Opettakaa pliis lapsillenne, että kaverit ei ole mitään kertakäyttötavaroita

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen, jossa lapsille hankitaan kaikki mahdolliset suosiossa olevat lelut ja vehkeet, koska kumpikaan ei muuten olisi koulussa suosittu. Näin lapset saavat kavereita kylään, pelaamaan jne, kun on laitteet eikä toisaalta mitään rajoitteita niiden käytössä. Aiemmin valittivat kuinka ei kaverit tykkää mutta nyt huomaa kuinka vanhemmat oikein ovat ilostuneet kun lapset tulevatkin kylään ja perustelevat vaikka millä tavalla sitä, ettei esim. peliaikaa rajoiteta..

Oma veli kertoi aikoinaan kuinka kävivät "yhden ärsyttävän luokkakaverin" tykönä vain siksi, että tällä oli aina uusimmat pelit. Sanoi, että aikuisena vähän nolottaa, mutta oli rehellinen.

On siis kavereita ja "kavereita". Yrittäisin tukea lasta saamaan niitä aitoja kavereita, vaikka sitten vähemmän.

Näinhän tää näyttäs meillä menneen, aika karua kyllä. Pitää sanoa lapselle, ettei välittäisi liikaa, toki surettaa ja saa surettaa, mutta tämä ei selkeästi ollut sitten oikea ystävä. Jotenkin vaan karua kun meille oli aina tervetullut ja välitettiin niin noin rumasti yhtäkkiä täysi ulkoluolelle jättäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Lapsille on ihan normaalia ja luontevaa kiinnostua uusista jutuista ja varsinkin sellaisista, mitä lapsella itsellään ei ole. Ja mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän hänelle tulee uusia kavereitakin. Ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää, että antaa ystävälleen tilaa olla muidenkin kanssa. Eihän me aikuisetkaan omita ystäviemme niin, ettei heillä saisi olla muita ystäviä tai että meidän pitäisi olla ystävillemme aina "ykkösystävä". 

On tietenkin, mutta nyt tilanne on se, että mun lapsi jätettiin kokonaan ulkopuolelle, täysin yksin. Ensin tämä pitkäaikainen ystävä kävi välillä meillä ja välillä toisella kaverilla. Siellä on kuitenkin enemmän kaikkea eikä aikuisia valvomassa joten siirtyi nyt kokonaan sinne kun meillä on kuulemma tylsää. Tuon toisen kodin lapsi ei halua mun lasta sinne. Mun lapselle oli siis ok, että on myös muita kavereita kun hänellä itselläänkin on muualta kuin koulusta. 

Edelleenkin....minkä ikäisistä lapsista on kyse? Muistan vielä hyvin, kun itse 10-vuotiaana leikin vielä nukeilla yms ja silloinen paras kaverini, jolla oli pari vuotta vanhempi isosisko, tutustui vuotta meitä vanhempaan tyttöön. Tämä 11v tyttö ei enää leikkinyt nukeilla eikä leikkinyt oikeastaan mitään muutakaan vaan oli kiinnostunut meikeistä, muodista, musiikista, pojista yms. Ystäväni viihtyikin uuden ystäväni ja siskonsa kanssa ja aivan varmasti koki mun seurani tylsänä. 

Noin 10 v. Samoista asioista tykkäävät mutta toisessa paikassa on uudemmat pelikoneet ja laajempi valikoima eikä valvontaa.

Miten tehdään siirtymävaihe fiksusti? Sanomalla suoraan, että sorry, mutta tuon toisen kaverin kanssa mulla on hauskempaa ja voin tehdä asioita, joita sun kanssasi en voi tehdä? Vai että sorry, mutta en ole enää kiinnostunut asioista, joita sun kanssasi voi tehdä? Lasten kasvaessa heidän kiinnostuksenkohteensa muuttuvat ja siten muuttuu kaveripiirikin. Aivan kuten aikoinaan mun ystäväni lakkasi leikkimästä aikaisemmin kuin minä ja alkoi tehdä isompien tyttöjen juttuja, joita taas minä en halunnut eikä äitini varmasti olisi antanutkaan mun tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Lapsille on ihan normaalia ja luontevaa kiinnostua uusista jutuista ja varsinkin sellaisista, mitä lapsella itsellään ei ole. Ja mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän hänelle tulee uusia kavereitakin. Ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää, että antaa ystävälleen tilaa olla muidenkin kanssa. Eihän me aikuisetkaan omita ystäviemme niin, ettei heillä saisi olla muita ystäviä tai että meidän pitäisi olla ystävillemme aina "ykkösystävä". 

