Lue keskustelun säännöt.
Psykologian pääsyoe vei itsetunnon moneksi vuodeksi.
13.02.2018 |
Hain kaksi kertaa opiskelemaan psykologiaa ja tässä välissä opiskelin tätä unelmieni alaa kalliilla kansanopistolla, josta vanhempani sai maksaa itsensä kipeäksi. Lukiossa sain kannustusta alalle kyseisen aineen opettajalta, perheeltä ja ystäviltäni- heistä sopisin alalle paremmin kuin hyvin. Hyvillä mielin jaksoin taas lukea pääsykokeeseen.
Seuraavassa vaiheessa oli soveltuvuuskoe. Veli kommentoi, että tulen varmasti pääsemään sisään jos olisin vain oma itseni ja olinkin.Jouduin kuitenkin kauas varasijoille.
Käytännössä näin tuhottomasti vaivaa toisten keksimien teorioiden pikkutarkkaan opetteluun ja siitä palkinnoksi pääsin avaamaan koko persoonani- se kun on tarkoitus kaivaa soveltuvuusvaheessa, jossa aiemmilla pisteillä ei ollut enää merkitystä. Kaksi tuttua pääsivät sisään kuulemma kaunistelemalla. Minä sinisilmäisesti kerroin itsestäni aidosti. Kuvitelkaa tunne, että avaat itsesi tuntemattomille ihmisille , et kelpaa, he repivät ja heittävät pois. Jäit tyhjille, eikä työlläsi ollut merkitystä, vessanpöntöstä alas.
Oikeasti minulle siitä työstä toki oli merkitystä näin myöhemmin ajatellen, tiedän mihin pystyn ja tämän lisäksi tiedän edelleen olevani ihan hyvä tyyppi. Neljäksi vuodeksi tosin kadotin työkykyni mutta mitäpä tuosta.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kirjoituksesti perusteella vaikutat sen verran epävakaalta, että on hyvä ettet päässyt sisään.
Ok, tämän lisäksi minulle on sanottu että olenpa tasapainoinen ihminen niin en osaa ottaa kantaa. Itselläni on ihan hyvä olla ja toivon mukaan läheisilläkin seurassani. En osaa muuten sitten sanoa. Ala oli tosiaan unelma-ala , ei tosin enää :D Ap
Eli siis, oletko ehkä 'very stable genius'? ;)
Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja psykan opiskelijoissa on paljon itsekin persoonallisuushäiriöisiä. Ketä muuten kiinnostaisi noin paljon ihmismieli ja muiden ongelmat.
Ymmärrän, itse feilasin sairaanhoitajaksi hakiessani psykologisessa testissä ja se jäi kaivertamaam pitkäksi aikaa (hävetti ja nolotti). Löysin kuitenkin alani ja niin ilmeisesti sinäkin? Että hyvinhän tässä lopulta kävi.
Pääsit varasijalle psykologiassa, mikä on jo saavutus sekin ja menetit neljäksi vuodeksi työkykysi. Ei ole totta tämä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin vielä, että ainahan noissa tilanteissa kaunistellaan, miksi olet kertonut noin rehellisesti.
Lisäksi, kuulostaa siltä, että sulla on jotain "vikaa" itsesi kanssa yms. En osaa selittää.
Kenties ap perustaa käsityksensä itsestään liiaksi muiden näkemyksille? Jonkinlainen kehittymätön minäkuva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan sovellu psykologiksi jos pääsykoehylsy vie työkyvyn vuosiksi. Onnea uuden alan etsintään!
Miksi pyrit ilmeisesti Jyväskylän yliopistoon? Helsingin yliopistoon ei käsittääkseni ole soveltuvuustestejä. Itse valmistuin psykologiksi Helsingin yliopistosta, enkä tosiaankaan tiedä olisinko päässyt läpi Jyväskylän soveltuvuustesteistä/haastatteluista. Uskon, että koska psykologia on niin suosittu ala, varmaan soveltuvuustesteistä jää paljonkin hyviä tyyppejä rannalle. Kaikkia hyviä kun voida ottaa opiskelemaan enempää kuin aloituspaikkoja on tarjolla.
Lisäksi joku kommentoi tuolla, että "entinen psykologiystävä jätti ystävän yksin tämän kriisin aikana eikä ollut tukena...". Tuollainen ei kerro mitään henkilön ammatillisesta pätevyydestä psykologina. Esim. itse olen työssäni psykologina pätevä ja ammattitaitoinen tyyppi, mutta vapaa-ajalla en jaksa ihmisiä kuin pienessä määrin ja kuuntelen ystävieni huolia ja murheita selvästi keskimääräistä vähemmän. Onneksi ystävät ymmärtävät, että vapaalla haluan heittää aivot narikkaan enkä jatkaa työntekoa palkatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lisäksi joku kommentoi tuolla, että "entinen psykologiystävä jätti ystävän yksin tämän kriisin aikana eikä ollut tukena...". Tuollainen ei kerro mitään henkilön ammatillisesta pätevyydestä psykologina. Esim. itse olen työssäni psykologina pätevä ja ammattitaitoinen tyyppi, mutta vapaa-ajalla en jaksa ihmisiä kuin pienessä määrin ja kuuntelen ystävieni huolia ja murheita selvästi keskimääräistä vähemmän. Onneksi ystävät ymmärtävät, että vapaalla haluan heittää aivot narikkaan enkä jatkaa työntekoa palkatta."
Kommentti psykologien pers.häiriöistä on... tadaa!...todistettu.
Vierailija kirjoitti:
Ja psykan opiskelijoissa on paljon itsekin persoonallisuushäiriöisiä. Ketä muuten kiinnostaisi noin paljon ihmismieli ja muiden ongelmat.
Saavat ilmaisen terapian opiskellessaan ja itsetunto buustin kun huomaavat muitakin hulluja olevan, etenkin valmistuttuaan ja päästessään terapoimaan / arvioimaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. En todellakaan siltä seisomalta kun näin tuloksen, heittäytynyt jotenkin työkyvyttömäksi. Vaan jälkeenpäin uskon että se on ollut laukaiseva tekjä burn outiin, siis tastalla oleva että teet elämsi eniten töitä ja et kelpaakaan ihmisenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin vielä, että ainahan noissa tilanteissa kaunistellaan, miksi olet kertonut noin rehellisesti.
Lisäksi, kuulostaa siltä, että sulla on jotain "vikaa" itsesi kanssa yms. En osaa selittää.
Kenties ap perustaa käsityksensä itsestään liiaksi muiden näkemyksille? Jonkinlainen kehittymätön minäkuva?
Psyy..koo...scary!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Ole vaan oma aito itsesi” toimii neuvona yllättävän harvoin. Esim. soveltuvuuskokeessa on pakko kaunistella ettei kuulosta maaniselta, itsehillintänsä menettäneeltä papupadalta. Ehkä AP:n olisi kannattanut miettiä, millainen henkilö on uskottava psykologina? Millainen henkilö sopisi alalle? Kuunteleva, harkitsevainen, rauhallinen.
Ja toisaalta myös miettiä, onko hänessä itsessään kykyä tällaiseen, edes esityksen tasolla. Työminä on useimmilla varsin usein ristiriidassa kotiminän kanssa. Ihmisellä on erilaisia identiteettiä ja minuuksissa seurasta ja tilanteesta riippuen. Tämä on ollut mulle kova paikka niellä, koska haluaisin olla rehellisesti oma itseni aina, paikasta riippumatta. Kelvata sellaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja psykan opiskelijoissa on paljon itsekin persoonallisuushäiriöisiä. Ketä muuten kiinnostaisi noin paljon ihmismieli ja muiden ongelmat.
Saavat ilmaisen terapian opiskellessaan ja itsetunto buustin kun huomaavat muitakin hulluja olevan, etenkin valmistuttuaan ja päästessään terapoimaan / arvioimaan muita.
Höpöhöpö. Ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Loppujen lopuksi suurin osa psykologian opinnoista liittyy ihmisen normaaliin kehitykseen, ei häiriöihin. Tervetuloa pitkästymään esim. kognitiivisen psykologian tai psykometriikan luennoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja psykan opiskelijoissa on paljon itsekin persoonallisuushäiriöisiä. Ketä muuten kiinnostaisi noin paljon ihmismieli ja muiden ongelmat.
jep, jep... Samalla logiikalla gynegologit on pervoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. En todellakaan siltä seisomalta kun näin tuloksen, heittäytynyt jotenkin työkyvyttömäksi. Vaan jälkeenpäin uskon että se on ollut laukaiseva tekjä burn outiin, siis tastalla oleva että teet elämsi eniten töitä ja et kelpaakaan ihmisenä
Psykologia on yksi suosituimpia aloja, ja sinne on todella vaikea päästä. Kyseessä on erittäin merkittävät kokeet useimmille hakijoista, ja jokaiselle tosissaan hakevalle valmistautuminen kokeisiin on luultavasti sen astisen elämän kovin ponnistus. Moni tulee hylätyksi, mutta harva kokee burn outin sen seurauksena.
Kaikki ovat tehneet kovasti töitä, kaikille sisäänpääsy on tärkeää, mutta tasapainoinen ihminen omaa sellaiset keinot isojenkin pettymysten hallintaan, ettei työkyky mene.
Itse en usko soveltuvuustesteihin juuri lainkaan. Hain aikoinaan kahdelle eri paikkakunnalle samaa alaa opiskelemaan. Molemmissa oli soveltuvuustesti. Toiseen pääsin opiskelemaan ja toiseen en edes varasijoille. Jälkimmäisen testin mukaan olin soveltumaton alalle. Toisessa saman alan testissä ei ollut mitään viitteitä tähän. Älytöntä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin vielä, että ainahan noissa tilanteissa kaunistellaan, miksi olet kertonut noin rehellisesti.
Lisäksi, kuulostaa siltä, että sulla on jotain "vikaa" itsesi kanssa yms. En osaa selittää.
Kenties ap perustaa käsityksensä itsestään liiaksi muiden näkemyksille? Jonkinlainen kehittymätön minäkuva?
Se on vanhempien vika jos näin on. Dominoiva äiti ja se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon kirjoituksesti perusteella vaikutat sen verran epävakaalta, että on hyvä ettet päässyt sisään.
Ok, tämän lisäksi minulle on sanottu että olenpa tasapainoinen ihminen niin en osaa ottaa kantaa. Itselläni on ihan hyvä olla ja toivon mukaan läheisilläkin seurassani. En osaa muuten sitten sanoa. Ala oli tosiaan unelma-ala , ei tosin enää :D Ap
Suistuit NELJÄKSI VUODEKSI raiteiltasi koska pääsykoe. Miten tämä kuulostaa tasapainoiselta mitenkään päin? En mä ainakaan mt-potilaana uskaltaisi kertoa noin hauraalle psykologiparalle mitään.
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi joku kommentoi tuolla, että "entinen psykologiystävä jätti ystävän yksin tämän kriisin aikana eikä ollut tukena...". Tuollainen ei kerro mitään henkilön ammatillisesta pätevyydestä psykologina. Esim. itse olen työssäni psykologina pätevä ja ammattitaitoinen tyyppi, mutta vapaa-ajalla en jaksa ihmisiä kuin pienessä määrin ja kuuntelen ystävieni huolia ja murheita selvästi keskimääräistä vähemmän. Onneksi ystävät ymmärtävät, että vapaalla haluan heittää aivot narikkaan enkä jatkaa työntekoa palkatta."
Kommentti psykologien pers.häiriöistä on... tadaa!...todistettu.
tällä perusteellahan putkimies, joka ei vapaalla ilmaiseksi tee putkiremontteja kavereilleen on pershärönen
Psykologiaa on vaikeeta päästä opiskelemaan, pääsykokeissa mm tilastotiedettä