Kätilö vastaa,jos kysyttävää.

Ihme sitten, että olen saanut niin paljon positiivista palautetta synnyttäjiltä yleensäkin ja varsinkin pelkoäideiltäni. Yhtäkään negatiivista palautetta tai valitusta en ole saanut. Osaisinkohan sittenkin jotenkin hoitaa nämä hommat???

klö

jaksaa kaiken maailman marisijoille täällä vastailla. Haluaisin hänen hoitoonsa jos vaan olisi mahdollista terveisin kymmeniä kysymyksiä esittänyt ja aina avun saanut mamma.

Minulla on kolmannessa synnytyksessä ollut todella ikävä kätilö joka teki monin tavoin selväksi, etten ole kelpo synnyttäjä. Selkeästikään kätilö ei tiennyt edes, miksi olen käynnistetyssä synnytyksessä ennen laskettua aikaa.. Lopulta ulos vedettiin, imikupilla, tummansininen, äänetön vauva jolla oli napanuora kaulan ympärillä. Luulin lapsen kuolleen..



Viimeisessä kahdessa synnytyksessä en ole myöskään saanut toivomaani kivunlievitystä ( yhdessä lääkäri käydessään määräsi lopulta kätilön hommaaman epiduraalin, mutta oli jo myöhäistä...) joten synnytykset ovat olleet todella kipeitä.



Sain tästä kohtelusta ( huolimatta empaattisesta ja ihanasta synnytyslääkäristä joka oli selkeästi lukenut paperini), sain synnytyspelon. Loppuvuodesta pitäisi synnyttää neljäs lapseni ja vietän jo nyt unettomia öitä tulevaa peläten.



Minulle on ehdotettu pelkopolilla käymistä ja synnytyssuunnitelman tekoa jo etukäteen, mutta mitä se auttaa jos asiaa ei tiedosteta synnytyksessä eikä kätilöt lue papereitani.

Kiitos sinulle=)

klö

Vierailija:

Synnytyskipu ei ole epänormaalia kipua, siihen ei kuole aan se auttaa uuden elämän synnyssä. Kivunlievityksiä on n 30 vuoden aikana keksitty hurjasti ja koko ajan tutkitaan lisää. En vastusta kivunlievitystä, mutta ei ole tarkoitus, ettei koko synnytyksen aikana yhtään mitään tunnu.

Olen ollut päinvastaisella luennolla kuin sinä. Luomuäidit kiintyivät nopeammin vauvaansa ja heillä oli paljon vähemmän masennusta ja mielenterveyden häiriöitä kuin vahvasti puudutetuilla äideillä.

klö

Vierailija:

Minulla on kolmannessa synnytyksessä ollut todella ikävä kätilö joka teki monin tavoin selväksi, etten ole kelpo synnyttäjä. Selkeästikään kätilö ei tiennyt edes, miksi olen käynnistetyssä synnytyksessä ennen laskettua aikaa.. Lopulta ulos vedettiin, imikupilla, tummansininen, äänetön vauva jolla oli napanuora kaulan ympärillä. Luulin lapsen kuolleen..

Viimeisessä kahdessa synnytyksessä en ole myöskään saanut toivomaani kivunlievitystä ( yhdessä lääkäri käydessään määräsi lopulta kätilön hommaaman epiduraalin, mutta oli jo myöhäistä...) joten synnytykset ovat olleet todella kipeitä.

Sain tästä kohtelusta ( huolimatta empaattisesta ja ihanasta synnytyslääkäristä joka oli selkeästi lukenut paperini), sain synnytyspelon. Loppuvuodesta pitäisi synnyttää neljäs lapseni ja vietän jo nyt unettomia öitä tulevaa peläten.

Minulle on ehdotettu pelkopolilla käymistä ja synnytyssuunnitelman tekoa jo etukäteen, mutta mitä se auttaa jos asiaa ei tiedosteta synnytyksessä eikä kätilöt lue papereitani.

Ehdottomasti asiat pitäisi käsitellä ja synnytys käydä läpi jo osastolla synnytyksen jälkeen. Mieluiten synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa, mutta ellei se ole mahdollista, osaston kätilön kanssa.

