Pelkään että lapsen koulukaveri ja äintinsä mustamaalaa meitä

No nyt oli kyllä niin kryptinen kysymys, että on vähän vaikea kommentoida, mutta jos asia on tärkeä lapsesi takia, ja tapahtui koulussa ja kouluaikaan, pyydä lapsesi opettajaa järjestämään tapaaminen sinun, opettajan ja tämän toisen vanhemman kesken ja keskustelette asian selväksi siellä. Jos kyse on vaan sinun omasta mielesipahoittamisesta, joka ei haittaa lapsesi elämää koulussa, suosittelen, että annat asian olla ja siirryt elämässäsi eteenpäin.

No sun kirjoituksen perusteella on mahdotonta sanoa mitään koska et kerro mitään konkreettista tietoa varsinaisesta asiasta, vaan puhut pelkästään omista tunteistasi ja ylimalkaisesti siitä, että jossain on joku joka jostain syystä mahdollisesti tekee jotain ikävää.

Kyllä ne silmät on avautuneet muillakin kyseisen ihmisen suhteen. Näitä kun löytyy joka kolkalta ja suurin osa ei välitä olla läheisemmin tekemisissä. Aina joku hampaissa vuorotellen.

Mistä nämä huhut ja juorut ovat lähtöisin? Ihminen on siitä kummallinen olento, että jos hän kuulee asian x joltain henkilöltä, johon hän luottaa, hän luottaa myös siihen, että asia x pitää paikkansa. Siitäkin huolimatta, että kertoja on kuullut asian x kolmannelta osapuolelta. Kuulija kun ajattelee, että hänen luottamalleen henkilölle tämä kolmas osapuoli on henkilö, johon kertoja luottaa ja sen vuoksi asian x täytyy pitää paikkansa. Joku jossain on siis laittanut nämä huhut ja juorut liikkeelle ja mitä useampi uskoo, että huhut ja juorut pitävät paikkansa, sitä useampi, jolle niistä kerrotaan, uskoo niiden pitävän paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä nämä huhut ja juorut ovat lähtöisin? Ihminen on siitä kummallinen olento, että jos hän kuulee asian x joltain henkilöltä, johon hän luottaa, hän luottaa myös siihen, että asia x pitää paikkansa. Siitäkin huolimatta, että kertoja on kuullut asian x kolmannelta osapuolelta. Kuulija kun ajattelee, että hänen luottamalleen henkilölle tämä kolmas osapuoli on henkilö, johon kertoja luottaa ja sen vuoksi asian x täytyy pitää paikkansa. Joku jossain on siis laittanut nämä huhut ja juorut liikkeelle ja mitä useampi uskoo, että huhut ja juorut pitävät paikkansa, sitä useampi, jolle niistä kerrotaan, uskoo niiden pitävän paikkansa.

Ja pointtini edellisessä siis on, että huhujen ja juorujen kumoaminen täytyy aloittaa niiden alkulähteestä. Ei oikein auta väittää vastaan sille sadannelle, joka on asian kuullut ja pitää asiaa totena. 

En ole itse lähtökohtaisesti pahoittanut mieltäni vaan olin yhteydessä tähän äitiin kysyäkseni tietääkö hän mitään lasten kaverisuhteista että mitä on tapahtunut tai mistä on kyse. Tämä äiti sitten soitti minulle ja aloitti ensitöikseen minun ja lapseni täysin perusteettoman haukkumisen(!). Hän lyttäsi koko lapseni persoonan sanoen että tietenkin lapsikin käyttäytyy noin (öh, suuttuu ja sanoo pahasti kun hänet suljetaan yhtäkkiä yksin ulos neljän koulukaverin porukasta sanoen ilkeästi perään, joo tosi outoa eikö...) siis käyttäytyy noin kun äitikin on tuollainen(!) jäin miettimään että siis millainen ja eihän me tunneta toisiamme piirunkaan vertaa. Korotin itsekin ääntäni (en todellakaan huutanut kuten hän itse kiihtyneenä väitti, blääh...) saadakseni sanottua väliin, ettei yhtä viestiä voi mitenkään irrottaa koko asiayhteydestä ja tapahtumaketjusta. Eikä toki saisi sanoa rumasti vaikka suututtaa ja on loukattu mutta onko muka ennenkuulumatonta ja hirviömäistä jos ala-asteikäinen homottelee (tuntuu nyt olevan luokassa pinnalla tuo homottelu ja kyllä, kielletty on) kun jätetään ivaten yksin ja toiset kehuu menevänsä tekemään kivoja asioita ja kehottaa mun lasta häipymään ja sanoo että kerjää vaikka taas äidiltäs rahaa ja tee sit jotain. Ja nämä asiat on todistetusti siis tapahtuneet, mutta vain mun lapsi laittoi asiansa viestillä joten pelkään että tämäkin käännetään "tarvittaessa" päälaelleen.