On tietenkin, mutta nyt tilanne on se, että mun lapsi jätettiin kokonaan ulkopuolelle, täysin yksin. Ensin tämä pitkäaikainen ystävä kävi välillä meillä ja välillä toisella kaverilla. Siellä on kuitenkin enemmän kaikkea eikä aikuisia valvomassa joten siirtyi nyt kokonaan sinne kun meillä on kuulemma tylsää. Tuon toisen kodin lapsi ei halua mun lasta sinne. Mun lapselle oli siis ok, että on myös muita kavereita kun hänellä itselläänkin on muualta kuin koulusta. 

Edelleenkin....minkä ikäisistä lapsista on kyse? Muistan vielä hyvin, kun itse 10-vuotiaana leikin vielä nukeilla yms ja silloinen paras kaverini, jolla oli pari vuotta vanhempi isosisko, tutustui vuotta meitä vanhempaan tyttöön. Tämä 11v tyttö ei enää leikkinyt nukeilla eikä leikkinyt oikeastaan mitään muutakaan vaan oli kiinnostunut meikeistä, muodista, musiikista, pojista yms. Ystäväni viihtyikin uuden ystäväni ja siskonsa kanssa ja aivan varmasti koki mun seurani tylsänä. 

Noin 10 v. Samoista asioista tykkäävät mutta toisessa paikassa on uudemmat pelikoneet ja laajempi valikoima eikä valvontaa.

Eli juuri tuo ikä, minkä arvelinkin :) Mutta tuossa on nyt kyse siitä, että toisen kaverin kanssa/kotona voi tehdä asioita, joita sun lapsesi kanssa  (ilmeisesti?) ei voi tehdä. Lapsi valitsee sen, kenen kanssa on kivempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Lapsille on ihan normaalia ja luontevaa kiinnostua uusista jutuista ja varsinkin sellaisista, mitä lapsella itsellään ei ole. Ja mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän hänelle tulee uusia kavereitakin. Ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää, että antaa ystävälleen tilaa olla muidenkin kanssa. Eihän me aikuisetkaan omita ystäviemme niin, ettei heillä saisi olla muita ystäviä tai että meidän pitäisi olla ystävillemme aina "ykkösystävä". 

On tietenkin, mutta nyt tilanne on se, että mun lapsi jätettiin kokonaan ulkopuolelle, täysin yksin. Ensin tämä pitkäaikainen ystävä kävi välillä meillä ja välillä toisella kaverilla. Siellä on kuitenkin enemmän kaikkea eikä aikuisia valvomassa joten siirtyi nyt kokonaan sinne kun meillä on kuulemma tylsää. Tuon toisen kodin lapsi ei halua mun lasta sinne. Mun lapselle oli siis ok, että on myös muita kavereita kun hänellä itselläänkin on muualta kuin koulusta. 

Edelleenkin....minkä ikäisistä lapsista on kyse? Muistan vielä hyvin, kun itse 10-vuotiaana leikin vielä nukeilla yms ja silloinen paras kaverini, jolla oli pari vuotta vanhempi isosisko, tutustui vuotta meitä vanhempaan tyttöön. Tämä 11v tyttö ei enää leikkinyt nukeilla eikä leikkinyt oikeastaan mitään muutakaan vaan oli kiinnostunut meikeistä, muodista, musiikista, pojista yms. Ystäväni viihtyikin uuden ystäväni ja siskonsa kanssa ja aivan varmasti koki mun seurani tylsänä. 

Noin 10 v. Samoista asioista tykkäävät mutta toisessa paikassa on uudemmat pelikoneet ja laajempi valikoima eikä valvontaa.

Eli juuri tuo ikä, minkä arvelinkin :) Mutta tuossa on nyt kyse siitä, että toisen kaverin kanssa/kotona voi tehdä asioita, joita sun lapsesi kanssa  (ilmeisesti?) ei voi tehdä. Lapsi valitsee sen, kenen kanssa on kivempaa. 

Samoja asioita saa tehdä mutta meidän pelivalikoima on suppeampi eikä ole yhtä paljon hienoja laitteita. Kyllä meillä silti pelejä on enkä nipota asioista. Aika karua että nuo ratkaisee sitten viime kädessä että toisella on uusin pelikone ja peli jota ei vanhempaan laitteeseen valmisteta. No, ei voi mitään, eipä ollut sitten oikea ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen opettanut, että ihmisen on parempi olla yksin kuin huonon kaverin kanssa.

Eli tervettä itsekkyyttä, ihan mihin tahansa ei tarvitse suostua, esimerkiksi tekemään sitä sopua montaa kertaa viikossa.

Näillä neuvoilla molemmilla lapsillani on muutama hyvä ystävä eskarista lähes 30v ja lauma niitä piipahtajia, joiden kanssa ei aina ole sujunut.

Ihan hyvin sun neuvoilla lapsesi olisivat voineet olla yksin koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Sitten syrjäytyneet sosiaalisten taitojen puutteen takia

Meinaatko, että parempi olla ikävien ihmisten kanssa kuin yksin?

