Opettakaa pliis lapsillenne, että kaverit ei ole mitään kertakäyttötavaroita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen, jossa lapsille hankitaan kaikki mahdolliset suosiossa olevat lelut ja vehkeet, koska kumpikaan ei muuten olisi koulussa suosittu. Näin lapset saavat kavereita kylään, pelaamaan jne, kun on laitteet eikä toisaalta mitään rajoitteita niiden käytössä. Aiemmin valittivat kuinka ei kaverit tykkää mutta nyt huomaa kuinka vanhemmat oikein ovat ilostuneet kun lapset tulevatkin kylään ja perustelevat vaikka millä tavalla sitä, ettei esim. peliaikaa rajoiteta..

Oma veli kertoi aikoinaan kuinka kävivät "yhden ärsyttävän luokkakaverin" tykönä vain siksi, että tällä oli aina uusimmat pelit. Sanoi, että aikuisena vähän nolottaa, mutta oli rehellinen.

On siis kavereita ja "kavereita". Yrittäisin tukea lasta saamaan niitä aitoja kavereita, vaikka sitten vähemmän.

Näinhän tää näyttäs meillä menneen, aika karua kyllä. Pitää sanoa lapselle, ettei välittäisi liikaa, toki surettaa ja saa surettaa, mutta tämä ei selkeästi ollut sitten oikea ystävä. Jotenkin vaan karua kun meille oli aina tervetullut ja välitettiin niin noin rumasti yhtäkkiä täysi ulkoluolelle jättäminen.

Ootko sä nyt itse jotenkin loukkaantunut, kun olet passannut tätä muksua teillä? Monta kertaa toistat samaa välittämistä Teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja kyllä kaveripiirit vaihtelee aika vauhdikkaasti. Tyttäreni on ollut surullinen kun paras kaveri löysi uusia kavereita, joita hän ei tunne. Olen itsekin toki surullinen, mutta en syytä siitä kaveria. Hän on suosittu tyttö eikä kaikkien kanssa vain kerkiä olemaan. Kaveripiirien vaihtuvuus kuuluu elämään ja sydänsuruja niissä asioissa tulee varmasti jokaiselle. Ei siinä voi muuta kuin kehottaa lasta etsimään uusia kavereita ja olemaan heille uskollinen ja reilu ystävä. Väkisin tai äidin kehotuksesta roikkuminen ei vain toimi.

Tietenkin näin, mutta se siirtymävaihe pitäisi opettaa tekemään fiksusti. Ja en siis syytä ketään tai pakota olemaan kaveri vaan enemmän mietin tapaa miten ja miksi kaverisuhteet katkeaa tai katkaistaan. Eli jos paras kaveri vaan jättää sanomatta kunnolla syytä ja hienompien härpäkkeiden takia niin siinä olisi minusta kyllä jo vanhemmilla pienen kasvatuskeskustelun paikka.

Ei niitä syitä ole. Eikä siksi voi sanoa. Ei maailma mene niin. Eikä ne härpäkkeet ole se syy.

Tarina on ihan toinen sen kaverin näkökulmasta.

Edellinen kirjoittaja on oikeassa.

Sinä pahennat tilannetta. Nyt olisi kasvatuskeskustelun paikka.

Silti ketään ei jätetä porukalla yhtäkkiä yllättäen vuosien jälkeen ilman mitään selitystä. Ei vaikkei ihmeempiä syitä olisi vaan silloin sanotaan että sori, mutta me halutaan olla nyt kimpassa. Kasvatuskeskustelun paikka sekä meillä että edelleen myös teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen, jossa lapsille hankitaan kaikki mahdolliset suosiossa olevat lelut ja vehkeet, koska kumpikaan ei muuten olisi koulussa suosittu. Näin lapset saavat kavereita kylään, pelaamaan jne, kun on laitteet eikä toisaalta mitään rajoitteita niiden käytössä. Aiemmin valittivat kuinka ei kaverit tykkää mutta nyt huomaa kuinka vanhemmat oikein ovat ilostuneet kun lapset tulevatkin kylään ja perustelevat vaikka millä tavalla sitä, ettei esim. peliaikaa rajoiteta..

