Miksi mun taapero (kohta 1.5v) itkee edelleen joka kerran kun näkee miesystäväni? Ollaan seurusteltu
jo yli puoli vuotta, eikö tuossa ajassa pitäsi lapsen tottua? Mummiaan esim näkee harvemmin eikä samanlaista huutoa silloin tule. Voiko vierastaa vain miehiä, kun niitä ei muuten juuri hänen elämässään ole? Turhauttavaa ja ikävää kaikille osapuolille :(
Kommentit (50)
Hyi helvetti mammat, tää ketju on taas osoitus siitä että häpeän olla av-mamma (olen sitä ihan julkisesti kaikille tutuilleni :) Täällä on tosi usein oikeasti hyviä neuvoja ja ihania naisia ja äitejä linjoilla, harmi että tämä ap tuli näin kivitetyksi.
Voimia sulle ap, unohda tämä keskustelu ja jatka aiheesta vielä siellä neuvolassa, he ovat (ainakin pitäisi olla.. ) asiantuntijoita.
Mä pelkäsin n. 1v ikäisenä mummini miesystävää. Sitten hän ajoi viikset ja kaikki oli hyvin... :D
Oletko löytänyt exäni. Minun lapsi oli vuoden kun tapasin ex miehen. Lapsi varmaan vaistosi miehestä pahuuden koska parkui pää punaisena kun nähtiin, huusi välillä niin kauhun ilme kasvoilla että olin aivan ihmeissään. Mies oli silloin oikein mukava ja rauhallinen, osasi olla lapsen kanssa hyvin. Tätä kesti kauan ettei hyväksynyt. Kun viimein hyväksyi, muutaman vuoden päästä mies näytti mikä oli miehiään ja millainen oli isäpuolena, jätti ja häipyi.
Lapsi on leikkinyt muiden miespuolisten henkilöiden kanssa eikä ole vastaava ollut.
Minä en enää uutta miestä huoli meidän elämään.
Jos se lapsi vaikka tajuaa, että nyt on tärkeä henkilö äitille eli kilpailija. Minä uskon, että lapsi sopeutuu, kun muutatte yhteen.
Mä pelkäsin mun siskon kummisetää n. 5-v saakka, koska hänellä oli pelottava ääni, vaikka muuten oli aina tosi kiva! Saatoin siis itkeä kun tuli paikalle, mut rauhotuin sitten jossain kohti kyläilyä.
Ja naiset, mitä hittoa?! Kai 1,5-v lapsen äiti saa harrastaa seksiä? En tiedä missasinko jotain vai sanoiko AP jossain kohta hankkiutuneensa tarkotuksella raskaaksi? Jospa tuleva vauva olilin yllätys, mutta ei halua tehdä aborttia? Tosi kohtuutonta syyllistämistä taustoja tietämättä. Shame on you.
Toivottavasti käyttäydytte lähi- ja työpiiriänne kohtaan astetta ymmärtäväisemmin, koska muuten en ihmettele yhtään, miks joudutte purkamaan pahat olonne täällä anonyyminä
Miten sinä voit laittaa oman halvan panoviettisi lapsen elämän edelle?
Olet ihmishirviö, ei ihme jos mieslöytösikin olisi joku pedari tms.
Tai ehkä lapsi vaistoaa jotain pahaa, kun on noin kiire pakonomaiseen sitoutumiseen, tuosta ei seuraa hyvää.
Tässä vinkki miehelle: älä yritä tehdä tuttavuutta, tuijota tai kysele lapselta mitään.
Jos katsoo sinuun niin pikainen hymy ja katse toiseen suuntaan.
Olen vain rennosti, touhua muita juttuja ja pikkuhiljaa lapsi alkaa varmasti kiinnostumaan, alkaa ojentamaan leluja. Silloin voit varovasti sanoa jotain, kiitos hymyn kera tai kehut vaikka sukkia.
Ujot ja arat lapset on sellaisia, niille pitää antaa tilaa. On ahdistavaa kun aikuinen tuijottaa ja ikäänkuin luo paineen lapselle jolloin koko oleminen on sinnittelyä puolin ja toisin.
Mies ei myöskään saa komentaa ennenkuin luottamus on saavutettu, muutoin mennään vaan takapakkia.
Mitä olen eri ukkojen kanssa "verrannut"? En nyt ihan ymmärtänyt.
Ja kaikissa eronneissa on siis mielestäsi "joku vika"? Voi luoja tätä maailmaa, jos tällaiset on vallitsevat mielipiteet. Onneksi en täällä palstalla käy usein.