Pakko sanoa, että joo. Mulla oli teinivuosina yksi tuollainen huono kaveri, joka feidasi välillä mielensä mukaan, oli epärehellinen ja teki miten aina itse tykkäsi. Tietysti v-käyrä nousi aina välillä ja sain miettiä b-suunnitelmia, jos lähti jonnekin, mutta pirun hauskaa meillä usein oli ja tuli tehtyä asioita, joita ei olisi muuten tehnyt. Nyt sitten oon viime vuodet ollut yksin ja on tämä paljon kurjempaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Lapsille on ihan normaalia ja luontevaa kiinnostua uusista jutuista ja varsinkin sellaisista, mitä lapsella itsellään ei ole. Ja mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän hänelle tulee uusia kavereitakin. Ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää, että antaa ystävälleen tilaa olla muidenkin kanssa. Eihän me aikuisetkaan omita ystäviemme niin, ettei heillä saisi olla muita ystäviä tai että meidän pitäisi olla ystävillemme aina "ykkösystävä". 

On tietenkin, mutta nyt tilanne on se, että mun lapsi jätettiin kokonaan ulkopuolelle, täysin yksin. Ensin tämä pitkäaikainen ystävä kävi välillä meillä ja välillä toisella kaverilla. Siellä on kuitenkin enemmän kaikkea eikä aikuisia valvomassa joten siirtyi nyt kokonaan sinne kun meillä on kuulemma tylsää. Tuon toisen kodin lapsi ei halua mun lasta sinne. Mun lapselle oli siis ok, että on myös muita kavereita kun hänellä itselläänkin on muualta kuin koulusta. 

Edelleenkin....minkä ikäisistä lapsista on kyse? Muistan vielä hyvin, kun itse 10-vuotiaana leikin vielä nukeilla yms ja silloinen paras kaverini, jolla oli pari vuotta vanhempi isosisko, tutustui vuotta meitä vanhempaan tyttöön. Tämä 11v tyttö ei enää leikkinyt nukeilla eikä leikkinyt oikeastaan mitään muutakaan vaan oli kiinnostunut meikeistä, muodista, musiikista, pojista yms. Ystäväni viihtyikin uuden ystäväni ja siskonsa kanssa ja aivan varmasti koki mun seurani tylsänä. 

Noin 10 v. Samoista asioista tykkäävät mutta toisessa paikassa on uudemmat pelikoneet ja laajempi valikoima eikä valvontaa.

Eli juuri tuo ikä, minkä arvelinkin :) Mutta tuossa on nyt kyse siitä, että toisen kaverin kanssa/kotona voi tehdä asioita, joita sun lapsesi kanssa  (ilmeisesti?) ei voi tehdä. Lapsi valitsee sen, kenen kanssa on kivempaa. 

Samoja asioita saa tehdä mutta meidän pelivalikoima on suppeampi eikä ole yhtä paljon hienoja laitteita. Kyllä meillä silti pelejä on enkä nipota asioista. Aika karua että nuo ratkaisee sitten viime kädessä että toisella on uusin pelikone ja peli jota ei vanhempaan laitteeseen valmisteta. No, ei voi mitään, eipä ollut sitten oikea ystävä.

Mä kiinnitin huomioni aiemmassa kommentissasi valvonnan puuttumiseen. On hyvin mahdollista, että juuri tuo on syynä tämän lapsen suosioon. Pelivalikoimassa voi olla pelejä, joita sinä et antaisi lapsesi pelata. Oletko oikeasti sitä mieltä, että haluaisit oman lapsesi olevan näiden kahden muun lapsen kanssa paikassa, missä pelivalikoima on laaja ja aikuisten valvonta puuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Lapsille on ihan normaalia ja luontevaa kiinnostua uusista jutuista ja varsinkin sellaisista, mitä lapsella itsellään ei ole. Ja mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän hänelle tulee uusia kavereitakin. Ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää, että antaa ystävälleen tilaa olla muidenkin kanssa. Eihän me aikuisetkaan omita ystäviemme niin, ettei heillä saisi olla muita ystäviä tai että meidän pitäisi olla ystävillemme aina "ykkösystävä". 

On tietenkin, mutta nyt tilanne on se, että mun lapsi jätettiin kokonaan ulkopuolelle, täysin yksin. Ensin tämä pitkäaikainen ystävä kävi välillä meillä ja välillä toisella kaverilla. Siellä on kuitenkin enemmän kaikkea eikä aikuisia valvomassa joten siirtyi nyt kokonaan sinne kun meillä on kuulemma tylsää. Tuon toisen kodin lapsi ei halua mun lasta sinne. Mun lapselle oli siis ok, että on myös muita kavereita kun hänellä itselläänkin on muualta kuin koulusta. 

