Käyttäisitkö perintösi perheen hyväksi?
Jos saisit perintöä (esim. 50 000 e), niinkäyttäisitkö tun rahan perheenyhteisiin menoihin, esim. lomamatkaan tai keittiöremonttiin JOS rahaa noihin olisi muutenkin? Eli maksaisitko suosiolla lomamatkan perintörahoilla, vai haluaisitko että maksetaan puolison kanssa puoliksi? Perintö on testamentissa määrätty vain minulle, eikä puolisolla ole osuutta siihen.
Kommentit (38)
Älä vain sorru yksin maksamaan kaikkea , jos mies siinä sivussa lihottaa omaa tiliään. Meillä kävi niin, että minä maksoin kaikki normaalielämisen(6 hengen ruuat, vaatteet, kengät, hygieniatuotteet, lasten harrastukset, ts kaiken 20 vuoden ajan) ja mies kerrytti omaisuuttaan. Maksoi talolainaa ja osteli autoja, moottoripyöriä ym ja kaikki tietenkin hänen nimissään. Lopun voitte arvata...
Vierailija kirjoitti:
Aloin miettiä tätä kun totesin, että lähivuosina minä olen maksanut kaikki isoimmat hankinnat. Näin ollen miehen tili vain paisuu. Ei isäni olisi toivonut perintöä jättäessään, että mieheni tili pullistelee koska minä maksan kaiken. Nyt asia on ok, mutta entä jos eroaisimme joskus tai mies tuhlaisi rahansa.
Ap
Eihän se nokn voin mennä, että vain toinen jakaa ja toinen pitää kaiken itsellään. Jos miehesi pitää omat rahansa, niin pidä sinäkin.
Minä sain 180 000€ ja ostin lapsille hyvät autot, velkaa ei ollut ja siis siihen ei mennyt rahaa. Ostin asunnon ja joka 3. vuosi olen antanut lasten perheille 4 999€.
Jos mies kerran maksattaa sinulla kaiken, pidät perinnön itselläsi. Jos mies haluaa mukaan matkalle, hän ostaa itselleen lipun. Miten teidän suhde noin muuten?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat ovat. Sain isäni perintöä muutama vuosi sitten ja sillä uusittiin kodinkoneet ja perheen toinen auto.
Mikään ei ole tyhmempää kuin tuhlata perintörahat kulutustavaroihin joiden arvo laskee nollaan.
Meillä on avioehto miehen vaatimuksesta. Sain perintöä viime vuonna mukavahkon summan. Kaikki on vielä itselläni tallella. En todellakaan kartuta sillä miehen omaisuutta. Mietin vielä mitä sillä teen, kaiketi sijoitan. Joka tapauksessa se on mulle ja perillisilleni.
Ehkä pitäisin itse, tässä iässä alkaa kyllästyä kiltteyteen.
En ole käyttänyt perheeseen vaan oman omaisuuden kartuttamiseen ja siten pääomatulojen lisäämiseen. Tavallaan tuo raha lopulta menee perheelle, koska tuotolla on voitu kustantaa lasten vaihtarivuosia ja matkoja, mutta keittiöremontin maksaa se, joka rempan haluaa, ei se, jolla on rahaa.
Jos saisin perintöä, niin en todella laittaisi sitä taivaan tuuliin eli lomamatkaan tai keittiökalusteisiin vaan sijoittaisin ja siirtäisin sen sukupolvelta toiselle. Ainoastaan sijoituksen tuotot käyttäisin elämiseen.
Usein käy niin, kuinka edelliset sukupolvet säästävät vuosikymmeniä ja seuraava sukupolvi tuhlaa sen hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sijoittanut isänperintöni, kakku kasvaa vuosi vuodelta ja jos minusta aika jättää ennen kuin olen sen ehtinyt kuluttaa, lapset saavat sen perintönä. Palkkatulot meillä kulutetaan yhteisiin menoihin, möksälainaan, remppoihin/rakentamiseen, matkoihin ja mihin milloinkin mutta tämän perinnön olen pitänyt erillään muusta. Ja oli/on vanhempieni testamentissa kyllä se lasten puolisoiden avio-oikeuden poissulkeva lausekekin.
Sinä olet toiminut aivan oikein. Perintö ei kuulu puolisolle, vaan omille lapsillesi. Toivon että kaikki naiset tajuavat tämän asian.
Miksi vain naisten tulisi tajuta tämä? Eikö miehen saama perintö kuulukkaan vain hänelle itselleen?