Suosittelen pelkopolille hakeutumista, siitä on selkeästi ollut monelle apua. Synnytyssunnitelma ei aina mene niin kuin se on kirjattu, mutta huomioidaan kyllä. Voidaksesi toivon mukaan paremmin, mene pelkopolille. Seuraavan synnytyksen suunnittelun lisäksi voit jutella edellisistä kokemuksistasi myös. Voimia.

klö

Vierailija:

Synnytyskipu ei ole epänormaalia kipua, siihen ei kuole aan se auttaa uuden elämän synnyssä. Kivunlievityksiä on n 30 vuoden aikana keksitty hurjasti ja koko ajan tutkitaan lisää. En vastusta kivunlievitystä, mutta ei ole tarkoitus, ettei koko synnytyksen aikana yhtään mitään tunnu.

Olen ollut päinvastaisella luennolla kuin sinä. Luomuäidit kiintyivät nopeammin vauvaansa ja heillä oli paljon vähemmän masennusta ja mielenterveyden häiriöitä kuin vahvasti puudutetuilla äideillä.

klö

ja päästä kivusta eroon. Eli näin ajatellen kaikki kipu on normaalia. Siitä huolimatta niin sairaus- kuin synnytyskipuja on ihan kautta aikojen pyritty lievittämään. Kirkkohan poltti noitina nimenomaan " lapsenpäästäjiä" , eli naispuolisia sen ajan kätilöitä jotka koettivat lääkekasveilla hillitä synnytyskipuja.

Aina synnytys on sattunut ja aina siihen on toivottu kivunlievitystä. On median propagandaa puhua että nykynaiset kestäisivät kipua jotenkin huonommin ja " luomuäiti" on todella lapsellinen termi.

Sorry, mutta en ymmärtänyt pointtiasi. Mitä kohtaa tekstissä tarkoitit?

klö

Vierailija:

Vierailija:

Synnytyskipu ei ole epänormaalia kipua, siihen ei kuole aan se auttaa uuden elämän synnyssä. Kivunlievityksiä on n 30 vuoden aikana keksitty hurjasti ja koko ajan tutkitaan lisää. En vastusta kivunlievitystä, mutta ei ole tarkoitus, ettei koko synnytyksen aikana yhtään mitään tunnu.

Olen ollut päinvastaisella luennolla kuin sinä. Luomuäidit kiintyivät nopeammin vauvaansa ja heillä oli paljon vähemmän masennusta ja mielenterveyden häiriöitä kuin vahvasti puudutetuilla äideillä.

klö

Sairauskipu, tapaturmakipu kertoo vaarasta, että nyt ei kaikki ole hyvin ja on haettava apua. Apua synnyttäjäkin tarvitsee, mutta kipu on luonnollista, fysiologista, eri tyyppistä kuin sairauksissa vähättelemättä sen kovuutta ja tarvetta lievittää sitä nykyisin, kun keinoja on.

klö

Vierailija:

Sairauskipu, tapaturmakipu kertoo vaarasta, että nyt ei kaikki ole hyvin ja on haettava apua. Apua synnyttäjäkin tarvitsee, mutta kipu on luonnollista, fysiologista, eri tyyppistä kuin sairauksissa vähättelemättä sen kovuutta ja tarvetta lievittää sitä nykyisin, kun keinoja on.

klö

En valitettavasti muista tutkimuksen tekijää ja nimeä, mutta oli tutkittu masentuneita äitejä (nimenomaan synnytysmasennusta, joilla ei aikaisempia psyk. ongelmia ollut) ja synnytyksessä käytettyjä kivunlievityksiä ja todettu se, mitä kerroin.

klö

Ei tietenkään, mutta meillä Suomen oloissa ja seurannoilla enemmän komplikaatioita ja imukuppeja, sectioita yms tulee käynnistetyissä ja puudutetuissa synnytyksissa.

klö

Kiitos lisäyksestäsi. Oli motivoiva ja piristävä .

klö

Vierailija:

En valitettavasti muista tutkimuksen tekijää ja nimeä, mutta oli tutkittu masentuneita äitejä (nimenomaan synnytysmasennusta, joilla ei aikaisempia psyk. ongelmia ollut) ja synnytyksessä käytettyjä kivunlievityksiä ja todettu se, mitä kerroin.

klö

Itse olen lukenut muutamasta synnytyksen jälkeisestä psykoosista (eli siis huom. vakavampi tila kuin masennus), joissa takana erittäin traumaattinen alatiesynnytys kipuineen ja operaatioineen (välilihan leikkaus, imukuppi jne.).

Samoin masennus-tapauksissa useissa oli taustalla kivulias alatie-synnytys tai äkillinen päätös leikata, siitä huono paraneminen jne. Mutta fyysisellä kivulla vaikuttaisi olevan erittäin suuri osuus masennusten ja psykoosien syntyyn.