Edelleenkin....minkä ikäisistä lapsista on kyse? Muistan vielä hyvin, kun itse 10-vuotiaana leikin vielä nukeilla yms ja silloinen paras kaverini, jolla oli pari vuotta vanhempi isosisko, tutustui vuotta meitä vanhempaan tyttöön. Tämä 11v tyttö ei enää leikkinyt nukeilla eikä leikkinyt oikeastaan mitään muutakaan vaan oli kiinnostunut meikeistä, muodista, musiikista, pojista yms. Ystäväni viihtyikin uuden ystäväni ja siskonsa kanssa ja aivan varmasti koki mun seurani tylsänä. 

Noin 10 v. Samoista asioista tykkäävät mutta toisessa paikassa on uudemmat pelikoneet ja laajempi valikoima eikä valvontaa.

Eli juuri tuo ikä, minkä arvelinkin :) Mutta tuossa on nyt kyse siitä, että toisen kaverin kanssa/kotona voi tehdä asioita, joita sun lapsesi kanssa  (ilmeisesti?) ei voi tehdä. Lapsi valitsee sen, kenen kanssa on kivempaa. 

Samoja asioita saa tehdä mutta meidän pelivalikoima on suppeampi eikä ole yhtä paljon hienoja laitteita. Kyllä meillä silti pelejä on enkä nipota asioista. Aika karua että nuo ratkaisee sitten viime kädessä että toisella on uusin pelikone ja peli jota ei vanhempaan laitteeseen valmisteta. No, ei voi mitään, eipä ollut sitten oikea ystävä.

Sun kannattaa nyt kuitenkin muistaa lapsen ikä. Ei ole varsinaisesti kyse hienoista laitteista vaan siitä, että tuossa iässä lapset alkavat kyseenalaistaa aikuisten asettamia sääntöjä. Tämän toisen lapsen kodissa ei ole omien sanojesi mukaan valvontaa pelaamiselle. Onko teillä? Jos teillä on, olette tuon ikäisten mielestä kalkkiksia, ette ymmärrä mistään mitään ja sääntönne on tehty vain kiusataksenne lapsia. Tämä on siis tuon ikäisen lapsen ajatusmaailma. Kun löytyy kaveri, jolla tällaisia rajoitteita ei ole, sellainen kaveri koetaan kiinnostavana. 10-vuotiaasta voi olla ihan mahtavaa, kun e i ole aikuista rajoittamassa peliaikaa tai edes sitä, mitä peliä saa pelata. 

On ihan ymmärrettävää, että lapsesi on pahoittanut mielensä. Ajattele asiaa kuitenkin toisesta näkökulmasta. Mitä vanhempi lapsesi on ennenkuin ajautuu seuraan, jossa aikuiset eivät valvo lasten tekemisiä, sitä lyhyempi on aika, jolloin lapsesi ehtii tunaroida. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja se pitää paikkansa. Uudet laitteet tai rajaton peliaika ei toki tarkoita, että lapsi menisi ihan hunningolle. Mutta on suurempi riski, että lapsi kaveriporukassaan ajautuu tekemään myös muita asioita, joita ei oikeastaan saisi vielä sen ikäisenä tehdä. Tai ei saisi tehdä minkään ikäisenä. 

Meillä on aina ollut uusimmat pelit ja vehkeet vanhempien nörttiammattien vuoksi. Silti meillä on ollut aina myös rajat ja valvonta. Aikoinaan tipahti pojan kaveripiiristä pois ne kaverit, joille rajat ja valvonta ei olleet kiva juttu. Jäljelle jäivät ne, joiden mielestä oli ihan ok, että kaverin vanhemmat olivat kotona, asettivat rajoja ja valvoivat netin käyttöä. Kun lapseni tuli teini-ikään, mä tiesin aina, missä hän viikonloppuisin on. Nimittäin hän oli kavereineen meillä. Joskus koko viikonlopun. Myös kavereiden vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun tiesivät teiniensä olevan paikassa, jossa on nollatoleranssi alkoholille, tupakalle ja muille päihteille ja paikalla on vanhemmat, jotka valvoivat asiaa. Teinit eivät  hengailleet pussikaljojensa kanssa ostarilla tekemässä kolttosia vaan olivat meillä. 

Vierailija kirjoitti:

No minun mielestäni lasten kaverisuhteet nyt vaan ovat sellaisia, että niissä tapahtuu muutoksia, varsinkin esimurrosikäisenä. Joku voi olla välillä hyväkin kaveri, mutta sitten ei vaan enää löydy yhteistä. Se on normaalia. En ala opettamaan lapselleni, että jonkun kanssa täytyy olla ikuisesti tekemisissä, jos on joskus leikitty yhdessä. Ehkäpä sinun lapsesi kaverit löysivät enemmän itsensä kaltaista seuraa? Millä perusteella muuten arvioit, että heidän uudet kaverinsa ovat "ilkeitä", jos heillä on kotona uutta elektroniikkaa? Vaikuttaa suoraan sanottuna aika ennakkoluuloiselta minusta.

