Vanhemmat ihmiset haikailevat markka-ajan palkkoja. Oliko silloin paremmin?

Ei ollut pikavippejä.

Yritettiin 80-luvulla saada lainaa tietokonetta varten.

Minä töissä ja miehen vanhemmat takaajina.

Pankissa naurettiin et ei onnistu..itkuhan siinä pääsi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikana kansalaisten elintaso ja ostovoima olivat selvästi alemmat kuin nyt. Joillakin vain aika kultaa muistoja. Jotkut toiset taas trollaavat antaakseen Suomen EU- ja eurojäsenyydestä kielteisen kuvan. Markka-ajan hehkuttajat kompastuvat usein siihen, että he esittelevät 1960-luvun hintoja ja 1990-luvun palkkoja rinta rinnan. Näin he ostavat 10 000 markan kk-palkallaan vaivatta 100 000 markan omakotitalon.

Joo, harhojakin on, mutta silti duunari saattoi omalla työllään ja pienellä vaivalla rakentaa itselleen ok-talon, maksoi 250 000mk, nyt se talo maksaa

250 000€, eikä samoilla ihmisillä ole siihen varaa.

Onko sitten kalliimpia tai kalliimpia ja parempia, mutta näin on nykyään.

Lapsuuskoti Espoossa maksoi 400 000 mk vuonna -82. Eikä siinä rivarissa ollut edes sataa neliötä eikä ollut missään arvoalueella. 

90 luvulla sama maksoi 200 000mk. Kun kupla puhkesi ja lama alkoi. Suomen markka ja tulotaso oli korkea muihin maihin verrattuna. Matkustaminen ja hyödykkeet ulkomailla oli edullisia.

meitä viilataan linssiin kirjoitti:

Olin 30-vuotias kun euroon siirryttiin. Ja totuushan on, että silloin heti tiettyjä hintoja muutettiin vaan suoraan muuttamalla markkaa- loppuliite euro- loppuliitteeseen. Eli kun kirkonkylän Essolla kahvi markka-aikaan maksoi 1 markkaa, niin muutamassa yössä sen hinnaksi muuttui: 1 €. Ja moni muu hinta koki saman. KOSKA oli helppo kusauttaa etenkin vanhempia ihmisiä, jotka eivä käsittäneet että euro on kuusi markkaa. Muutenkin hinnoissa sumutettiin surutta koska ihmisten oli vaikea suhteuttaa uusia eurohintoja markkoihin. Muutaman euron maksava pulla tuntui halvalta. Vaan sen kun kertoi kuudella, niin tajusi ettei ikimaailmassa olisi ennen maksanut YHDESTÄ PULLASTA 18 markkaa! Mutta niin vaan ne hinnat jäi meille pysyviksi :(

Juuri tämä näissä jutuissa on aina niin typerää, heitellään täysin järjettömiä hintoja aivan mutulla eikä missään ole totuuden häivääkään!

"Eli kun kirkonkylän Essolla kahvi markka-aikaan maksoi 1 markkaa, niin muutamassa yössä sen hinnaksi muuttui: 1 €."

Olin 1990-luvun puolivälissä eli vuosia ennen euroon siirtymistä töissä pienessä tienvarsikioskissa, siis kyse ei todellakaan ollut mistään Essosta tms. Meillä maksoi kahvi 3,50 markkaa kupillinen ja sanoisin että vähintään 70 % asiakkaista kommentoi "Miten teillä on noin halpa kahvi, onko siinä jotain vikaa"? Ei jo silloin oli kahvikupillisen aivan yleinen ja hyväksytty hinta 4-5 markkaa eikä suinkaan sitä 1 markkaa.

Ja tuosta meni vielä euroon siirtymiseen monta vuotta, eli silloin kun siirryttiin, maksoi kahvikupillinen lähes joka paikassa vähintään viitosen, useimmiten kuusi markkaa. Ja siitä kuudesta markasta tuli sitten se yksi euro.

Markka-aikana oli tosiaankin paremmin.

Minullakin oli isommat tulot kuin kansanedustajilla.

.

Verovaroilla kustannetut ovat nostaneet palkkojaan huimasti, oma junnannut paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin sen ajan, kun markka vaihtui euroksi. Hinnat pysyivät numeroiltaan samoina!

Muistan hyvin, kun 80-luvun lopussa pizza pizzariassa maksoi 30 markkaa. 

Ei se nykyään 30 euroa maksa.