Jatkuu...

No , tuon viestin 6 perusteella sanoisin, että tämä tulisi selvittää koulussa, ja olisi pitänyt alunperinkin selvittää siellä eikä vanhempien kesken. Mieluummin opettajan ja lasten kesken. Ja vanhemmat mukaan selvittelyyn vasta jos asiat eivät muuten selviä. 

Jotenkin on vaan niin äärettömän raskas olo taas että miten tämä näin meni. Toivon, että hän uskoisi etten ole koskaan arvostellut tai syyttänyt heitä enkä tarkoittanut loukata kun lapsellekin olen aina sanonut kuinka mukava tuo äiti on! Niin ja tämä siis on heijastunut jonkin verran kouluun, mutta toivon että tämä ratkeaa ilman isompia selvityksiä, sillä pelkään vanhojen kokemustenikin pohjalta, että jään taas altavastaajaksi kun olen kai helppo kohde kun ei ole puolisoa tai muitakaan tukena kuten useimmilla aina on sekä ennakkoluulot vetäytyneitä kotonaolevia kohtaan tuntuu olevan melkoiset ja ihmiset tuntuvat puhuvan jonkinverran seläntakana, sen olen joissakin kohtaamisissa huomannut. Surullista siinä on vain se, että käsitys minusta ihmisenä ja tilanteestani on selkeästi äärimmäisen kaukana totuudesta. Olenkin nyt sanonut lapselle, että hän voi ihan reilusti sanoa, että äidillä on kroonista väsymystä ja masennusta ja on siksi kotona ja tuo on totta. Olen silti kouluttautunut tavallinen jalat maassa oleva fiksu ihminen, joten alentuvuus tai luulot isommista mt-ongelmista tmv. tuntuu pahalta kun taustalla on tosiaan "vain" äärimmäisen traumaattisia asioita mm. lapsen isän taholta ja sen jälkeistä toipumista ja raunioituneen elämän kasaamista.

Yritetään ensin kuulostella toista rauhallisesti ennenkuin hyökätään jooko, sillä ei kaikki aina tarkoita pahaa vaikka sanoisi asiat suoraan mutta kuitenkin loukkaamatta. Yritetään ainakin kun kyseessä on lapset jooko. Joillakin voi olla sellaisia taakkoja, että melko pienistä ja turhista asioista ei kannata tehdä isompia kuin ne on.

Anteeksi tuli vähän epäselvästi tuo vastaus kun oli liian pitkä ja vähän hankaluuksia sen osittamisessa eli tavallaan viestit numero 6 ja 8 on samaa ja niiden välistä jäi tämä minkä nyt lisään tuohon alle