Ja kyllä, kaikilla lapsillani on erinomaiset sosiaaliset taidot ihan opettajienkin arvioimana. Kannattausiko ap:n opettaa lapselleen sosiaalisia taitoja, jos kavereiden löytäminen tuntuu olevan vaikeaa?

Oiva esimerkki mulkusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minun mielestäni lasten kaverisuhteet nyt vaan ovat sellaisia, että niissä tapahtuu muutoksia, varsinkin esimurrosikäisenä. Joku voi olla välillä hyväkin kaveri, mutta sitten ei vaan enää löydy yhteistä. Se on normaalia. En ala opettamaan lapselleni, että jonkun kanssa täytyy olla ikuisesti tekemisissä, jos on joskus leikitty yhdessä. Ehkäpä sinun lapsesi kaverit löysivät enemmän itsensä kaltaista seuraa? Millä perusteella muuten arvioit, että heidän uudet kaverinsa ovat "ilkeitä", jos heillä on kotona uutta elektroniikkaa? Vaikuttaa suoraan sanottuna aika ennakkoluuloiselta minusta.

Ja kyllä, kaikilla lapsillani on erinomaiset sosiaaliset taidot ihan opettajienkin arvioimana. Kannattausiko ap:n opettaa lapselleen sosiaalisia taitoja, jos kavereiden löytäminen tuntuu olevan vaikeaa?

Oiva esimerkki mulkusta.

Ohis...tuo aiempi kirjoittaja ymmärtää, mistä on kyse. Mieluummin mä antaisin omien lasteni leikkiä hänen lastensa kanssa kuin sellaisen, joka nimittelee muita mulkuiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja kyllä kaveripiirit vaihtelee aika vauhdikkaasti. Tyttäreni on ollut surullinen kun paras kaveri löysi uusia kavereita, joita hän ei tunne. Olen itsekin toki surullinen, mutta en syytä siitä kaveria. Hän on suosittu tyttö eikä kaikkien kanssa vain kerkiä olemaan. Kaveripiirien vaihtuvuus kuuluu elämään ja sydänsuruja niissä asioissa tulee varmasti jokaiselle. Ei siinä voi muuta kuin kehottaa lasta etsimään uusia kavereita ja olemaan heille uskollinen ja reilu ystävä. Väkisin tai äidin kehotuksesta roikkuminen ei vain toimi.

Tietenkin näin, mutta se siirtymävaihe pitäisi opettaa tekemään fiksusti. Ja en siis syytä ketään tai pakota olemaan kaveri vaan enemmän mietin tapaa miten ja miksi kaverisuhteet katkeaa tai katkaistaan. Eli jos paras kaveri vaan jättää sanomatta kunnolla syytä ja hienompien härpäkkeiden takia niin siinä olisi minusta kyllä jo vanhemmilla pienen kasvatuskeskustelun paikka.

Ei niitä syitä ole. Eikä siksi voi sanoa. Ei maailma mene niin. Eikä ne härpäkkeet ole se syy.

Tarina on ihan toinen sen kaverin näkökulmasta.

Edellinen kirjoittaja on oikeassa.

Sinä pahennat tilannetta. Nyt olisi kasvatuskeskustelun paikka.

Pelaatko ap itse? Jos pelaat, varmasti ymmärrät, että kun pelin on pelannut 1-2 kertaa läpi, siinä ei ole enää mitään haastetta. Siksi halutaan uusia pelejä, vaativampia pelejä. 

Lapset ihan tutkitusti ovat niiden kanssa, joiden kanssa löytyy kiinnostavaa yhteistä tekemistä. Minä käyn läpi samaa suruprosessia lapseni kohdalla, kun hänelle hyvin tärkeä ystävä on etääntynyt ja löytänyt muita kavereita, joiden kanssa on selvästi nyt läheisempi. Oma lapseni jää siinä vähän sivuun ja on alkanut vähän vetäytyä. Tuo lapseni kaveri tuli meillekin tärkeäksi. Kuskattiin meille ja kotiin ja vietiin heitä syömään ja pelaamaan. Todella surullista, että oma lapseni ei ole hänelle enää kovinkaan hyvä ystävä. Nyt minun lapsellani ei ole ketään oikeasti läheistä kaveria ja seuraa haikeana tätä entistä ystäväänsä. Tämä on ollut minulle hyvin vaikeaa, mutta minkäs teet. Täytyy vain tukea lasta uusien kaverisuhteiden luomisessa ja toivoa, että sellaisia pian löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minun mielestäni lasten kaverisuhteet nyt vaan ovat sellaisia, että niissä tapahtuu muutoksia, varsinkin esimurrosikäisenä. Joku voi olla välillä hyväkin kaveri, mutta sitten ei vaan enää löydy yhteistä. Se on normaalia. En ala opettamaan lapselleni, että jonkun kanssa täytyy olla ikuisesti tekemisissä, jos on joskus leikitty yhdessä. Ehkäpä sinun lapsesi kaverit löysivät enemmän itsensä kaltaista seuraa? Millä perusteella muuten arvioit, että heidän uudet kaverinsa ovat "ilkeitä", jos heillä on kotona uutta elektroniikkaa? Vaikuttaa suoraan sanottuna aika ennakkoluuloiselta minusta.

