Vierailija

Lapsuudessani äiti käytti minua kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Minulla on muistoja siitä kun minua hakataan nyrkeillä ja haukutaan . Äiti kärsi vakavista mielenterveysongelmista. Olemme olleet äidin kanssa tekemisissä ja väleissä nyt aikuisiällä, mutta en enää haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä. Tunnen tästä kuitenkin huonoa omaatuntoa. Niistä teoista on aikaa ja hän on katunut tekojaan ja pyytänyt anteeksi. Jos haluan ottaa etäisyyttä häneen, niin hän alkaa vaatimaan yhteydenpitoa ja vetoaa siihen että "olen hänen tyttärensä". Minua ahdistaa. Välillä tuntuu että vihaan häntä.

  • ylös 12
  • alas 0

Kommentit (16)

Vierailija

Laki Perhesuhteista 1992/10:n 15. luvun 7§:

Jälkeläinen on velvollinen olemaan tekemisissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä.

  • ylös 6
  • alas 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen lapsuus

Mun äitini on kasvattanut mut vähättelemällä ja mitätöimällä kaiken tekemäni. On aina kuulemma saanut hävetä minua. Sain ihan jatkuvasti piiskaa ja tukkapöllyä kuin olin pieni. Nyrkistä en, avokämmenestä isältäni kyllä murrosiässä.

En ole koskaan käyttänyt huumeita tai ollut päihdeongelmainen, en ole myöskään ollut ikinä poliisin kanssa tekemisissä.

Yliopistotutkinnon olen suorittanut ja hyväpalkkaisessa työssä arvostetussa työpaikassa.

Äitini syyllistää minua jatkuvasti siitä, etten pidä yhteyttä. En koskaan soita, vastaan kyllä jos hän soittaa ja juttelemme normaalisti 15-30min.

Äitini ei ole koskaan sanonut että rakastaa minua tai on ylpeä minusta. Ei ikinä. Sitä olisin kaivannut enemmän kuin mitään muuta. Muutoin lapsi alkaa hakea hyväksyntää vääristä paikoista ja tämä altistaa mm. seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Kyllä jokaisen lapsen täytyy saada kokea olevansa tärkeä ja omille lapsilleni kerronkin tämän lähes päivittäin. On tärkeää että lasta pidetään sylissä ja hän kokee olevansa tärkeä ja toivottu.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

No, mä annan samalla mitalla sitten kun äippä on jotain 80-vuotias ja olettaa että siitä huolehditaan.

Eipä minulle annettu rakkautta, halauksia eikä mitään muutakaan. Välinpitämättömyyttä, mitätöintiä, huutamista, haukkumista jne.

24/7 paikallinen vuodeosasto odottaa... Sinne on hyvä jemmata.

  • ylös 10
  • alas 0
Surullinen lapsuus

Joskus tekis mieli huutaa suoraa huutoa kun jotkut kodinhoitajat päivittelevät ”että kun niin herttainen se Martta-mummu ketä hoidan ja lastenlapset eivät koskaan käy kylässä siellä...”

No siihen voi oikeasti joskus olla todella hyvä syy ja se selviää Martallekin kun peiliin katsahtaa!!!

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Ihan itse saat aikuisena ihmisenä päättää keihin olet yhteydessä. Vahingolliset ihmiset kannattaa vaan "poistaa" omasta elämästä. Itselläni näitä ovat olleet oma isä ja yksi ystävä joka vei musta kaiken energian narsismillaan.

Vierailija

Vanhemman velvollisuus on hoitaa alaikäinen lapsi. Siinä kaikki velvollisuudet mitä lapsen ja vanhemman välillä on.

Yhdenkään aikuisen ei tarvitse nähdä tai muuten pitää yhteyttä toiseen aikuiseen ihmiseen jos ei halua.

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä äitiisi tai kehenkään johon et halua. Vaikka äitisi olisi ollut mitä rakastavin ja ihanin vanhempi, sinun ei silti tarvitsisi pitää yhteyttä.
Koska lapsuuden kokemuksesi on vielä ollut negatiivinen niin edes mihinkään moraaliseen verisukuvelvoitteeseen ei voi vedota (vaikka sellaista ei todellisuudessa edes ole).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No, mä annan samalla mitalla sitten kun äippä on jotain 80-vuotias ja olettaa että siitä huolehditaan.

Eipä minulle annettu rakkautta, halauksia eikä mitään muutakaan. Välinpitämättömyyttä, mitätöintiä, huutamista, haukkumista jne.

24/7 paikallinen vuodeosasto odottaa... Sinne on hyvä jemmata.

Pitää olla pinkka kunnossa. Ei tommoseen pääse, jossei maksa ja rutosti.

Vierailija

Mikä ihmeen kysymys tämä on? Tottakai saat laittaa välit poikki, eikä hän voi sinulta vaatia mitään! Minäkin olen laittanut omaan äitiini välit poikki enkä päivääkään ole katunut. Muutin pirun kauas hänestä, vaihdoin puhelinnumeroni kolme kertaa, poistuin somesta, laitoin kaikki tietoni salaisiksi ja muutinpa vielä toisenkin kerran. Ja tämän kaiken jouduin tekemään siksi, että hän kävi vaaralliseksi kun tiesi missä asuin.

