Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli ystävästä?
09.02.2018 |
Ennen meillä oli mukavaa , reissailtiin yhdessä ja oltiin joka päivä yhteydessä jotenkin. Olemme tunteneet toisemme jo 15v.
Ystäväni on viimeisen vuoden aikana pitänyt yhteyttä vaan silloin kun itse olen kysynyt kuulumisia ja nekin on hyvin suppeita viestejä. Ei soittoja , kyläilyjä ei mitään.
Harmittaa koska hän on ollut minulle tärkeä tuki 10v ajasta jota olemme tunteneet. Olen ollut hänelle tukena todella vaikeiden asioiden aikana. Ennen odotimme paljon yhteisiä reissuja ja kyläilyjä. Huumoria oli paljon ja aina sai nauraa. Ikävöin niitä aikoja.
Miten pääsen yli yksipuolisesta kaverisuhteesta? Onko muille sattunut näin? En ole tehnyt mitään miksi hänellä olisi aihetta vältellä tai suuttua. Viimeksi kun näimme vielä normaalisti oli hauskaa ja kaikki sujui. Joku viikko sitten kävin hänen luonaan kahvilla mutta olo oli kokojan kiusallinen. Aivan kun en olisi ollut tervetullut. Hän puhui paljon muista kavereitaan ei oikeastaan itsestään yhtään eikä juttua oikein ollut.
Kommentit (6)
Minulla samanlainen tilanne, olen tuntenut ko ystävän monta kymmentä vuotta. Olimme luokkakavereita, kirjoitimme yhtä aikaa ylioppilaiksi, reissasimme yhdessä jne.
Mutta yhteydenpito on aina ollut aktiivista minun puoleltani, minä soitan, ehdotan tapaamista.
Viimeksi, kun ehdotin tapaamista, hän kertoi olevansa kiireinen töissä. Jäi sille puheelle, että hän ottaa yhteyttä, kun hänellä on aikaa. No tästä minun viimeisestä yhteydenotoista on lähes kaksi vuotta, ei ole soittoa tai S-postia kuulunut. Joulukortit olemme lähettäneet kuten aina jouluisin puolin ja toisin.
Tiedän, että hän on jäänyt myös eläkkeelle, joten aikaa luulisi olevan.
Hän on sinkku, minä perheellinen, tiedän myös, että hänellä on ollut välillä masennusjaksoja.
Voihan olla, että ap sinun ystäväsi henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut jotain, mistä ko ystävä ei halua kertoa. Näin olen selittänyt itselleni tämän oman ystäväsuhteeni katkeamisen. Mutta minua suututtaa, haluaisin tietää syyn syyn miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ainakaan ei ole ollut asiaa mistä hän ei olisi kertonut minulle. Olen ottanut hänet luokseni asumaan kun yritin päästä väkivaltaisesta poikaystävästä eroon. (Onneksi pääsi). Olen ollut mukana oikeudessa todistamassa poikaystävän pahoinpitelyitä. Auttanut ystäväni taloudellisesti kuntoon ja auttanut arjen asioissa. Tuntuu että minut heitetään pois vaikka aina olen ollut tukena , apuna ja seurana. Hän on ollut minulle kuin oma sisko.
Ikävä kuulla että sinullakin on sama ongelma. Tilanteesi on hyvin saman tapainen kuin omani. Voihan se toki olla että ihmiset vaan kasvaa erilleen...
Laitoin myös ylemmän kommentin.
T.ap
Onko jotain kuitenkin tapahtunut? Meinaan ite voi olla sokea. Nostaisin kissan pöydälle.
Joskus ystävyydet vaan muuttaa muotoaan. Itse muuttuu tai kaveri muuttuu tai tilanteet muuttuu. Muistan kun itseä hävetti kun uusikin poikaystävä oli huono kuten aiempikin. Että muut menee eteenpäin ja itse vaan jumittaa.
Anna kaverille aikaa. Joskus polut erkanee. Ehkä joskus kohtaavat taas. Ei elämä tai ihmissuhde ole epäonnistunut vaikka se joskus loppuisikin.
Asioilla on aikansa.
Ota auto ja aja yli