Ja kyllä, kaikilla lapsillani on erinomaiset sosiaaliset taidot ihan opettajienkin arvioimana. Kannattausiko ap:n opettaa lapselleen sosiaalisia taitoja, jos kavereiden löytäminen tuntuu olevan vaikeaa?

Oiva esimerkki mulkusta.

Ohis...tuo aiempi kirjoittaja ymmärtää, mistä on kyse. Mieluummin mä antaisin omien lasteni leikkiä hänen lastensa kanssa kuin sellaisen, joka nimittelee muita mulkuiksi. 

Ymmärtää tilanteen lyttäämällä mua ja mun lasta samalla omaa erinomaisuuttaan korostaen? Ok...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisistä lapsista kyse? Lapsille on ihan normaalia ja luontevaa kiinnostua uusista jutuista ja varsinkin sellaisista, mitä lapsella itsellään ei ole. Ja mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä enemmän hänelle tulee uusia kavereitakin. Ystävyyssuhteen säilyminen edellyttää, että antaa ystävälleen tilaa olla muidenkin kanssa. Eihän me aikuisetkaan omita ystäviemme niin, ettei heillä saisi olla muita ystäviä tai että meidän pitäisi olla ystävillemme aina "ykkösystävä". 

On tietenkin, mutta nyt tilanne on se, että mun lapsi jätettiin kokonaan ulkopuolelle, täysin yksin. Ensin tämä pitkäaikainen ystävä kävi välillä meillä ja välillä toisella kaverilla. Siellä on kuitenkin enemmän kaikkea eikä aikuisia valvomassa joten siirtyi nyt kokonaan sinne kun meillä on kuulemma tylsää. Tuon toisen kodin lapsi ei halua mun lasta sinne. Mun lapselle oli siis ok, että on myös muita kavereita kun hänellä itselläänkin on muualta kuin koulusta. 

Edelleenkin....minkä ikäisistä lapsista on kyse? Muistan vielä hyvin, kun itse 10-vuotiaana leikin vielä nukeilla yms ja silloinen paras kaverini, jolla oli pari vuotta vanhempi isosisko, tutustui vuotta meitä vanhempaan tyttöön. Tämä 11v tyttö ei enää leikkinyt nukeilla eikä leikkinyt oikeastaan mitään muutakaan vaan oli kiinnostunut meikeistä, muodista, musiikista, pojista yms. Ystäväni viihtyikin uuden ystäväni ja siskonsa kanssa ja aivan varmasti koki mun seurani tylsänä. 

Noin 10 v. Samoista asioista tykkäävät mutta toisessa paikassa on uudemmat pelikoneet ja laajempi valikoima eikä valvontaa.

Eli juuri tuo ikä, minkä arvelinkin :) Mutta tuossa on nyt kyse siitä, että toisen kaverin kanssa/kotona voi tehdä asioita, joita sun lapsesi kanssa  (ilmeisesti?) ei voi tehdä. Lapsi valitsee sen, kenen kanssa on kivempaa. 

Samoja asioita saa tehdä mutta meidän pelivalikoima on suppeampi eikä ole yhtä paljon hienoja laitteita. Kyllä meillä silti pelejä on enkä nipota asioista. Aika karua että nuo ratkaisee sitten viime kädessä että toisella on uusin pelikone ja peli jota ei vanhempaan laitteeseen valmisteta. No, ei voi mitään, eipä ollut sitten oikea ystävä.

Sun kannattaa nyt kuitenkin muistaa lapsen ikä. Ei ole varsinaisesti kyse hienoista laitteista vaan siitä, että tuossa iässä lapset alkavat kyseenalaistaa aikuisten asettamia sääntöjä. Tämän toisen lapsen kodissa ei ole omien sanojesi mukaan valvontaa pelaamiselle. Onko teillä? Jos teillä on, olette tuon ikäisten mielestä kalkkiksia, ette ymmärrä mistään mitään ja sääntönne on tehty vain kiusataksenne lapsia. Tämä on siis tuon ikäisen lapsen ajatusmaailma. Kun löytyy kaveri, jolla tällaisia rajoitteita ei ole, sellainen kaveri koetaan kiinnostavana. 10-vuotiaasta voi olla ihan mahtavaa, kun e i ole aikuista rajoittamassa peliaikaa tai edes sitä, mitä peliä saa pelata. 

On ihan ymmärrettävää, että lapsesi on pahoittanut mielensä. Ajattele asiaa kuitenkin toisesta näkökulmasta. Mitä vanhempi lapsesi on ennenkuin ajautuu seuraan, jossa aikuiset eivät valvo lasten tekemisiä, sitä lyhyempi on aika, jolloin lapsesi ehtii tunaroida. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy ja se pitää paikkansa. Uudet laitteet tai rajaton peliaika ei toki tarkoita, että lapsi menisi ihan hunningolle. Mutta on suurempi riski, että lapsi kaveriporukassaan ajautuu tekemään myös muita asioita, joita ei oikeastaan saisi vielä sen ikäisenä tehdä. Tai ei saisi tehdä minkään ikäisenä. 

Meillä on aina ollut uusimmat pelit ja vehkeet vanhempien nörttiammattien vuoksi. Silti meillä on ollut aina myös rajat ja valvonta. Aikoinaan tipahti pojan kaveripiiristä pois ne kaverit, joille rajat ja valvonta ei olleet kiva juttu. Jäljelle jäivät ne, joiden mielestä oli ihan ok, että kaverin vanhemmat olivat kotona, asettivat rajoja ja valvoivat netin käyttöä. Kun lapseni tuli teini-ikään, mä tiesin aina, missä hän viikonloppuisin on. Nimittäin hän oli kavereineen meillä. Joskus koko viikonlopun. Myös kavereiden vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun tiesivät teiniensä olevan paikassa, jossa on nollatoleranssi alkoholille, tupakalle ja muille päihteille ja paikalla on vanhemmat, jotka valvoivat asiaa. Teinit eivät  hengailleet pussikaljojensa kanssa ostarilla tekemässä kolttosia vaan olivat meillä. 

Totta varmasti tämäkin. Olen kyllä toivonut, että lapseni viihtyisi paremmin vähän rauhallisemmassa seurassa joiden perheissä on tiukemmat rajat. Me ollaan ehkä vähän sellainen välimuoto kuitenkin hieman sinne tiukemman puolelle kallistuen (ei tappo- ymv.pelejä tai k16 -> ohjelmia). Kaverit on kyllä aina viihtyny meillä, ainakin aiemmin ja ehkä nyt jää jäljelle ne joiden on parempi jäädäkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ihan tutkitusti ovat niiden kanssa, joiden kanssa löytyy kiinnostavaa yhteistä tekemistä. Minä käyn läpi samaa suruprosessia lapseni kohdalla, kun hänelle hyvin tärkeä ystävä on etääntynyt ja löytänyt muita kavereita, joiden kanssa on selvästi nyt läheisempi. Oma lapseni jää siinä vähän sivuun ja on alkanut vähän vetäytyä. Tuo lapseni kaveri tuli meillekin tärkeäksi. Kuskattiin meille ja kotiin ja vietiin heitä syömään ja pelaamaan. Todella surullista, että oma lapseni ei ole hänelle enää kovinkaan hyvä ystävä. Nyt minun lapsellani ei ole ketään oikeasti läheistä kaveria ja seuraa haikeana tätä entistä ystäväänsä. Tämä on ollut minulle hyvin vaikeaa, mutta minkäs teet. Täytyy vain tukea lasta uusien kaverisuhteiden luomisessa ja toivoa, että sellaisia pian löytyy.

Niin toki luonnollistakin, mutta meillä se meni vaan niin rumasti että sitä ihmettelen ja suren myös ja toivoisin vanhempien puhuvan lapsilleen miten toisia kohdellaan tai ei kohdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ihan tutkitusti ovat niiden kanssa, joiden kanssa löytyy kiinnostavaa yhteistä tekemistä. Minä käyn läpi samaa suruprosessia lapseni kohdalla, kun hänelle hyvin tärkeä ystävä on etääntynyt ja löytänyt muita kavereita, joiden kanssa on selvästi nyt läheisempi. Oma lapseni jää siinä vähän sivuun ja on alkanut vähän vetäytyä. Tuo lapseni kaveri tuli meillekin tärkeäksi. Kuskattiin meille ja kotiin ja vietiin heitä syömään ja pelaamaan. Todella surullista, että oma lapseni ei ole hänelle enää kovinkaan hyvä ystävä. Nyt minun lapsellani ei ole ketään oikeasti läheistä kaveria ja seuraa haikeana tätä entistä ystäväänsä. Tämä on ollut minulle hyvin vaikeaa, mutta minkäs teet. Täytyy vain tukea lasta uusien kaverisuhteiden luomisessa ja toivoa, että sellaisia pian löytyy.