Oma veli kertoi aikoinaan kuinka kävivät "yhden ärsyttävän luokkakaverin" tykönä vain siksi, että tällä oli aina uusimmat pelit. Sanoi, että aikuisena vähän nolottaa, mutta oli rehellinen.

On siis kavereita ja "kavereita". Yrittäisin tukea lasta saamaan niitä aitoja kavereita, vaikka sitten vähemmän.

Näinhän tää näyttäs meillä menneen, aika karua kyllä. Pitää sanoa lapselle, ettei välittäisi liikaa, toki surettaa ja saa surettaa, mutta tämä ei selkeästi ollut sitten oikea ystävä. Jotenkin vaan karua kun meille oli aina tervetullut ja välitettiin niin noin rumasti yhtäkkiä täysi ulkoluolelle jättäminen.

Ootko sä nyt itse jotenkin loukkaantunut, kun olet passannut tätä muksua teillä? Monta kertaa toistat samaa välittämistä Teillä.

Älä ole lapsellinen, just kun mä kehuin asiallista keskustelua. En tietenkään ole loukkaantunut vaan ihmettelin yhtäkkistä totaalista muutosta ilman selitystä kuten lapsenikin. Painotin tuota siksi, että ihmiset tajuaisi ettei kyse ollut nyt sellaisesta luonnollisesta kaveruuden hiipumisesta.

Vierailija kirjoitti:

:(<3

Voi kiitos!

No, kyllä tämä tästä. Ollaan kunnioittavia toisiamme kohtaan eikö. Niin erityisesti me isot kuin sitten pienetkin.

Mä taas en näe tässä mitään kummallista. Itsekin 10-vuotiaana kävin yhdellä luokkakaverilla vain koska sillä oli hauska tietokonepeli. Toisen luona kävin pääasiassa katsomassa gerbiilejä. :'D En oikeasti oleta että hekään ajattelivat minun olevan sen suurempi kaveri, kunhan joku jonka kanssa viettää aikaa koulun jälkeen, oli se "motiivi" mikä tahansa. Tyttöjen kesken ainakin noi kaverisuhteet ja "kaverisuhteet" vaihteli tosi paljon, mielestäni kuuluu ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Lapsille on ihan normaalia ja luontevaa kiinnostua uusista jutuista ja varsinkin sellaisista, mitä lapsella itsellään ei ole. Ja mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän hänelle tulee uusia kavereitakin. Ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää, että antaa ystävälleen tilaa olla muidenkin kanssa. Eihän me aikuisetkaan omita ystäviemme niin, ettei heillä saisi olla muita ystäviä tai että meidän pitäisi olla ystävillemme aina "ykkösystävä". 

On tietenkin, mutta nyt tilanne on se, että mun lapsi jätettiin kokonaan ulkopuolelle, täysin yksin. Ensin tämä pitkäaikainen ystävä kävi välillä meillä ja välillä toisella kaverilla. Siellä on kuitenkin enemmän kaikkea eikä aikuisia valvomassa joten siirtyi nyt kokonaan sinne kun meillä on kuulemma tylsää. Tuon toisen kodin lapsi ei halua mun lasta sinne. Mun lapselle oli siis ok, että on myös muita kavereita kun hänellä itselläänkin on muualta kuin koulusta. 

Edelleenkin....minkä ikäisistä lapsista on kyse? Muistan vielä hyvin, kun itse 10-vuotiaana leikin vielä nukeilla yms ja silloinen paras kaverini, jolla oli pari vuotta vanhempi isosisko, tutustui vuotta meitä vanhempaan tyttöön. Tämä 11v tyttö ei enää leikkinyt nukeilla eikä leikkinyt oikeastaan mitään muutakaan vaan oli kiinnostunut meikeistä, muodista, musiikista, pojista yms. Ystäväni viihtyikin uuden ystäväni ja siskonsa kanssa ja aivan varmasti koki mun seurani tylsänä. 