Vierailija kirjoitti:

meitä viilataan linssiin kirjoitti:

Olin 30-vuotias kun euroon siirryttiin. Ja totuushan on, että silloin heti tiettyjä hintoja muutettiin vaan suoraan muuttamalla markkaa- loppuliite euro- loppuliitteeseen. Eli kun kirkonkylän Essolla kahvi markka-aikaan maksoi 1 markkaa, niin muutamassa yössä sen hinnaksi muuttui: 1 €. Ja moni muu hinta koki saman. KOSKA oli helppo kusauttaa etenkin vanhempia ihmisiä, jotka eivä käsittäneet että euro on kuusi markkaa. Muutenkin hinnoissa sumutettiin surutta koska ihmisten oli vaikea suhteuttaa uusia eurohintoja markkoihin. Muutaman euron maksava pulla tuntui halvalta. Vaan sen kun kertoi kuudella, niin tajusi ettei ikimaailmassa olisi ennen maksanut YHDESTÄ PULLASTA 18 markkaa! Mutta niin vaan ne hinnat jäi meille pysyviksi :(

Juuri tämä näissä jutuissa on aina niin typerää, heitellään täysin järjettömiä hintoja aivan mutulla eikä missään ole totuuden häivääkään!

"Eli kun kirkonkylän Essolla kahvi markka-aikaan maksoi 1 markkaa, niin muutamassa yössä sen hinnaksi muuttui: 1 €."

Olin 1990-luvun puolivälissä eli vuosia ennen euroon siirtymistä töissä pienessä tienvarsikioskissa, siis kyse ei todellakaan ollut mistään Essosta tms. Meillä maksoi kahvi 3,50 markkaa kupillinen ja sanoisin että vähintään 70 % asiakkaista kommentoi "Miten teillä on noin halpa kahvi, onko siinä jotain vikaa"? Ei jo silloin oli kahvikupillisen aivan yleinen ja hyväksytty hinta 4-5 markkaa eikä suinkaan sitä 1 markkaa.

Ja tuosta meni vielä euroon siirtymiseen monta vuotta, eli silloin kun siirryttiin, maksoi kahvikupillinen lähes joka paikassa vähintään viitosen, useimmiten kuusi markkaa. Ja siitä kuudesta markasta tuli sitten se yksi euro.

Niin totta niin totta. Jaksan ihmetellä noita tarinoita 100 000 markan omakotitaloista ja viiden markan pizzoista 1990-luvulla. Valehtelevatko ihmiset tahallaan, vai ovatko he vain alkaneet uskoa euronvihaajien propagandan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikana kansalaisten elintaso ja ostovoima olivat selvästi alemmat kuin nyt. Joillakin vain aika kultaa muistoja. Jotkut toiset taas trollaavat antaakseen Suomen EU- ja eurojäsenyydestä kielteisen kuvan. Markka-ajan hehkuttajat kompastuvat usein siihen, että he esittelevät 1960-luvun hintoja ja 1990-luvun palkkoja rinta rinnan. Näin he ostavat 10 000 markan kk-palkallaan vaivatta 100 000 markan omakotitalon.

Joo, harhojakin on, mutta silti duunari saattoi omalla työllään ja pienellä vaivalla rakentaa itselleen ok-talon, maksoi 250 000mk, nyt se talo maksaa

250 000€, eikä samoilla ihmisillä ole siihen varaa.

Onko sitten kalliimpia tai kalliimpia ja parempia, mutta näin on nykyään.

Lapsuuskoti Espoossa maksoi 400 000 mk vuonna -82. Eikä siinä rivarissa ollut edes sataa neliötä eikä ollut missään arvoalueella. 

90 luvulla sama maksoi 200 000mk. Kun kupla puhkesi ja lama alkoi. Suomen markka ja tulotaso oli korkea muihin maihin verrattuna. Matkustaminen ja hyödykkeet ulkomailla oli edullisia.

No ei kyllä maksanut. Ystävä osti 90-luvun lamassa Espoon keskustasta kaksion 250 000 markalla ja se oli halpa. Tietysti kehien ulkopuolella lamakin varmaan rouhaisi ihan eri tavalla. Toki ne hinnat laskivat, mutta tuo esittämäni hinta oli vuodelta -82 eikä asuntokuplavuodelta 1989. 

https://www.stat.fi/artikkelit/2012/art_2012-03-12_004_002.gif

Tästä voi katsoa asuntojen hintojem, palkkojen ja kuluttajahintojen kehitystä. Lähde Tilastokeskus

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikaan olivat eri asiat kalliita kuin nyt. Esim. kotitietokoneita oli olemassa, mutta niitä ei voinut ostaa useita kappaleita kuukausipalkalla, kuten nykyään voisi tehdä.

No juu, mun eka tietokone joskus ysärillä 6000 euroa. Kk-palkka oli vähän tuota isompi, vastaisi ehkä jotain reilun parin tonnin kk-palkkaa nykyisin. Aika deluxe läppäri saa olla, jos sen maksaa.

http://findikaattori.fi/fi/114

Siinä teille ostovoimakäppyrää.

Vierailija kirjoitti:

http://findikaattori.fi/fi/114

Siinä teille ostovoimakäppyrää.