Nyt olen saanut olla rauhassa 3 vuotta, vaikka välillä kuulen vieläkin uhka vaatimuksia häneltä mieheni sukulaisten kautta. Välillä sitten taas yrittää lahjoa rahalla, jonka isovanhempani minulle säästivät, mutta ei antanut sitä minulle kuten oli sovittu ja kiristi minua niillä.

Kyseessä iso summa, mutta annoin mennä kun pääsin eroon hänestä sillä. Ja kaksi kertaa menin hänen luokseen, kun lupasi sen rahan minulle viimein antaa, kun oltiin vielä jonkinlaisissa väleissä, mutta paikan päällä sitten alkoikin kaikenmaailman syyt miksei annakaan ja saarnasi taas siitä, miten minun pitäisi jättää mieheni, muuttaa takaisin hänen luokseen, olla enemmän tekemisissä jne. 

Enää ikinä en suostu sen akan vallan alle millään lailla. Siellä hän nyt piehtaroi itsesäälissä sen mukaan, mitä kuulen aina välillä. Sanonpahan vain, että ihan itse kuoppansa kaivoi henkisesti pahoinpitelemällä koko 18 vuoden ajan, jonka hänen kanssaan asuin.

Vierailija

Ei tietenkään tarvitse, toisaalta pitää yrittää ymmärtää vanhempaansa ihmisenä vikoineen, oman kasvatuksensa ja aikansa lapsena.
Itse tosin olen jo isoäiti ja varmasti vanhempi kuin ap ja siksi oman äitini kasvatusmetodeihin on helpompi suhtautua aikansa ilmiönä.
Lasta kuului kurittaa, lapsen oli oltava hajuton ja mauton, kaksi vuotiaalla oli oltava pöytätavat, tukkapölly ei ollut väkivaltaa, nurkassa seisottaminen oli ihan ok.
Isoäitini mietti kuolemaansa asti onko ihan oikeasti vanhemman kyvyttömyyttä kasvattajana, jos antaa lapselle piiskaa, olin näin sanonut kun omat lapset olivat pieniä, en tiedä mihin päätelmään isoäiti tuli.
En muista olenko sanonut lapsilleni, että rakastan heitä, toki hoin sitä kun olivat pieniä, mutta muistavatko nyt aikuisina, täytyy kysyä. Epäilen kyllä, että tietävät, kuten minäkin, vaikka en muista äitini niin sanoneen.
Kannattaa puhua vanhemmilleen kiihkottomasti, syyttämättä, äidilläni oli aina tapana sanoa kun lähdimme johonkin muistakaa olla ihmisiksi, se kuulosti että en ole edes ihminen, kun tästä aikuisena sanoin äidille, totesi hän että olittehan et nyt ainakin yhtä fiksuja kuin muutkin lapset.

Vierailija

Ei todellakaan tarvitse ja saat vihata häntä ihan rauhassa. Parempi vielä on jos pääset siihen vaiheeseen ettei sinulla ole mitään tunteita häntä kohtaan. Tuo henkilö on sinulle +/-0. Sinuna en olisi missään tekemisissä hänen kanssaan. Ei edes puhelimitse. Miksi olisit. Ja se lause, hän on sentään äitisi. Nimenomaan, äiti pitäisi olla lapsensa suojelija, mutta ei sinun tapauksessa ollut. Vapaudu vihdoinkin tuosta ihmisestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani äiti käytti minua kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Minulla on muistoja siitä kun minua hakataan nyrkeillä ja haukutaan . Äiti kärsi vakavista mielenterveysongelmista. Olemme olleet äidin kanssa tekemisissä ja väleissä nyt aikuisiällä, mutta en enää haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä. Tunnen tästä kuitenkin huonoa omaatuntoa. Niistä teoista on aikaa ja hän on katunut tekojaan ja pyytänyt anteeksi. Jos haluan ottaa etäisyyttä häneen, niin hän alkaa vaatimaan yhteydenpitoa ja vetoaa siihen että "olen hänen tyttärensä". Minua ahdistaa. Välillä tuntuu että vihaan häntä.

Aikuinen ihminen päättää nuo asiat ihan itse. Jos sinun pitää kysyä meiltä asiaa jonka voit päättää ihan itse, et ole aikuinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laki Perhesuhteista 1992/10:n 15. luvun 7§:

Jälkeläinen on velvollinen olemaan tekemisissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä.

:D :D :D :D :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laki Perhesuhteista 1992/10:n 15. luvun 7§:

Jälkeläinen on velvollinen olemaan tekemisissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä.

Virhe lainauksessa, pitää olla "vanhempien kanssa". Siis jonkun muun vanhemmat käyvät myös.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki Perhesuhteista 1992/10:n 15. luvun 7§:

Jälkeläinen on velvollinen olemaan tekemisissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä.

:D :D :D :D :D

Joo siis ei taida tuo laki mennä ihan noin.. Aika hassua se kyllä olisi! Poliisit tulee kirjoittamaan sakkoja kun et ole äidille soittanut, tai että käräjille kutsu kun et avannut vanhemmille ovea... Vaikka olisi vanhemmat kuinka kahjoja! :D

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla