Millaisen kuvan saatte ihmisestä, joka ei piittaa oikeinkirjoituksesta?

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti ihminen. Tutkimustietoa.

Introvertit ovat taas niitä oikeinkirjoitusvänkääjiä. Tämän voin introverttinä allekirjoittaa.

Miksi alapeukut? Tämä tutkimus löytyy Tieteen kuvalehden artikkeleista, eikä ole ns. mutu.

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriö on asia erikseen. Siinä on selviä piirteitä, esimerkiksi "sauna" kirjoitetaan "suana" ja "kassi" kirjoitetaan "kasi". Sen sijaan oikeinkirjoitusta osaamaton - sellainen joka ei hallitse isoja alkukirjaimia tai yhdyssanoja - antaa itsestään sellaisen kuvan, että tuskin hän osaa mitään muutakaan.

Kyllä lukihäiriöinenkin voi tehdä runsaasti yhdyssanavirheitä. 

Täällä palstalla ihmettelen aina, miten sellaisilla voi olla lapsia.

Henkilökohtaisen avustajan tarpeessa.

Vähän heikkolahjainen.

Varsin huonon. Typerä, oppimaton, skemmainen tai elämänkoululainen. Oppimishäiriö on selitys, mutta ei käy puolustuksesta saati oikeutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä aina jaksan ihmetellä, kuinka blogeissa vilisee postaus toisensa jälkeen kirjoitusvirheitä. Sellaisia, että kirjaimet on menneet väärinpäin tai oikean kirjaimen tilalla on väärä. Bloggaajat sanovat olevansa kirjoittamisen ammattilaisia, mutta eivät kuitenkaan viitsi oikolukea tekstejään näppäilyvirheiden varalta.

Sitä mä aina jaksan ihmetellä, kuinka jotkut lukee blogeja. Sama informaatioarvo on vauvapalstan aaveen teksteillä.

Kirjoitin aikoinani 98 pisteen yo-aineen. Sen jälkeen en ole edes viitsinyt yrittää, mm inssityö ja dippatyö oli täynnänsä kirjoitusvirheitä.

Miksi siis vaivautua kun on jo todistanut että tarvittaessa osaa, etenkään kun hyvän tekstin kirjoitustaito ei todellakaan ole pääedellytyksiä softainssihommissa?

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti ihminen. Tutkimustietoa.

Introvertit ovat taas niitä oikeinkirjoitusvänkääjiä. Tämän voin introverttinä allekirjoittaa.

Todentaa ekstroverttein köpsyyden. Julkisella alalla työssä, ja vain vaivoin saan hallittua itseni kuunnellessani ja lukiessani köpsyyksiä niin asiakkaiden kuin kollegainkin taholta.

Terveisin asperger ja introvertti.

Aina kun näen vaikka kampaamon tai muun pienen liikkeen mainoksessa aivan kamalaa kieltä ja törkeitä virheitä, koetan muistuttaa itselleni, että ehkä he ovat aivan todella hyviä siinä mitä tekevät työkseen, ja se heidän työnsä ei ole kirjoittaminen. :) Vaikka kyllä se uskottavuutta vie ja antaa kirjoittajasta yksinkertaisen kuvan.

Minä en ainakaan ala nipottamaan oikeinkirjoituksesta näin kännykkäaikana. On se aika rasittavaa korjailla tekstiä ja pitäähän sitä olla sen verran lukutaitoa, että osaa mielessään korjata virheitä, jos niitä esiintyy.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aikoinani 98 pisteen yo-aineen. Sen jälkeen en ole edes viitsinyt yrittää, mm inssityö ja dippatyö oli täynnänsä kirjoitusvirheitä.

Miksi siis vaivautua kun on jo todistanut että tarvittaessa osaa, etenkään kun hyvän tekstin kirjoitustaito ei todellakaan ole pääedellytyksiä softainssihommissa?

Eli et osaa kieltä kuitenkaan kunnolla jos normaali oikeinkirjoitus vaatii erikseen yrittämistä ja vaivannäköä ja muuten tekstisi on täynnä kirjoitusvirheitä.

Jos osaisit kielen kunnolla, niin kaikki oikeinkirjoitus ym. tulisi täysin automaattisesti ja joutuisit erikseen näkemään vaivaa virheiden tekemiseen. Tämän vuoksi olisi todella tärkeää, että lapset lukisivat paljon ja käyttäisivät kieltä oikeaoppisesti mahdollisimman paljon että omaksuisivat sen kunnolla. Kehitys tuntuu vaan kulkevan täysin päinvastaiseen suuntaan.

Riippuupi kontekstista. Asiallisissa konteksteissa pitää kirjoittaa tyylikkäästi ja oikein ja kiinnitän huomiota pieniinkin tyylivirheisiin. Internetissä, heippalapuissa ja viesteissä oikeinkirjoitussääntöjen rikkominen on enemmänkin vähän kuin puhekielen uusi muoto. Joka niistä jaksaa nipottaa ei ole tajunnut koko viestikulttuurin olemassaoloa ja luonnetta.

Kosmetologi tai kiropraktikko.

Äärioikeistolainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aikoinani 98 pisteen yo-aineen. Sen jälkeen en ole edes viitsinyt yrittää, mm inssityö ja dippatyö oli täynnänsä kirjoitusvirheitä.

Miksi siis vaivautua kun on jo todistanut että tarvittaessa osaa, etenkään kun hyvän tekstin kirjoitustaito ei todellakaan ole pääedellytyksiä softainssihommissa?