Noh, nämäkin ovat vain minun sanojani, luettu jostain, enkä pysty todentamaan. Itselleni tuntuu kuitenkin kaupunkijärjellä ajatellen uskottavammalta että rajut fyysiset kivut aiheuttavat mielen järkkymistä kuin tunne siitä että on saanut kipuihinsa hoitoa ja helpotusta. Tiedä sitten.

sa?



Mielenkiintoista olisi tietää onko sitten muutoin sairaista ihmisistä tehty tutkimuksia että onko pitkään käytetty kipulääkitys vaikuttanut heidän masennukseensa..?

Kiitos mielenkiintoisesta keskusteluillasta.

Yritän taas tulevassakin vuorossa saada synnyttäjille mukavat synnytysmuistot, lieventää pelkoja ja kipua ja toimia lapsen ja vanhempien parhaaksi.

Hyvää yötä teille, jotka saatte mennä nukkumaan.

klö

Ikävä kyllä synnytystä ei yleensä saada huomaamattomaksi toimenpiteeksi. Puudutukset eivät kaikilla äideillä aina auta fysiologisista syistä johtuen

. Tämän lisäksi usein äidit pitävät painontunnetta jonka lapsi aikaan saa synnytyskanavassa laskeutuessaan erittäin epämiellyttävänä. Äidit usein toivovat puudutteita ym, mutta kysyttäeesä minkälaisena äiti kivun tuntee, ei äiti osaa sitä mieltää kuitenkaan kivuksi. Vaan mainitsee inhottavan paineentuntee peppupuolella, tähän ongelmaa ei ole olemassa muuta kunnollista apua kuin synnytys. Kaikki äidit eivät tientenkään välttämättä moista tunne, johtuen lantioiden/äitien/lapsien fyysisistä eroista.



Yleensä kätilöt ovat sectio kielteisiä, koska tietävät todelliset riskit sekä lapselle/äidille. Ja joutuvat hoitamaan näitä ihmisiä joilla kaikki ei suju niinkuin pitäisi. Ja lapsi saa paremman alun elämälleen syntyessään " normaalisti alakautta" .



Nykyajan ihmisillä on kovin herkästi aina lynkkausmieliala sekä syyllinen täytyy aina löytää, ikävä kyllä yleensää ei muisteta katsoa peiliin ollenkaan vaan haetaan syllinen tietenkin mieluusti synnytysalista. Ikävä kyllä kokeneinkaan kätilö/gynekologi ei voi luvata / ennustaa kuinka synnytys tulee menemään.



Ja lopuksi aina täytyy muistaa, että kätilön ensisijainen huoli on AINA syntymättömästä lapsesta. Lapsen etu menee aina äidin hetkellisen kivun ym. epämukavuuden edelle.



klö2

T. eräs joka on ikuisesti vihoissaan yhdelle kätilölle joka pisti minut läpi helvetin, mikä myöhemmin pelkopolilla kollegoidensa toimensa virheeksi todettiin

Vierailija:

Ja lapsi saa paremman alun elämälleen syntyessään " normaalisti alakautta" .

Lapsihan on jo saanut alun elämälleen 9 kk sitten. Eiköhän niillä kohdussa vietetyillä 9 kk ja syntymän jälkeisellä elämällä ole suurempi merkitys lapselle kuin " normaali alasynnytys" .

[i}Nykyajan ihmisillä on kovin herkästi aina lynkkausmieliala sekä syyllinen täytyy aina löytää, ikävä kyllä yleensää ei muisteta katsoa peiliin ollenkaan vaan haetaan syllinen tietenkin mieluusti synnytysalista.

Miten äiti voi olla syyllinen pieleen menneeseen synnytykseen? Jälleen näitä naisen syyllistämisiä ns. ammattilaisen suusta.

Ja lopuksi aina täytyy muistaa, että kätilön ensisijainen huoli on AINA syntymättömästä lapsesta. Lapsen etu menee aina äidin hetkellisen kivun ym. epämukavuuden edelle.

klö2

Nyt ei ole ollut kyse hetkellisestä kivusta tai epämukavuudesta, vaan vaikeasta synnytyskivusta, joka on haitallista sekä äidille että lapselle. Jos äidillä on hankaluuksia synnytyksessä, niin varmasti se vaikuttaa myös syntyvän lapsen hyvinvointiin. Kannattaisiko sinun ns. ammattilaisen ottaa työssäsi huomioon, että kyseessä on kaksi henkilöä?