Yritin kovasti selittää tuolle äidille, että halusin vain selvittää asiaa enkä syytellä ja tämä on myös totuus. Toivon vain, että hän kykenisi olemaan sen verran kypsä että uskoisi ja antaisi olla, sillä en jaksaisi enää turhaa ja perusteetonta draamaa ja haukkumista ymv. etenkin kun minä ja lapsi emme vilpittömästi halua loukata ketään. Sanoin kyllä, että yhden yhtäkkinen syitä kertomaton poissulkeminen on julmaa niin tämä äiti tulkitsi että syytin poikien tehneen asian julmuuksissaan. No, sitä en kyllä tarkoittanut ja minusta tuo asia on ihan selkeästi sanottu mutta pelkään vähän mahtoiko hän ymmärtää. Hän kai tosiaan koki, että syytin hänen lastaan (en oikeasti) ja hyökkäsi siksi vaikka ainoa tarkoitukseni oli neutraalisti selvittää asia, sillä nämä lapset ovat tavallisia kivoja lapsia jotka tekevät välillä huonoja ratkaisuja epäkypsyytensä vuoksi, ei pahuuttaan tmv. tähän kykenee siis myös omani joten siksi kykenen selvittämään asiat objektiivisesti ja miettimään jatkon siltä pohjalta. Samaa toivoisin muiltakin, mutta ei se kai sitten ole niin helppoa.Yritin kovasti selittää tuolle äidille, että halusin vain selvittää asiaa enkä syytellä ja tämä on myös totuus. Toivon vain, että hän kykenisi olemaan sen verran kypsä että uskoisi ja antaisi olla, sillä en jaksaisi enää turhaa ja perusteetonta draamaa ja haukkumista ymv. etenkin kun minä ja lapsi emme vilpittömästi halua loukata ketään. Sanoin kyllä, että yhden yhtäkkinen syitä kertomaton poissulkeminen on julmaa niin tämä äiti tulkitsi että syytin poikien tehneen asian julmuuksissaan. No, sitä en kyllä tarkoittanut ja minusta tuo asia on ihan selkeästi sanottu mutta pelkään vähän mahtoiko hän ymmärtää. Hän kai tosiaan koki, että syytin hänen lastaan (en oikeasti) ja hyökkäsi siksi vaikka ainoa tarkoitukseni oli neutraalisti selvittää asia, sillä nämä lapset ovat tavallisia kivoja lapsia jotka tekevät välillä huonoja ratkaisuja epäkypsyytensä vuoksi, ei pahuuttaan tmv. tähän kykenee siis myös omani joten siksi kykenen selvittämään asiat objektiivisesti ja miettimään jatkon siltä pohjalta. Samaa toivoisin muiltakin, mutta ei se kai sitten ole niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

No , tuon viestin 6 perusteella sanoisin, että tämä tulisi selvittää koulussa, ja olisi pitänyt alunperinkin selvittää siellä eikä vanhempien kesken. Mieluummin opettajan ja lasten kesken. Ja vanhemmat mukaan selvittelyyn vasta jos asiat eivät muuten selviä. 

Tavallaan joo, mutta koulu oli jo loppunut ja lapset lähteneet kotimatkalle eikä opettaja tiennyt tästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin on vaan niin äärettömän raskas olo taas että miten tämä näin meni. Toivon, että hän uskoisi etten ole koskaan arvostellut tai syyttänyt heitä enkä tarkoittanut loukata kun lapsellekin olen aina sanonut kuinka mukava tuo äiti on! Niin ja tämä siis on heijastunut jonkin verran kouluun, mutta toivon että tämä ratkeaa ilman isompia selvityksiä, sillä pelkään vanhojen kokemustenikin pohjalta, että jään taas altavastaajaksi kun olen kai helppo kohde kun ei ole puolisoa tai muitakaan tukena kuten useimmilla aina on sekä ennakkoluulot vetäytyneitä kotonaolevia kohtaan tuntuu olevan melkoiset ja ihmiset tuntuvat puhuvan jonkinverran seläntakana, sen olen joissakin kohtaamisissa huomannut. Surullista siinä on vain se, että käsitys minusta ihmisenä ja tilanteestani on selkeästi äärimmäisen kaukana totuudesta. Olenkin nyt sanonut lapselle, että hän voi ihan reilusti sanoa, että äidillä on kroonista väsymystä ja masennusta ja on siksi kotona ja tuo on totta. Olen silti kouluttautunut tavallinen jalat maassa oleva fiksu ihminen, joten alentuvuus tai luulot isommista mt-ongelmista tmv. tuntuu pahalta kun taustalla on tosiaan "vain" äärimmäisen traumaattisia asioita mm. lapsen isän taholta ja sen jälkeistä toipumista ja raunioituneen elämän kasaamista.

