Haaveilen parisuhteesta lähinnä siksi että joku pitäisi huolta minusta

Ei se ainakaan ole pohja tasa-arvoiselle kumppanuudelle.

Psykologien mukaan pitää osata olla onnellinen yksin. Että ei saa olettaa toisen ihmisen kautta tulevan onnelliseksi. Minä olen kuin sinä. Haluaisin että joku pitäisi minusta huolta. Suhteeni ovat päättyneet huonosti koska olen ollut niin riippuvainen toisen ihmisen huomiosta. Kerjännyt hyväksyntää ja rakkautta. Eron tullessa olen vaipunut syvään masennukseen. En uskalla enää seurustella koska en osaa rakastaa itseäni. Eikä kukaan voi tehdä sitä puolestani.

Periaatteessa olen onnellinen. Olen introvertti joka viihtyy hyvin yksin, olen eron jälkeen toteuttanut monia unelmiani ja elän hyvää ja tyydyttävää elämää. Mutta olen lapsesta asti pakon edessä ollut vastuunkantaja, enkä usko kokeneeni oikein ikinä tulleeni rakastetuksi. Paitsi nykyään lasteni taholta. Avioliitto kuten sanottua oli alisteinen ja todella vinoutunut, mutta velvollisuudentuntoisesti yritin kestää.

Olisi ihmeellistä kohdata joku joka rakastaisi minua vapaaehtoisesti. Joustaisi tarpeideni vuoksi, osoittaisi ymmärrystä, huolenpitoa ja hellyyttä. Laittaisi joskus ruoan valmiiksi, hieroisi hartioita tai vain katsoisi kauniisti. Pitäisi kainalossa, silittäisi ja sanoisi ettei ole mitään hätää. Ap

Eihän nuo ap:n toiveet ole kuin normaalin parisuhteen kaipuuta.

Go for it, varmasti vielä löydät haaveittesi ihmisen.