"Ei kai iso mies jonkun rotan perään itke" Isäpuolen kommentti 12v pojan kanin kuolemasta
Kun poika itki kaninsa kuolemaa, isäpuolen kommentti oli tuollainen. Kani on ollut pojalla 4-vuotiaasta saakka ja oli toki tärkeä ystävä.
Tämän kommentin jälkeen poika ei ole itkenyt vaan purkaa surun paiskomalla tavaroita ja huutamalla, on käyttäytynyt huonosti koulussa. Kotona vain pelaa huoneessaan pimeässä.
Miten selitän uskottavasti että suru ja sen näyttäminen on ihan ok, joka iässä?
Kommentit (32)
Vitsi mikä ääliö mies. Sano pojalke, että isäpuoli on väärässä. On täysin normaalia olla surullinen rakkaan lemmikin poismenosta ja itkeä. Jos mies ei ymmärrä lopettaa kun napakasti puolustat poikaasi niin olisiko aika lopettaa suhde tommoseen pölvästiin.
Johan on isäpuoli jäänyt emotionaalisesti vajaaksi!
Olen yli 40v mies ja olen koko ikäni pitänyt lemmikkeinä kaneja ja itkenyt pitkäänkin kuolleiden perään.
Lasten nähden, lastenkin kanssa.
Miksi olet ääliön kanssa? Jos lapsellani olisi isäpuoli, joka käyttäytyisi noin, niin olisi kyllä entinen.
Olipa ikävä kommentti isäpuolelta, puolisosi kuulostaa todelliselta "helmeltä"... Miten sinä reagoit tilanteessa, olitko lapsesi puolella? Jos kyseessä olisi oma puoliso joka käyttäytyisi lastani kohtaan tuolla tavalla niin olisi kyllä ex-puoliso silmänräpäyksessä: macho-meininki kivikaudelta ei kuulu nykypäivään - ainakaan minun perheessäni.
Miksi edes olet tuollaisen vajukin kanssa? Lapsikin kärsii lopulta jos isäpuolelta ei tule tukea ja ymmärrystä tarvittaessa. Tuo mies ei ole terve.
Tulossa on varmaan hienoja kommentteja jatkossakin, odotapa, kun poika kasvaa...tai tarkemmin ajateltuna, älä odota, heitä ulos tuollainen empatiakyvytön tunnekylmä " isäpuoli". Isäpuoli, niistä nyt harvoin on hyvää kuultu.
Vajukki mies jos ei sen vertaa tiedä ettei kani ole jyrsijä. Anna miehelle puhuttelu, tuolla asenteella kasvatetaan just niitä tulevaisuuden vaimonhakkaajia ja naapurinampujia. Olen nainen mutta kasvoin kodissa jossa tunteita ei saanut näyttää, kesti aika pitkään ennen kuin sain opittua ettei ole hirveän tervettä että ensimmäinen reaktio vitutukseen on joko istua hiljaa ja antaa vihan ja surun patoutua, tai liipaista ensimmäinen käteen osunut esine täysillä seinään.
Mulla oli tollanen isäpuoli lapsena. Kun lemmikkihiireni kuoli ja itkin sitä, isäpuoleni nauroi kippurassa ja otti minusta valokuvia, kun oli niin hauskaa.
Olen ihan tosissani kun sanon, että jätä se.
Tuossa iässä nyt vielä jotenkin ymmärrettävää, mutta kohta pitäisi alkaa miehistyä.
Huono provo, sillä mikään kani ei ensinnäkään elä 8-vuotiaaksi!!!
Just joo, ja sama juttu oli aiemmin ja siinä lapsi itki kuolleen hamsterin perään ja isäpuoli herjasi sitä rotaksi!
Et sitten viitsinyt heti siinä tilanteessa puolustaa poikaa ja tehdä sekä pojalle että isäpuolelle selväksi että itkeminen ei ole väärin? Ja nyt kysyt täältä apua kun poika on jo eristäytynyt? Vuoden äiti.. Sun pitäisi tuntea poikasi paremmin kuin meidän täällä, sun pitäisi tietää mitkä sanat ja teot poikaan toimii.
Mene nyt vaikka halaamaan alkuun. Surusta kasvaa paha möykky sisälle jos sitä ei itke ulos. Halaamalla ainakin omasta pojastani saa tunteita irti.
(Meillä itkettiin muuten ihan kaikki yhdessä lemmikin kuolemaa, en ottaisi miehekseni tunnevammaista idioottia.)
Vierailija kirjoitti:
Huono provo, sillä mikään kani ei ensinnäkään elä 8-vuotiaaksi!!!
Väärin. Kanit voi jopa elää yli 10-vuotiaiksi.
Miten sä reagoit tuossa tilanteessa kun isäpuoli tommosen letkauksen päästi? Mun mielestä paras keino olisi ollut pojan kuullen suutahtaa (ei raivostua) äijälle, kertoa pojalle miehen kuullen että joillakin aikuisilla on jäänyt tunne-elämä kehittymättä eivätkä osaa surra normaali asioita. Sen jälkeen oisin sanonut että itke pois surua, se on normaalin ihmisen reaktio.
Kaikki aina heti kehottaa jättämään ukon, eihän se nyt varmasti siinäpaikassa niin helppoa ole. Mulla vaan tapahtuis sisuskaluissa jotain sellaista etten pystyisi kunnioittamaan miestä ja aivan varmaa olisi jotta ennenpitkää (aika piankin) en kykenisi jatkamaan suhdetta. Kyllä tuo kertoo paljon tunnevammaisesta ihmisestä ja meidän arvomaailma olisi ihan eri aaltopituuksilla.
Onkohan miehellä ollut lapsuudessa myös vanhempien osalta jotain tommosta käytöstä, onhan siihen syynsä miksi ihmisestä tulee empatiakyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Huono provo, sillä mikään kani ei ensinnäkään elä 8-vuotiaaksi!!!
Höh! Veljellä on tuon ikäinen kani, hengissä se ainakin toissapäivänä vielä oli.
Mullakin oli tollanen isäpuoli. Tunteeton mulkku. Rakas koirani kun jouduttiin lopettamaan, isäpuoli ilmoitti asiasta että "No vittu se kuoli". Niin kauniisti muotoiltu, kiitos.
No, jos ei aikuinen ihminen (eli tuo isäpuoli) sitä ihan normaalin keskustelun kautta ymmärrä, en tiedä miten sen hänelle jakeluun saa.. onko miehen muutenkin vaikeuksia ymmärtää kuulemaansa? Miten pärjää työelämässä? Pojallehan tuossa ei ole mitään selitettävää, hänhän reagoi täysin ymmärrettävästi tilanteeseen.