Noin 10 v. Samoista asioista tykkäävät mutta toisessa paikassa on uudemmat pelikoneet ja laajempi valikoima eikä valvontaa.

Ja sinnekö sinä haluat oman lapsesi pelaamaan kiellettyjä pelejä? Järki käteen nyt. Opeta lapsellesi, että tilanteesta voi mennä eteenpäin, eikä nuo olleet oikeita ystäviä. Sitä paitsi miksi edes päästäisit oman lapsen pelaamaan kotiin, jossa ei ole velvontaa? Siellä katsotaan siis todeenäköisimmin YouTubesta ikäviä videoita, ja mahdollisesti pelataan K18 sotapelejä.

Tuollaiset kaverit saavatkin mennä. Seuraavaksi (parin vuoden sisällä) nuo ovat niitä kavereita, jotka polttavat nurkan takana tupakkaa ja juovat energiajuomia vanhemmiltaan salaa. Kannattaa valita sellaiset kaverit, joiden vanhemmat valvovat edes vähän, mitä lapset puuhaavat. 

Sori vaan, opetan lapselleni, että etsii seuraa, jossa viihtyy, en että alkaa hyväntekijäksi muille. Se vaatii tietenkin sen, että itse käyttäytyy niin, että muut haluavat hänenkin kanssaan olla. Eikö elämän kovat lainalaisuudet opetettu kotona?

t.kristallikissa

Ap, oletat 10-vuotiailta aivan liikaa. Eihän voi olettaa, että he oikeasti selittäisivät käytöksensä, ja mahdollisesti pyytäisivät anteeksi? He menevät houkutusten mukana, eli sinne missä saa pelata. Jos haluat tehdä asialle jotain, soita vanhemmille, ja kerro tilanteesta. Tuskin silti ottavat" leikkeihin" mukaan, tuonikäiset ovat jo senverran isoja, että saavat kyllä valita seuransa itse. Ehkä vähän noloa vanhempana puuttua tilanteeseen, elleivät sitten suoranaisesti kiusaa lastasi. Kiusaamistahan tuokin on, mutta ketään ei voi pakottaa olla jonkun kanssa.  Olisin itse tyytyväinen, että lapsi pääsee eroon tuollaisista kavereista. Selitä lapsellesi että aina löytyy uusia kavereita. Eikö luokalla ole ketään muuta, kenen kanssa lapsi viettää aikaa? Kaveripiiri ei saisi rajoittua vain muutamaan tyyppiin, muuten voi käydä juuri noin. Poikia siis ilmeisesti? Yleensä pojat ovat aika rentoja löytämään uusia kavereita, tytöillä se voi olla tuossa iässä jo vaikeampaa.

Hankkikaa uusi harrastus, ja lapsesi voi löytää uusia kavereita.

Olen opettanut vitosluokkalaisia ja huomannut, että yhtäkkiä syntyy valtavat kuilut" lapsenomaisuudessa". Yksi poika leikkii vielä legoilla, toinen mukamas jo seurustelee ja on opettajaa päätä pidempi. Yksi tyttö leikkii nalleilla, toinen lukee twilightia ja snapchattailee. Mitenkään arvottamatta, fiksuja ja kivoja nuoria on molemmissa yhtälailla. Mutta en ihmettele että kaveripiiritkin vaihtuvat näissä kuohunnan vuosissa. Reiluudesta pitää vanhemman aina muistuttaa, koulussa ei saa ketään jättää ulkopuolelle.

Ohi aiheen, mutta ärsyttävä tapa puhua avio/avomiehestään "isäntänä", kuten eräs kommentoija.   

Tulee aina mieleen tällaisestä naisesta yksinkertainen typerä kananen, joka yrittää olla retee tai hauska puheissaan.