Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen tunteen, kun osaa vierasta kieltä niin hyvin,
09.02.2018 |
Ettei tarvitse miettiä, mitä tuo just sanoi suomeksi, vaan ymmärtää kaiken kääntämättä sitä päässään?
Mikä fiilis! Kuuntelin juuri uutisia saksaksi ja tajusin kaiken ilman suomea.
Kommentit (49)
Kyllä.
Mutta ennen sille tasolle pääsyä tulee usein "luulee osaavansa" -vaihe, jossa on tärkeää päteä mahtavalla taidollaan ja pilkata vähemmän osaavaa massaa.
Kovin moni myös jää siihen vaiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä hauskempaa on kun jos osaa jotain kieltä niin paikalliset ei usko vaan vaihtaa heti englanniksi, kuten suomessa usein on.
Noinhan se pitäisi opetella alusta lähtien, ajattelemaan suoraan sillä kielellä eikä kääntämään kaikkea edes/takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vielä hauskempaa on kun jos osaa jotain kieltä niin paikalliset ei usko vaan vaihtaa heti englanniksi, kuten suomessa usein on.
Suomalainen inhoaa yli kaiken sitä, että joku puhuu suomea hieman eri tavalla kuin hän itse on tottunut. Vaikka kyseessä olisi ihan kantasuomalainen, joka on kotoisin eri murrealueelta. Ulkomaalaisista nyt puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja parasta tässä on, että ne Saksan uutiset ovat kuunneltavissa suoraan teidän lämpöpatterista.
Olen aina pyrkinyt vaihtamaan myös ajatusteni kielen, kun tarvitsen vierasta kieltä. Tai oikeastaan se tapahtuu automaattisesti.
Olen myös erinomainen imitoimaan toisten puhetta. Saatan matkia vahingossa keskustelukumppanini tapaa puhua. Tämän vuoksi kaikki kieletkin jäävät minulle helposti päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, mutta niin on vain englannin kohdalla eikä minkään vaikean kielen.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pyrkinyt vaihtamaan myös ajatusteni kielen, kun tarvitsen vierasta kieltä. Tai oikeastaan se tapahtuu automaattisesti.
Olen myös erinomainen imitoimaan toisten puhetta. Saatan matkia vahingossa keskustelukumppanini tapaa puhua. Tämän vuoksi kaikki kieletkin jäävät minulle helposti päähän.
Mukavat harhat sulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tiedän. Mä luulen, että se jos on nk. hyvä kielissä, se tulee jo sellaisella tasolla, jolla kieltä ei edes osaa ihan hirveän hyvin. Mä oon tavannut kääntää asian mielessäni suomeksi vain, jos en oikeasti ymmärrä lauseen rakennetta tmv.
Todella ärsyttävä loppuun kulunut aloitus - tiedättekö sen tunteen - keksikää parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tiedän. Se tuntuu hassulta siinä vaiheessa, kun sanasto äkkiä ei riitäkään. Kunnes sitten oppii olemaan välittämättä asiasta. Tapahtuuhan sitä monelle äidinkielelläänkin vähän väliä, jos on niukka elämänpiiri.
Se on toinen jännä ilmiö, jos pääsee sisälle kieleen niin että alkaa oivaltaa vivahteita ja kaikki, mutta äkkiä tajuaa kuitenkin olevansa ihan väärästä kulttuurista eikä siksi ymmärrä mitä tapahtuu. Tai siinä kielessä on joku niin kumma asia, että se ajatellaan jollain niin oudolla tavalla, että siitä välähtää, että ollaan kaukana kotikulttuurista.
Haaveilen siitä, että osaisi lukea nuotteja niin hyvin, että pystyisi soittamaan niistä suoraan ainakin yksinkertaisempaa materiaalia. Minulla on hyvin hämärä käsitys siitä, kuinka paljon työtä se vaatisi. Tietääkö joku?
Nyt kun oma poika on tullut pianotunti-ikään, huomaan ihmetteleväni, miten paljon helpommin nuotinluku tuntuu hänelle sopivan kuin itselleni. Tätä menoa ei kauan kestä, että tuo lukee nuotteja jo minua paremmin, vaikka minua kidutettiin niiden ääressä vuosia.
Onko nuotinlukutaito verrattavissa kielenoppimiseen?
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävä loppuun kulunut aloitus - tiedättekö sen tunteen - keksikää parempia.
Tiedän sen tunteen, joka tulee kun on kateellinen niin että korvissa soi. Joo, suomessa on näköjään edelleen ylipainotettua koulumenestys samaan aikaan kun sille ei tahdota antaa mitään arvoa. Päästäänkö tässä maassa ikinä siihen, että jokainen voi olla ylpeä siitä mitä osaa sen sijaan että kansallisurheiluna tökitään mustelmille jokainen, joka kuvittelee jotain osaavansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedän. Se tuntuu hassulta siinä vaiheessa, kun sanasto äkkiä ei riitäkään. Kunnes sitten oppii olemaan välittämättä asiasta. Tapahtuuhan sitä monelle äidinkielelläänkin vähän väliä, jos on niukka elämänpiiri.