Eli et osaa kieltä kuitenkaan kunnolla jos normaali oikeinkirjoitus vaatii erikseen yrittämistä ja vaivannäköä ja muuten tekstisi on täynnä kirjoitusvirheitä.

Jos osaisit kielen kunnolla, niin kaikki oikeinkirjoitus ym. tulisi täysin automaattisesti ja joutuisit erikseen näkemään vaivaa virheiden tekemiseen. Tämän vuoksi olisi todella tärkeää, että lapset lukisivat paljon ja käyttäisivät kieltä oikeaoppisesti mahdollisimman paljon että omaksuisivat sen kunnolla. Kehitys tuntuu vaan kulkevan täysin päinvastaiseen suuntaan.

Mutta miksi se on tärkeää hallita tuolla tasolla? Eikö se standardien löyseneminen juuri  kerro siitä, että kollektiivisesti ollaan sitä mieltä ettei se ole enää tärkeää?

Kaikki ei vaan ole yhtä lahjakkaita. Jotkut joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa oppiakseen ja sitten suoriutuakseen luotettavasti samalla tasolla. Vähän saisit kyllä perustella, miksi tämä asia on niin korkea prioriteetti yhteiskuntamme toiminnalle että jokaisen olisi se tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ala nipottamaan oikeinkirjoituksesta näin kännykkäaikana. On se aika rasittavaa korjailla tekstiä ja pitäähän sitä olla sen verran lukutaitoa, että osaa mielessään korjata virheitä, jos niitä esiintyy.

"On se aika rasittavaa" olisi oikealla kielellä "rasittavaa". Tuollainen "on se" on ruotsin kielen mukainen muodollinen subjekti, jossa "se" ei viittaa mihinkään tai kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

Riippuupi kontekstista. Asiallisissa konteksteissa pitää kirjoittaa tyylikkäästi ja oikein ja kiinnitän huomiota pieniinkin tyylivirheisiin. Internetissä, heippalapuissa ja viesteissä oikeinkirjoitussääntöjen rikkominen on enemmänkin vähän kuin puhekielen uusi muoto. Joka niistä jaksaa nipottaa ei ole tajunnut koko viestikulttuurin olemassaoloa ja luonnetta.

Savolaisuuvven suvaihten vua en oekeekirjotussyäntöi rikkomista, en ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aikoinani 98 pisteen yo-aineen. Sen jälkeen en ole edes viitsinyt yrittää, mm inssityö ja dippatyö oli täynnänsä kirjoitusvirheitä.

Miksi siis vaivautua kun on jo todistanut että tarvittaessa osaa, etenkään kun hyvän tekstin kirjoitustaito ei todellakaan ole pääedellytyksiä softainssihommissa?

Eli et osaa kieltä kuitenkaan kunnolla jos normaali oikeinkirjoitus vaatii erikseen yrittämistä ja vaivannäköä ja muuten tekstisi on täynnä kirjoitusvirheitä.

Jos osaisit kielen kunnolla, niin kaikki oikeinkirjoitus ym. tulisi täysin automaattisesti ja joutuisit erikseen näkemään vaivaa virheiden tekemiseen. Tämän vuoksi olisi todella tärkeää, että lapset lukisivat paljon ja käyttäisivät kieltä oikeaoppisesti mahdollisimman paljon että omaksuisivat sen kunnolla. Kehitys tuntuu vaan kulkevan täysin päinvastaiseen suuntaan.

Ei tuo yo-aine erikseen vaatinut mitään erikoisempaa "yrittämistä", teksti tuli luonnostaan ja ilman virheitä. Vajassa neljässä tunnissa ensimmäisenä ulos salista, lähes täydellisen yo-aineen kanssa. Miksi rehkiä enempää kun tietää ettei tarvitse tuon enempää?

Btw, luen vuodessa noin 50 kirjaa... niin fiktiivistä kuin historiallisia henkilökuvauksia, tyyliin Adolf Hitler, Ho Chi Minh, Leonardo Da Vinci etc. Tälläkin hetkellä yöpöydällä auki kolme eri kirjaa, joskin kaikki joko saksaksi tai englanniksi koska katson että kirjallisuutta on luettu suomeksi aivan tarpeeksi.

(tämänkin turauksen heitin vajaassa 100 sekunnissa, selkeästi ymmärrettävää suomea vai jäikö jokin asia epäselväksi?)

Onko tähän vastatattava, ajattelevansa jotain negatiivista, että vastaukseni tulkintaa myönteisesti. Eli olettama , etten sanoisi vaatimus on, että oikeinkirjoituksesta välittämättömästä pitää ajatella ja tuntea jotain ikävää ja harmillista, eikä ainakaan mitään myönteistä.  Omasta mielestäni oikeinkirjoituksesta välittämäminen on vähän niin ja näin. Itselleni suomenkieli on ja on ollut aina vaikeaa. Tästä huolimatta olen pärjännyt kohtuullisen hyvin elämässä. Mutta varmasti jotain sellaista, joka kirjoittaa monin kerroin parempaa tekstiä (siihen eie vaadita paljoa), kuin minä mutta joka ei koe elämäänsä tyydyttäksi varmasti kokee vastenmielisyyttä kun saattaa ymmärtää, mitä kirjoitan, vaikka samalla kertaa näkee tai huomaa kirjoituksessani n kappaletta eri kirjoitusvirheitä, jota kautta pitää kirjoittamaani täysin arvottomana. Todennäköisesti myös minua vain teeskentelijänä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö välittäisi lainkaan oikeinkirjoituksestani, vaan edelleen siitä, että suomenkieli on minulle vaikeaa, josta syystä sitten kirjoitan sitä helposti ja usein huomaamattani väärin.