Mikä ihmisessä on vialla jos häntä alkaa ahdistaa läheiset ihmissuhteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on käyttäytynyt ikävästi ja nyt on vihainen kun hänen kanssaan ei haluta olla. Tervetuloa tarhaan!

Anteeksi, onko se ikävää käyttäytymistä jos haluaa joskus nähdä tai soitella? En todellakaan usein. Tai onko se ikävää käytöstä että huolehtii toisesta kun tällä meni huonosti mutta sitten yhtäkkiä olenkin ahdistava?

Painostatko sinä toista? On ahdistavaa jos joku jyrä yrittää päättää minun asioistani erityisesti silloin kun minulla on ihan riittävästi selviteltävää muutenkin omassa elämässäni, esim. sairautta, surua, työttömyyttä jne.

No en painosta! Enkö tuossa tehnyt sen selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Koskee niin ystävää kuin parisuhdetta. Kaikki on ok, kun on sillä tavalla kepeää, että on kivaa yhdessä, eikä juuri vaatimuksia. Mutta kun tulee vaatimuksia, riitaa, erimielisyyksiä, tai vaan muuten läheistä, ahdistutaan ja paetaan.

Mikä tälläisessä on "vikana", ettei pysty kestämään läheisen ihmissuhteen tuomia normaaleita seuraamuksia. Tarvitsevuutta, erimielisyyttä, riitaa tms. Enkä nyt tarkoita että ihmisessä olisi mitään vialla, mutta etsii omalla tavallaan tuollaista ja sitten ei kuitenkaan kestä

Ehkä hän ei enää halua olla ystäväsi, ainakaan kovin läheinen. Pitääkö hänessä olla vikaa, jos ei pidä sinusta. Onko hänellä muita ystäviä tai puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään läheisyyttä ole, jos vaaditaan ja riidellään erimielisyyksistä. Kyllä tervettä tuollaisesta on ahdistua ja häipyä. Millaisia ihmissuhteita  sulla AP oikein on?

No jos kysyn näkemistä liian usein hänen mielestään, hän saattaa ahdistua ja hermostua. Eikä todellakaan ole vaatimus tai mitenkään joka viikkoista.

No kuitenkin käytit sanaa vaatia, joten taidan kuitenkin myös itse olla hiffannut asian, vaikka et sitä myönnäkkään. Ap kuulostaa nyt hieman hankalalta ja takertuvalta ihmiseltä itse.

Ei ole läheisempiä ystäviä, ja puolisosta eronnut reilu vuosi sitten.

Juu, voi olla että olen hankala, mutta minulla on läheisiä ystäviä, jotka eivät onneksi koe minua ollenkaan hankalana. Tämä yksi ja ainoa sitten varmaan kokee. Mietin tosissaan mitä tehnyt väärin, mutta en kai siihen vastausta saa. Annan olla.

KIINTYMYSSUHDEONGELMA

LUE SE LINKKI, AP

SIITÄ SAAT VASTAUKSEN

Minäkin olen erakko. Olen tyytyväinen yksin. Olen mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä.

Tuosta pelokkaasta kiintymyssuhdemallista minäkin olen joskus lukenut ja tunnistanut itseni.

Kun ihmissuhde alkaa muuttua läheisemmäksi, tunnen yhtäkkiä olevani vastuussa toisen viihtymisestä ja siitä, että toisella on hyvä olo. Alan arvostella itseäni ja tuntuu, että en voi tarjota toiselle niin hyvää tunnetta kuin mitä itse hänestä saan. Siksi säästän meidät molemmat "kärsimykseltä" ja pakenen.

Mä en jaksa enää aikuisena mitään turhaa draamaa. Parisuhteessa voi riidellä, mutta oikeista asioista ja tärkeää on päästä yhteisymmärrykseen. En jaksa mitään päivien mököttämisiä tai siedä jos suhteessa mulle huudetaan. Rakentava nopea riitely on ok.

Ystävyyssuhteissa en jaksa yhtään riitaa. Teininä ja nuorena aikuisena mulla oli pari riitaa haastavaa kaveria. Aina oli joku nokittelu meneillään. Lopulta kyllästyin tähän, kun kuvittelivat voivansa sanoa mulle miten ilkeästi vaan ja sit eivät kestäneet, jos sanoin takas. Katkaisin välit, kun alkoi ahdistaa se riidan haastaminen. Helpotti omaa ahdistusta sen verran, että päätin etten enää ikinä halua riiteleviä ystäviä. Olen mieluummin yksin. Onneksi mulla on näitä riidattomia ystävyyssuhteita, joihin panostaa.

Työkaveri yritti kanssani tällaista tarvitsevaa kaveruutta. Tosin hän oli se tarvitseva, minähän en mitään tarvinnut. Alkoi olla suoranainen rasite, kun aina oli jotain tekemistä, asiaa, puhetta tai ymmärrystä vailla. Kuitenkaan ei ollut tajua sille, että mulla on muutakin elämää kuin paapoa häntä. Helpotti katkaista välit häneenkin. Rasittava ripustautuja.

Mulla ei ole ongelmia kiintymyssuhteessa. Mä vaan rasitun ja kyllästyn liian vaikeisiin ihmisiin.

Juu, oli nyt ongelma mikä hyvänsä, tajusin pointin. Niin kuin hänkin löytää vikoja pääosin minusta, niinhän tekin löydätte. Tein virheen kun kiinnyin häneen. Nyt jätän rauhaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

KIINTYMYSSUHDEONGELMA

LUE SE LINKKI, AP

SIITÄ SAAT VASTAUKSEN

Juu, tää pitää pitkälti paikkaansa :)

ap

Itseasiassa sanoisin että tuo välttelevä kiintymystyyli kuvastaa häntä melko täysin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KIINTYMYSSUHDEONGELMA

LUE SE LINKKI, AP

SIITÄ SAAT VASTAUKSEN

Juu, tää pitää pitkälti paikkaansa :)

ap

Huh, hyvä.