Ei mikään käppyrä vakuuta ihmistä, jolla on Vakaumus, että markka-aikana palkat olivat hyvät ja hinnat matalat. Sitä hän ei muista, että silloin markka-aikana hän oli palkoista ja hinnoista täysin eri mieltä kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://findikaattori.fi/fi/114

Siinä teille ostovoimakäppyrää.

Ei mikään käppyrä vakuuta ihmistä, jolla on Vakaumus, että markka-aikana palkat olivat hyvät ja hinnat matalat. Sitä hän ei muista, että silloin markka-aikana hän oli palkoista ja hinnoista täysin eri mieltä kuin nyt.

Se on se perusasenne, että elää maailmanhistorian vaikeinta aikaa. Mielenkiintoinen harha, kun millä tahansa mittarilla ihmisten hyvinvointi on suurempaa kuin koskaan juuri nyt

Ihmisten ostovoimaa voi parhaiten mitata sillä miten suuren osan asumismenot muodostavat kokonaismenoista. Asuntojen hinnoissa ja vuokrissa on aina melkoisesti ilmaa mukana ja hinnat nousevat kun ihmisillä on varaa maksaa ja laskevat (tai polkevat paikoillaan) silloin kun ei ole varaa.

" Lautasellinen ravitsevaa Eloveena-kaurapuuroa" maksoi alle 50 penniä. (70 luvun Eloveena mainoksessa kysyttiin: "Mitä saa alle 50 pennillä" ja vastauksen jo tiedättekin. Aku Ankan taskukirja maksoi 3,95mk. Vitosen seteli oli karkkipäivänä iso raha meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikaan olivat eri asiat kalliita kuin nyt. Esim. kotitietokoneita oli olemassa, mutta niitä ei voinut ostaa useita kappaleita kuukausipalkalla, kuten nykyään voisi tehdä.

No juu, mun eka tietokone joskus ysärillä 6000 euroa. Kk-palkka oli vähän tuota isompi, vastaisi ehkä jotain reilun parin tonnin kk-palkkaa nykyisin. Aika deluxe läppäri saa olla, jos sen maksaa.

Tuo nyt on sellainen spesiaalitapaus, kuten ekat matkapuhelimetkin. Vähän kuin joku Tesla maksaa nyt 150 000 euroa, mutta 30 vuoden kuluttua vastaavan auton voi saada 40 000 eurolla, jos kehitys jatkuu siihen suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Palkkana oli helposti 12000 markkaa, yksiön sai neljälläkymmenellä tuhannella markalla Helsingistä.

Milloin? Miehen yksiö 90-luvun alussa maksoi 180 000 mk, ja se oli silloin ihan sikahalpa, koska hinnat olivat romahtaneet laman takia. Eikä alue ollut edes mikään hyvä.

Mun mies aloitti uransa it-alalla ja minä toimistossa. Miehellä oli 7500 ja mulla 5200 mk. Auto ostettiin rahoituksella, oli uutta siihen aikaan ja maksettiin kyllä pari vuotta käytetystä autosta. Tietokone maksoi parin kuukauden nettopalkan verran. Vuokra meillä on ollut 2500 mk 3h+k asunnosta. Katseltiin juuri joulun alla vielä vanhoja kuitteja ennenkuin ne menivät silppuriin muuton vuoksi. Olen ollut kaiken säilyttäjä, mutta enää en noita kaipaa. Vuokra opiskelija-asunnosta on ollut mulla kaksion puolikkaasta n. 500 ja opintotuki saman verran, elämiseen piti ottaa lainaa tai käydä töissä jokaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markka-aikaan olivat eri asiat kalliita kuin nyt. Esim. kotitietokoneita oli olemassa, mutta niitä ei voinut ostaa useita kappaleita kuukausipalkalla, kuten nykyään voisi tehdä.

No juu, mun eka tietokone joskus ysärillä 6000 euroa. Kk-palkka oli vähän tuota isompi, vastaisi ehkä jotain reilun parin tonnin kk-palkkaa nykyisin. Aika deluxe läppäri saa olla, jos sen maksaa.

Ysärillä euroja?

Vierailija kirjoitti:

Mun sairaanhoitajan palkkani 1980-luvun lopussa oli 7500 markkaa. Siitä maksoi verot, joten ei sillä sen ihmeemmin juhlittu kuin sairaanhoitajan palkoilla nytkään.

Minä sain hoitoapulaisena 980 mk. Ja siihen aikaan me laitettiin nenämahaletkuja, jaettiin lääkkeet ja yökötettiin yksin. Ei ihme, että meille hoitoapulaisille teetettiin paljon viikonloppuja ja öitä

Silloin raha jakaantui tasaisemmin. Jokainen sai työtä, jos halusi ja yleensä halusi. Palkoissa oli paljon lisiä ja monessa paikassa pystyi itse työpanoksellaan vaikuttamaan palkkaan.