Yritetään ensin kuulostella toista rauhallisesti ennenkuin hyökätään jooko, sillä ei kaikki aina tarkoita pahaa vaikka sanoisi asiat suoraan mutta kuitenkin loukkaamatta. Yritetään ainakin kun kyseessä on lapset jooko. Joillakin voi olla sellaisia taakkoja, että melko pienistä ja turhista asioista ei kannata tehdä isompia kuin ne on.

Sinulla on selkeästi ongelmana ilmaista itseäsi selkeästi. Tämä näkyy näistä tänne laittamistasi viesteistä. Epäselkeä ilmaisu johtaa tarpeettomiin konflikteihin ja väärinkäsityksiin.

Tämä ei ole niin paha ongelma jos olet siitä itse tietoinen. Asiaa olisi hyvä selvittää yhteistyössä koulun kanssa. Silloin ulkopuoliset ihmiset, joilla ei ole tässä asiassa tunteita pelissä, voivat auttaa ongelman ratkaisussa.

Joka tapauksessa tilanne, jossa lapset ovat ajautuneet riitoihin keskenään, on aina lasten vanhemmille todella vaikea selvittää. Jokainenhan kuitenkin haluaa tukea omaa lastaan ja siksi riidan laajentuminen lasten vanhempien väliseksi on tällaisessa tilanteessa äärimmäisen todennäköinen.

Eli sun lapsi on homotellut muita ja tästä johtuen muut eivät halua enää leikkiä hänen kanssaan? Mitä sinä siihen sekaannut, sanot lapselle että pyytää anteeksi. Kaverit antaa kyllä anteeksi, ja jos eivät anna niin eivät mitään kavereita koskaan olleetkaan. Case closed.

Olin viime syksynä vastaavanlaisessa tilanteessa. Tosin siinä toisen tytön äiti ei uskonut väitettä siitä, miten lapsensa muita kohtaan käyttäytyy ja tuli huutamaan meidän ovelle asiasta. Siis ihan todella huutamaan.

Olen huomannut, että osa tutuista äideistä ei katso päinkään. En jaksa tästä välittää, mutta on kamalaa millaisen kuvan asioiden selvittelystä tämä ihminen antaa lapselleen. Ja hänen lapsensa ei todella ole mikään mukava tyttö, eikä heillä ole mukava tulevaisuus edessä keskenään niillä kommunikaatiotaidoilla.

Vierailija kirjoitti:

Olin viime syksynä vastaavanlaisessa tilanteessa. Tosin siinä toisen tytön äiti ei uskonut väitettä siitä, miten lapsensa muita kohtaan käyttäytyy ja tuli huutamaan meidän ovelle asiasta. Siis ihan todella huutamaan.

Olen huomannut, että osa tutuista äideistä ei katso päinkään. En jaksa tästä välittää, mutta on kamalaa millaisen kuvan asioiden selvittelystä tämä ihminen antaa lapselleen. Ja hänen lapsensa ei todella ole mikään mukava tyttö, eikä heillä ole mukava tulevaisuus edessä keskenään niillä kommunikaatiotaidoilla.

Ainoa yhdistävä tekijä näissä konflikteissa olet sinä. Kyseessähän ovat olleet eri ihmiset. Emme siis tiedä heidän ajautuvan jatkuvasti tällaisiin konflikteihin, mutta sinulle näin on käynyt. Pitäisikö sinun mahdollisesti muuttaa tapaa, jolla hoidat näitä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä nämä huhut ja juorut ovat lähtöisin? Ihminen on siitä kummallinen olento, että jos hän kuulee asian x joltain henkilöltä, johon hän luottaa, hän luottaa myös siihen, että asia x pitää paikkansa. Siitäkin huolimatta, että kertoja on kuullut asian x kolmannelta osapuolelta. Kuulija kun ajattelee, että hänen luottamalleen henkilölle tämä kolmas osapuoli on henkilö, johon kertoja luottaa ja sen vuoksi asian x täytyy pitää paikkansa. Joku jossain on siis laittanut nämä huhut ja juorut liikkeelle ja mitä useampi uskoo, että huhut ja juorut pitävät paikkansa, sitä useampi, jolle niistä kerrotaan, uskoo niiden pitävän paikkansa.