Se on toinen jännä ilmiö, jos pääsee sisälle kieleen niin että alkaa oivaltaa vivahteita ja kaikki, mutta äkkiä tajuaa kuitenkin olevansa ihan väärästä kulttuurista eikä siksi ymmärrä mitä tapahtuu. Tai siinä kielessä on joku niin kumma asia, että se ajatellaan jollain niin oudolla tavalla, että siitä välähtää, että ollaan kaukana kotikulttuurista.
Haaveilen siitä, että osaisi lukea nuotteja niin hyvin, että pystyisi soittamaan niistä suoraan ainakin yksinkertaisempaa materiaalia. Minulla on hyvin hämärä käsitys siitä, kuinka paljon työtä se vaatisi. Tietääkö joku?
Nyt kun oma poika on tullut pianotunti-ikään, huomaan ihmetteleväni, miten paljon helpommin nuotinluku tuntuu hänelle sopivan kuin itselleni. Tätä menoa ei kauan kestä, että tuo lukee nuotteja jo minua paremmin, vaikka minua kidutettiin niiden ääressä vuosia.
Onko nuotinlukutaito verrattavissa kielenoppimiseen?
Jousisoittimilla on helpointa oppia lukemaan nuotteja. Olen soittanut monta vuotta, mutta en osaa esimerkiksi laulaa nuotista, vaan korvakuulolta.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pyrkinyt vaihtamaan myös ajatusteni kielen, kun tarvitsen vierasta kieltä. Tai oikeastaan se tapahtuu automaattisesti.
Olen myös erinomainen imitoimaan toisten puhetta. Saatan matkia vahingossa keskustelukumppanini tapaa puhua. Tämän vuoksi kaikki kieletkin jäävät minulle helposti päähän.
Ja sitten heräsit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pyrkinyt vaihtamaan myös ajatusteni kielen, kun tarvitsen vierasta kieltä. Tai oikeastaan se tapahtuu automaattisesti.
Olen myös erinomainen imitoimaan toisten puhetta. Saatan matkia vahingossa keskustelukumppanini tapaa puhua. Tämän vuoksi kaikki kieletkin jäävät minulle helposti päähän.
Ja sitten heräsit
Samapa tuo mitä muut ajattelevat. Asia nyt vain on niin, että kielellinen ilmaisu on minulle helppoa, sillä olen herkkä tunnistamaan kielen eri vivahteita ja matkimaan niitä. Minua on luultu aksenttini perusteella jopa eteläsaksalaiseksi asuttuani Münchenissä
pari vuotta.
Toista kommenttia sivuten: myös nuottien luku on minulle helppoa, sillä kuulen sen melodian päässäni samalla kun luen nuotteja. Tiedän vilkaisemalla, miltä nuotti kuulostaa ja jos soitan väärin, niin osaan useimmiten heti korjata virheeni.
Parasta oli päteä enkun opettajalle miten lause sanotaan. Kieliopista en tiedä hevonpeetä mutta osaan puhua sujuvasti ja kuullun ymmärtämisessä päihitin opettajan. Katsottiin tekstitön dokkari ja keskusteltiin siitä.
Joutui katsomaan kohdan uudestaan ja sitten vasta myönsi että kuuli väärin.
Se vähän harmittaa että brassailu meni yhtä mukavinta opettajaa kohden.
En minä yleensä mitään suomeksi käännä. Olen asunut n kolme vuotta yhden vieraan kielen alueella, ja lukenut melko haastavaakin kirjallisuutta sillä kielellä. Minulla on aksentti, mutta muuten koen olevani sen kielen suhteen kaksikielinen, eikä minua sillä kielellä kohdella kuin vieraskielistä.
Olen asunut myös parin muun kielen alueella lyhyempiä aikoja, toista näistä ymmärrän ilman suomen ajattelua, toista en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä hauskempaa on kun jos osaa jotain kieltä niin paikalliset ei usko vaan vaihtaa heti englanniksi, kuten suomessa usein on.
Suomalainen inhoaa yli kaiken sitä, että joku puhuu suomea hieman eri tavalla kuin hän itse on tottunut. Vaikka kyseessä olisi ihan kantasuomalainen, joka on kotoisin eri murrealueelta. Ulkomaalaisista nyt puhumattakaan.
Osaksi tietysti tuokin ja kun suomalaisille on toitotettu pienestä pitäen kuinka vaikea kieli suomi on, eikä sitä puhukaan kuin viisi miljoonaa ihmistä, niin "eihän nyt kukaan tosissaan sitä halua opetella. Puhutaan nyt vain englantia..."
Ja sitten heräsit