En hassannut perintöjäni matkoihin tms tavaraan. Toki olisin kotia remontoinut jos olisi ollut tarve ja perintörahat siihen ainoa keino.
Ostin rahoillani kakkosasunnon miehen kotiseudulta, omistussuhteet meni rahoituksen suhteessa tasan, eli mies osti asunnosta pikkusiivun, sen verran kun hän pystyi säästöistä järkevästi irroittamaan. Kumpikin meistä maksaa asunnon juoksevia kuluja ja käyttää sitä kuin omaansa. Eron sattuessa saan perintöni siitä takaisin.
Isän kuolinpesä on vielä jakamatta ja käyttämättä, ei viitsitä häätää hyvää vuokralaista.
Ei mullakaan ole osaa eikä arpaa miehen perintömetsään.
Olen käyttänyt osan ja tytär perii loput. Poikani perii isänsä.
Tyttärellä on eri isä, eikä hän todnäk. näe senttiäkään sen puolen perinnöstään.
Olen käyttänyt. Moottoripyörän ostin itselle, mutta sitä mieskin käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mihinkään lomamatkoihin en missään tapauksessa perintöä tuhlaisi. Talon remontointiin ehkä käyttäisin tai lainojen maksuun, mutta todennäköisimmin koko summa menisi säästöön sen pahan päivän varalle.
Kuinka paha päivä pitää olla, etä rahoja saa käyttää? Kuinka iso perinnön pitäisi olla jotta sitä voisi käyttää matkailuun? Esim. saisiko miljoonan perinnöstä hassata pari sataa ruotsinristeilyyn?
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin perintöä, niin en todella laittaisi sitä taivaan tuuliin eli lomamatkaan tai keittiökalusteisiin vaan sijoittaisin ja siirtäisin sen sukupolvelta toiselle. Ainoastaan sijoituksen tuotot käyttäisin elämiseen.
Usein käy niin, kuinka edelliset sukupolvet säästävät vuosikymmeniä ja seuraava sukupolvi tuhlaa sen hetkessä.
Eli jätät lapsillesi sen tuhlattavaksi hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sijoittanut isänperintöni, kakku kasvaa vuosi vuodelta ja jos minusta aika jättää ennen kuin olen sen ehtinyt kuluttaa, lapset saavat sen perintönä. Palkkatulot meillä kulutetaan yhteisiin menoihin, möksälainaan, remppoihin/rakentamiseen, matkoihin ja mihin milloinkin mutta tämän perinnön olen pitänyt erillään muusta. Ja oli/on vanhempieni testamentissa kyllä se lasten puolisoiden avio-oikeuden poissulkeva lausekekin.
Sinä olet toiminut aivan oikein. Perintö ei kuulu puolisolle, vaan omille lapsillesi. Toivon että kaikki naiset tajuavat tämän asian.
Miksi vain naisten tulisi tajuta tämä? Eikö miehen saama perintö kuulukkaan vain hänelle itselleen?
Yleensä miehille tämä asia on täysin selvä mutta naisille ei, neropatti.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kerran maksattaa sinulla kaiken, pidät perinnön itselläsi. Jos mies haluaa mukaan matkalle, hän ostaa itselleen lipun. Miten teidän suhde noin muuten?
Suhde voi hyvin, kiitos kysymästä. Mies ei "maksata" minulla kaikkea, näin on vaan käynyt ilman isompaa miettimistä. Tai aluksi ajattelin, että käytän perinnön kuten muutkin rahamme, eli yhteisiin menoihin. En ala omimaan sitä. Nyt olen alkanut ajatella asiaa tarkemmin. Ehkä myös siksi, että mies vaihtoi työtä huomattavasti isopalkkaisempaan (bruttoaa nyt pari tonnia/kk enemmän kuin minä). Aiemmin tienasimme suunnilleen saman verran. Fifty-fifty menojen jako oli siis selvää emmekä juurikaan puhuneet raha-asioista.
Ap
No jos mies vain kasvatta omaa tiliään sinun kustannuksella, niin silloin tietenkin maksatte esim keittiörempan puoliksi tai jos menette lomalle, mies maksaa oman osuutensa. Silloin jos mies olisi tyhjätasku olisi ihan ok, että sinä yksin maksaisit lomat ja isommat rempat yksin. Koska näin ei ole, ja mieheltäkin rahaa löytyy, maksatte puoliksi.