Ja pointtini edellisessä siis on, että huhujen ja juorujen kumoaminen täytyy aloittaa niiden alkulähteestä. Ei oikein auta väittää vastaan sille sadannelle, joka on asian kuullut ja pitää asiaa totena. 

Mä en oikein tiedä, mutta luulen niiden pohjautuvan enimmäkseen oletuksiin siitä mitä oletetaan mun tilanteesta, syrjään vetäytymisestä, ehkä jopa habituksesta(?) ja toisaalta ihmiset niputetaan helposti ns. ryhmänsä edustajiksi eikä nähdä huomattaviakin yksilöllisiä eroja tyyliin vähävarainen kotona oleva yh => elämää hallitsematon kouluttamaton ja sivistymätön päihteitä käyttävä ongelmatapaus, näin kärjistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin viime syksynä vastaavanlaisessa tilanteessa. Tosin siinä toisen tytön äiti ei uskonut väitettä siitä, miten lapsensa muita kohtaan käyttäytyy ja tuli huutamaan meidän ovelle asiasta. Siis ihan todella huutamaan.

Olen huomannut, että osa tutuista äideistä ei katso päinkään. En jaksa tästä välittää, mutta on kamalaa millaisen kuvan asioiden selvittelystä tämä ihminen antaa lapselleen. Ja hänen lapsensa ei todella ole mikään mukava tyttö, eikä heillä ole mukava tulevaisuus edessä keskenään niillä kommunikaatiotaidoilla.

Ainoa yhdistävä tekijä näissä konflikteissa olet sinä. Kyseessähän ovat olleet eri ihmiset. Emme siis tiedä heidän ajautuvan jatkuvasti tällaisiin konflikteihin, mutta sinulle näin on käynyt. Pitäisikö sinun mahdollisesti muuttaa tapaa, jolla hoidat näitä asioita?

Puutuin tyttöjen konfliktiin siinä tilanteessa, ja poistin tämän tytön meidän pihalta saatetaan sanoin "jos et osaa käyttäytyä, ole hyvä ja poistu". Väitti vielä vastaan ettei ole tehnyt mitään (haukkunut omaa lastani tyhmäksi, nälvinyt meidän kodista ja muuta sellaista), jolloin toistin pyynnön.

Aion vastaisuudessakin puuttua huonoon käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No , tuon viestin 6 perusteella sanoisin, että tämä tulisi selvittää koulussa, ja olisi pitänyt alunperinkin selvittää siellä eikä vanhempien kesken. Mieluummin opettajan ja lasten kesken. Ja vanhemmat mukaan selvittelyyn vasta jos asiat eivät muuten selviä. 

Tavallaan joo, mutta koulu oli jo loppunut ja lapset lähteneet kotimatkalle eikä opettaja tiennyt tästä mitään.

Siis tässä koko romaanissa on kyse YHDESTÄ KERRASTA?! Voi jösse sentään, anna nyt jo olla.. ja tiedoksesi:  koulumatkat on koulun vastuulla, eli jos siellä jotain sattuu, selvitysvastuu on koululla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin on vaan niin äärettömän raskas olo taas että miten tämä näin meni. Toivon, että hän uskoisi etten ole koskaan arvostellut tai syyttänyt heitä enkä tarkoittanut loukata kun lapsellekin olen aina sanonut kuinka mukava tuo äiti on! Niin ja tämä siis on heijastunut jonkin verran kouluun, mutta toivon että tämä ratkeaa ilman isompia selvityksiä, sillä pelkään vanhojen kokemustenikin pohjalta, että jään taas altavastaajaksi kun olen kai helppo kohde kun ei ole puolisoa tai muitakaan tukena kuten useimmilla aina on sekä ennakkoluulot vetäytyneitä kotonaolevia kohtaan tuntuu olevan melkoiset ja ihmiset tuntuvat puhuvan jonkinverran seläntakana, sen olen joissakin kohtaamisissa huomannut. Surullista siinä on vain se, että käsitys minusta ihmisenä ja tilanteestani on selkeästi äärimmäisen kaukana totuudesta. Olenkin nyt sanonut lapselle, että hän voi ihan reilusti sanoa, että äidillä on kroonista väsymystä ja masennusta ja on siksi kotona ja tuo on totta. Olen silti kouluttautunut tavallinen jalat maassa oleva fiksu ihminen, joten alentuvuus tai luulot isommista mt-ongelmista tmv. tuntuu pahalta kun taustalla on tosiaan "vain" äärimmäisen traumaattisia asioita mm. lapsen isän taholta ja sen jälkeistä toipumista ja raunioituneen elämän kasaamista.