Sori, että huusin.

Itselläni on vain "sattuneesta syystä" tämä asia aika tuore ja kipeä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KIINTYMYSSUHDEONGELMA

LUE SE LINKKI, AP

SIITÄ SAAT VASTAUKSEN

Juu, tää pitää pitkälti paikkaansa :)

ap

Huh, hyvä.

Sori, että huusin.

Itselläni on vain "sattuneesta syystä" tämä asia aika tuore ja kipeä. :D

Noh, SAMA!!! Jos haluut kirjoitella aiheesta yksärinä, pistä viestiä nassu76@gmail.com

Mulla on eräänlainen "kiintiö" tarvitsemiselle. Mitä useampi ihminen tarvitsee multa jotain, sitä enemmän ärsyynnyn. Töissä multa tarvitaan jatkuvasti jotain. Enkä tarkoita nyt omia töitäni vaan joku työkaveri, asiakas tai muu haluaa multa jotain ja työhöni tulee jatkuvasti keskeytyksiä, koska pitää selvitellä muita varten asioita ja antaa vastauksia. Nämä asiat pitää siis hoitaa oman työni lisäksi. Vapaa-ajallanikin mua tarvitaan milloin mihinkin. Puoliso, vanhemmat, sisarukset, lapset, ystävät, kaverit. Lähes jatkuvan tarvitsemisen kohteena olemisen vastapainoksi tarvitsen "kivaa ja kepeää, ilman vaatimuksia". 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheisempiä ystäviä, ja puolisosta eronnut reilu vuosi sitten.

Juu, voi olla että olen hankala, mutta minulla on läheisiä ystäviä, jotka eivät onneksi koe minua ollenkaan hankalana. Tämä yksi ja ainoa sitten varmaan kokee. Mietin tosissaan mitä tehnyt väärin, mutta en kai siihen vastausta saa. Annan olla.

Ethän sinä ole tehnyt mitään väärin, jos hän ei halua/kykene ystävyyssuhteisiin. Sehän jo kertoo sen, jos läheisiä ystäviä ei hänellä ole. Ehkä hänellä ei ole koskaan ollutkaan.

Itse olen samanlainen, tai oikeastaan vielä vaikeampi tapaus. En ole päästänyt ketään läheiseksi, koska se voi haavoittaa. Epäilen ihmisten tarkoitusperiä. Minua on loukattu ja pilkattu ja syy on ollut minussa. En usko että kukaan aidosti voisi olla ystäväni. Luulen usein, että mieskin on vain säälistä kanssani. Toisaalta kun en ole ystävyyttä kokenut, en osaa sitä arvostaa. Olen vaan nähnyt vierestä miten ystävykset ylistävät toisiaan ja pitävät hauskaa keskenään. Olen kai niin rikkinäinen, etten kykene sellaiseen suhteeseen. Minulta puuttuu jotain oleellista mitä vaaditaan pysyvään ja vastavuoroiseen ystävyyssuhteeseen. Ehkä tunnen itseni vain niin huonoksi, että en millään saata uskoa kenenkään aidosti tahtovan seuraani. Tai en vain tunne, vaan olen. Olen lakannut kaipaamasta sellaista. Jos joku pääsee liian läheiseksi, alan pelätä hänen käyttävän minun kummallisuuksia omiin tarkoituksiinsa. Eli tämä perinteinen koulukiusaamiskuvio... Joku on jäänyt porukan ulkopuolelle ja sitten yksi tulee vilpittömän ja aidon oloisena juttelemaan tarkoituksenaan vain saada lisäaineistoa porukassa naureskeluun ja juorujen levittämiseen. Lopulta yksinäinen erehtyy ja uskoutuu asioistaan ja pian häntä kaikki katsovat entistä enemmän kieroon. Tämö toimii ihan aikuisilla ihmisilläkin. On helpompi olla ilman ystäviä kuin ottaa niitä riskejä, joissa tulee paha mieli ja laukeaa syvä masennus, kun vanhat traumat nousevat pintaan. Kun on tarpeeksi kauan elänyt ilman ystäviä, ei niitä enää silleen kaipaa. Ilkeyttä on tullut koettua yhdelle elämälle tarpeeksi.

Edelliseen vielä, etten voi syyttää muita siitä, etten kykene ystävyyteen. Olen as-tyyppinen sosiaalisine fobioineen, joten vika on täysin minussa. Nämä asiat jo estävät suuren määrän osallistumista erilaisiin menoihin, että yksinoleminen on lopulta ainoa järkevä valinta, tai no oikeastaan pakko. Elämä sujuu näin parhaiten.

Välttelevä kiintymyssuhde. Suomalaisessa  väestössä itse asiassa todella tavallinen kiintymyssuhdetyyppi ja siirtyy perheissä kivasti sukupolvesta toiseen.

Minä olen tuollainen. En ole tällainen pahuuttani. Tarvitsen enemmän aikaa kuin muut luottaakseni. Pelkään rakastaa. Olen kiltti enkä tee isoja irtiottoja. Etäisyyden oton saattaa huomata minusta jos on kovin herkkävaistoinen, pieninä häilähdyksinä, jotka menevät ohi. Mutta syvällä sisimmissäni rakastan. Nyt Rakastan, ehkä elämäni ensimmäisen kerran, mutta sen mukana tuli pelko, jota käsittelen yksin mielessäni. Olkaa kärsivällisiä samanlaisten kanssa.

up

Up