Niin toki luonnollistakin, mutta meillä se meni vaan niin rumasti että sitä ihmettelen ja suren myös ja toivoisin vanhempien puhuvan lapsilleen miten toisia kohdellaan tai ei kohdella.

Miten olisit halunnut lapsesi kaverin hoitavan tilanteen, jossa hän alkaakin viihtyä paremmin toisen kaverin kanssa? Mitä tämän kaverin olisi pitänyt sanoa omalle lapsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ihan tutkitusti ovat niiden kanssa, joiden kanssa löytyy kiinnostavaa yhteistä tekemistä. Minä käyn läpi samaa suruprosessia lapseni kohdalla, kun hänelle hyvin tärkeä ystävä on etääntynyt ja löytänyt muita kavereita, joiden kanssa on selvästi nyt läheisempi. Oma lapseni jää siinä vähän sivuun ja on alkanut vähän vetäytyä. Tuo lapseni kaveri tuli meillekin tärkeäksi. Kuskattiin meille ja kotiin ja vietiin heitä syömään ja pelaamaan. Todella surullista, että oma lapseni ei ole hänelle enää kovinkaan hyvä ystävä. Nyt minun lapsellani ei ole ketään oikeasti läheistä kaveria ja seuraa haikeana tätä entistä ystäväänsä. Tämä on ollut minulle hyvin vaikeaa, mutta minkäs teet. Täytyy vain tukea lasta uusien kaverisuhteiden luomisessa ja toivoa, että sellaisia pian löytyy.

Niin toki luonnollistakin, mutta meillä se meni vaan niin rumasti että sitä ihmettelen ja suren myös ja toivoisin vanhempien puhuvan lapsilleen miten toisia kohdellaan tai ei kohdella.

Miten olisit halunnut lapsesi kaverin hoitavan tilanteen, jossa hän alkaakin viihtyä paremmin toisen kaverin kanssa? Mitä tämän kaverin olisi pitänyt sanoa omalle lapsellesi?

Että sori, mutta haluan nyt mennä pelaamaan x:n luo (kun sillä on uusi peli). Ja että olen pahoillani kun se ei halua sua sinne mutta mä en voi vaikuttaa siihen. Sori. Jotain tuollaista, ei ole liikaa vaadittu. Noinhan aikuisenakin pitäisi sitten toimia eikä vaan livistää raukkamaisesti paikalta ja jättää koko taakka jätetylle kun ei itse uskalla sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ihan tutkitusti ovat niiden kanssa, joiden kanssa löytyy kiinnostavaa yhteistä tekemistä. Minä käyn läpi samaa suruprosessia lapseni kohdalla, kun hänelle hyvin tärkeä ystävä on etääntynyt ja löytänyt muita kavereita, joiden kanssa on selvästi nyt läheisempi. Oma lapseni jää siinä vähän sivuun ja on alkanut vähän vetäytyä. Tuo lapseni kaveri tuli meillekin tärkeäksi. Kuskattiin meille ja kotiin ja vietiin heitä syömään ja pelaamaan. Todella surullista, että oma lapseni ei ole hänelle enää kovinkaan hyvä ystävä. Nyt minun lapsellani ei ole ketään oikeasti läheistä kaveria ja seuraa haikeana tätä entistä ystäväänsä. Tämä on ollut minulle hyvin vaikeaa, mutta minkäs teet. Täytyy vain tukea lasta uusien kaverisuhteiden luomisessa ja toivoa, että sellaisia pian löytyy.

Niin toki luonnollistakin, mutta meillä se meni vaan niin rumasti että sitä ihmettelen ja suren myös ja toivoisin vanhempien puhuvan lapsilleen miten toisia kohdellaan tai ei kohdella.

Miten olisit halunnut lapsesi kaverin hoitavan tilanteen, jossa hän alkaakin viihtyä paremmin toisen kaverin kanssa? Mitä tämän kaverin olisi pitänyt sanoa omalle lapsellesi?

Että sori, mutta haluan nyt mennä pelaamaan x:n luo (kun sillä on uusi peli). Ja että olen pahoillani kun se ei halua sua sinne mutta mä en voi vaikuttaa siihen. Sori. Jotain tuollaista, ei ole liikaa vaadittu. Noinhan aikuisenakin pitäisi sitten toimia eikä vaan livistää raukkamaisesti paikalta ja jättää koko taakka jätetylle kun ei itse uskalla sanoa mitään.

Siis että kaverit sanoisi vaikka jotain tuollaista. Tulee vähän epämääräsiä viestejä kun ei oikein ehtis nyt kirjottaa. Kiitos muuten kaikille asiallisesta keskustelusta!

:(<3