Yritetään ensin kuulostella toista rauhallisesti ennenkuin hyökätään jooko, sillä ei kaikki aina tarkoita pahaa vaikka sanoisi asiat suoraan mutta kuitenkin loukkaamatta. Yritetään ainakin kun kyseessä on lapset jooko. Joillakin voi olla sellaisia taakkoja, että melko pienistä ja turhista asioista ei kannata tehdä isompia kuin ne on.

Sinulla on selkeästi ongelmana ilmaista itseäsi selkeästi. Tämä näkyy näistä tänne laittamistasi viesteistä. Epäselkeä ilmaisu johtaa tarpeettomiin konflikteihin ja väärinkäsityksiin.

Tämä ei ole niin paha ongelma jos olet siitä itse tietoinen. Asiaa olisi hyvä selvittää yhteistyössä koulun kanssa. Silloin ulkopuoliset ihmiset, joilla ei ole tässä asiassa tunteita pelissä, voivat auttaa ongelman ratkaisussa.

Joka tapauksessa tilanne, jossa lapset ovat ajautuneet riitoihin keskenään, on aina lasten vanhemmille todella vaikea selvittää. Jokainenhan kuitenkin haluaa tukea omaa lastaan ja siksi riidan laajentuminen lasten vanhempien väliseksi on tällaisessa tilanteessa äärimmäisen todennäköinen.

Ei mulla normaalisti ole, mutta nyt on vaan kiire ja yritin typistää isoa tapahtumasarjaa tosiaan kiireessä huonoin tuloksin. Oli varmaan huono idea tehdä tämä aloitus nyt kun ei oikein olisi ollut aikaa. Tämä asia jäi kuitenkin vaivaamaan, joten kirjoitin kuitenkin, oma moka.

Niin ja ymmärrän toki että tunteet voi nousta ja tietenkin minäkin haluan myös puolustaa omaa lastani, mutta eihän sitäkään voi totuuden vastaisesti tehdä. Se ei ole lopulta reilua edes sitä omaakaan lasta kohtaan. Ja toisaalta kun en syyttänyt vaan kysyin tietääkö hän mitä niin mitä puolustautumista tuossa edes on. En itse oikein ymmärrä vaikka herkkä olenkin että miten tällaiset suht tavalliset lasten kinat voi taannuttaa jotkut aikuiset itsensä melkeinpä sinne lapsen tasolle. Siinä on vaan se huono puoli, että silloin se objektiivinen osapuoli tahtoo hävitä koska puolustusmoodiin mennyt ei yleensä helposti kykene rauhoittumaan ja myöntymään, niin ainakin pelkään taas käyvän.

Tässä ketjussa on vissiin kaksi eri casea, koska toisessa on tytöt ja toisessa pojat? Kumpi on ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin on vaan niin äärettömän raskas olo taas että miten tämä näin meni. Toivon, että hän uskoisi etten ole koskaan arvostellut tai syyttänyt heitä enkä tarkoittanut loukata kun lapsellekin olen aina sanonut kuinka mukava tuo äiti on! Niin ja tämä siis on heijastunut jonkin verran kouluun, mutta toivon että tämä ratkeaa ilman isompia selvityksiä, sillä pelkään vanhojen kokemustenikin pohjalta, että jään taas altavastaajaksi kun olen kai helppo kohde kun ei ole puolisoa tai muitakaan tukena kuten useimmilla aina on sekä ennakkoluulot vetäytyneitä kotonaolevia kohtaan tuntuu olevan melkoiset ja ihmiset tuntuvat puhuvan jonkinverran seläntakana, sen olen joissakin kohtaamisissa huomannut. Surullista siinä on vain se, että käsitys minusta ihmisenä ja tilanteestani on selkeästi äärimmäisen kaukana totuudesta. Olenkin nyt sanonut lapselle, että hän voi ihan reilusti sanoa, että äidillä on kroonista väsymystä ja masennusta ja on siksi kotona ja tuo on totta. Olen silti kouluttautunut tavallinen jalat maassa oleva fiksu ihminen, joten alentuvuus tai luulot isommista mt-ongelmista tmv. tuntuu pahalta kun taustalla on tosiaan "vain" äärimmäisen traumaattisia asioita mm. lapsen isän taholta ja sen jälkeistä toipumista ja raunioituneen elämän kasaamista.

