Tunnetteko tai tiedättekö yhtään isoäitinsä kasvattamaa lasta?

Tunnen. Fiksu nainen hänestä tuli.

Minä 👋

Ja olen fiksu.

Tunnen. Isoäidin kunto heikkeni, hän yritti sinnitellä lastenlasten kanssa, mutta sitten alkoi vaivaamaan myös dementia. Vielä viimeisillä voimillaankin hän jaksoi huolehtia, että mitenhän lapsille käy, kun häntä ei enää ole. Hänestä tuli vanhemmille hyödytön, kun lapset olivat 10 ja 12 vuotiaita. Joutui kait laitokseen?

Siihen asti kun kykeni isoäiti teki tärkeää työtä olemalla lapsille läsnä, kun vanhemmat tekivät uraa. Lapsista tuli vähän erilaisia kuin muista ikäisistään. Heillä on vanhahtava tyyli, käyttävät vanhahtavia ilmaisuja, mutta oikein mukavia ja koulussa hyvin menestyneitä laåpsia ovat molemmat olleet.

Serkkuni tyttö kasvoi mummolassa, koska isänsä oli naimisissa toisen kanssa eikä suostunut isäksi, elarit sentään maksoi. Serkku katsoi, että lapselle parempi asua mummolassa (isovanhemmat oli nippanappa 50v) kuin hänen kanssaan, ei tullut pitkiä hoitopäiviä vauvana. Sitten löytyi mies, joka ei halunnut "valmiita lapsia" ja niin serkun tyttö jäi mummolaan. Hänestä tuli IT-insinööri ja markkinointipäällikkö.

Yksi poika luokaltani eli isoäitinsä hoivissa 70- ja 80-luvulla. Koskaan en ihmetellyt syytä. Se vain oli niin. Tämän lisäksi yksi lapseni tarhakaveri eli isoäitinsä kanssa. Tässä tapauksessa näimme tätä vain hakutilanteissa ja tarhan juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko isoäiti parempi kasvattaja kuin äiti? Voisi kuvitella että on, koska kokemusta on jo yksi elämä alla. Vanhat ihmiset ovat myös yleensä parempaa painosta kuin nykyiset helppoon tottuneet.

Ai se olikin tällainen maanisen mummon (?)aloitus.. Eiköhän riipu täysin äidistä ja isoäidistä. Kyllä lähtökohtaisesti oma äiti tietysti on paras äiti lapselle, jos kyseessä on ihan normaali äiti. Mutta jos äidillä on päihdeongelmaa tms. niin isoäiti on parempi, jos hänellä itsellään ei vastaavia ongelmia ole.

Eiköhän optimitilanne ole kuitenkin se, että äiti pystyy äidin rooliin, ja isoäiti saa olla iaovanhemman roolissa. Toki joskus voi olla toisinkin, eikä se tarkoita aina huonoa.

Minä olen kasvanut. Äitini kuoli, kun olin pieni, eli vauvavuodet kasvoin äidin luona, ja hänen kuoltuaan isovanhempieni luona. En osaa sanoa, millainen minusta on tullut. Ihan tavallinen ihminen. Olen naimisissa, 3 lapsen äiti, ja käyn töissä.

Tiedän. Eksäni. Isoäiti hirveä hyysääjä, mies ei vielä nyt 30kymppisenäkään osaa elää kuin aikuiset. Mummo maksaa velat ku niitä kertyy, vaikka mies käy töissä ja mummo ostaa aina jääkaapin täyteen ruokaa.

Miehen paras kaveri oli mummonsa kasvattama. Äiti oli pahasti mielisairas, joten mummo kasvatti. Ihan kiva tyyppi, mutta ei esim. ole omaa perhettä.

Tunnen. Varakas perhe. Lapsen äiti lähti hippeilemään maailmalle.

Hyvä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Onko isoäiti parempi kasvattaja kuin äiti? Voisi kuvitella että on, koska kokemusta on jo yksi elämä alla. Vanhat ihmiset ovat myös yleensä parempaa painosta kuin nykyiset helppoon tottuneet.

Vanhat ihmiset? Minun mummoni oli 42 v., kun synnyin. Eiköhän se ole nykypäivänä normaali ikä vielä tulla äidiksikin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Eksäni. Isoäiti hirveä hyysääjä, mies ei vielä nyt 30kymppisenäkään osaa elää kuin aikuiset. Mummo maksaa velat ku niitä kertyy, vaikka mies käy töissä ja mummo ostaa aina jääkaapin täyteen ruokaa.

Ps. Mies "asuu" isovanhempien rivitaloosakkeessa, mutta koska ei viihdy sielä yksinään niin on yleensä aina muorillaan.

Mieheni. Vanhemmat uraohjuksia, joten isoäiti ja isotäti hoisivat kasvatuksen. Toisinaan huomaa, että on ollut kaiken keskipisteenä, mutta muuten ihan hyvä mies. 

Tunnen kaksi. Tosi mukavia molemmat.

Toinen sai ekan lapsensa 16-vuotiaana. toinen on ikänsä matkustanut ympäri maailmaa.

Tunnen useita. Suurin osa sukulaissijaisvanhemmista taitaa olla isoäitejä ja isoisiä.

Luokkakaverini -80 luvulta. Sisaruksista tuli täysin normaaleita hyviin ammatteihin päässeitä aikuisia. Mummo oli nuorekas ja kasvatti hyvin. Vanhemmat oli juoppoja.

Tunnen lapsuudestani. Hän oli oikein tasapainoinen ja mukava ihminen. Aikuisenakin pärjännyt ihan mukavasti, saanut perheen, käy töissä ym.

Ehkä hieman ikäistään itsenäisempi ja vastuuta kantava oli lapsena ja nuorena.

serkkuni asui mummolassa. Ihan normaali se kai on, ei olla paljon tekemisissä oltu. kun olin pieni ja mummolassa hoidossa, se oli jo teini ja aina omassa huoneessaan, jossa kuunteli hyvää musaa, esim pelle miljoona tuli tutuksi ihan serkun kautta kun sen huoneesta kantautu.. ja moni muu.

Vierailija kirjoitti:

Siis vauvasta asti ollut huoltaja? Millainen lapsi on?

Huoltajuus ei kai tähän asiaan liity. Suurin osa lapsenlasta pysyvästi hoitavista ei ole huoltajia.

Fiksu lapsi ja aikuinen hänestä tuli. Mutta omien vanhempien hylkääminen vaikutti varmasti siihen, että psyyke vähän järkkyi. Läheisriippuvuutta ja huonoja ihmissuhteita.