakottaa syömään.
Se vastapäinen poika oli varmasti koko luokan ennakkoluulottomin syöjä, söi mukisematta ruokansa joka ikinen päivä. Paitsi silloin, kun oli kananmunakastiketta. Se ei vain olisi mennyt alas. Ja sekös ei opettajalle sopinut. Joka kerran piti vääntää numeroa aiheesta, kun poika olisi halunnut viedä loput annoksesta possunkuppiin. Muistan kokeneeni sen tosi epäreiluna.
Tämä eka-tokaluokalla, noin eli -89 eteenpäin
Ruokalassa oli ollut jotain häikkää, eivätkä keittäjät olleet ehtineet keittää perunoita kypsäksi, vaan tarjolla oli puolikovia perunoita. Jotkut oppilaat olivat ilmeisesti asiasta ääneen valittaneet ja opettaja piti ruokailun jälkeen koko luokalle erittäin vihaisen puhuttelun, että ruoasta ja keittäjistä ei saa marista, kyllä tuli pienenä ekaluokkalaisena paha mieli, kun opettaja huusi, vaikken ollut mitään tehnyt. Pikku juttu, mutta ikävin muistoni kouluruokailusta :D
Kanaviillokissa peukalonpään kokoiset mustaherukat.
Italiankeitto 1970 luvulla. Oli pakko syödä. Oksensin kerran ja sen jälkeen sain pienen annoksen, jonka sain viedä keittolaan ja piti näyttää keittäjälle ja sanoa että anteeksi kun en syönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ala-asteella 90-luvulla pienessä kyläkoulussa. Koulun keittäjä oli ihana ja teki pääosin herkullista ruokaa, alusta asti itse. Natsiopettaja kuitenkin pilasi ruokailuhetket, kun lähtökohta oli se että kaikki lautasella oleva syödään ja lautasen ääressä istutaan niin kauan että se on tyhjä. Pahin muisto taitaa olla pääsiäiseltä, kun istuimme kylmän juhla-aterian edessä yli tunnin. Lopulta keittäjä heltyi ja pyysi opettajaa luovuttamaan. Ohrapuuro ja mehukeitto oli myös hauska sotkea violetiksi mössöksi, mutta syömänä sitä ei enää se jälkeen pystynyt.
Maalaiskansakoulu v. 1966-1969. Keittäjää piti vuorollaan auttaa ruokalassa. Opettaja annosteli ruoat lautaselle. Ne tinamukit, jotka kaadettiin piripintaan maitoa. Olin lopettanut maidonjuonnin jo 4-vuotiaana, yökättyäni sille kotitilan lypsylämpimälle maidolle. Pakko oli vaan juoda. Siihen aikaan ei tunnettu laktoosi-intoleranssia. Naapurin tyttö piilotti juustot pulpettiin ruokaliinan alle. Ja opettaja kun ne löysi, niin jälki-istuntoon ja jatkossa oli syötävä. Muutenkin oli pakko syödä kaikki mitä opettaja lautaselle annosteli, ihan kaikki läskiset ja rustoiset lihakeitot. Tai joutui istumaan se lautanen edessään vaikka kuinka kauan ja syömään. Jos ei sekään auttanut, niin sitten jälki-istuntoa.
Yläsavolainen mykyrokka verestä keitettyine mykyineen. Myöhemmillä luokilla sitten munuaisrisotto, koko koulun käytävät haisivat k*selle. Hyi, kamalia ruokamuistoja jäi tuolta ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan joku poikkeus, mutta en muista yhtäkään oksettavaa ruokaa tai pahaa muistoa kouluruokailusta. Tykkäsin melkein kaikista ruuista ainakin sen verran, että pystyin niitä syömään normaalin annoksen vaikeuksitta. Kesäkeitostakin tykkäsin tosi paljon. Kuulostaa aina niin oudolta nämä muiden itkuiset ruokailukokemukset. Meillä syötiin kotona monipuolisesti ja tehtiin itse, ja itsekin tykkään ruoanlaitosta. Kävin kouluni 1996-2008.
Ala-asteella otin innoissani kaksi isohkoa pihviä lautaselleni, kun luulin niitä leivitetyiksi kalapihveiksi. Pöydässä selvisikin, että ne olivat porkkanapihvejä (eikä kovin hyviä sellaisia). En saanut niitä alas ja opettaja vahti vieressä syömistäsi. Aikani itkeskeltyäni hän sitten luovutti, eikä ollut pakko syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt ole ikävä muisto, mutta sinä päivänä oli jälkkärinä leipäjuusto paitsi me laktoosivaivaiset saimme pannarit ,ja muistan yhä ne tyrmistyneet, kaipaavat katseet pöydän toiselta puolelta.. .D
Sori. Minkäs minä mahalleni voin ! Ja 90-lukua oli tämä.
"Aurinkoinen kastike" = kastikkeessa ananasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin oli se kerta, kun oma luokanopettaja kansakoulussa oli kipeänä ja hänen vanha äitinsä sijaisena. Oli lihakeittoa, jota en halunnut syödä. Sijainen istui vieressä ja katsoi, että syön kaiken. Se oli niin vastenmielistä, että oksensin takaisin lautaselle. Kaikki piti silti syödä.
Maksalaatikko. Pelkästään se hajukin ... :( Maksalaatikko päivinä tuli syötyä vain porkkanaraastetta ja näkkileipää. Meillä ei pakotettu syömään mitään, mistä ei pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veripalttu :(. Alakoulussa oli pakko syödä 1970- luvulla. Olin köyhästä perheestä, joten ruoka todellakin maistui ja söin mielelläni, mutta tuo veripalttu oli vaan jotain niin kammottavaa, että nälkäänsä edes ei voinut syödä.
Nykyään syön kyllä verilettuja mielelläni. En ole ihan varma, oisko periaatteessa noissa samat ainekset, mutta palttu oli sellainen tosi tiukka ja kiinteä pötkäle. Ja se oli tosi iso pala pikkulikalle :(.
Olin juuri ollut hammaslääkärissä ja sain sen jälkeen luokassa verenmyrkytyksen. Olin ihan valkoinen ja tärisin hulluna, itkin paniikissa koska luulin että kuolen.
No silloin sattui olemaan juuri hernekeittopäivä ja opettaja luuli, että valehtelin siitä hammaslääkärikäynnistä ettei tarvitsisi syödä tunnetusti inhoamaani hernekeittoa.
Siihen aikaan ei siis ollut mitään lappusia, millä olisin voinut todistaa käyneeni hammaslääkärissä. 60-lukua ja olin tokaluokkalainen. Opettaja päätti istuttaa minua vapisevana ja kouristelevana sen hernekeittolautasen ääressä yli tunnin, kunnes minulta lähti taju ja vietiin terveydenhoitajalle.
Opettaja ei tietääkseni koskaan saanut tästä mitään seuraamuksia.
Maksakastike. Elettiin 70-lukua ja olin ekaluokkalainen. Kaikki piti syödä tai vaihtoehtoisesti ottaa jälki-istuntoa. Jälki-istunnosta olisi tullut kotona isäpuolelta turpiin.
Kanaviilokki ja monet liharuuat olivat sangen vastenmielisiä. Nykyisin olenkin vegaani!
Sianlihakastike 80-luvulla. Laihaa lientä ja kaksi pientä lihanpalaa, joista toinen puoliksi sitkeää löllöä. Onneksi sai lisäksi perunan ja näkkileipää.