Yritetään ensin kuulostella toista rauhallisesti ennenkuin hyökätään jooko, sillä ei kaikki aina tarkoita pahaa vaikka sanoisi asiat suoraan mutta kuitenkin loukkaamatta. Yritetään ainakin kun kyseessä on lapset jooko. Joillakin voi olla sellaisia taakkoja, että melko pienistä ja turhista asioista ei kannata tehdä isompia kuin ne on.

Sinulla on selkeästi ongelmana ilmaista itseäsi selkeästi. Tämä näkyy näistä tänne laittamistasi viesteistä. Epäselkeä ilmaisu johtaa tarpeettomiin konflikteihin ja väärinkäsityksiin.

Tämä ei ole niin paha ongelma jos olet siitä itse tietoinen. Asiaa olisi hyvä selvittää yhteistyössä koulun kanssa. Silloin ulkopuoliset ihmiset, joilla ei ole tässä asiassa tunteita pelissä, voivat auttaa ongelman ratkaisussa.

Joka tapauksessa tilanne, jossa lapset ovat ajautuneet riitoihin keskenään, on aina lasten vanhemmille todella vaikea selvittää. Jokainenhan kuitenkin haluaa tukea omaa lastaan ja siksi riidan laajentuminen lasten vanhempien väliseksi on tällaisessa tilanteessa äärimmäisen todennäköinen.

Ei mulla normaalisti ole, mutta nyt on vaan kiire ja yritin typistää isoa tapahtumasarjaa tosiaan kiireessä huonoin tuloksin. Oli varmaan huono idea tehdä tämä aloitus nyt kun ei oikein olisi ollut aikaa. Tämä asia jäi kuitenkin vaivaamaan, joten kirjoitin kuitenkin, oma moka.

Niin ja ymmärrän toki että tunteet voi nousta ja tietenkin minäkin haluan myös puolustaa omaa lastani, mutta eihän sitäkään voi totuuden vastaisesti tehdä. Se ei ole lopulta reilua edes sitä omaakaan lasta kohtaan. Ja toisaalta kun en syyttänyt vaan kysyin tietääkö hän mitä niin mitä puolustautumista tuossa edes on. En itse oikein ymmärrä vaikka herkkä olenkin että miten tällaiset suht tavalliset lasten kinat voi taannuttaa jotkut aikuiset itsensä melkeinpä sinne lapsen tasolle. Siinä on vaan se huono puoli, että silloin se objektiivinen osapuoli tahtoo hävitä koska puolustusmoodiin mennyt ei yleensä helposti kykene rauhoittumaan ja myöntymään, niin ainakin pelkään taas käyvän.

Sinä onnistut sanomaan tässä:

1. Sinä olet oikeassa

2. Toinen osapuoli ei myönnä olevansa väärässä

3. Toinen osapuoli valehtelee

4. Sinä olet objektiivinen osapuoli

5. Toinen osapuoli on taannuttanut itsesensä lapsen tasolle

Minusta nämä ovat melko huonot lähtökohdat ihan mille tahansa keskustelulle...

Yleensä kun ajaudun järjettömältä vaikuttavaan riitaan, jossa TIEDÄN olevani 100% oikeassa kävelen itsekseni ihan hiljaa peilin eteen ja katselen sitä hetken aikaa armottomalla silmällä. Tämän olen elämästä vuosien varrella oppinut.